Näytetään tekstit, joissa on tunniste bodaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bodaus. Näytä kaikki tekstit

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Penkkipunnerrusta ja seinään piirtämistä: Siuntion Kylpylä

Ajoittain on hauskaa, kun esiin pulpahtaa esiin tuttuja juttuja vuosien takaa,
eli tässä tapauksessa vanhoja kavereita ja aiempia harrastuksia. 


Tällä kertaa tuli viesti Siuntiosta, kaveri nuoruusvuosilta pyysi käymään punttiksella.
Kesäkuun puolivälissä lähdin käymään yökylässä. Matkalla tuli vastaan myös entisestä
työpaikasta muistuttava tienviitta, rajahommissahan tuli vuosikymmen vietettyä.
Ehkä parasta niissä vuosissa oli nimenomaan mahdollisuus urheilla ajoittain myös 
työajalla. Varsinkin yövuoroissa oli oikein mukava kesyttää rautaa, kun lentoliikenne 
hiljeni yötä vasten ja lentojen välissä kerkesi jumpalle valtion maksaessa liksaa.


Saapuessani Siuntion Kylpylään huomasin, kuinka mukavasti parkkipaikan
 ensimmäinen rivi näytti olevan liputuksella merkitty punaisille autoille varatuksi.
Kottero ruutuun ja suunta kohti kellaria.


Homman nimi oli kuntosalin kustomointi.
Kylpylän palveluista yksi tärkeimpiä on punttisali, joka palvelee kansainvälisiäkin 
vieraita ja moneen makuun. Yhtälailla salia käyttää kaukoidästä saapuvat turistit kuin 
kotimaiset eläkeläiset kunnossa pysyäkseen. Sen lisäksi monen muunkinlaista
 sukankuluttajaa siltä väliltä. 


Kohteena oleva seinä oli kieltämättä vähän karun näköinen. 
Pinnat oli saaneet osumaa muutamasta kohtaa aika reippaasti aktiivisten voimailijoiden
toimesta ja ennen kuin itse pääsin seinien kimppuun, rautakourainen rakennusmies
 Sami tasoitteli seinäpinnat sileäksi. 


Takapihalle parkkeerattu rekka täyttyi vanhoista voimailulaitteista 
ja viikon loppupuolella oli tulossa uudet leikkikalut hikijumppaajille.


Kannoin omat käsipainoni salin puolelle ja aloitin tilan suojauksen Samin kanssa.
Parin tunnin ahkeran teippaamisen ja muovittamisen jälkeen pääsin asiaan.


Ensin liitupiirrosta seinään ja luonnoksen valmistuttua spraymaalilla perään. 


Kantavana ajatuksena tällä kertaa oli muutama erilainen treenaajahahmo, 
joiden lisäksi ihan perinteistä graffitia helppolukuisena treenaajien yläpuolelle.
Pohtiessani hahmojen asentoja mietin tilaan sopivia liikesarjoja, joita seinään tekisin.
Totuttuja maastaveto- ja penkkipunnerrusliikkeitä miettiessäni tuli mieleen, että 
nykyisin saleilla on myös yksi uusi liike, jollainen on syntynyt älypuhelinten 
mahdollistamana: saliselfie-poseeraus.


Päätin maalata selfiehemmon seinään, jonka kanssa sitten kukin puntinvääntäjä
voi halutessaan ottaa kaverikuvia treenin lomassa.


Koska seinällä oli kuitenkin mukavasti korkeutta, oli hahmojen 
ylle tuleva graffiti toteutettava tikkailta. Saisin siis taiteillessani jälleen 
hyvän aerobisen treenin eikä stepperille olisi käyttöä tällä salikäynnillä.


Piissin väriksi valitsin punaisen, hotelliketjun sävyihin sopien. Sisäkaton 
huopalevyt olisi ollut suhteellisen työläs teipata peittoon ja jos niitä ei olisi suojannut,
 huokoisen rakenteensa ansiosta ne olisi olleet hyvin pian  myös punaiset. Suojauksen
sijaan päädyimme riisumaan ne maalauksen ajaksi kokonaan pois. 

Parin päivän tiiviin ojentajan & koukistajan treenaamisen ja aktiivisen aerobisen 
porrasjumpan seurauksena lopulta kuntosali tuli väritetyksi. Lopputuloksena
on melko mukava kokonaisuus, joka hauskasti monistuu sivuseinien peileistä.


Lopputuloksen kävin kuvaamassa samalla, kun vietimme juhannusta perheen kanssa samassa paikassa. Pientä hienosäätöäkin kävin vielä yöllä suihkuttelemassa seinään,
kun tuorein silmin katsoessa pari kohtaa kaipasi muokkausta. Nyt se on valmis.


Paluu spotille oli kaikin puolin mukava, sillä pitkästä aikaa rääkkäsin myös kroppaa 
muutenkin kuin vain oikean käden etusormea koukistellen. Pakko myöntää,
 että punttikselle on ollut ehkä jopa ikävä, kun aiemmin tuli treenattua reilu 
vuosikymmen hyvinkin aktiivisesti. Viime vuodet kuitenkin on kuluneet enemmän 
spraykannun kuin käsipainon parissa, mutta nyt kun uinuva salikärpänen on 
ravistettu jälleen hereille, täytyy sitä alkaa ruokkia lisää. 


Loppuun sitä aitoa oikeaa ja originaalia kuntosaliräppiä, jonka 
tahtiin on hyvä kesyttää rautaa Ruudolfin tapaan:


torstai 9. tammikuuta 2014

Läskit lihakseksi: CrossFit NLA


Joululoman jälkeen jotkut meistä köyttävät jääkaapin oven kiinni ja alkavat ravita itseään ties millä pussikeittopoppakonsteilla. Tälläkin hetkellä moni punnitsee tonnikalasalaattinsa aineksia ja kiroaa suklaarasiamässäilyt mielessään.

Siksi nyt mennään Salille.
Kesällä tuli yhteydenotto Nummelasta, jossa pari ahkeraa ja mukavaa veijaria pyörittävät kuntosalia ja kaipasivat paikan päälle väriä seinään virikkeeksi.

CrossFit Central NLA on entiseen autokorjaamohalliin rakennettu treenipaikka, 
josta et vinopenkkejä tai jalkaprässejä löydä. 
Rautaa toki löytyy, mutta se on kuulien ja tankojen muodossa. 
Vastuksen antaa pääasiassa oma kroppa.


CrossFit-toimintamallin mukaisesti kiipeilyköysiä ja autonrenkaita odottaa salilla hikisiä käsipareja. Seinätkään ei ole vain kattoa ylhäällä pitämässä, vaan niitä pitkin juostaan.

Joona ja Joonas halusivat tylsän vanerin paikalle salin logon graffitityyppisesti toteutettuna. Kaivoin pöytälaatikosta muutaman vuoden takaisen luonnoksen, jota tarjosin toisaalle vuonna 2009. Sillon meni diili sivu suun mutta nyt se pääsi toteutukseen, pienien päivitysten kautta.


Kesken maalauksen soi puhelin ja soittaja oli Spin FM:n Jutta.
 Aiemmin päivällä Spinin Vesku soitti ja kysyi tulisinko haastateltavaksi 
Adidas Original Icons-juttusarjaan liittyen, mutta maalauskeikan takia en päässyt paikalle.
Niinpä haastattelu hoidettiin puhelimitse, joten pystyin maalaamaan samalla.

puhelinkuvat by Joona

Rupattelutuokion päätteeksi pyysin biisitoivetta teemaan sopien.
Arvatkaa mitä biisiä?
Väärin. 


Moni graffitiskeneä seuraamaton kysyy yleensä, eikö se ole vaikeaa siirtää joku paperille tehty pieni malli isolle seinälle. Riippuu aika paljon tilanteesta ja tapauksesta. Mutta varsinkin tilaustyötä tehdessä en mielelläni lähde "kerralla purkkiin" periaatteella liikkeelle, kuten kuvasta näkyy.


Mieluummin hinkkaan linjat kohdilleen, jonka päälle sitten maalaus rakennetaan. 
Omaksi huviksi fiilistelyt on sitten asia erikseen, ne voi sutia huolettomammin. 


Tällä kertaa tilaaja halusi selkeästi luettavissa olevan, mutta kuitenkin "tarpeeksi graffitin" lopputuloksen. Siksi jätin varsinaisen taustan pois ja valitsin väreiksi salin tunnuksessakin olevat vihreän ja oranssin, muutamin eri sävyin.


Alkuperäisen luonnoksen kahvakuula jäi pois ja tilalle tuli salin logo. 


Siinähän se seisoo. 
Koska maalausurakka otti voimille, piti peinttarinkin ottaa käsipainosta tukea.


Niin ja siihen bodausanthemiin vielä. Salin omistaja Joona oli maalauskeikan ajan paikanpäällä ja homma sujuikin siinä mielessä mukavasti, että kun selvisi kundilla olevan räppitaustaa, ei paljon tarvinnut yllyttää sylkemään. Läppäriltä taustat ja tarinaa tuli ulkomuistista pitkät rimssut.
Sen verran vakuuttava esitys oli, että saapa nähdä milloin pamahtaa plattaa pihalle.

Mutta sitä vartoillessa tulee se mitä jo varmaan odotittekin…musta nyrkki ilmaan ja:


word.