Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lauttasaari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lauttasaari. Näytä kaikki tekstit

lauantai 14. helmikuuta 2015

Lauttasaaren vesitornia räjäyttämässä

Kävin syksyllä sienestämässä. 
Tarkoitus oli kertoa reissusta vasta sitten kun Larun Rousku olisi kellistetty, 
mutta koska työmaa seisoo ja Hesari uutisoi aiheesta eilen maalaustani käyttäen, 
laitan tarinan jakoon nyt jo.

Tornin loppusuora alkoi jo 2010, kun purkamislupahakemus meni
 rakennusvalvontavirastoon. Rakennus oli myynnissäkin hetken.
Uusiokäyttöä varten ehdolla oli mm. uinti ja sukelluskeskus. 
Kaikki uudelleenkäyttöehdotukset kuitenkin hylättiin kun purkupäätös
 tuli vuonna 2013, mutta valituskäsittelyt ovat pitäneet sen pystyssä näinkin kauan.
Tarkempaa historiaa prosessista löytyy Helsingin kaupungin sivuilta.

Alkukesällä 2014 poikkesin jälleen katsastamassa tilanteen, 
miltä alueella näytti ja joko purku olisi alkanut.


Muutama piissi aidan takaa oli erotettavissa. Työmaa-aidat oli pystytetty,
mutta mitään muuta ei ulkopuolella ollut tapahtunut.

Ensimmäisestä purku-uutisesta saakka torni on kutitellut korvan takana. 
Varteen olisi saanut lakin tyvestä maahan saakka vaikka minkälaista
taiteellista tulkintaa kaiken aikaa tasoaan nostavan graffitigenren voimin,
vaikka yhteistyössä kansainvälisen tekijäjoukon kanssa.
Kenties vähän samaan tyyliin kuin Afrikan Sowetossa, josta Hesari
kertoi kuukausi sitten.

http://www.hs.fi/ulkomaat/a1420865077593
Muualla maailmassahan on vastaavia projekteja ollut jo vuosikausia, 
eikä tällaisia kohteita liian usein tule vastaan.


Jätin kuitenkin rouskun rauhaan ja kapusin viereiselle kalliolle 
merinäköalaa kurkistelemaan.


Ei hullummat näkymät.

Kun käännyin palatakseni autolle, tuli vastaan söpöilyä.
Joku romantikko oli käynyt valmistelemassa kosintaa kallionlaella,
mitä lie Niina vastannut? Oliko skumppalasit paiskattu maahan ilon vai kiukun voimin 
ja miksei niitä sekä kylttiä oltu korjattu mukaan?


Oli miten oli, haihduin maisemasta.

Kesän mittaan poikkesin ohikulkiessa välillä tilannetta tsekkaamassa, 
sisätilaa ilmeisesti purettiin, mutta ulkopuolella ei edistystä tapahtunut. 
Purkuprojektin vetäjä Kari Hartikainen kaupungin tilakeskuksesta
kertoi syksyllä Hesarissa, että paikalle on tuotu raskasta kiviainesta,
"johon torni voi pehmeästi kupsahtaa".


Päätin toimia ennenkuin se kupsahdus tapahtuisi,
paikalla oli käytävä pientä hilpeyttä herättämässä spraymaalin keinoin.
Parasta olisi ollut taiteilla isosti ja yhdessä muiden kanssa, mutta 
parempi edes vähän ja yksinään, kuin ei lainkaan.


Siellä se puiden siimeksessä odotteli, melko kelmeä tunnelma.


Toisella kyljellä puiden takana lauttasaarelaiset vetelivät hirsiä.


Kivimurskekasasta johtuen oli maalattava sille puolelle, johon se panos olisi tulossa,
valitettavasti silloin piti maalata jonkun toisen duunin päälle.
Tekoprosessia en fotaillut tarkemmin, mutta muutaman tuokion päätteeksi 
kylkeen oli ilmestynyt raksamies tornia räjäyttämään.


Seuraavien päivien aikana en ehtinyt paikalle, 
joten pyysin kollegaa fotaamaan päiväkuvat koiraa ulkoiluttaessaan.
Eihän sitä tiennyt minä päivänä se kellahdus tapahtuisi.


Mutta lokakuu meni loppuun samoin kuin seuraavatkin kuukaudet,
torni sen sijaan ei hievahtanutkaan.


Pari viikkoa sitten kävin ottamassa lumikuvaa paikalta ja 
törmäsin polun varressa vastenmieliseen löytöön:


Joku lumivalkoisen aatteen edustaja oli viljellyt svastikaa kallioille.
Luultavasti joku toinen oli niitä sitten krossaillut. Oliko punainen maali loppunut, vai eikö se viimeinen ollut sattunut kannuttajalle silmään?


Vesitorni jököttää edelleen ylväänä pystyssä.


Kulkukäytävän vieressä pilkotti jotain spreijausta, muttei mitään mullistavaa.


Kun kerran paikalle olin tullut, 
näppäisin pari fotoa muista suhautuksistakin. 
Jollakulla oli ollut hakaristejä mukavampaa viestintää kerrottavanaan.


Tosin jos sitä viestiä lähtee ilmoittelemaan, niin ensin kannattaisi 
vielä kerran muistella enkuntunteja tai kirjoittaa suomeksi.


Vihreällä miehellä oli tärkeä muistutus meille immeisille.


Tilanne raksaranen kohdalla ei ollut juurikaan muuttunut.
Siellä se edelleen odottaa räjäytyskomentoa korkeassa polviasennossa päivystäen.


Juuren betoni oli jo maalatessa sen verran rapautunut, 
että dynamiittipanoksesta näyttää maalia hilseilleen pois. 
Jos luvalla olisi projektia taiteiltu, pohjamaali olisi auttanut asiaa. 

Loppuun taas tilanteeseen sopiva video.
Elton John: I'm Still Standing



perjantai 13. kesäkuuta 2014

Sissimarkkinointia sillan alla: Helsinki StreetFestival 2014

Huomenna lauantaina 14.6. on taas vuosittainen 
Helsinki Street Festival Helsingin ydinkeskustassa Narinkkatorilla.
Jo neljättä kertaa järjestettävässä tapahtumassa aiempien vuosien tapaan tarjolla 
urbaania kulttuuria ja urheilua: koripalloa, graffitia, katutansseja sekä räppiä.
Tapahtumaa ovat olleet kasaamassa: 




Oma roolini on ollut taas graffititoiminnan organisointi, 
tällä kertaa Zulu Nation Scandinavian nimissä. Aiempina vuosina 
tapahtumassa on maalattu vanereita monenlaisten vierailevien taiteilijoiden kanssa.
Jos et tiedä yhtään tapahtuman historiaa, se selviää tästä blogauksesta
Suunnitelmat oli hyvät ja tarkoitus oli jatkaa jälleen 
kisailumielellä torin laidalla maalaillen mielenkiintoisten vieraiden kanssa. 
Tällä kertaa  maalauksen kohteena on surffilaudat vanereiden sijaan.

Tuli kuitenkin mutkia matkaan ihan urakalla: 
Virkamiesten virheestä johtuen oli päällekkäisyys aikataulussa, olimme kasanneet 
tapahtumaa järjestettäväksi viikko sitten 8.6. kunnes selvisikin että tori on silloin 
jo varattu toisille toimijoille. Jouduimme vaihtamaan huomiseen. Sen myötä 
suli käsiin sovitut taiteilijat, kun uusitut aikataulut ei täsmänneet vieraille.

Tällä viikolla tuli ongelmia lisää.
Suunnittelimme toteuttavamme tapahtumamarkkinointia varten 
videon, jonka kuvauspäiväksi sovittiin maanantai. 
Kun sen aika koitti, matka taittui kohteeseen kosteissa merkeissä


Tarkoitus oli mennä vielä viimeisen kerran Lauttasaareen maalaamaan sillan alle
 sana Helsinki, saman tyylisesti kuin esimmäisellä kerralla talvella tai viime syksynä 
Radio Helsingin puolesta . Ajattelin että koska tapahtuman nimi on
 Helsinki Street Festival, se olisi ollut hyvä päätös kolmiosaiselle 
"Helsinki kelmulle sillan alla"-sarjalle.


Auto oli lastattu tarvikkeilla, joita olikin tällä kertaa aiempaa enemmän. 
Maalattavat surffilaudat tapahtumaa varten lahjoitti 
Heidän elämänfilosofiansa on mielestäni niin mukava ja lähellä omia arvojani, 
että yhteistyö sopii hyvin kuvioon. Siihen yhtälöön sopi myös idea 
surffivälineistön ja graffitin yhdistämisestä. Siksi teimme videon.


Auton parkkeerattuani tallustus rantaan alkoi jälleen. 


Aiemmasta poiketen, tällä kertaa oli myös yleisöä.


Tehtävän haasteellisuuden lisäännyttyä piti myös kuvaajalle hankkia kulkuväline.
Cafe Regatasta vuokrasimme soutuveneen Larin käyttöön.


Tällä kertaa maalareitakin oli kaksi.
Good Things -firmaa pyörittävä Henry tuli mukaan suppeilemaan.


Ghettoblasterin maihinnousu!

Kun mankka oli saatu perille kuivana, alkoi melonta.
Zimmarit jalkaan ja laudalla perille. Kuvia ei ole, mutta videolta näkyy…
Sitten alkoi taas kelmutus; tolpalta toiselle sipsutellen. Kunnes kuului NAPS!
Ja vielä myöhemmin naps naps. 


  Tämä kelmurulla oli eri valmistajan kuin aiemmin, 
eikä kestänytkään tuulen rasitusta ja betonipilarin teräviä reunoja.
Hetken aikaa tuli kiroiltua.
Kun kuitenkin tänne saakka oli tultu, piti keksiä plan B.


Molemmat tolpat käyttääksemme jaoimme toiseen tekstin ja toiseen hahmon.
Lopputulos ei ole se mitä lähdettiin hakemaan,
mutta sillä mennään mitä on.




Kun homma oli paketissa (lopulta 2 tuntia suunniteltua myöhemmin)
alkoi poistumisoperaatio. Lopetus oli jo hilkulla aiemmin, 
kun venepoliisit tulivat keskeyttämään homman, 
mutta selittelyn ja henkilöllisyystodistelun jälkeen saimme kuitenkin jatkaa.


Henry meloi maihin ja itse jäin repimään kelmut pois,
 kunnes pääsin veneellä rantaan.


Lari suuntasi lopulta vastatuuleen kohti auringonlaskua.


Musat filkkaan sävelsi Scure ,
matskut narulle ja nippuun veteli http://www.feltfotografi.fi
Lopputulosta voitte ihmetellä alta videon kautta:



Nähdään Narinkalla. Maalaaminen tapahtuu noin klo 12-16
mutta korismatsit ja muu ohjelma alkaa jo aamupäivästä klo 10 alkaen.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Helsinki jäältä käsin: "Sea You" Lauttasaari

Käytiin sunnuntaina rouvan kanssa viettämässä laatuaikaa "tavallisten perheiden tapaan"; kävelyllä aurinkoisessa alkukevään säässä. Valittiin sellainen paikka, jossa ei olisi niin suurta ihmistungosta, kuin vaikka Kaivarin kävelyteillä tai Töölönlahdella. Siispä suunnattiin meren jäälle. Olihan jäällä muitakin kulkijoita, mutta ei ruuhkaksi asti. Raittiin ilman ja hyvän mielen lisäksi jäi muutakin käteen, sillä hyvä ystäväni Inspiraatio nimittäin tuli vastaan Lauttasaaren sillan alla. Mutta jätin Inspiksen rauhaan ja jatkoin päivän viettoa vaimon parissa.

Tänään maanantaina olisi pitänyt tehdä paljon: paperihommia on rästissä moneen suuntaan ja kouluunkin olisi pitänyt mennä, mutta jäin hoitamaan meilirumbaa ja lyhentämään "to do"-listaa. 
Aamumyslikippoa tyhjentäessä piirtelin puolihuolimattomasti mustekynällä noin kahden minuutin linjat huvikseni sanasta "Helsinki" sanomalehden etusivulle, samalla kun mietin erääseen tulevaan projektiin liittyviä kirjainmuotoja. Sälkkärit avatessani tajusin että keli on jopa eilistäkin parempi. Pari tuntia jaksoin säätää niitä "pakollisempia"... sitten se kiusaus voitti. Laitoin viestin Felt Fotografin Larille: 

-"Moi, onko kiirettä? Lähetkö messiin kuvaamaan, meen maalaan Larun sillan alle. About tunnin setti" 

Vastaus tuli pian: 

-"Koska?"

-"No vaikka 12.00"

-"AI TÄNÄÄN! No perskeles! Mennään vaan."

Eihän siinä sitten. Läppäri kiinni, kamat kasaan ja kiesin keula Lauttasaarta kohti. Sillan alustaa lähestyessämme Lari kysyi: 

"Kai tää jää kantaa noin kauas?" 

-"No tottakai, luota muhun." 

Onneksi luottamus on molemminpuolista. Eli kuvareppari kertokoon puolestaan:


Matkalla sillalle Lari kommentoi jalanjälkiä: "Kato joku on ulkoiluttanut pulua"


"Mitäs täs, duuniin matkalla"

















Semmonen siit nyt tuli 


Rotsi auki?


Hah, no ei. Kunhan spedeilen.




Kaikki loppuu aikanaan ja jäljet oli tietysti korjattava. Ja kaunis (?) harmaa betoni sai "töhryt" pois pinnaltaan.

Kivaa oli, nenäkarvat kiittää aerosolikylvystä. Mä kiitän kivasta säästä ja luotettavasta valokuvaaja -ystävästäni. Hauska läppä on, että tutustuin Lariin Helsinki-Vantaan lentoasemalla ysärin puolivälissä, jolloin iLari oli tarjoilija ja mä kokkina  Fly Inn- ravintolassa. Mutta niistä ajoista joskus lisää...

Kohta se kesä alkaa taas olemaan tonteilla.

 Onneks.