Mutta kun on tarpeeksi hölmö idea, niin se on joskus silkkaa timanttia.
Sain inboxiini viestin, jossa pari kaveria kysyivät mukaan
toteuttamaan kunnianosoitusta yhtyeelle, osana kansanjuhlaa. Viime aikoina
on ollut sen verran hoppu, että olen koettanut pitää sunnuntaisin
spraypurkit pois käsistä, mutta nyt näpit oli sotkettava maaliin.
Ideaa palloteltiin edestakaisin ja lopulta tiivistin käydyn keskustelun
viestiketjun lopuksi kahteen lauseeseen:
"Graffaa sabluunalla kelmulle piritorilla kehitysvammaisten punkbändille metron hätäpoistumistien rakenteisiin. Nyt alkaa olemaan aika eeppinen suunnitelma."
Persaukiselle opiskelijalle 60 € on iso satsaus, jos sillä ostaa muovisia perseitä.
Mutta niinhän sitä sanotaan että riskejä on otettava,
eli pakkasin peput peräkonttiin.
Kevätlukukauden alussa oli taas edessä Metropolia AMK:n oppiaineena
itsenäinen projekti, arvoltaan 5 opintopistettä.
Siihen liittyen itselläni oli 3 erilaista projektisuunnitelmaa, joita aloin valmistella.
Kevään mittaan muiden projektien apuraha- ja lupahakemukset sekä muut
alustavat suunnitelmat menivät yksi kerrallaan päin persettä ja olin peppujen varassa.
Vaikka nautinkin paljon yksinäni puuhastelusta, on ajoittain myös mukava toimia
isommalla ryhmällä. Niinpä päätin jakaa persettä muillekin.
Laitoin viestiä omasta mielestäni mielenkiintoisille ja mukaville tyypeille,
joiden käsissä muovipyllyistä muodostuisi monipuolista taidetta. Mitään muuta ohjeistusta en antanut, kuin sen, että kaikki tekniikat on sallittuja tuunauksen toteuttamiseksi. Lopulta mukaan projektiin lähti todella monialainen seurue,
joille toimitin perseet kustomoitaviksi. Vastaanottajina olivat:
Tapahtuma päätettiin pitää vappuna, koska silloin ihmisillä huumorintaju riittää
pikkutuhmaan perseilyyn. Sitäpaitsi vappunahan on monella tapana muutenkin vetää perseet, joten me olisimme luonnollinen lisä juhlintaan.
Kaiken lisäksi ajoittain kulttuurikentällä kuulee väitteitä, että joku olisi
myynyt itsensä (sellout). Sopii muistaa myös mitä
Andy McCoyvastasi tv-haastattelussa, kun kysyttiin uran B-suunnitelmaa:
Omaani en päässyt persaukisuuteni takia Amsterdamiin asti myymään,
mutta tässä tapauksessa Helsinkikin kelpasi.
Perseenmyymisen lisäksi harkitsin muutakin oheisohjelmaa.
Sopiva ehdokas löytyi yhtenä aamuna kotisohvalla,
Yhdessä Raggiksen kanssa päätettiin homma hoitaa himaan, vaikka budjetti
olikin ohuempi kuin kengännauha. Toimintamalli tulisi olemaan tuttuakin
tutumpi "artisti maksaa". Päätimme tuoda persaukisuuden myös
kantavaksi teemaksi lehdistötiedotteeseen:
"Taiteilijan työtä ei vielä tänäkään päivänä nähdä
"oikeana" työnä. Kaiken lisäksi liian moni artisti maksaa oman
luomisensa ilosta. Tänä vappuaattona joukko persaukisia, mutta uravalintaansa
tyytyväisiä taiteilijoita juhlii BEST WESTERN PREMIER Hotel Katajanokan
ravintola Jailbirdin ryhmätaidenäyttelyn merkeissä. Samana iltana Suomen
virallinen ammattimorsian, Raggarimorsian, viettää 1v-taiteilijajuhlaansa
häätunnelman pilaajaryhmänsä kanssa.
Mukana myös ohjelmaa lapsille ja
aikuisille sekä yllätysnumeroita.
Ja koska artistit maksavat nämäkin bileet, on
tapahtumaan VAPAA PÄÄSY! (*ttu)."
piireissä arvostetuin graffitin maalauskohde ovat junat.
1970-luvulla SEEN UA ja muut graffitilegendat alkoivat maalata metrojunia,
tajutessaan että kun maalaat junan, maalattu nimesi toimii liikkuvana mainoksena
rautatieverkostoa pitkin ja maineesi lisääntyy.
Tästä oivalluksesta johtuen myös kotimaiset rautahevoset ovat jo
vuosikymmenten ajan saaneet ylimääräistä väriä pintaansa.
Kiinnijäädessään maalarit kuitenkin joutuvat maksamaan tuhansien eurojen
korvauksia ja jopa vankilatuomioita. Taiteilun seuraamukset ovat sen verran rankkaa
tavaraa, että junamaalariskene on syystäkin deep underground.
En suosittele kellekään missään nimessä ratapihataiteilua,
mutta jotkut ovat sen reitin ja riskin elämäntavakseen valinneet.
Tällainen valinta vaatii niin sanotusti "ballsia ja munaa",
joten palkintomeisseli ja pari petanquekuulaa pääsivät mukaan tähän projektiin.
Ensimmäinen ajatus oli, että maalaan kokonaisuuden ihonväriseksi.
Kun duuni sitten oli hetken aikaa kuivunut, alkoi jorma hilseillä,
jota etukäteen hieman aavistelinkin. Liikkuvassa kumipinnassa maali on
aika heikosti pysyvää. No, harja käteen ja mela puhtaaksi.
Musta tuntui järkevältä etsiä toinen toteutustapa.
Perseeseen oli kuitenkin porattava, sillä
jotain vertauskuvallisuutta takapuolellekin oli luvassa.
Siirrytään valmistusprosessista tapahtuman muihin valmisteluihin.
Facebook-eventin lisäksi tarvittiin tietysti mainos,
jonka halusin myös istuvan teemaan.
Suuntasin Vantaalle erääseen purkukohteeseen, jonka ruokasali
tarjosi maukkaat puitteet maalaukselle. Vappufiilistä hain
serpentiinivärityksellä ja pikku perseilyllä.
Kaikki näyttelyn työt päätettiin kaupata yhdenmukaiseen ja
naurettavan halpaan hintaan, joka oli aihepiiriin sopien 69 € /kpl.
No mitäs muuta?
Kun bileet oli entisessä vankilassa ja synttärit kyseessä, tarvittiin myös kakku.
Kun pappi häipyi, paikalle ilmaantui Häälaulaja Helvetistä pilaamaan tunnelman. Raggarimorsian saapui lopulta pelastamaan sen
mitä pelastettavissa oli. Paikalle saapui lakimieskin,
Raggiksen personal juristi varoitteli myös perseen myymisestä
ja ostamisesta koituvia seurauksia.
Hetken tauon jälkeen estradille oli tulossa mikkihirmu Hyvinkäältä, MC Scure.
Suomiräpin ja Raggiksen + Sutjakan Sulhon kitarashown jälkeen
synttärisankarin kanssa otettiin vielä yhteisposeeraus ennekuin
bileet pantiin pakettiin.
Bailut loppui, mutta näyttely kesti koko viikonlopun.
Tiirataanpa perseet vielä kunnolla, niistähän koko homma lähti.
Mari Kasurinen: "BREAK A LEG"
Mari oli mennyt teoksessaan pintaa syvemmälle.
Nopeasti voisi päätellä ettei varmaan makean nälkä päässyt yllättämään,
sillä teoksen parkettilattia rakentui jäätelötikuista.
kuva Marin instagramista
Lopputulos oli varsin juhlava kokonaisuus ja paljon naisellista elämää valaiseva.
Marin töiden hinnat on normaalisti täysin toisessa hintaluokassa,
joten työn ostaja teki loistavan sijoituksen.
Sampo Marjomaa:
"MAAILMAN ONNELLISIN PAIKKA /
HAPPIEST PLACE ON EARTH"
Sampo kertoi mm. työnsä motiiveista Fiona Timantille,
joka tutki persusta pohdiskellen aiheen ajankohtaisuutta.
Idän ihmemiehet siinä juhlivat rinnakkain illuminatihatut päässään.
Pohjois-Korean Kim Jong-un kuuntelee korvat höröllään, kun
Venäjän Putin sijoittaa sormensa asian ytimeen.
Herrojen toisella puolen oli iloinen veitikka,
jonka myös koko maailma tuntee.
Ina korosti näytelyyn valmistautuessaan, ettei hän ole taiteilija
vaan toimittaja. Totta, mutta neiti Mikkola on kyllä paljon muutakin.
onhan se suomigraffitin historiakin melkoista sodankäyntiä ollut.
"Koskela Suomesta. Syö rautaa ja paskantaa kettinkiä"
Kovia hommia.
Etupuolelle sijoittui sitten se lepäilevä lemmenmiekka ja
teräksiset nyytit. Navan alle tikkasin tatuoinnin, jollaista kantaa
Eräs kulttuurivaikuttaja monelta saralta. Eräs on tietysti versioinut
ihopiirroksessaan Tupac Shakuria jolla samassa kohdassa luki "THUG LIFE".
Työni jäi lopulta (yllättäen?) myymättä, loppusijoituspaikkansa se on jo löytänyt.
Jostain syystä toteemipaaluni oli kuitenkin yksi valokuvatuimpia kohteita...
Tiia Orivuori:
"KOTIORJA / CHARMAN"
Tiia oli lähestynyt Kotiorjaansa Harlekiinikirjojen sanoin.
Kirja oli yhä tallessa kasettinauhasta virkatussa vyötärölaukussa.
Takapuolella oli jopa stringit toisessa taskussa,
jos etumus olisi ollut jollekin liian hävytön.
Black Peider:
"ITSE RAKKAUS / LOVE ITSELF"
Black Peiderin työn etumukseen ilmestyi
hämähäkki oikeinpäin, kirjaimellisesti mustaa valkoisella,
vai onko tämä nyt mustaa valkoisella ja mustalla vai kuinka?
Peräpuolella lohkot hymyilee autuaasti, kuten sanottu.
Se mitä on näkyvillä ei kuitenkaan kerro kaikkea.
Kabinetin seinällä olleesta telkkarista pystyi seuraamaan
kuinka peppukaksoset pusuttelivat ruudulla ja mitä siitä sitten seurasikaan?
Koko video on nähtävillä alinna.
Hieno kokonaisuus, jossa on tekijän mukaan
lievä yhteys graffititaiteen puolelle, videoon Muto by BLU.
Itse diggailen videosta todella paljon. Kysyin taiteilijalta, onko lisää
animaatiomatskua tulossa, olisin mielelläni katsellut pidempäänkin.
Black Peider antoi ymmärtää, että ehkä jatkoakin seuraa.
Sitä jäämme odottamaan perseet hiessä.
Kiitos ja anteeksi.