Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjamessut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kirjamessut. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. lokakuuta 2014

Kirjamessut 2014: KirjaKallion graffitiseinä

Tuttu blogausaihe aiemmilta vuosilta: Kirjamessut.
Joka vuosihan siellä on käytävä kuuntelemassa kirjailijoiden kertomuksia
 ja kuvittajien kuulumisia. Kun kuulee tarinoita luovan alan ammattilaisten arjesta,
tulee hyvää näkökulmaa ja mahdollisia vinkkejä omallekin uralle.

Tänä vuonna oli mahdollisuus osallistua messuille joka päivä työn merkeissä,
olin yksi maalareista, jotka kuvittivat messuosaston seiniä.
Maalasimme MakeYourMarkista hankituilla 
 vesiohenteisilla spraymaaleilla hitusen tussilla hifistellen.
Viereisellä seinällä maalasivat Antti Kalakivi sekä Jaana Tikkanen 
siveltimillä ja pullotussilla sekä samoilla kannuilla.

KirjaKallio , eli Kallion ilmaisutaidon lukiolaiset isännöivät Louhi-lavaa,
 jossa messujen aikana vieraili monensorttista kynänpyörittäjää 
kertomassa synnyttämistään opuksista.


Torstai

Joka päivälle oma teema, johon vieraat sekä päivittäinen paneelikeskustelu liittyivät. Torstain aihepiiri oli: "Kun vahvasta tuli uusi laiha". Paneelissa mm.
Radio Helsingin päätoimittaja Maria Veitola kertoi
 omakohtaisista kokemuksistaan ympäristön ulkonäköodotusten suhteen. 
Samaan aikaan taustalla joku lippispää maalasi bodaria seinään.

foto: Kirjakallio
Marian tarina olikin kiinnostavaa kuultavaa, tarina ufosta ja ennakkoluuloista
kertoo paljon tasapäistävästä yhteiskunnastamme. Voit lukea haastattelusta 
kirjoitetun artikkelin Iltalehden linkistä

Päivän edetessä sain seuraa seinälle, kun Mad Max Madson tuli kaverikseni.
Eipä aikaakaan, kun suuri yleisö oli huomannut Maxin saapuneen,
 sällin maalaamista seurasi aikamoinen lauma uteliaita.


Samaan aikaan sohvalla istui James Nikander, 
eli Musta Barbaari kertomaan kirjastaan "Salil eka salil vika".
Vierailijan kunniaksi taustaseinälle ilmestyi ghettoblaster kirjahyllyn viereen.

foto: Kirjakallio
Aiemmin päivällä vierailleiden crossfit-miesten ollessa sohvalla
seinälle syntyi myös kahvakuula, joka muuttaisi muotoaan heti seuraavana päivänä.


Puolivalmiin mankan kaveriksi ilmestyi vielä
henkilövaaka, fitness-harrastajalle elintärkeä kapistus.


Päivän päätteeksi kävin kuuntelemassa vähän 
vanhemman koulukunnan muusikkoa (kaikkien muiden titteleidensä ohella).
Mato Valtonen oli kertomassa kirjasta "UUTTA MATOA KOUKKUUN"
jonka kirjoitti Kalle Isokallio. Luin itse teoksen viime talvena ja suosittelen!


Tässä on sellainen kirja, joka pitäisi ehdottomasti lisätä pakolliseksi 
oppimateriaaliksi kulttuurituotannon opiskelijoille, tai oikeastaan jokaiselle
joka haluaa tehdä jotain vähän eri tavalla kuin muut.
...vaikka välillä vähän tulisi turpiinkin...


Tietysti piti ne nimmaritkin siihen etusivulle ruinata.

Perjantai

Päivän aihepiiri oli "Maailmanmatka ja maailmantuska".
Eli kuinka matkustaminen vaikuttaa kohdemaihin ja kuinka omalla toiminnalla
asiaan voisi reagoida. 

foto: Kirjakallio
Aamupäivästä alkaen suurin energia meni värityshommissa, 
kun torstain linja oli ollut pitkälti sketsausta harmaalla valkoiselle.
Puolialastomasta adonisbodaristakin kehkeytyi enemmän sohvauneksijan 
näköinen matkamies merinovillaneuleessaan.
Max väritteli säästöpossun ja spreijasi kylkeen "Matkakassa".


Maailmanmatkailuaiheisiin kysymyksiin parhaat vastaajat 
ovat tietenkintv:stä tutut Riku & Tunna Madventures. 
Mondo lehden päätoimittaja Kati Kelola vahvisti 
omalla panoksellaan keskustelua mukavasti.


Tästä riemastuneena kahvakuula lensi lepikkoon ja karttapallo tuli kehiin.


Lisää tarttumapintaa aiheeseen toivat kirjahyllyn kylkeen ilmestyneet 
matkamuistoviirit, piikikäs kaktus saviruukussa sekä kapsäkki, 
jonka Max oli muovannut ghettoblasterista lukiolaisten haastatellessa
 sarjakuvataiteilija Petri Hiltusta. Mieheltä on ilmestynyt 
uusi osa hilpeitä Väinämöisen seikkailuita, nimeltään Tietäjä tien päällä.


Samaan aikaan seinän takana tytöt treenaavat jo seuraavaa haastattelua.
radiossa se tehtäisi lämpiössä, messuilla homma sujuu lattialla.


Värikkäisiin neliöihin sai kuka tahansa jättää viestiään. 
Ja hienosti seinään piirtäminen houkutti niin isoja kuin pienempiäkin messuvieraita.
Melkein tuli lapsuus mieleen, kun oltiin vaihtamassa tapetteja lastenhuoneeseen
ja faija antoi luvalla piirtää suoraan seinään.

Aikakoneita näytti olevan laatikkokaupalla naapurissa myynnissä, 
mutta noilla ei kyllä omaan lapsuuteni pääsisi.


Mukanani tuoman Julkimot- sarjisalbumin avulla tehtiin silti tekijän kanssa 
pieni aikahyppy muutaman vuoden taakse.


Suosikkiin sarjakuvaa piirtänyt Jarkko Vehniäinen oli aidosti yllättynyt pyytäessäni 
omistuskirjoitusta näinkin vanhaan albumiin. 
Nykyisinhän mies tunnetaan ajankohtaisesti Kamala Luonto -sarjastaan.


Jatkoin matkaa messuilla ihan eläimenä, seuraava kuuntelun kohde oli 
ankkamaestro Ameriikasta asti.


Pari muutakin messuvierasta näytti suunnitelleen samaa.


Don Rosan tarinoita olisi kuunnellut mielelläni vaikka kuinka kauan, 
siinä on miehellä asenne paikallaan. Jalat maassa ja jokaisen huomioon ottaen 
hän kertoi olevansa todella pahoillaan, 
että ei voi piirtää kaikille halukkaille lukijoille ankkoja.

Akkarin päätoimittaja Aki Hyyppä kertoi että tällä kertaa signeerauspisteellä saisi vain nimmarin, eikä piirrosta. Kuljin signeerauspisteen ohi noin tuntia ennen kuin Rosa alkoi tarinoida ja jo silloin se jono oli montakymmentä metriä pitkä. 


Pettymystä lieventääkseen piirtäjä oli tuonut mukanaan toisen itselleen rakkaan 
harrastuksen satoa; chilipaprikoita. Niitä hän 
auliisti heitti yleisöön ja fiilishän oli kuin penkkaripäivänä kadunvarressa.


Miehen tehdessä lähtöä salamavalot räpsyivät 
niin ammatti-, kuin amatöörikuvaajillakin.


Piirtäjämestarin nimmari on tullut hankittua jo aiempien vierailujen yhteydessä,
 joten tsekkasin perjantain päätteeksi muuta messutarjontaa.


Kahdella eurolla olisi saanut näemmä kahmittua 
itseriittoista aidankaatajaa muutaman sata grammaa.
Pohdin hetken olisiko pitänyt ostaa johonkin hyötykäyttöön, 
mutta koska Lambista ei jää painomustetta kalsareihin, 
jätin löydön muiden elävien ruumiiden joukkoon. 


Divaripuolella kirosin jälleen teini-ikäistä itseäni, kun rahanpuutteessa roudasin 
lähes kaikki aarteeni antikvariaattiin. 
Vaikka Pink Panthereista ja Mustanaamioista ei vieläkään myymällä niin suuria 
rahoja saisi, kuin alla olevista Hämäriklassikoista (!), niin kyllä nuoruuden sarjiksia silti on ikävä.


Lauantai 

 Antin ja Jaanan seinällä Karhupuiston karhu oli päättänyt lähteä reissuun, 
mutta kyllä se kuitenkin oli mukanamme loppuun saakka.


"Miltä näyttää menestyjä" oli päivän teema.
Siihen liittyen laitoin sohvalla nukkujan haaveilemaan kultakellosta ja 
pröystäilemään setelinipulla. Tehokeinona käytin monopoliseteleitä maalattujen sijasta.

foto: Kirjakallio
Päivän kuuntelusettiini olin aikatauluttanut kirjailijan Kotkasta.
Jari Järvelä osallistui paneelikeskusteluun Suomen Dekkariseuran kutsumana, 
keskusteluaiheena "Nuorten rikokset kirjallisuudessa".


Kun dekkaristit olivat paneloineet, pyysin Jarin maalaamaan.
Tutustuin mieheen kesällä vieraillessani Kotkassa ja jo silloin oli puhetta että joskus 
pitäisi maalata jotain kimpassa. Nyt sitä sitten kokeiltiin messuilla.


Oranssi kannu kouraan ja kirjailija kirjahyllyn kimppuun.


Muiden kirjojen kärkeen syntyi tutunvärinen kirjanselkä.

Samaan aikaan meidän selkiemme takana oli haastattelu menossa.
Duudsoneiden tarinasta kirjoittanut Jani Niipola kertoi projektistaan HP:n ja Jarnon kanssa.


Niinpä säästöpossu heräsi eloon, jekkunelikon lemmikin muistoa kunnioittaakseen.


Myös unimaailman pukumies osallistui hullutteluun Jarpin bravuurilla
tikkataulu vatsassaan.


Jaana ja Antti puolestaan elävöittivät naapuriseinälle lisää Helsinkimaisemaa.


Pian saatiin seinälle myös naisenergiaa Jakomäestä, 
kun Lähiöprinsessa Tanja saapui mukaan maalailemaan.


Matkalaukku vaihtoi taas muotoaan, nyt siitä tuli läppäri. 


Myös kaktus lähti lauluun ja seuraavaa päivää valmistellen 
kaktus antoi tilaa orkidealle.


Lauantain päätteeksi seinä näytti tältä:


Sunnuntai

 "Romantiikan Fantasia" oli päätöspäivän teemana.


Salla Simukka tarinoi Lumikki-trilogiastaan opiskelijoiden haastattelussa
ja sohvan uneksija haaveili romantiikan nälässään kurvikkaasta blondista.


Meidän kolmikon seinä oli viittä vaille valmis.
Kirjan selkämyksiin pientä tussausta ja muutama muu pikku säätö,
niin siinäpä se.


Possu vaihtoi nimeään Amoriksi saatuaan lemmekkäät siivet ja läppärillä 
sohvan mies oli ilmeisesti poikennut Tinderissä.


Näissä puitteissa paneelikeskustelua romantiikasta ja somesta
kävi käsittelemässä mm. Mikael Jungner.


Naapuriseinäkin oli tullut valmiiksi, sydämiä leijaili ja 
herkkyyttä piisasi.

foto: Kirjakallio
Kiitos messuista KirjaKallion väki,
pitäkää meininki yllä ja ajatukset korkealentoisina!

foto: Kirjakallio
Loppuun on tullut yleensä heitettyä joku musavideolinkki. 
Pysyäksemme aiheessa, löysin tällaisen:


Mielenkiintoista menoa, ja sehän on vain oikein!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Kirjamessut saldo: sarjakuvia ja graffitia


Jatketaan poikkeuksellisesti samaan teemaan kuin edellisessä postauksessa : Helsingin Kirjamessuilla
 Lopulta pääsin sunnuntaina Messukeskukseen ja jälleen voi vain todeta, että kylläpä kannatti. Käytäviä kahlatessa ostoskassi paisui ja lompakko keveni, kun kartutin omia kokoelmiani sekä hamstrasin joululahjoja. Vaikka varsinaiset kirjailijahaastattelut jäikin tänä vuonna paitsioon, niin tapasin pari erittäin kiinnostavaa herrasmiestä. Kasper Strömman on valittu Vuoden Graafikoksi ja hän oli Grafian osastolla kertomassa näkemyksistään ja havainnoistaan ympärillämme olevista merkeistä, viesteistä ja heraldiikasta. Näppärän kaupunginosavaakunoiden sarjan suunnitellut Strömman jutteli mukavia ja nauratti yleisöä kuvasarjallaan.  



Osastolla oli mukavasti otettu myös huomioon yleisön osallistaminen; kilpailuna oli suunnitella oma kaupunginosavaakuna. Kun paperit ja tussit oli tyrkyllä, jätin myös oman ehdotukseni mukaan. Messupaikkaankin sopien kisatyöni aihe oli pasilan kaupunginosa, jota lähestyin omien mieliaiheideni kautta.


Kirjarintamalla oli paljon kiinnostavia teoksia. Eräs niistä oli jo aiemmilta vuosilta tuttu Piraatti Pete -kirjasarja. Koska pappi kastellessaan kaljuani vuonna 1974 lausui saman nimen kuin kirjan merirosvolla, on matkan varrella muotoutunut harrastuksekseni keräillä kaimakirjoja omaan arkistooni. Tällä kertaa en ostanut kuitenkaan näitä, koska yksi nide jo kotoa löytyy.



Pappi tuli mieleen toisellakin osastolla, kun huomasin yli 2000 vuotta vanhan  uutuuden, jonka tarina on ehkä maailman tunnetuin. Piplian myymä Raamattu oli saanut tuoreemman ulkoasun, kun kannet oli puettu farkkuun. Takataskut ja kaikki. Rokrok.



Hyvin erilaista, mutta myös erittäin pitkät perinteet omaavaa aihepiiriä oli tarjolla monipuolisesti kun vastaan tuli tiski, jossa oli runsas valikoima tatuointeja käsittelevää kirjallisuutta.



Divareita oli myös kattavasti osastoilla. Eikä tarjonta rajoittunut onneksi iänikuisiin Päätaloihin ja Paasilinnoihin, vaan tiskillä lepäili muovitettu Lipponen  sekä muita helmiä muutaman vuosikymmenen takaa.


Tapahtuipa iloinen jälleennäkeminenkin, kun vihdoin löysin Judge Dredd sarjan kakkos albumin, jossa Tuomarit olivat graffitimaalareita jahtaamassa. Ensikosketuksen tähän herkkuun sain Riihimäen Kaupunginkirjastossa yläasteella ja mikäs teinaria silloin olisi enemmän kiinnostanut kuin tyylikkäästi piirretty väkivaltasarjakuva graffitimausteilla. Nyt viimeinkin albumi löysi myös omaan sarjishyllyyni.





Viimevuotiseen malliin Kallion Lukion osastolla oli suihkepullotaidetta käytetty messuosaston viihtyvyyden lisäämiseen. 


Työn jälki näytti tutun tyylikkäältä ja ihmekös tuo, asialla oli ollut Riksun maalinäppi Amir Daoud sekä joku toinenkin  suihkuttelija. 
Propsit peinttareille!



Käytävillä vaeltaessa tuli vastaan myös vähän kovempia isoja lettereitä. Näinhän se on että kirjaimet on tälläkin taiteen saralla kaiken A ja O.




Hienon Dredd- sarjiksen lisäksi graffitia on tätä nykyä myös lastenkirjojen sivuilla. Mauri Kunnasta  tuskin tarvitsee hirveästi esitellä, mutta hänen laajassa tuotannossaan on paljon käänteitä, joista ei moni tiedä.



Kunnas oli messuilla signeeraamassa, ostin kirjan kainaloon ja jonottamaan. Vuoroa odottaessani sattuikin sopivasti kirjan sankari kulkemaan ohi, kaverikuvaan en kuitenkaan päässyt koska olisin menettänyt vuoroni pitkässä jonossa.


Juuri tämän kirjan ostoon oli poikkeuksellisen painava syy, sillä
Hyvää Yötä, herra Hakkarainen –albumista löytyy parin sivun tarina, jossa liikutaan ratapihalla ja kannut helisee:



Sain Kunnakselta omistuskirjoituksen kirjan graffitiaukeamalle, kun kerroin lyhyesti toimivani aihaalueen parissa mm. opettaen graffitin alkeita muksuille. Kiva kommenttikin tuli Otavan osaston myyjältä nimmaria odottaessa: "Mun lastenkin mielestä toi aukeama on kirjan paras". 




Mielenkiintoista on myös se, että tarinassa pahista esittää possu ja poliisina on kissa.  Katutaiteen puolella roolit on totuttu näkemään lähinnä päinvastoin.


Tarina on kiinnostanut lasten ja lastenmielisten lisäksi myös kriitikoita, jotka arvostivat tarinaa näin:



Luettuani pari vuotta sitten
 Minä Mauri Kunnas kirjan, jäi mieleeni hauska juttu jossa piirtäjä kertoo omasta historiastaan. Siinä selviää myös kuinka koulupoika Mauri tuherteli koulutunnit läpeensä, samoin kuin monet muutkin tulevat taiteilijan alut ovat tehneet. Välillä kynä oli vienyt nuorta miestä vähän isommallekin pinnalle, mutta seiniin piirtely oli kuitenkin loppunut nopeasti. 


Tyylikästä tussin jälkeä koulukirjan kannesta löytyikin näytteenä .
  
Lähde: Minä Mauri Kunnas

Omistuskirjoituksesta kiitollisena esitänkin esikuvalle kutsun tätä kautta; kun katutaide on näemmä lähellä mestarin sydäntä, toivotan tervetulleeksi milloin vain päiväkahvien sijaan spraymaalauksen merkeissä vaikkapa Suvilahteen suihkuttelemaan. 
Neuvon mielelläni tekniikoissa ja tarjoan maalit.