Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puuha Pete. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puuha Pete. Näytä kaikki tekstit

tiistai 28. kesäkuuta 2016

Pete, poika ilman nimipäivää, mutta silti kauppojen hyllyillä.

Tänään keskiviikkona 29.6. on meikäläisellä syytä juhlaan.
Paitsi ettei oikeasti ole.
Tänään nimipäivää viettää mm. Petri, Petteri ja Pekka, mutta
 oma etunimeni Pete ei kuitenkaan virallisessa nimipäivälistassa esiinny.
Voit vaikka tarkastaa YLE:n Nimipäiväkoneesta.
Lapsena nimppareitani toki juhlittiin 29.6. mutta virallisesti olen kuitenkin
"nimipäiväorpo" tai "nimipäiväkoditon".

Jonkun mielestä asia voi olla yhdentekevää saivartelua, enkä nyt tietenkään
ihan vakavissani tätä kirjoitakaan, mutta kuitenkin toisaalta...
Näin aikuisena pystyy peilaamaan elettyä elämää nykypäivään, niin tietynlaista syrjintää / ennakkoluuloja nimen perusteella on kyllä tapahtunut vuosien varrella.
En ole asiasta oikeasti katkera, vaan itse olen nimestäni ylpeä ja kiitollinen
vanhempieni valinnasta olla antamatta nimeksi mitään peruspetteriä
vaan sopivan erilaisesti Pete.

Lähes aina, hyvin monissa virallisissa tilanteissa nimeni on kyseenalaistettu.
Virastoissa, kirjastoissa, kilpailuissa, ym. tilanteissa, joissa kysytään nimeä
olen vastannut totuuden mukaisesti Pete Nieminen.
Hyvin usein virkailija / toimitsija esittää kyseenalaistavan vastakysymyksen:
"Eli siis Petri vai Petteri?"
Tai vielä suoremmin:"Siis Petri Nieminen."
Ja sitten kun vastaan "Ei vaan Pete" ja esitän henkilöllisyystodistuksen
virkailijan katse nousee papereista / näyttöpäätteeltä hämmästyneenä.

Nykypäivänä tilanne on onneksi muuttunut, kun ihmisen nimenä voi yhtä hyvin
olla Kivi tai Syksy tai Kevättuuli, mutta varsinkin kouluaikoina asia häiritsi
aika paljon. Koulussa tuli joskus nimipäivät puheeksi ja sielläkin joku
 luokkakaveri tokaisi: "Ei sulla oo oikeesti nimipäivää."

Samaan aikaan kuitenkin moni Petri tai Petteri esittelee itsensä
 Peteksi. Ja sitten kun esittää sen vastakysymyksen: "Ai ootko säkin oikeasti Pete?"
Niin vastaus on 99%:sesti: "Lempinimi on Pete, mutta ristimänimi on Petri."
 Tunnen tietynlaista samaistumista mitä erilaisimpia vähemmistöjä kohtaan:
Vasenkätiset, saamelaiset, kuurot, pakolaiset, seksuaalivähemmistöt, jne.
Ehkä osittain siksi olen aina altavastaajan enkä ennakkosuosikin puolella
urheilutilanteissa tai elämässä ylipäänsä.

Tätä taustaa vasten voit ehkä ymmärtää, kuinka innoissani ja ilahtunut
olen ollut aina kun jossain yhteydessä etunimeni on tullut vastaan.
Esimerkiksi kirjallisuudessa:


Lapsena löytyi jostain kumman syystä ikisuosikkini Disneyn tuotannosta:
Pete ja lohikäärme Elliott. Tarina on edelleen itselleni tärkeä ja se inspiroikin
parisen vuotta sitten piirtelemään ihan seinälle saakka: Palanut talo ja Elliotin erhe
syntyi palaneeseen ja hylättyyn omakotitaloon Hyvinkäällä.

Ala-asteella löysin Riihimäen kirjastosta 3 etsivää-kirjasarjan, johon friikahdin 
täysin. Samaistumista kirjan henkilöhahmoihin lisäsi se, kuinka yksi pojista oli 
nimeltään Pete Crenshaw. 


Takakannen tekstin mukaan Pete "puuttuu asiaan milloin
tarvitaan väkivahvaa apua äkkitilanteissa. Hän tosin hermoilee."
Kuinka itsetuntoa nostattavaa luettavaa se olikaan noin 10-vuotiaalle,
 jonka etunimi toistuvasti kyseenalaistettiin?


Samoihin aikoihin, 1980-luvun puolivälissä R-Kioskeihin ilmestyi 
superkiinnostava karkkipatukka: Black Pete.

http://s1353.photobucket.com/user/Sekalaisetkarkit/media/BlackPetevuodelta1985_zps12ee0fad.jpg.html
Oranssiin kääreeseen oli kuvitettu merirosvon naama ja minun etunimeni.
Voitte uskoa että sitä lakritsitoffeeta tuli imuroitua kilotolkulla. Ikävä kyllä 
kyseistä herkkua ei ole enää myynnissä missään. 

Karkkibusinekseen liittyy myös Helsingin Itäkeskuksen entinen karkkikauppa
jonka nimi oli houkuttelevasti Namu Pete, jonka logossa toistui merirosvoaihe.
 Liiketoimintaa karkkikaupalla oli vuosina 1996-2006. Taisi olla vielä ysärin puolella,
 kun huomasin liikkeen jollain graffitien kuvaamiseensuuntautuneella reissulla ja 
kävin ostoksilla. Hyllyillä oli myös pari firman nimellä brodeerattua lippistä, joista 
toisen sain ostettua itselleni. Jos muistan oiken, niin maksoin hatusta 10 markkaa.


Samoihin aikoihin, ysärin puolella ystäväni Tommi lähti 
Helsinki-Vantaan lentoaseman Ravintola Cesar's:in pizzanurkasta maailmalle
ja haki työkokemusta Disney Cruise Linesin loistoristeilijältä Karibianmereltä.
Nykyisin Chef Tommi-nimellä tunnettu keittiöguru laittoi viestiä merten takaa, että
Floridassa on olemassa kauppa, josta saa teetettyä omalla printillä omilla 
värivalinnoilla upeita baseball-rotseja. Tottakai sieltä piti saada itsellekin 
yksilöllinen takki ja Tommin palatessa reissusta mukana tuli sinimusta herkku
teemaan sopivilla brodeerauksilla:


Uskollisesti Piraatti-aiheella tietenkin. Siihen aikaan vähän päälle parikymppisenä
 oma kuntosaliaktiivisuuteni oli huipussaan, joten ilman paitaa käsipainojen kanssa 
heiluva merirosvo oli selkeä valinta rintapielen kuvitukseksi.


Vaatetuspuolella on nimeni ollut myös ehkä vähän kyseenalaisemmin navan 
alapuolella, sillä jossain vaiheessa jollain vaateketjulla oli myynnissä Pete's -boxereita.
Tämäkin tuote liittyy Disney-maailmaan, sillä Pete-nimellä viitattiin 
Black Pete-hahmoon, joka suomessa tunnetaan nimellä Musta Pekka.


Vuonna 1998 olin itse edelleen itse Lentoasemalla kokkihommissa, kun 
Iltalehden lööpissä luki jonkun kaimani nimi isolla. Nuori sälli oli kuollut,
 kun ei ollut saanut keinosydäntä sydänvikaansa korjaamaan. Ikävä ja vakava 
uutinen, mutta itseäni se kaikessa järkyttävyydessään myös inspiroi. 
Itsellänihän oli synnynnäinen sydänvika, jonka takia kävin vuosittain 
Meilahden sairaalassa tarkastuksissa ja oli jo silloin tiedossa, että jossain
 vaiheessa pumppu leikataan. Pyysin kioskilta lööpin ja vaihdoin
potilaan kasvojen tilalle oman kuvani, jonka tulostin kopiokoneella keittiön
kulkuluvastani ja väritin yliviivaustussilla kuvan taustan keltaiseksi.


Roudasin feikkilööpin Ravintola FLY INN:in keittiöön, jossa työskentelin.
Työkavereilla suhtautuminen lööppihassutteluun meni aika tasan 50-50. 
Toiset nauroi, toiset nuhteli huonosta huumorista.

Toistin saman toimintamallin 10 vuotta myöhemmin, kun työskentelin edelleen
Lentoasemalla, mutta silloin jo Rajavartiolaitoksen leivissä.
Jälleen kuva kulkukortista ja leikkaa-liimaa tekniikalla kustomoitu lööppi,
tällä kertaa Iltasanomilta:


Oikeasti kyseessä oli uutinen Pete Parkkosen tippumisesta Idolseista, mutta 
omalla kohdallani oli myös tapahtunut valtava vääryys ja järkytys.
Osallistuimme nimittäin Meidän Isä On Parempi Kuin Teidän Isä-
tv-ohjelmaan pikkusällin kanssa ja Team Nieminen putosi kisasta vähän 
liian aikaisin. Fiilis putoamishetkellä oli myös aistittavissa joukkueemme
ilmeistä ohjelman välityksellä kotikatsomoissa saakka:


Joukkuetoverini synnyttyä vuonna 2000 oli jo maailma
muuttunut paljon omasta lapsuudestani ja monenlaista nimeäni 
kantavaa tuotetta oli tarjolla varsinkin lastenkirjojen puolella.


Ihan pikkuvauvoille Pete Pöllöä liikkuvilla silmillä,
vähän isommille sitten jälleen merirosvoseikkailu, jossa tarinan setä oli
nimetty Peteksi. Tämän kirjan lahjoitin luonnollisesti sukulaislapsilleni.


Myös vähän "pelottavampaa" Mörköleikkiä oli tarjolla Kirjamessuilla.


Mutta lopulta kuitenkin se Rohkeus löytyy, ainakin 
Pete ja Pate nimisillä pesukarhuilla. 


En osaa sanoa mistä etunimeni yllättävä lisääntyminen
tarjolla olevissa tuotteissa johtuu. Liittyykö siihen kaima Parkkosen menestys 
musiikkirintamalla ja sitä kautta ehkä kirjakustantamojen yritys ratsastaa 
toisesta yhteydestä tutulla nimellä, vai liittyisikö samalla motiivilla asiaan 
muuan keltakypäräinen rakennusmies?


Puuha-Pete on tietysti myös otettu haltuun meidän perheessä, niin tv-formaattina kuin 
fanituotteinakin. Kun poitsu syntyi vuonna 2000, alkoi samana vuonna töllössä
ilmestyä mukava animaatiosarja kaimapojan puuhasteluista. 
Illalla ipanan oli tietenkin turvallista nukahtaa tutun kaverin tyynyliinan äärelle.
Pidän hahmosta itsekin ja muutaman kerran on tullut hahmoa lainattua myös
 jonkun graffitin kylkeen, ehkä hauskimpana niistä hylättyyn autokorjaamoon 
toteuttamani maalaus Leffasankarit autokorjaamolla, joka nykyisin jo purettu.

Puuha Peteä versioivia firmoja on näemmä myös pari versiota kotimaisessa yrittäjissä: 
sukkia kauppaava http://www.puuha-pete.fi (yrittäjän etunimi Petter)
ja pintaremontteja toteuttava http://www.puuha-pete.com (yrittäjän etunimi Petri)
Tiedä sitten miten kauppa käy, mutta näinhän se yritystoiminnassa monesti menee.

Opiskellessani kulttuurituotannon parissa omaa puuhailua
Metropolia Ammattikorkeakoulussa, säilytän kunnon koululaisen tapaan
kyniäni penaalissa, jossa hymyilee tuttu hahmo.
Ohjelman tunnuslause sopii myös omiin projekteihini kannustaen:
"Onnistuuko? Tietenkin!"


Tätä taustaa vasten varmaan ymmärrätte, kuinka riemuissani olin kun jokin aika
 sitten sain erään yllätyksenä tulleen paketin postissa.


Olin kiinnittänyt tietysti huomiota ruokakauppojen hyllyillä erääseen 
maustekastikkeeseen jo aiemmin, mutta nyt jotain muuta googlaillessani oli tullut
 vastaan Texas Pete- kastiketehtaan kotisivu, josta oli myös saatavilla brändin nimellä 
varustettuja vaatteita. Kun vielä kastikkeen etiketissä on samat värit kuin itse 
käyttämässäni Hendenvaara -"logossa", niin asiaa oli tutkittava enemmän.
Meilasin maahantuojalle ja kysyin löytyykö tuotemerkin "fanituotteita"
Suomen markkinoilla jo jostain ja jos, niin kuinka niitä voisi ostaa?

Vastaus tuli pikaisesti, mutta myynnissä kuulemma vaatteita tms. oheistuotteita
Suomen päässä ei ole. Vain sitä olennaisinta, eli maustekastikkeita. 
Kiitin infosta ja toivottelin hyvät kesät. Sain kuitenkin vielä viestin, jossa 
kysyivät osoitettani, sillä halusivat lähettää nimikaimalle tervehdyspaketin.
Kun sitten muutama päivä myöhemmin sain paketin noudettua, sisältä
löytyi hymyilyttävä yllätys: maustekastiketta parilla eri maulla
sekä lippis ja t-paita brändilogoilla!


Pakkohan tässä on olla tyytyväinen kivasta asiakaspalvelusta ja lähteä 
nimipäivän juhlimisen kunniaksi hakemaan loput tarvikkeet fajitas-ateriaan
 läheisestä kivijalka- ruokakaupasta. 

Juhlasapuskaa mutustaessa taustalle voi laittaa luonnollisesti 
aiheeseen sopivaa puhemusiikkia. Kasarin-ysärin taitteessa Riihimäen kirjaston
kautta löytyi New Yorkista ponnistanut 3rd Bass- yhtye, jonka yksi MC
käytti nimeä Prime Minister Pete Nice. Sitä oli hankittava omiinkin hyllyihin, 
mieti nyt kuinka siisti räppinimi: Pääministeri Kiva Pete. 
(vaikka räppärin oikea etunimi tietysti olikin Peter)
Harmi että yhtyeen matka ei mennyt ihan niin kivasti, mutta monta hyvää 
biisiä yhtye sai aikaan. Ja siksi juuri tämä biusa, että monesti omatkin steppailut
edelleen jatkuu pitkälle aamuyön puolelle. Varmaan myös tänään.


torstai 16. lokakuuta 2014

Lasten suosikkihahmo Puuha-Pete raiskattu!

Aamun Hesarista hyppäsi silmille uutinen jota en olisi uskonut ikinä näkeväni,
vasta alkanut syysloma on samantien pilalla:

kiva: hit entertainment
Puuha-Pete on ilmeisesti huumattu, kaapattu ja operoitu kirurgisesti 
uuteen muotoon, jonka jälkeen laskettu vapaaksi. Vai miten muuten tämä selittyy?
Vai onko kenties aito ja oikea ystävämme kaappausoperaation jäljiltä toimitettu Satumaan pelottavammalle puolelle Skeletorin linnan kellariin kahlehdittuna? 

http://www.mirror.co.uk/tv/tv-news/bob-builder-given-hipster-makeover-4416602
Tämä vasemmanpuoleinen "päivitetty versio" on
 liian reippaalla kädellä puukotettu uusiksi 16-vuotisen työuran jälkeen.
Tuoreesta ulkomuodosta ainakin itselleni tulee mieleen vasta koulusta 
valmistunut nuori kolli, jolla työkokemusta ei ole yhtään, mutta silti 
nenä pystyssä ja rotsi auki 
tulee kello kädessä ohjeistamaan kuinka nykyaikaisessa yhteiskunnassa 
on koko ajan kiire ja tehokkuus on oltava tapissa.

Vanha ja turvallisen tavallinen alkuperäinen Pete on varmaan
 saanut kenkää virallisesti tuotannollisista ja taloudellisista syistä, 
mutta oikeasti vain imagosyistä. Ruutuvihon ja lyijykynän aika on ohi,
 ja projektit on hoidettava uusimmalla tekniikalla nopeasti ja hikoilematta.

Tuoreemmalle kasvolle vaikuttaa olevan ulkonäön perusteella 
tärkeämpää kiiltävä kypärä ja uusin ruuvinväänninmalli, 
paikalle se varmaan huristelee bemarilla. Voi vain arvailla
 kuinka räkänokan sormenpäät ovat pehmeän siloiset kuin Fairilla pesty taikina.

Leppoisasti ja vuosien kokemuksella maalaisjärjellä hommat hoitaneella veteraanilla
sen sijaan kämmenissä oli kovettumia ja vähän konerasvaa peukalonkynnen alla.
Hän sentään malttoi vaihtaa kuulumisia ja
 olla kiinnostunut asiakaslähtöisestä palvelusta.


Koska ystävämme tilanne nyt ei varmaan itkemällä parane,
 laitetaan vielä parit kuvat ajalta, jolloin kaikki oli hyvin. 


Kesällä 2009 kaima oli varmaan urheillut, koska silloin oli vähän solakammassa kunnossa.


Vuoden 2009 syksyllä Suvilahden seinä menestyksekkään ensimmäisen 
lupaseinäkesän jäljiltä työmiesten toimesta purettiin, pakattiin lavoille 
ja siirrettiin maaperäremontin alta talviunille.


Jossain vaiheessa veijari tuli myös Vantaalla vastaan, 
oli näemmä remonttisuunnitelma kourassa kissansa kanssa liikkeellä.


Tällä kertaa en laitakaan musaa loppuun, mutta 
käykää fiilistelemässä ja pelaamassa Peten kanssa vaikka virallisilla kotisivuilla
Siellä voit maalata työkoneita uuteen kuosiin ja väsäillä muutakin mukavaa
sen vanhan kunnon Bob the Builderin kanssa.

Hyvää syyslomaa kaikesta huolimatta, koettakaa pitäkää hauskaa.
Onnistuuko? Tietenkin!!!

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Leffasankarit autokorjaamolla

Kävin viime viikolla Berliinissä.
Suunnittelin tekeväni tämän viikon päivityksen reissusta, 
mutta eilen tuli askarreltua omasta mielestä sen verran kiva juttu, etten malta sitä enempää jemmata.

Saksassa oli tarkoitus säätää tilaan ja kohteeseen sopivaa hassuttelua urakalla, 
mutta koska siellä oli niiiiiin paljon fotailtavaa, mutta vain 3 päivää 
niin se oma kyhääminen jäi vähän hosumiseksi.
Palaan siihen ensi kerralla.


Nyt suunnataan silmät autohuoltoon. Kävin katsastuksessa, eikä mennyt läpi.
Ei muutakun varaamaan aikaa korjaamolta. 
Korjausmiehissä on kaksi legendaa, joita arvostan.


Puuha Pete tietysti jo nimensäkin perusteella.
Ja onhan se ahkera sälli säätämään.

http://is12.snstatic.fi/img/1920/1288411450507.jpeg
Toinen legendaarinen autonkorjaaja on luonnollisesti 
Uuno-leffoista tuttu Härski Hartikainen
Suomalaisen duunarin perikuva, rento meininki mutta tiukka asenne.
Nyt kun duunarit on valittu, pitäisi vielä löytää korjaamo.


Helsingissä on kauan ollut puskutraktoria odottava entinen autokorjaamo.
Päätin poiketa vierailulla.


Siellähän tuli tuttuja vastaan.
Tiedustelin miten olisi aikoja huoltoon.
Puuha Pete vastasi: 


Härski oli vähän kyseenalaisesti samoilla linjoilla:


Ei siis tullut sieltä apua. 
Auto on edelleen katsastusta läpäisemätön.


Ehkä olisi pitänyt koettaa myydä koko kiesi.
Hartikaiselta kun autokaupatkin sujuu aika omalaatuisesti: