perjantai 4. tammikuuta 2013

Hokia

"Viime vuonna samaan aikaan"-sarjamme jatkuu. Vähän liikaakin tullut taas keskityttyä taiteilun puolelle, joten nyt vähän muskeleita peliin. Ja paino nimenomaan sanalla peliin.

 Vuosi sitten junnukiekkojoukkue turnasi Lohjalla tähän aikaan ja tänä viikonloppuna matka kulkee Vuosaareen Jokeri-turnaukseen. Saa nähdä kuinka Vuokissa kulkee, mutta vuosi sitten meni aika mukavasti.

Mitä sitten tarvitaan kun lähdetään kiekkoturnaukseen? No ASENNETTA tietysti.


Mutta turnauksethan on tietenkin sitä kermaa kakun päälle. Suuresti työtä tehdään jäähallilla ympäri vuoden sekä tietysti omalla ajalla, silloin kun toiset lapset vaikka hakkaa pleikkaa tai kivittää ostarin ikkunoita.


No mutta kun sinne turnaukseen sitten mennään, niin se asenne pitää olla kohdallaan. Pientä painetta muille joukkueille voi heittää vaikka pienellä (?) viestillä. Lohjalla sellainen tehtiin isän ja pojan toimesta tallomalla vastasataneeseen lumeen Urheilukeskuksen futiskentälle se tärkein; 
meidän jengi.


Sitten ei muutakun putket jalkaan ja hommiin.



Tästä se lähtee. Kopissa teippirulla rutisee ja urheiluräppi raikaa.


Tuomarilla on asiaa?


Urheilijalle tekee hyvää joskus myös olla yksin...


No lopulta kaikki meni sen verran mukavasti kuitenkin että mitsku tipahti ja täytyy muistaa että 
"hopee ei oo häpee."Edellytykset toisenväriseenkin mitaliin oli, mutta mustavalkoiseen sotisopaan pukeutunut herrasmies toimitti virkaansa sen verran ikimuistettavasti, että parikin maalia hylättiin.

Mutta tänään on taas uusi päivä. Loppuun teemaan sopivaa musiikkia, muttei todellakaan mitään eppunormaalinurheiluhullua. 


Kunnia videon herrasmiehille, sekä sankareille ulkojäillä. Sieltä se kaikki lähtee.





keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Havuseppele Huopalahteen

Joulun aikaan monilla on tapana käydä haudoilla muistamassa menneitä sukupolvia ja laskea kynttilöitä tai kukkalaitteita haudoille. Silloin voi vähän hiljentyä ja miettiä hyviä muistoja menneiltä vuosilta. Samaa tietysti voi harrastaa muinakin päivinä. Niinpä ajattelin aloittaa vuoden kunnioituksella menneitä aikoja kohtaan ja toteutin oman neuvoni, jonka lokakuussa postasin: Stop Töhryille- muistomerkki -kirjoituksessa ja vein haudalle "kukkia".

Yhden miehen operaation nimi siis oli "Havuseppele Hautamuistomerkille".
 Idea oli ollut kirkkaana mielessä jo kauan, mutta toteutuksen halusin jättää vuodenvaihteeseen, koska en halua rinnastaa katutaidejuttuja raamatullisiin asioihin ja muutenkin mielestäni muistaminen on parempi suorittaa koko vuoden loputtua, jotta voi kunnolla katsoa menneeseen.

No, ensin siis piti hankkia seppeleeseen runko. Luonnollisesti sen piti olla terävästi aiheeseen liittyvää ja sopivasti skeneuskottava. Siispä lähdin rämpimään lumihankeen Pasilaan. Gallerian naapuriin rakennetaan parhaillaan asuinaluetta ja nykyään jo merkityksetön vanha verkkoaidan pätkä on kuorrutettu piikkilangalla. Aikoinaan aita esti radalle pääsyä asiattomilta, mutta voin kuvitella että siihen piikkilankaan on useammatkin housut tai rukkaset ratkenneet. 


Muutama metri piikkilankaa kiepitettynä junaradan varresta 
oli hyvä alku seppeleelle. Mitäs muuta tarvitaan? Havuja tottakai.
 Pururadan varteen kaatunut kuusi tarjosi auttavasti oksistoaan.


Koska pelkkä havurinkula on kuitenkin aika tylsä, niin kukkia olisi kiva 
olla. Ruusut tai tulppaanit vaan ei nyt juurikaan tähän kulttuuriin kuulu, 
joten päätin soveltaa vähän ravintolakoulussa opittua lautasliinataittelua ja hyödyntää harrastekäytössä syntyvää jätettä askartelutyyppisesti. Niinpä pieni purkinpoimintakierros Kalasatamassa aikaansai graffitialuetta hivenen puhtaammaksi ja itselleni materiaalia seppeleeseen.


Tyhjät kannut laitoin uimaan, jotta saisin nyljettyä ne paremmin.


Kun takit oli riisuttu, niin narulle kuivumaan.



Pari erilaista ruusukemallia edustakoon erityyppisiä maalarikuppikuntia. 
Samassa veneessä tässä ollaan, maalauspinnasta riippumatta.


Kunnon seppeleessä on tietysti mukana muutama nauha
 tuomassa arvokkuutta ja koristellisuutta. (Tässä yhteydessä täytyy mainita, että olisin mieluusti käyttänyt useampiakin purkkimerkkejä kokonaisuuteen, mutta muilla valmistajilla on yleisempää maalata tuotemerkit purkin kylkeen, kuin liimata paperisia etikettejä.)


Aiemmin ei ole tarvinnut vastaavia kukkalaitteita rakennella, joten sori vaan arvon floristit mikäli viritykseni ei täytä EU:n määrittämiä havuseppele-direktiivejä.


Tällainen siitä siis tuli. 

Tärkein kuitenkin oli vielä suorittamatta, eli muistomerkin luona vierailu ja pieni spotin siistiminen. Kyseistä hautapaasia kun ei mikään seurakunta tai kiinteistönhuoltofirma käy tietenkään huoltamassa, eikä tarvitsekaan. Parempi vaan kun ympärillä on vähän katkenneita risuja ja umpihankea. 


Hoitamaton ympäristö ja kelmeä valo vain tuovat hyvää lisäarvoa karulle graffitimuistomerkille.


Siellä se lepäilee. Paperikukilla ja havunoksilla kuorrutettu piikikäs muisto. 
Hip hop- kulttuuriin kuuluu olennaisena osana toteamus: "Know your history." 
Tässä yhteydessä sen mainitsemisen syy on nimenomaan se, ettei unohdeta niitä maalareita, jotka "Stop Töhryille"-ja muiden kampanjoiden aikana silti kiipesivät kyseisten piikkilankojen yli ja ylläpitivät kulttuuria mm. Pasilassa, Pulussa sekä muissa gallerioissa ympäri pääkaupunkiseutua. 

Uusi vuosi tuo toivottavasti Helsinkiin runsaasti uutta maalauspinta-alaa graffitiaitojen muodossa ja uskonkin että kun vuoden päästä käyn uudella muistokäynnillä Huopalahdessa, voi ehkä silloin jo kilistää skumppalasia betonipaasia vasten ja skoolata virallisille betoniseinä-maalauspaikoillekin. 

Toivossa on hyvä elää.


tiistai 1. tammikuuta 2013

2013

Se olis sitten uutta vuotta joka notkoon ja niemeen. Aika perusmenolla juhlittiin, vaikka termi "perus meno" onkin aika moniselitteinen. No, mutta siten kuin lapsiperhe juhlii. Tai ei sekään välttämättä kerro oikeastaan tärkeintä. Yksilöin vielä sen verran että:

- ketään ei hakattu
- kukaan ei joutunut putkaan
- kukaan ei sammunut
- avioliitot on yhä samat 
- sormet ja silmät tallella

Eli ihan mukavasti meni.


Kuvan ammuslaatikko on siis vanha ja sisältää ilotulitteita, jos jotakuta nyt alkoi pelottaa kommandopipoinen lapsi räjähdeboksin kanssa.

Valmistautuminen oli huolellista. Raketteja ja muita ammuksia on hyvä varata siten, ettei lopu kesken.



Viime vuonna juhlittiin Kaivokselassa ja kuvasta näkee että "jotain pientä" olisi voinut käydä. Mutta ihan hyvin silloinkin meni.


 Tänä vuonna poikettiin Porvoossa juhlistamassa ja turvallisuuden määrää oli lisättävä koska mukana oli  ihan pikkumuksuja. Samasta syystä yhteiskuvan saaminen ei onnistunutkaan, koska säntäily joka suuntaan oli pelin henki. Mutta onhan se selvä, kuka nyt jaksaakaan pönöttää kuvattavana kun on kassit raketteja täynnä?


Pum



Sisätiloissa juhlaväkeä viihdytti seuramies Oliver 5v. Ohjelmaan kuului musisointia, taikatemppuja, sekä välillä yläkerrasta saapui ritari viikinkikypärässä joka näytti jotenkin tutulta.
Mutta muksut oli päästettävä nukkumaan ja niinpä palattiin lähtöruutuun, kotiin tinaamaan ja ampumaan viimeiset raketit.



Isä ja poika ihan kipinöissään. 


Hyvä haltija Hende toivottaa taikasauvallaan 

          HYVÄÄ VUOTTA 2013 !!      




lauantai 29. joulukuuta 2012

Lumigraffiti 2012

No moi. Vaikka ei pitänyt mitään ilmoitella ennen uuttavuotta, niin suojasää sotki suunnitelmat. Kun kerran vihdoin tuli sellainen keli, että lumirakentaminen oli mahdollista niin piti poiketa Suvilahdessa. Oli yksi ajatuksenpoikanen mielessä, mutta se ei onnistunut kuten toivoin erinäisistä syistä johtuen. Joten piti soveltaa, kun kerran olin paikalle tullut ja se suojasää ei monesti kauaa kestä.

Niinpä värkkäsin pari eri versiota aiheesta Lumi-graffiti. Ensimmäinen versio on (kuten monesti nämä askarteluni ovat) tuttu ala-asteelta. Mutta ainahan se toimii; lunta seinään ja siinä se. Ongelmana tossa on, että kovin monimutkaista viritystä ei oikein kerkeä rakentamaan, kun märkä lumi on sen verran raskasta ettei se kauaa seinässä pysy.


Graffitiskenessä on muutamia klassikkoteemoja. Eräs niistä on "tiilitausta". Kirjaimellisesti tällä kertaa.

Poika varjoisalla kujalla? Pikemminkin setä Suvilahden seinustalla.

Toinen klassikkoteema graffaympyröissä on luonnollisesti "kaupunkitausta", eli kirjainten ja kaikenlaisten hahmojen takana siintävä, yleisimmin mustalla maalattu kaupunki-silhuetti. Tämän halusin nyt toteuttaa myös kirjaimellisesti, joten ei muutakun Kalasataman puolelle meren ääreen, lumilapio viuhumaan ja hanskat märiksi. Lumikirjaimia rakennellessa varsinkin E-kirjainten yläsakarat romahti sen verran useasti, että muutaman kerran oli lähellä ettei oma sisäinen HULKkini  tullut ja pomppinut aikaansaadut viritelmät murusiksi. Sain kuitenkin purtua hammasta sen verran, että lopulta ne hemmetin kirjaimet pysyi kasassa siedettävästi. Mietin kyllä rakennusvaiheessa, kuinka järjetöntä puuhaa: 38- vuotias perheenisä väsää lumisohjosta kirjaimia tapaninpäivä-iltana, kun muut perheenjäsenet syövät suklaata ja katsovat leffoja lämpimässä, jouluisessa rivitalokodissa.


Tällaista lopputulosta en lähtenyt hakemaan, mutta ehkä vielä joskus se korvienvälinen visio toteutuu kunhan tarpeeksi treenaa. 


Pitihän se poseerauskuvakin ottaa itselaukaisijalla, jotta jotain kokomääritystä kirjainten suhteen voi muodostella. 
Tälläista tänään, palataan paremmalla...

torstai 27. joulukuuta 2012

Joulukalenteri-bonus 24+1

No nyt on joulut juhlittu ja paluu arkeen odottaa kulman takana. Mutta koska vielä hetken aikaa rouvat ravaa välipäivä-alessa ja äijät paatuu kotosalla tai kapakassa, lykkään tilaajalahjana Joulukalenteriin bonus-luukun. Ja vaikka se bonus onkin, turha odotella mitään sätkäpaperikuvia.

Eli paluu Kalasatamaan oli eilen ajankohtainen, koska se lumisade loppui viimein. Parissa päivässä hiutaleita kertyi jopa 40 senttiä, sillä vaeltaessani kohti betonimöhkälettä kahlasin paikoitellen polvet lumessa. Mutta koska en tullut tänne säätä raportoimaan niin siirrytään fotoihin:


Halusin siis saada ne hiilikasojen viereiset puut mukaan kokonaisnäkymään ja sopivasti myös pilvenhattarat muodosteli jotain dramatisoivaa näkymää taustalle



Etuviistosta kuvattuna maalauksen taustan värisävyt näkyy suhteellisen hyvin, vaikka itseäni suuresti kiusaakin kokonaisuuden kannalta se, etten saanut koko betonipintaa maalattua. Olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan ok.

Mutta se siitä ja palataan sohvankulmaan... Pari päivää vielä aikaa kaivaa napaa ja mussuttaa konvehtirasioita töllön ääressä tai lahjaksi saadun kirjan parissa. Näin aikoo tehdä kuulemma myös Joulupukki, joka lähetti kiitoskirjeen aattoillan apulaisille ja liitti mukaan kuvan omasta välipäivien vietostaan Korvatunturin saunan pukuhuoneesta. Ei muutakun mankka olalle ja virkapuku vinttikomeroon.


Vaeltavan Valkoparran videosuosituksena tähän loppuun kaupan päälle Konvehdinmussuttajien 
reipashenkinen matkakertomus kotimaan keikkamatkalta

Uudenvuoden aattona seuraavan kerran,
sii juu





maanantai 24. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 24

On hanget korkeat nietokset ja jouluaatto. Perille päästiin 24 erikoiskokeen jälkeen ja Ari Vatasen tapaan maalissa maitolasilla kippistelee Lumiukko. Tätä kirjoitettaessa on aikaa n. tunti siihen kun oma jouluni alkaa; siis siihen kun tv2:lta tulee klo.11.28 jokajouluinen The Snowman- animaatio. Ensi kerran tämä jouluntuoja näkyi suomen tv:ssä 1983 ja se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä.

Lumiukko on sellainen mestariteos, jota ilman ei joulua voi viettää. Se on käytännössä ankkuri lapsuudenkodin jouluihin ja niihin mukaviin tunnelmiin, joita Apilakadulla vietettiin kun me lapset asuimme vielä kotona. Pukin käytyä avasimme lahjoja kukin vuorollaan, jotta kaikki näkevät lahjan saajan ja antajan ilmeet kun monimutkaisesti paketoidut paketit ja vasemman käden käsialalla kirjoitetut pakettikortit hämäsivät antajan viimeiseen saakka. Sitä lapsuden fiilistä ei saa koskaan takaisin, mutta Lumiukon lentäessä taivaalla tv:ssä, voi hetken kuvitella olevansa vielä siellä sinisellä plyysisohvalla.

Koska olen kiitollisuudenvelassa herra Raymond Briggs:ille mukavista hetkistä, päätin kiittää osaamallani tavalla ja maalasin Lumiukon Kalasataman graffitialueelle jouluaaton ensimmäisinä tunteina klo. 23-03.30. 


Kopio
The Original




Valitettavasti tässä yöllä otetussa valokuvassa ei taustalla olevat Kalasataman puut tule esiin toivotulla tavalla, mutta päiväkuvassa näkyisi, kuinka ne muistuttavat hyvin alkuperäisessä leffassa olevia puita.
Tarkoitukseni oli tietysti käydä vielä ottamassa tähän kirjoitukseen se päiväkuvakin, mutta juuri nyt ulkona pyryttää niiiiiin rouheasti, että kuvasta tulisi vielä huonompi kuin yllä. Joten palataan siihen ehkä myöhemmin. Loppuun vielä pätkä elokuvasta youtube-linkkinä, tää on se kohta milloin Kalju maalari Riihimäeltä alkaa pyyhkiä silmäkulmiaan: 


Ja koska joulukalenterimatkalla olen linkitellyt suomiräppiä muutaman kerran niin tässä yhteydessä linkkaan vielä kotimaisen version elokuvan tunnarista "Walking in the air".
Nyt kuitenkin skippaan sen tunnetumman, eli Nightwishin esityksen, sori vaan Tuomas Holopainen, mutta mielestäni Saara burnaa Tarjan sen verran tyylikkäästi, että tähän pääsee
Saara Aallon ja Linda Lampeniuksen esittämä kipale:


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille
lapsenmielisille,

toivottaa Pete 38 v.

-




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 23

Vähiin käy ennen kuin loppuu... Enää huominen jäljellä Joulukalenterista ja sitten päivitystahti onneksi laantuu. Viimeaikaisissa luukuissa on menty sen verran söpöilylinjalla, että nyt viikoittaisen Piparipäivityksen kunniaksi mennään taas pari askelta HendenVAARA -meiningin puolelle käymään.

Mitäpä siis tarvitaan kun lähdetään piparihommia tekemään? No taikinaa tottakai:


Hae ensin pari kiloa piparkakkutaikinaa kaupan pakastealtaasta, jos et jaksa itse tehdä ja osta pari pussia Amerikanpastilleja koristeeksi. Ranskanpastillitkin toimii. Laita taikina jääkaappiin sulamaan seuraavaa päivää varten.

Myöhemmin illalla, kun karkkihammasta alkaa kolottaa kinkunpaistamisen ohessa tai joulukortteja kirjoittaessa, tyhjennä pastillipussit kurkusta alas. Hanki seuraavana päivänä uudet karkit kaupasta ja tarkista onko piparkakkutaikina jo sulanut. Koska joulun alla olet kuitenkin niin kiireinen tekemään joulusiivousta ja paketoimaan lahjoja, ettet kerkeä paneutumaan piparin leivontaan, voit hyvillä (?) mielin palkita itsesi illemmalla niillä uudestaan ostetuilla koristelukarkeilla. Sulaneet piparitaikinat voit vaikka heittää roskiin. 

Tähän päivään piti siis tulla alunperin ihan toisenlainen päivitys, mutta erinäisistä tilanteista johtuen kaivelen arkistomateriaalia vuodelta 2010. Sitä hivenen rohkeempaa matskua siis...

Kyseisenä päivänä oli Helsingissä tarjolla ensin päivällä Joulumyyjäiset, jonka jälkeen pienet rauhallisen jouluiset puhemusiikki-iltamat otsikolla "Malmi Vice X-Mas Bash"
Tapahtumapaikkana toimi FredanTivoli -niminen ravitsemusliike entisen Vanha Maestro -humppaliiterin tiloissa.


Saimme muutaman kollegan kanssa kutsun tulla myymään käsitöitämme päivätapahtumaan ja tottakai se iltashow oli myös tsekattava. Kinkereiden pääesiintyjäksi kun oli ennustettu jo jonkin aikaa kaduilla supistu SMC Hoodrats -orkesteri.


Myyntipöydälle keräsin mukaan kaikenlaista kättentyötä paidoista pipoihin ja tauluista pipareihin.


Ja koska tänään on tosiaan se piparipäivitys Joulukalenterissa, niin niitähän löytyi 
myyntipöydältä monen tyylistä ja monen sävyistä: 


Piparitauluja tein rajallisen määrän, (joka tietysti joulun kunniaksi oli Kuusi kpl)
Pari myin, kolme lahjoitin Lähiöpukille lahjasäkkiin ja yhden pidin muistona itse.


 Lähiörotat heiluttivat parvekkeelta lähes kuninkaalliseen tyyliin?


Lavalle saapuessaan sai Rottalauma myös muutaman katsojan?
 Siitä meiningistä on jotain aistittavissa YouTuben kautta:


Voin kertoo että kivaa oli. Kiitosta järjestäjille vieläkin.

Parit tuotteet tosiaan jäi myymättä jotka jäi omiin aarrekammioihin. Niihin lukeutuu Kommando-tonttulakki, joita on maailmassa 2 kpl. Toisen myin, toisen seivasin:


Sen voimin pusipusi, huomenna viimeinen luukku jossa taas ihan muuta