Näytetään tekstit, joissa on tunniste mmkiekko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste mmkiekko. Näytä kaikki tekstit

maanantai 26. toukokuuta 2014

Hopee ei oo häpee, mut dumarit on!

Sunnuntai iltana oli toiveet korkealla ja kultajuhlat tulossa.
Ajattelin viettää tällä kertaa erilaisen finaalin,
 lähdin vaihteeksi kisastudiokierrokselle. 


Hyppäsin rattiin ja suuntasin lähimmälle ostarille.
Muutama kippola siellä löytyy, joista valitsin pikkuruisen Haagan Helmen.


Intialaistaustainen omistaja on ottanut sisustuksessakin 
asiakaskuntaa huomioon. 


Matsi alkoi kiihkeästi, leijonat olivat janoisia.


Heti kärkeen Malkin laittoi törkypelin käyntiin ja veti poikittaisella Haulaa kaulaan.
Tuomaristo oli laittanut pillin taskuun ja peli jatkui...


Itse jatkoin Kannelmäkeen, määränpäänä maineikas Britannia.


Täällähän olikin tunnelmaa, porukkaa kuin pipoa ja hyvä meininki!


Maalikin tulla tupsahti.
Peli tasan.



Jätin Kannelmäen taakse ja suuntasin Malmille.


Malmintorissa oli myös hyvä meininki. 
Porukkaa vähän vähemmän kuin Britanniassa. 
mutta kyllä täälläkin juhlittiin.


Palola vetäisi Suomen johtoon 2-1 ja laittoi 
malmilaisten lipun liehumaan ja äänijänteet auki.



Toisen erän päätteeksi hörppäsin cokikseni loppuun ja jatkoin Kurviin.


Kolmessa Kaisassa oli aika vaisu tunnelma. 
Saattaa johtua siitäkin, että peli alkoi kääntyä naapurille.


Limpparia tilatessani tuli maali ja peli oli 2-4.


Venäjän johtaessa seeprat löysivät vihdoin taskustaan pillin.
Suomi muutti asumaan jäähyboksiin.


Kontaktilajissa luonnollisesti tapahtuu,
pelin loppu oli jäätävää sukeltelua.


Ottelun parhaat pelaajat 


Sen pituinen se.


Mestarit läjässä, onnea heille.


Leijonat odottivat kallella kypärin jäältä pois pääsyä.
Mä lähdin torille.


Ei ollut tungosta, eikä tuuletuksia.
Muutamia kulkijoita siitä kulki ohi,
 mutta juhlatunnelma oli poissa.


Pussikaljaseurue oli varautunut uimareissuun varaamalla altaanreunan, 
vaatteet pysyivät kuitenkin päällä.


Joku sentään juhli sen verran hopeaa että uitti toista nilkkansa.


Tuuletukset oli harvassa, mutta joku siellä riemuitsi.
Oikean reunan venäläismies lauloi jotain ja juhli itsekseen.


Suomalaisten kultahaaveet oli yhtä hukutettu 
kuin Kolera-altaan kuollut lokki.


Mestaruusjuhlia sen sijaan vietti kullattu kaksipäinen kotka.


Ja se yksi venäläinen: Rene Vladimir.
Nähdessään Ilta Sanomien kuvausryhmän lähestyvän, 
hän hyppäsi lähteeseen. 
Toimittaja kyseli tunnelmia ja kehotti Reneä uimaan.
Mies vastaa: "Uimaan?!"
Kahlaamista ja kämmenien kastelua kummemmaksi se ei kehittynyt.
Mutta sukeltelunhan olikin hoitanut jo se joukkue.


Juhlatunnelman voit tsekata linkistä:

Olin nähnyt tarpeeksi.
Ajoin Suvilahteen sumuttamaan "ison mielipidekoirjoitukseni".


Kultajuhlien sijaan laitoin raitapaidat riviin hopealautaselle.
Duuni oli valmis klo. 04.30 ja lähdin nukkumaan.
Sen verran olin väsähtänyt, että unohdin laittaa tuomaristolle kulmakarvat.


Aina ei voi voittaa, mutta hyvin se joukkue kasvoi turnauksen aikana.
Vaikka ei ihan mestaruutta tullutkaan, niin jos mä olisin J-P Siili, 
olisin jo varaamassa oikeudet tehdä turnauksesta leffa...
Tulisi hyvä tarina pelaajakieltäytymisineen, arpapeleineen, 
kurkunleikkauseleineen, mikrofonivalmennuksineen, 
sekä ennenkaikkea Suomen joukkueen hienon tarinan ansiosta.

Loppuun ei tule tällä kertaa musaa, mutta 
Nyholm ja Rantanen tiivistävät pelin kulun 
antamalla varsin reippaan palautteen finaalista useammalekin taholle.


Ens vuonna se kulta taas tulee.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

MM-kiekko: Leijona vs Karhu 2014

Kirjoitan tätä lauantai-sunnuntai välisenä yönä klo. 02.15 
Suomen jääkiekkomaajoukkueen Tsekkivoiton jälkeen. 
Täysin selvin päin. 
Fiiliksissä.
Suomi voittaa huomenna taas kiekkokultaa!

Hypätään 3 kuukautta taaksepäin...
Istun pikkusällin kanssa bussissa matkalla Rovaniemen rautatieasemalta Kittilään.
Puhelin soi.

"No sen on Nyyholmin Tuomas Ilta Sanomista moro.
Mitäs kuuluu?"

"Moi, ihan jees, ollaan poitsun kanssa Lapissa 
matkalla hiihtoloman viettoon Leville.
Mitäs mielessä?"

"Aha, mulla ois ollu sulle hommia … mut jos oot lomalla ni
pitää varmaan keksii jotain muuta."

"No mitä sä meinasit?"

"Leijonathan pelaa seuraavaks Venäjää vastaan.
 Veskun kanssa mietittiin sellasta kuvaa, jossa suomen pienet pelurit 
kaataa Venäjän suurta ja ilkeää karhua kumoon. 
Mutta pystyks sä sieltä sellasta tekeen?"

"Kuulostaa tosi hyvältä, mutta ei mulla oo mitään piirrosvälineitä mukana. 
Mutta jos mä selvitän saanko jotkut kynät hankittua jostain ja 
soitan sulle tunnin päästä kun ollaan perillä majapaikassa."

"Ok, tehään näin."

Saavutaan vuokramökille ja lähden ystäväni Janin kanssa kylälle
 selvittämään mistä löytyis kyniä ja paperia ja saisko piirrosta 
jossain skannattua meilattavaksi toimitukseen.
Paketti puuvärejä löytyy Levin S-marketista ja Hotelli Levitunturista 
saan selville että skannauskin on järjestettävissä tarvittaessa. 
Piirrospaperia löytyy Janin 5 v. tyttären matkatavaroista. 
Soitan Nyysteenille, lupaan hoitaa piirroksen yön aikana kasaan 
ja toimittaa aamupäivästä toimitukseen.


Luonnoksesta lähdetiin.


Lopputulos.
Nyholm kommentoi että muuten tosi hyvä,
 mutta karhu olisi saanut olla vielä ilkeämmän näköinen. 
Teresa oli kuitenkin jo aamulla sanonut: "Hui miten pelottava karhu"
 joten aika jees lopputulos annetulla varoitusajalla ja välineistöllä.


Lehdessä.
Ja niinhän siinä sitten kävi että se karhu kaatui 3-1.
Tilanteen kunniaksi otin vielä foton mökin pihalta, 
olin pakannut varmuuden vuoksi spraymaaleja mukaan
ja kuvateksiksi sopii:
"Suomen maalit kaatoivat Karhun!"


Nyt vaan sama henki päälle ja karvaista petoa kuonoon!