Näytetään tekstit, joissa on tunniste 3rd rail. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste 3rd rail. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Graffitin piirinmestaruuskisat 2015 Hyvinkää

Eilen käytiin Helsingissä Graffitin SM-kilpailun finaali. 
Kovatasoisen kisan loppukilpailu oli tarkoitus järjestää Blockfesteilla 
Ratinan Stadionilla, mutta tapahtuma siirtyi logistiikkaongelmien 
takia viikkoa myöhemmäksi ja pääkaupunkiin. 
Sen kisan tulokset selviää tulevan viikon aikana.

Mutta huippujen skaban sijasta nyt keskitytään nuorempaan sukupolveen,
kerron pienemmän mittakaavan kisasta joka käytiin toukokuussa Hyvinkäällä. 
Kilpailun järjesti TAJU (Hyvinkään Taiteilijaseura & Hyvinkään taidemuseo).
Sain kutsun kilpailun tuomaristoon ja autoin mielelläni myös käytännön järjestelyissä.

Kisapäivänä mukaan tuomariparikseni lähti Helsingistä myös monessa 
roolissa vuosikymmeniä ahkeroinut graffitiammattilainen, 
UZN-veljeni Pher FiveOne.


Saapuessamme Hyvinkäälle, säilöimme auton Heikintorin parkkihalliin.
Halli on karu ja rujo, jonka seinille on myös ilmaantunut vuosien saatossa 
yhtä jos toistakin tussin ja kannun jälkeä.


Parkkihallin hissiopasteesta tuli mielleyhtymä vuosikymmenten taakse
Helsingin Citykäytävään. Kasarilla siellä näytti tältä:


Kuva on peräisin Gasmask-graffitilehden numero 6:n etusivulta,
 joka ilmestyi 2008, Stop Töhryille -projektin 10 -vuotisjuhlan kunniaksi. 
Lehden välissä oli myös juliste klassisesta Metrokengän ikkunasta tägeineen.


Se underground-historiasta ja vihdoin nykyhetkeen päivänvaloon.
Toukokuinen Hyvinkää tarjosi parastaan, auringon paistaessa ja luonnon 
heräillessä kesään kirjaston puistossa. Kilpailijoita oli saapunut paikalle 
Tampereelta, naapurikaupungista Riihimäeltä, sekä Keravalta. 


Kilpailuun oli valikoitunut 6 kisaajaa, joista 
kuitenkin yksi oli joutunut perumaan osallistumisensa edellisenä
päivänä. Vaan kuinka ollakaan, tapahtui mukava käänne...
Erään kilpailijan tyttöystävä oli tullut seuraamaan skabaa, pian se rooli
kuitenkin vaihtui numerolappuun, hyvin pienellä suostuttelulla.


Linjaa alkoi syntymään maalausseinäkkeisiin varsin ilahduttavaan tahtiin.
Huomionarvoista on myöskin maalausteline, Hyvinkään kaupungintalolla 
käytyjen neuvottelujen jälkeen saimme käytöömme vaalimainostelineet.
Toimintamallia voin suositella lämpimästi muillekin kaupungeille,
jotka katutaideasioita pohtivat.


Kilpailijoiden kasvot on sumennettu tasapuolisuuden vuoksi kaikilta
osallistujilta, ihan jokainen maalari kun ei välttämättä 
kasvojaan halua syystä tai toisesta esitellä.


Kilpailutapahtuman organisoinut kaksikko sen sijaan ei kameraa vältellyt, 
näyttelysihteeri Marjo Kuula ja Hyvinkään Taiteilijaseuran Tiia Orivuori
hoitivat hommansa hymyillen, mutta sopivasti kieli poskessa.


Jokaiselle kilpailijalle oli varattu saman verran maalipurkkeja:
musta, valkoinen ja muutama sävy per peinttaaja. 
Kaikilla ei ollut täsmälleen samat sävyt, jotta työt erottuisivat 
väriskaalojen osalta toisistaan.


Kilpailu taisteltiin Mad Colorsin kannuilla, jotka oli lahjoittanut Decoväri.


Seinämaalauksessa ja kukkapenkissä on tavallaan sama idea.
Hervempi meistä katselee kovin mielellään mustaa multakasaa, mutta 
kukat tekevät siitä kauniin. Sama likaisenharmaassa betonissa,
vaikka tällä kertaa valkoista kennolevyä maalattiinkin.


NEON ja HITVONLEAN olivat lähteneet vahvasti vihreällä liikkeelle ja 
kumpikin oli hieronut taustan ensin kuntoon ennen lettereitä.


Kilpailijoiden huolto hoitui kahvilla ja kekseillä
ja olihan Taidemuseon kahvihuoneessa myös hedelmiä tarjolla.
Myös omat eväät oli sallittu virkeyden ylläpitämiseksi.


Järkkärit & Tuomarit seurasivat kilpailun etenemistä
silmä kovana. GOS näytti aloittaneen kirjaimista ja jättävän taustan 
myöhemmäksi.


Maalareiden taiteillessa tuomaristo ja järjestäjät hengasivat hyvässä hengessä.


Tapahtuman musiikkipuolesta vastasi tyylillä ja taidolla
kotipoika MC Scure, straight outta Paavola.


Biisivalinnoissa takapiruina oli myös muutama muu muusikko.
Terkkuja sinnekin.


Joillakin ohikulkijoilla näytti olevan kiire viikonlopusta huolimatta, 
silti pikkuruinen vapaa seinä houkutteli yleisöäkin osallistumaan.
Pistettä ylläpiti Hyvinkään Nuorisotoimen porukka
hankekordinaattori Kaisa Rapasen johdolla.


Kivasti se purkki pysyi näpissä vapaan seinän puolellakin.


Kilpailijoiden kirjainten fillaus eteni hyvään tahtiin kautta linjan.


 Vähän matkan päässä havaitsin kilpailua pari mustiin takkeihin pukeutunutta 
miestä, jotka näyttivät seuraavan kilpailijoita tarkasti aurinkolasien takaa.
Koirakin oli matkassa.
Mistä tässä oli kyse?
FPS? PSG?
WTF?


No ei. 
Riksun luottokaksikko oli tulleet  seuraamaan kuinka omat junnut pärjää.
Tehotuottaja Jani Unkuri joutui lähtemään muihin hommiin kesken kisan
ja Dille -koira viipyivät paikalla pidempään.


Maailman karvaisimman kotipojan kanssa piti toki myös poseerata,
edellisestä tapaamisesta olikin jo liian pitkä aika.


Telttakeppeihin viritetyllä voimapaperiseinällä oli toinen iloinen parivaljakko,
kolmeen raitaan verhoutunut herrasmies oli tuonut 
nähtävästi lapsenlapsen kokeilemaan spraymaalaamista.
Kivaa näytti kaksikolla olevankin.


Pikkuseinä kakkonen oli tullut myös valmiiksi. 

Kilpailijoilla oli myös loppukiri käynnissä, osa oli jo valmiinakin.


Olosuhteet ei onnistuneet tällä kertaa olemaan kisaajille ihan tasapuoliset,
auringon suunnasta johtuen puolet maalasi varjossa ja puolet auringossa.
Mutta ei se menoa haitannut, eikä kisaajia häirinnyt.


Vielä viimeiset suihkinnat, ennen pilliin vihellystä ja 
 sitten päästäisi palkintokassien pariin.

Kärkikolmikolle oli luvassa Jukka-Tukun sponsoroimia tuotepalkintoja, 
muutama purkki Mädiä ja RAHAA!
Voittajalle 50 €, kakkoselle 30 € ja kolmoselle 20 €.


Aina joka kilpailussa sanotaan että oli kova taso, no niin täälläkin. 
Etenkin kärkikaksikon sijoitusten suhteen piti tuomariston raapia päätä kunnolla,
sankareilla oli kovin erilaiset tyylit, mutta hyvin vahvat duunit molemmilla.
Lopulta tulokset kuitenkin saatiin selville, eri osa-alueita puntaroiden.

Kaikenkaikkiaan arvostelussa kiinnitettiin huomiota moniin seikkoihin:
annettujen värien käyttö, kirjainten muodot, väritystekniikat, characterit,
sekä tietysti omaperäisyydestä. 

Valitettavasti kaikkia ei voinut palkita, mutta oli mahdottoman siisti 
nähdä, että nuoremmasta polvesta löytyy taitoa ja intoa sekä tietysti 
se, että kanttia riittää lähteä kisaamaan, vaikka sekunnin varoitusajalla.


Lopulta kassit jakoon ja pönötyskuvat päälle.

LOPPUTULOKSET:

 1. palkinto:
"HITVONLEAN"

2. palkinto: 
"NEON"


3. palkinto:
"TSAO"

Kolmea muuta kilpailijaa emme laittaneet paremmuusjärjestykseen. 
Päästetään siis naiset ensin ja sitten aakkosten mukaan.

"WEKA"


 "GOS"

"JERBA"

Suuret kiitokset jokaikiselle kilpailijalle!

foto:Aamuposti
 Voittajan tuuletus pääsi myös paikallislehti Aamupostiin, tyylikkäästi Mestarin elkein.


Musamestari puolestaan otti levarit kainaloon ja suunnisti kohti uusia seikkailuja.
Mutta ennen poistumistaan jätti lukijoille videosuosituksen,
johon kisan tuomaristo kokee hyvin suurta samaistumista, 
monella tavalla, mutta eri elementissä.




lauantai 22. marraskuuta 2014

SCURE: Oman onnen seppä

Tällä kertaa perusasioiden äärellä;
mikkiin sylkemistä ja seinän spreijaamista Tampereella,
SCURE:n musavideon kuvaaminen uuden levyn kunniaksi.

Videolta on turha odottaa blingbling räppikliseitä:
limusiineja, shampanjoita, 
uudenvalkoisia sneakereita,
tai puolialastomia naisia.

Miksi? Koska ei kiinnosta.

Mutta mitä meillä oli, on sitäkin arvokkaampaa:
-luotettavia ystäviä
-kulttuuriperintöä
-spraymaalia
-intohimoa
-tahto

Marraskuun alussa homma alkoi Hatanpään feimillä.


Muovisen yökerhon sijaan kuvasimme luonnollisesti ratapihalla.


Jos kuvat käsittelisi haalistuneiksi ja mustavalkoisiksi, 
voisi melkein kuvitella olevansa Bronxilaisella metrojaardilla 1970-luvulla...


...mutta vain melkein.

Ghettoelementtiä löytyi kuitenkin värikkäiden seinien ja ratakiskojen 
lisäksi  kaupunkiympäristön fossiileista, kuten ostoskärryn raadosta.


 Tässä ympäristössä aamutuimaan pikkupakkasessa 
oli mukava kunnioittaa kulttuuria.


Varmaan jokaisella meistä on joskus hetkiä, jolloin tuntee seisovansa junanraiteilla 
tai tuijottavansa tunnelin seinää, miettien miten tästä noustaan.

foto: Felt Fotografi
Mutta niistä ahdistavista hetkistä selviytyy vain tarttumalla toimeen, 
tässä tapauksessa musiikin, piissin tai videon tekoon.
Ja olemalla oman onnensa seppä.

Melkoisia seppiä oli feimilläkin pörrännyt.


Tyylien ja värien kirjo oli niin maukasta, että vanhan sanonnan 
"Tampereella tehdään Suomen ruminta graffitia"
voi talloa lyttyyn ja heittää roskikseen.


Ympäristö raikkaine piisseineen toi mieleen
eurooppalaisten suurkaupunkien radanvarret.



Tunnelipätkän jälkeen matka jatkui Pispalan feimeille,
Tampereen hylätyille tikku- ja kattohuopatehtaille.


Paikka tunnetaan useiden alakulttuuriharrastajien keskuudessa 
herkullisena harrastuskohteena, jossa voi vastaan tulla maastopukuinen softaaja, 
puhelinta näpräävä geokätköilijä, rappioromantiikkaa ikuistava valokuvaaja,
tai graffitimaalari.

Näkyvimmin porukoista jälkien perusteella tietysti erottuu wraitterit.
Siellä oli väsääjät tälläkin hetkellä suihkimassa.


Sisätilassa Scure suoristi lippistä ja alkoi puskemaan, 
sillä välin Lari viritteli kamerat ja taustalla 
allekirjoittanut alkoi kyhätä piissiä.


Tiiliseinälle oli tulossa maalaus artistille. 
Scurelle, jonka muusikonuraa on ollut ilo ja kunnia seurata 
ensilevystä lähtien joka ilmestyi syksyllä 2010.
 Nuori sälli Hyvinkäältä tiputti nyt jo kolmannen levynsä,
eikä se siihen jää.

foto: Felt Fotografi
Sillävälin toisaalla kuului myös kilikalipullon helinää,
ulkoseinällä Tare Brush ja kumppanit koristivat junaradanvartta ja 
sitäkin ikuistettiin filmille.


Pispalan feimi on väritetty vuosien varrella
tuhansien tekijöiden käsin lattiasta kattoon ja useaan kertaan.


Vastapäisessä rinteessä ei paljon nurmikkoa tai muuta kasvillisuutta näy,
mutta siellä kukkiikin betoni.


Tehtaiden tonteilta löytyy monenmoista käsialaa ja monessa koossa.


Oma piissini tuli valmiiksi. 
Scuren toiveesta käytin väreinä vihreää ja violettia.


Kädet ilmaan ja nimi seinään.


Takavasemmalla kotipojat seurasi kuvaustilanteen etenemistä.


Päivä alkoi olla pulkassa ja filmit rullalla.
Hetken aikaa pörräsin vielä täyttämässä omaa kameraani 
seinäherkkujen paljoudella.


Isoimman talon "kattohuoneistosta" 
löytyi Suuri Kurpitsa. Olihan sentään Halloween-viikonloppu.


Ja kuten aiemmin jo kirjoitin, paikka todellakin on lattiasta kattoon maalattu
niinkuin näkyy.


Ulkoseinän suihkijat oli saaneet myös duuninsa valmiiksi.


Kuvien terävyys ei ole paras mahdollinen,
iltahämärä oli jo laskeutua


Kiitokset Mansen sälleille yhteistyöstä, hyvää duunia.


Isoimman rakennuksen porttivahti pöllö toivotti hyvää matkaa ja
 jäi valvomaan tonttiaan.


Silti piti vielä naapurissa poiketa.
Viereisessä tehdasrakennuksessakin riittää nähtävää ja koettavaa.

Rakennus on nähnyt paljon ja aika rapeassa kunnossa, 
Vain muutama päivä aiemmin siellä oli kuulemma joku juuri kuollutkin.
Vahvaa huhua ja kaupungilla onkin alustavia suunnitelmia, että talosta remontoitaisiin 
hoivakoti vanhuksille ja alakulttuurit saisivat häipyä muualle.


Mutta ennen sitä piti tietysti spotti ottaa haltuun.
Vasemmassa yläkulmassa poiketessani maalaaminen oli hivenen hankalaa, 
koska tiilet tuppasi jäämään käteen.


Mutta sellasta se on, nokisutareilla sekä lökäpöksyillä.
"Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää"

Foto: Felt Fotografi
Pispala hallussa.
Ja niin, miltähän se video mahtaa sitten näyttää?
No hyvältä tietysti. 
Tsekkaa pätkä linkistä ja hanki koko levy Scurelta taskuusi.



Julkaistu 21.11.2014
Scure - Oman onnen seppä
Kaamoksen puoli levyn raita 7. 

Kaamoksen Puoli kaupoissa 28.11.2014.

Kuvaus/Editointi: Felt Fotografi
Beat: Dj Peeäl
Skrätsit: Dj Tatc
Sävellys: Kim 'Kasio' Rantala
Äänitys: 3rd Rail Music
Mix/Master: Jyrbä

Suuri kiitos kaikille jotka ovat osallistuneet videon tekemiseen, osallistumalla kuvauksiin sekä tukemalla niitä. 
Suuri kiitos etenkin: Felt Fotografi, Hende, Dj Tatc, A-Puoli, Jyrbä, Wäinö, Kim "Kasio" Rantala, Wille HRD, Dj Peeäl, Teemu, TareBrush, TaukoArt, Geezers, Make your mark & 3rd Rail Music.
-Scure-