Näytetään tekstit, joissa on tunniste koripallo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste koripallo. Näytä kaikki tekstit

tiistai 4. marraskuuta 2014

SUPER SUNDAY: Helsinki Seagulls vs. Bisons Loimaa

Sunnuntai oli Superia!

Paljon on tullut vuosien varrella Nordenskiöldinkadun penkkejä kulutettua, 
mutta tällä kertaa oli "hiukan" erilainen tapahtuma tiedossa.
Helsinki Seagulls nousi miesten Korisliigaan viime kauden päätteeksi 
ja reippaan tuoreelta Lokkien meininki vaikuttaa.

Sunnuntaina oli peli siirretty kivenheiton verran kotiareenasta Kisahallilta 
sinne Nordikselle, jossa oli tiedossa aikamoinen perhetapahtuma:

Luvassa oli tietysti pääasia, liigaottelu Lokkien ja Loimaan Biisoneiden välillä. 
Mutta sen lisäksi ohjelmassa oli mm.
Signmark feat. Adam Tensta (SWE), DJ Nice,
Rudi Rok, kolmen pisteen heittoskaba,
Sami Hedbergin ja Aleksi Valavuoren julkkisjoukkueiden korisottelu
ja lopuksi Roope Salminen ja Koirat


Mitäs mä siellä sitten tein? 
Pianhan se selviää. Kun menin paikalle oli hallilla jo tohina päällä.


Lokkimaskotti piti fiilistä yllä ennen miesten matsia.
Jo aiemmin oli pelattu naisten sarjan ottelu ToPo- Honka, 
jonka näki samalla lipulla.


Joukkueet saapuivat kentälle cheerleadereiden kunniakujasta.


Vaikka korispelaajat on aikamoisia hujoppeja, oli joku saapunut kentälle Minillä.
Auto parkkiin ja matsi käyntiin.


Kentän laidalla "muutama nuori" odotti puoliaikaa ja pääsyään kentälle riehumaan.
Pher, Signmark, Good Things, RudiRok ja minä sekä muutama sikspäkki.


Kentällä alkoi sukka heilua.


Yleisöä oli paikalla hieman alle 4000 henkeä, joista osa istui kentän laidalla. 
Siellä löytyi monenlaista mikkihirmua, näyttelijää ja urheilijaa.
Myös Niklas Hagman tarkkaili pussittajien suorituksia.


Puoliajan tultua lökäpöksyt pääsi parketille


Signmarkin messissä lattian otti haltuun Linda Ilves


Samaan aikaan me suihkijat vedimme pitkän päätyyn ja perään.


Tapahtumajärjestäjät oli tilanneet kentälle graffitia samaan aikaan 
Signmarkin esityksen kanssa. Yleisän kannalta paras paikka oli hallin päädyssä, 
jotta mahdollisimman moni näki mitä tapahtuu.
Ilmaveivi jäi veivaamatta, mutta vanhanaikaisen vedin vasempaan alakulmaan.


Myös tapahtuman pääsäätäjä Sami Hedberg poikkesi 
tarkastamassa mitä lippisjengi väsää.
 Samin kehonkielestä voi tulkita, miltä vaikutti


Pyysin  jos joku porukasta ottaisi muutaman foton kun maalaamme 
ja Signmark esiintyy.
Saadessani kameran takaisin oli kuvaaja ottanut myös pari muuta räpsyä:


Linda ja Adam Tensta tarttui linssille


Selfiestä selvisi kuvaajaksi Chike joka luuli (kuten koko muukin väki hallissa)
 että piissi on valmis. Niinhän se oli suunniteltukin...

Matsi jatkui ja tsekkasimme pelin etenemistä kentän laidalla muina miehinä.


Verrattuna Petolauman matseihin yleisö oli kuitenkin suht vaisusti mukana, 
paitsi innokkaimmat fanit, joita oli mm. aitiossa kannustamassa.
Kundiporukka koetti villitä muitakin kannustamaan reippaalla meiningillään.
Kaikenkaikkiaan erittäin hienon tapahtuman yleisö eli kuitenkin monta tuntia mukana.


Lopulta peli oli pelattu ja Lokit korjasi pistepotin pesään 84-64.


Kokovartalomies ja tapahtuman juontaja Zaani kiittivät joukkuetta ja 
spiikkasivat sisään RudiRokin. Ääniakrobaatti otti tilan haltuun 
mikrofonin ja äänihuultensa voimin tyylillä.


Signmarkin tulkit tekivät parhaansa tulkatakseen viittomakielelle Rudin pörinää,
kuulostaa mahdottomalta, mutta näin se käy:


Sillä aikaa DJ luki nuottejaan, vai pelasiko kenties matopeliä?


Kentän laidalla Jaajolla oli jo nokka punaisena, 
mutta syynä siihen oli Nenäpäivä. 


Mies odotti vuoroaan päästä pussittamaan kentälle ja
kun vuoro tuli, niin hyvässä kaaressa pallot lentelikin.


Samaan aikaan kentän laidalla alkoi viimeistään nyt
testosteroni haista urakalla. Korisjoukkueiden maskotit valmistautuivat 
kahdenkeskiseen breikkibattleen ja ilmeisesti uhosivat toisilleen
kumpi vie ja kumpi hikisee...


Bättle oli hauskaa seurattavaa, 
mutta koska kuvasin sen videolle, jäi stillikuvat ottamatta.
Oma videoni kentän laidalta löytyy tästä ,
mutta tapahtumajärjestäjän toimesta kuvattu battle on tietysti tarkempi:


Puolivalmiin piissin edessä kävi porukkaa itseään kuvaamassa,
mutta Signmarkin mennessä vetämään vielä pari biisiä lisää, 
jatkoimme maalaamista.


Tulkki Karoliina otti satsin fotoja toisesta slotista.


Kolmeen pekkaan homma eteni ripeästi.


Kiilteet, second outlinet, vähän higlightia ja pikku viilausta. 
Kokonaisaikaa kahdessa osassa yhteensä oli n. 13 minuuttia.


GULLS Hki 2014


Pelikentällä tapahtui taas, nyt vuorossa oli Hedbergin ja 
Aleksi Valavuoren kutsujoukkueiden matsi, 
joissa vilisi tuttuja vaikuttajia monelta saralta: 
räppäreitä, urheilijoita, juontajia, näyttelijöitä sekä tietysti Sami ja Aleksi itse.


Särre ja Aleksi tarkkailivat joukkueensa peliä, 
 itse zoomailin ristikulmaan valmista piissiämme kohti.


Vaikka peli oli kiivas ja hikinen, parhaat kuvat tuli vapaaheittotilanteista.
Tidjan pussitti nätisti viivalta.


Toisessa päässäkin vapareita viskeltiin, 
mutta keskityin kuvaamaan Tiki Tikkasen ja Signmarkin poikamaista kujeilua, 
koettivat vetää toisiltaan housuja alas, siinä onnistumatta. 
Toisella puolella Brädi katsoo paheksuvasti touhua  
Hanna-Maria Seppälän keskittyessä peliin.

Hedbergiläiset korjasivat lopulta saaliin 22-16, 
eli Samille tuplavoitto Aleksista. Ei huono.


Eikä yhtään hullumpi lopetuskuvakaan: 
piissimaakarit ja maskottibboyt piissin edessä.

Loppuun ei tule räppivideota,vaan ottelun koostevideo
jonka ääniraidalla fiiliksen takaa tutkapari Solonen & Kosola:

lauantai 30. elokuuta 2014

Susijengi ja korisMM Bilbao


Tänään se alkaa.

Koripallofanien päiväuni konkretisoituu, kun Susijengillä alkaa
”Tehtävä Bilbaossa”.  Tänään on SE päivä mitä on kauan toivottu ja odotettu.
Suomi pelaa Koripallon MM-turnauksessa
ja aloittaa kisat ottelulla Yhdysvaltoja vastaan.
Päivä, jolloin parketilla nähdään, kuinka Gulliver ja Lilliputit kohtaavat verkkosukkien alla hihattomissa paidoissaan. Siinä adrenaliini kohisee ja hiki lentää.
Saattaa vähän roiskua verta ja kyyneleitäkin.
Mutta sitähän täällä on toivottu kauan ja hartaasti korisjoukkueiden pukuhuoneissa,
tilaisuutta päästä näyttämään muulle  maailmalle ,
että White Men Can Jump!

Mielestäni tällainen tilaisuus on suomalaiselle urheilulle sen verran iso juttu,
että halusin osaltani kannustaa joukkuetta saamaan kisafiiliksen päälle.
Aikoinaan kiekkoskaboissa selostajat kertoivat kuinka joukkueelle oli lähetetty runsaasti kannustusfaxeja kotimaasta.
Tässä tilanteessa minä maalasin terveiseni kiviseen tauluun;
Kalasataman betoniseen pollariin.
Sitä on hieman hankalampi lähettää joukkueelle, joten pitää tyytyä valokuvaan.


Olin maalannut saman möhkäleen jo kerran aiemmin, jouluna 2012.
Silloin halusin osoittaa kunnioitustani kuvittaja Raymond Briggsille ,
maalaamalla itselleni tärkeän Lumiukon talvimaisemaan.


Suunnilleen vuoden se säilyi suht hyvänä, kunnes paikalle saapui joku pilviveikko
pahat mielessään. Sankarini sai punaista maalia silmiin ja suuhun.
Olin miettinyt spotin päivitystä siitä saakka kun huomasin kamapään vierailleen.


Nyt sen aika oli tullut.  Mietin ensin toista kannustusmaalauspaikkaa
Vähän toisella idealla, mutta lopulta tämähän olikin tosi hyvä spotti,
koska Susijengi on niiiiin kivikova paketti että alta pois!
Samoin ajattelee kontaktini Sunroofilla ja Jussi Laine lupasi maksaa maalit
ollakseen tukena kannustusprojektissa.


Torstai-aamuna sketsasin susihahmon yllätysloikan lammaslauman kimppuun.
Rajallinen tila teki luonnostelusta odotettua hankalampaa, mutta kahden tunnin aherruksen jälkeen piti keskeyttää ja käydä opiskelemassa välillä kulttuurituotantoa.
Koulupäivän jälkeen palasin väkertämään.
Paikalla kävi myös rakennusfirman ukkoja, jotka kehottivat maalaamaan nopeasti,
Seuraavana päivänä lohkare tultaisi kuulemma piikkaamaan pirstaleiksi.


Kivessä kulman takana oli myös käyty kyhäämässä.
EGS oli ottanuty saman tien tuplakyljet käyttöönsä.
Nämä betonipalikat on siitä kivoja, että duunit säilyy kohtuullisen pitkään.
Kun vieressä on pitkää vaneriaitaa, saa peinttaajat kirjaimensa mahtumaan sinne aitaan  helpommin kuin rajallisen kivikuutioon.

                           
Myöhäänhän se taas sitten meni lopulta. Tältä näytti noin keskiyön paikkeilla.
Otsalamppu auttoi niin kauan kuin virtaa riitti, lopulta patterit loppui mutta aamuyöllä niitä ei ihan lähikaupasta saa haettua joten piti vain pärjäillä.


Homma oli paketissa 03.40. Vielä olisin halunnut vähän lisää vauhtia suden loikkaan
 selkäpuolelle, mutta koska taustasiniset oli jo loppu, en olisi saanut tarvittaessa korjattua.Purkit kassiin ja kohti kotia.
Nukuttuani reilu kolme tuntia oli lähdettävä fotaamaan ennen koulua kivi päivänvalossa.


Siinä ne lampaat kaikessa rauhassa laiduntaa porukassa,
eikä osaa odottaa takavasemmalta saapuvaa yllätyshyökkäystä.

Suomen lohkovastustajina kisoissa on Turkki, Dominikaaninen Tasavalta, Yhdysvallat, Uusi-Seelanti sekä Ukraina. Niistä pahin vastustaja on USA , jonka joukkue kohtaa tänään. Siksi keskimmäinen lammas on muita isompi ja uhmakkaampi.


Nappasin kuvan myös lintuperspektiivistä, kun satamalaitos on ystävällisesti
viereen vähän isommat tikkaat asentanut.
Vastaan tuli myös jälleen pari remonttimiestä, joilta kysyin monelta
se piikkaaminen alkaa.
”No ei sitä tänään kaadeta, voi olla vielä pitkäänkin tuossa.”
Jaha. Taas kerran oli Niemistä pissitty linssiin.


Vielä hetken voi joukkueet evästää ja nauttia maisemista,
mutta kohta se taistelu todellakin alkaa.
Bilbaoon on saapunut lauma nälkäisiä ja voitontahtoisia Susia.
Lähtökohta wolfpackilla tulee olla muita kumartelematon ja itsevarma,
kuitenkaan olematta ylimielinen.
 Ja sitten vaan sitä palloa peliin !!

Loppuun olisin halunnut liittää musavideon omalta joukkueelta,
Team Haloon Signmark teki uudelle levylleen korisaiheisen biisin ”SCORE!”
Videokin on olemassa, se löytyy levyltä, pikku sneakpeak tuosta:
Mutta koska myös liikkuvaa kuvaa haluan heittää kehiin,
otetaan mies Eirasta kertomaan miten sielläpäin leikataan sukkaa
Särre: Leikkaa Sukkaa

Toivotaan että Hanno ja kumppanit sen sukan leikkaa.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Katukulttuuria ja urheilua: NAMIKA Lahti

Kuten juttujani lukeneet tietävät, niin katukulttuurin lisäksi myös urheilun seuraaminen ja tukeminen on itselleni tärkeä juttu. Jos näiden elementtien yhdistäminen on jollain tapaa mahdollista, niin mikäs sen parempaa. Kun loppukesästä tuli taas tällainen mahdollisuus, olin jälleen innoissani. 

Matkakohteena oli urheilukaupunki Lahti ja teemana koripallo. Mutta Lahdesta puhuttaessa ei voi sivuuttaa mäkihyppyä. Siksi olikin siisti sattuma, että keikalle mennessäni oli urheilupyhätössä meneillään mäkihypyn kesä sm-kisat. Virittäydyin auringonpaisteessa tunnelmaan seuraamalla kuinka Janne Ahosen johdolla haalarigladiaattorit hyppivät kastellulle keinonurmelle Lahden betonista.



Mäkihyppy jos jokin, on reikäpäiden hommaa, arvostan!


Hyppyrinnokassa mainostettiin kaupungin omaa hiilihappovettä ja sattuikin sopivasti että myös omat purnukkani olin sijoittanut teeman mukaiseen, legendaariseen Lahtikkoon. Siinä saa kannut mukavasti kuljetettua ja tarvittaessa tukeva muovikori toimii apujakkarana.


Miksikö olin tullut tonteille? No, koska Brädi pyysi. Edellisen kerran suihkutellessani Summer Up-festareilla vuonna 2012, oli yhdistyksemme Funk On ry vetämässä graffitityöpajaa bileissä ja osana ohjelmaa myös puhemuusikot kävivät vierailemassa kannun varressa tuoleja maalaten. Jeesailimme myös Kapaa lekan käytössä ja lopputulos oli tyylikkäästi koris-aiheinen.


Tällä kertaa nakki oli Namika Lahden pukuhuoneen päätyseinä. Organisaatio toivoi koppiin vähän fiiliksen nostatushenkistä koristelua seinäpintaan. Oven takana odotti valkoinen tiiliseinä uutta ilmettä pintaansa:


Tilaaja toivoi joukkueen värejä sekä jollain tapaa esille kaksinkertaista mestaruuttaan. Halusin että tekstistä saisi selvää, mutta kuitenkin sen tulisi olla graffitihenkinen. Luonnos oli hyvän ystäväni lyijykynän kanssa säädetty.


Ensin tietysti oli se tylsin homma; muiden pintojen suojaus. Parin tunnin teippaamisen jälkeen se suihkiminenkin vihdoin alkoi.


Koska kopin lattiapinnoite oli harmaasävyinen, päätin jatkaa samansuuntaista taustaa maalauksen taakse. Rautakaupan kautta siis lateksia poimimaan ja pensselillä tiilien välejä tupsuttamaan.


Vähän mustaa ja valkoista roisketta pintaan niin yhdenmukaisuus seinän ja lattian välillä syntyi hiuksenhienosta sävyerosta huolimatta.


Muutamaa tuntia myöhemmin alkoi juoni löytyä.


Linjat kehiin ja vähän hinkkausta, niin kuvittelin olevani jo valmis. 
Ensimmäisen päivän jälkeen seinä näytti tältä:


Kotiin päästyäni tutkin kuvia kamerasta ja jokin kokonaisuudessa häiritsi. Halusin kunnioittaa "joukkuelogomaisuutta" ja pysyä maltillisissa väreissäkin, mutta liian pliisu vaikutelma tuntui vielä olevan. Ei muuta kun tekstari joukkuepomoille ja ilmoitin tulevani jatkamaan homman seuraavana päivänä vähän ärhäkämmäksi. 
Kontrastia tarvittiin lisää.

Koska maalauksessa oli jo koripallon oranssia, päätin lykkiä sitä hunajahenkeä vähän lisää kirjainten taustalle, vaikkei Turussa oltukaan.


Pari tuntia keltaoranssin sävymaiseman kimpussa saikin seinän elämään paremmin. Jos tämä lopputulos auttaa jengiä repimään pisteitä kotiluolassa, niin silloin tavoite olisi saavutettu.

Sen verran reipas meininki pukukopissa varmasti tulee olemaan, että ihan syystä oven ulkopuolella varoitetaan turvallisuudesta... koska Namika on Liekeissä!!


Tänään alkoi joukkeen kausi kotiotteluiden osalta ja tapahtuman kunniaksi Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti koppimaalauksesta jutun päivän lehteen:

Toivotan joukkueelle ikimuistoista pelikautta ja paljon pisteitä taskuun. Epäilemättä samaa toivoo Brädi ja loppuun tietysti linkittelen Kapan kotiseuturekkauden tunnustusta urheiluteemaan sopien: