Näytetään tekstit, joissa on tunniste Polari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Polari. Näytä kaikki tekstit

perjantai 8. maaliskuuta 2013

STONE!

Luin hetki sitten Hesarista, että tänään olisi kivi sirkuksessa. Siitä syystä näin sekunnin mielijohteesta haluan kunnioittaa arvon soittoniekkoja sekä (sattumalta) jatkaa tarinaa Riksun Polarista. Yläaste oli siinä mielessä merkittävää aikaa että tapahtui suuria elämyksiä joiden aiheuttamat "heräämiset" ovat ohjanneet tähän suuntaan jossa nyt olen.

Ala-aste meni kuunnellessa vain Elvistä, muut luokkakaverit koettivat pilkata musamakuani KISS ja WASP paidoissaan, mutta pidin oman pääni ylpeästi. Jailhouse Rock oli herättänyt jotain sellaista, jonka takia oli itsekin alettava soittamaan kitaraa... kolme vuotta meni rämpytellessä mutta enää ei sujuisi edes c-duuriasteikko. Suurella vaivalla sain pari vuotta sitten kaivettua Ukko Nooan sillä lapsuuden kitaralla.

Yläasteelle siirryttäessä tapahtui muutos, kun jostain löysin ensin Popedan Sukset ja  pian sen jälkeen alkoi tapahtua kun "musiikillinen porttiteoria" johti nopeasti metalliin. Musiikin tunnilla ensimmäistä kertaa korviin pamahti Metallican Master Of Puppets ja nälkä kasvoi syödessä... Anthrax, S.O.D., Helloween ja Megadeth teki vaikutuksen. Graffitifanina olin tietty ihaillut suuresti Helloweenin levynkansitaidetta ja etenkin sarjishenkiset kurpitsaukkelit auttoivat musiikillisen kehitykseni suunnan kehittymisessä. 

Popedan SUKSET sketsasin silloisella tyylillä aika hosuen.

Musiikkimaun kehittyessä, myös piirrostyyli eteni

Pian ilmestyi rinkiin myös päivämme sankari; kotimainen STONE, jonka Get Stoned oli sellaista herkkua, joka levisi siihen aikaan isolla liekillä meidän kaveriporukkaan.
Helloweenin ja Metallican logoihin verrattuna Stonen logo oli naurettavan yksinkertainen, mutta musa sitäkin tiukempaa. Lisäksi Keravan kundit avoimesti inhosi tyttöjen suosikki Europea, levyttäen jopa pilkkaversion Final Countdownista, joten kotimainen fanituskohde oli löydetty. Bändin haastattelut oli myös hauskaa seurattavaa, jossa kundit pelleili akuankka-lippis ja sotakypärä päässä ja naurettavat aurinkolasit naamalla vastaillen hölmöjä, kuten Rockstopin haastattelusta näet 

Stonen Soundi -haastis vuodelta 1988 antaa jotain syvempää käsitystä siitä, mikä teinipoikaa alkoi kiinnostaa.

Tamon kanssa moshataan Villen luona

Luokkakavereiden kotibileissä oli tietysti luukutettava moshausmusaa ja vatkattava omaakin pehkoa parhaansa mukaan, vaikkei hiusten pituus järin häävi ollutkaan. 

Yllättävän nopeastikin tilanne kehittyi siihen että pian Stone tuli keikalle Riihimäen urheilutalolle ja paikanpäälle oli päästävä. Aiemmin kyseisessä paikassa oli konsertoineet suurta halveksuntaamme saaneet Dingo ja Eppu Normaali. Se keikka oli jotain ennenkuulumatonta; suuren maailman meininkiä moshauksineen ja stagedaivauksineen! 



Meininki keikalla oli niin kova, että yhtyeen mukana olleen valokuvaajan foto jopa päätyi EP:n takakanteen. Paikallisen Levy ja Kasetti- liikkeen laaria myöhemmin tutkiessani löysin sieltä aarteen; Stonen levy, jossa takakannessa oli kuva urheilutalon keikalta ja minä kavereiden kanssa kuvassa mukana!! (Tuossa puolivälin kohdalla farkkuliivisen tyypin vasemmalla puolella)Todellakin merkittävä hetki 14-vuotiaan speedmetalfanin elämässä. 

Stonen jälkeen tutustuin myös yhä tiukempiin komboihin: Testament, Kreator, Sepultura ja Sodom tuli faniteltua ja kaksi viimeistä myös näin Hämeenlinnassa Giants Of Rockissa, mutta koska oma mielenkiintoni oli jo suuntautumassa enemmän Public Enemyn ohjaamalle tielle Chuck D:n johdolla jäi vierailu örinämusiikin maailmaan lopulta aika lyhyeksi. Sillä hip hopin tiellähän tässä yhä ollaan...  Mutta vaikka musiikillinen mielenkiinnon kohde olikin vaihtunut niin samassa porukassa kuljettiin edelleen. Pukeutuminen alkoi muuttumaan ja Helsingin Decadenzistä oli hankittava kesäduunirahoilla musta pilottitakki, koska sellainen oli myös Chuck D:llä. Lisäksi äiti levensi Leviksen farkut kangaskaistaleella ja tylppäkärkiset mokkabootsien sijaan jalat upposi varsilenkkareihin ja converseihin.

Riihimäki by night 1989: minä, Tamo, Janne ja Autsi

Lopuksi on sanottava että jos Popeda tulisi nyt keikalle Helsinkiin, ei paljon kiinnostaisi, koska aikamoinen "Yöllistyminen" on vienyt parhaan terän Ikurin Turpiinin johtaman porukan tatsista. Sensijaan Stonen tänään pamahtaessa Cirkukseen, siellä haluaisin olla koska en epäile sekuntiakaan etteikö Janne, Roope ja kumppanit vetäisi yhä samalla kivenkovalla asenteella Jacksonit ojossa.

Juhlan kunniaksi bändi vetää setin kahdesti; illan 21 alkava keikka on loppuunmyyty, mutta tuolta lippuja voi vielä kysellä 18 alkavalle keikalle: http://www.tiketti.fi/Stone-The-Circus-Helsinki-lippuja/17899



tiistai 5. maaliskuuta 2013

Graffitianimaatio "Kylmä" @ Kalasatama


"Lapsi on terve kun leikkii", sanotaan. Sama se, kuinka vanha se "lapsi" on, sillä into ja uteliaisuus ratkaisee. Kuten on jo tullut varmaan aiemmista kirjoituksista selväksi, niin olen siis parinkymmenen vuoden ahkeran työssäkäymisen jälkeen tällä hetkellä päätoimisesti opiskelija. Koulun penkillä on tullut paljon uusia ja hienoja juttuja, (joista osa lähes ylitsepääsemättömiä) ja jonkin verran myös sellaisia juttuja joita on joskus puolivakavissaan kokeillut. Yksi näistä aiemmin tutuista aiheista on animaatio, muttei tosiaankaan mitään "tietokonepelikolmedee"animointia. Nämä jutut on kieli poskessa sohaistuja kahden markan vitsejä, kokeilumielellä kikkailtuja. 

Vuonna 1988 teimme poikaporukalla Pohjolanrinteen yläasteella kasiluokan kuvistunneilla animaation, jossa liikuttelimme siiman kärkeen liimattuja piirrettyjä ukkeleita. Idean animaatioversioon taisi antaa Guje Katajamäki, joka oli muutenkin yläasteen paras ope. Näin jälkikäteen ajatellen tulee mieleen, että ehkä Guje oli muilta maikoilta kuullut opettajainhuoneessa meidän luokan Villen, Tamon, Mylyn, Joksan ja minun käyttävän oppitunnit sarjakuvien piirtelyyn
 ja kenties halusi rohkaista tekemään sitä ihan "oikeasti" eikä puolisalaa piirtämiselle kuulumattomilla tunneilla. Se sarjisläppä oli aika laajalle jo levinnyt, myös rinnakkaisluokilla muutamat sankarit käytti tuntinsa yleensä kolmiruutuisten strippien väsäilyyn. Aihepiiri oli aika yksipuolinen ja tottakai mahdollisimman paljon aikuisia provosoiva. En nyt suoraan sarjisten nimeä sano, tai yksityiskohtia liikaa paljasta (lojaalisuudesta muita Metal George- rinkiläisiä kohtaan ), mutta kun animaatio tunnetaan lyhennetysti nimellä: "V.H:n päivä", jossa seikkaillaan mm. Blue Oyster -nimisessä yökerhossa, niin nokkelimmat saattaa jotain sisällöstä päätellä...

Muutaman stillikuvan tästä luovuuden Helmestä voin tiputtaa, mutta sitä 12 minuuttia
pitkää kokoanimaatiota ei jakoon tuupata koskaan. Näin on sovittu.

V.H. nukkuu
Kaverit tulee herättämään
Kerholle
V.H. ja Likainen Harri
V.H. pelästyy: "Nainen!"

Työryhmän kesken piirrettiin lavasteet ja hahmot, vuorosanoiksi höpistiin mitä sattui
 ja myöhemmin editoitaessa piilotettiin järjettömiä väliläppiä sekaan. Ihan verratonta
meininkiä siis, ehkä parhaita tunteja koko peruskouluhistoriassani. 

No, nyt sitten aikuisopiskelijana tuli jälleen mahdollisuus kokeilla animaatiota.
Pienellä ryhmällä väännettiin n. tunnissa aluksi sellainen muovailuvahasetti, mutta kun selvisi että olisi mahdollisuus tehdä omakin pätkä, niin tottakai testaamaan. Aiempien vuosikurssien filkkoja katsellessa huomasin yhden puutteen...kukaan ei ollut käyttänyt spraymaalia hommaan. Se aukko oli täytettävä. 

Vaikka lopulta en aikatauluongelmista ja kromimaalin loppumisesta johtuen saanut ihan niin kliiniä jälkeä kuin olisin halunnut, tuli filkasta kuitenkin ihan ookoo. Tälläkin alalajilla on omat kuninkaansa, kuten BLU:n "Muto" todistaa, mutta pakko oli kuitenkin kurkata varovasti, miltä tuollainen maailmankatsomus näyttää. Toteutin suunnitelman 14.2. alkuillasta aloittaen ja viiden aikoihin aamulla taisin olla kotona.


Vähän tuli vilu ja väsy, mutta koska seinän kaverilla oli vielä kylmempi, oli jatkettava loppuun saakka. Ystävänpäivän mukaisesti "hädässä ystävä tunnetaan". Kun lopulta selvisi että seinän ukkeli selviäisi, jätin hänet vihdoin oman onnensa nojaan. Animaationi kasasin Pian oppilaskellarissa ja tuotoksen lykkäsin iloksenne youtubeen. Tuosta sitä minuutin mittaista tuotosta voi kurkistella: 


Erityiskiitos Konnalle lapikaskaupoista jotka lämmitti kannutellessa, toimii hangessa mukavasti. Terveiset myös Polarin rinnakkaisluokkien pitkätukille:
 Janne, Autsi, Jame, Juse. Those were the days.