Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pimpu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pimpu. Näytä kaikki tekstit

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Karhu. Lenkkareiden uusi elämä

Kun säätila on mitä on, päätin käyttää tilanteen hyväksi ja 
ulkomaalausten sijasta kaivoin vanhan löydön kaapin perukoilta jalostukseen;
kustomoin Karhut.

Lenkkarikulttuuri on hieno asia, joka on ollut suuressa roolissa meikäläisenkin 
kasvutarinassa. Pikkusällinä pari enoa urheilivat ahkerasti;
Pepe pelasi lentopalloa niin ammatikseen kuin kasarilla pystyi ja 
SM- kultaakin lohkesi. Jokke puolestaan futasi divarissa ja välillä pääsin jopa
 pelimatkoille mukaan. Pelaajat kutsuivat kunnioittavasti ala-asteikäistä
"Pikku Huoltajaksi", 
vaikka oikeampi nimitys olisi varmaan ollut joukkueen maskotti.
Enojen ja ukin sporttilinkkien kautta suvun esikoisella oli aina freshit sneakerit jalassa.
Neljännellä luokalla 1984 sain enoilta niin maukkaat Karhut, että koko koulu oli kateellinen:

http://blog.karhu.com/karhu-catalog-from-1984/
Kengät oli äärettömän tyylikkäät ja mukavat.
Niiden jälkeen kuitenkin olen luottanut pääasiassa Dasslerin veljesten tuotantoon.

Muutama vuosi sitten tuli jossain kirppiksellä vastaan harvinaisen mukava löytö, 
saattelin kotiin valkoiset Olympic Trainer lenkkarit muutamalla eurolla. 


Kyseessä ei ole ihan mikätahansaeccotaicrocsi 
vaan pian 100 vuotta vanhan kotimaisen Klassikkomerkin Klassikkomalli.

Kotimaisen sneakerkulttuurin tärkeimpiä toimijoita ennen toimintansa 
lakkauttamista ollut kenkäkauppa Popot kuvaili Olympic Trainerin olevan 
"Yksi hienoimmista koskaan valmistetuista sneakereista. Urho Kekkosen lempikenkä."

Tätä lausuntoa tukee myös Karhun saitilta kalastettu kuva Urkista Karhujaan ulkoiluttamassa:
http://blog.karhu.com/wp-content/uploads/2013/03/415671_359998960756389_1122778702_o-600x500.jpg
En tiedä tämän kyseisen kenkäparin ikää,
voi olla että kyseessä on tosi wanha harvinaisuus, mutta 
todennäköisimmin kuitenkin vähän uudempaa vuosikertaa. Popothan näitä myi aiemmin.
 Joku sneakerfriikki saattaa osata tulkita paremmin kengän sisäpohjan johtolangasta: 
pohjallisen alta selvisi yhteys saapasmaahan.


Yhtä kaikki, ajattelin laittaa valkoiset veljekset vähän freshimpään kuosiin. 
Tiedän että toiminta voi olla joidenkin alan harrastajien mielestä
pahimmillaan pyhänhäväistys, 
mutta jos näin on, niin se on voivoi ja sorivaan.


Buffasin liat pois asetonilla ja sketsailin luonnoksen. 


Kenkien kyljessä oleva tuotemerkki muistuttaa mielestäni hahmoa, 
jolla on korvat pystyssä, kuin yksinkertaistettu karhufiguuri. 
Pähkäilin itsekseni, onko se ollut tarkoituksellista? 
Finnish Design Shopin Karhu-artikkeli kertoo logon suunnittelijaksi Mäntylän veljekset, 
kuvaako M-logo heidän sukunimeään, vai lisäksi jotain muuta?
Niin tai näin, siitä kuitenkin lähdin sisältöä hakemaan. 

Väritin pohjan Molotowin maalitussilla vaalean ruskeaksi ja 
lisäsin turkin karvapeitteen parilla toisella ruskean sävyllä vähän eläväisemmäksi. 


Leikkisiä nuo karhut; kun yritin ottaa fotoa vasemmasta kengästä, 
oikean jalan tossun nalle hyppäsi taustalle mukaan kuvaan.

Hetken aikaa pohdin, pitäisikö taustalle lisätä pensas tai muuta metsämaisemaa. 
Lopulta päätin jättää ne pois, jotta alkuperäisen figuurin vielä löytää etsimättä liikaa.
Samasta syystä jätin torsosta ääriviivat pois, piirsin ne vain tassuihin.
Uudet nauhat oli tietysti myös laitettava ja vaikka läskit leissit ei tähän malliin olekaan 
suunniteltu niin sellaiset niihin asettui. Ruskeat toki, pörröturkin mukaisesti.


Komerossa vietettyjen vuosien jälkeen Karhut kampesivat takaisin talviunille,
 mutta yllytin ne kuitenkin pihalle. Raitis ulkoilma sai nallet heti nälkäiseksi,
 joten lähdimme etsimään evästä marjamättäiltä.


Tähän vuodenaikaan puskat oli kuitenkin tyhjää täynnä.
Mutta jotain ne vainusivat, koska mesikämmenet jatkoivat määrätietoisesti eteenpäin.


Lenkkarit luikkivat pusikossa niin vauhdilla että luulin jo kadottaneeni heidät.
Vasemman jalan Karhu kuitenkin karjui ja heilutti puiden siimeksessä
 johdattaen minut luokseen. Tarvitsivat kuulemma apua...


Oli unohdettu juoda, vettähän ne tietysti tarvitsivat.
Herkät kuonot olivat vainunneet vettä lähistöltä, mutta
kävi kuin puliukolle sunnuntaiaamuna Alkon edessä, 
virvokkeet oli oven takana eikä viemärinkantta saatu auki.


Alkoi kiivas tähyily taivaanrantaan, mistä saada nestettä tähän hätään.


Lopulta vasen veljes halusi kiivetä puuhun tähystämään,
mutta oikea osoitti eteenpäin, meri-ilma kuulemma kutitti kuonoa.


Löytyihän sitä juotavaa vihdoin. Sammutettuaan janon Seurasaaren rannassa
pojat miettivät uimistakin, mutta tyytyivät lopulta katselemaan kuinka
Kanadanhanhet lipuivat laiskasti lahdella. Turkkihan siinä olisi kastunut.


Mutta kun kerran täällä päin oltiin, näytin Trainereille kuuluisan 
huvilan, jossa jo heidän esi-isänsä olivat temmeltäneet toisen kaljupään kanssa.
Tamminiemessähän Kekkonen rouvineen asusti vuosikausia.
Kierroksen päätteeksi palasimme kotiin tyytyväisinä.

Illan päätteeksi ajattelin vielä näyttää sneakereille youtubesta asiaan kuuluvaa musaa,
 Citykarhun Metsästäjän lisäksi ei karhuräppiä kuitenkaan löytynyt
ja Petoksen aika olisi vasta myöhemmin eri yhteydessä.

Mutta sitten välähti!
Kasarillahan oli kulttuuria rakentamassa myös breikkari nimeltä Karhu.
Otin koodit Pimpulle ja kysyin faktat. Paluupostissa tuli pari herkullista fotoa:


Pimpun ja Jayn kanssa Fantastic Rockersissa ja Electro Dynamicseissa
Karhu valloitti lattioita ja kansainvälistä edustustakin pojilla oli.


Bboyt Ale, Karhu ja Jay reissasivat edustamaan mm. Saksaan asti,
 olihan Karhu-lenkkaritkin maailmaa jo valloittaneet.
Kiitos kundeille fotoista.

Ihan lopuksi pienen pieni videoherkkupala siltä ajalta,
Suomibreikkiä 1983-2013 -teaser  jonka alussa Karhu ja kotipojat vilahtavat.
Tuohon aikaan itse vasta treenailin sketsejä ruutupaperiin.

Mutta juuri nyt aurinko taas paistaa ja me lähdetään
Karhujen kanssa biitsille hakemaan pronssia nahkaan,
se on moro!

torstai 26. joulukuuta 2013

Isoveljen kengis

NYT ANNETAAN KENKÄÄ!!

Siis vuodelle 2013. Sen kunniaksi vuoden viimeinen juttu käsittelee tennareita.
Muutama vuosi sitten ostin 3 paria valkoisia Vansseja jonkun urheilukaupan loppuunmyynnistä, kustomointiaiheita odottamaan. Yhdestä parista tuli tonttutossut, toinen pari on yhä blancona ja kolmansien tarinan kerron tässä.


Jouluna halusin osoittaa kunnioitusta ja annoin "henkiselle isoveljelle" 
kustomoimani sniikkerit lahjaksi. 
Bboy Pimpu on nimi, joka putkahtelee vastaan tuon tuostakin kun kotimaista hip hop- historiaa kaivelee. 1983 alkaen urbaanin kulttuurin käänteitä 
monin tavoin tallentanut mies 
on raottanut katukulttuurin helmiä sisältävää arkistoaan 
muutamia kertoja alan historiikkeja varten, kuten mm. kirjoihin:
  • "Helsinki Graffiti" (Anne Isomursu & Tuomas Jääskeläinen, 1998)
  • "Riimi riimistä" (Jani Mikkonen, 2004)
  • "Breikkaus on mun elämäntapa" (Nina Tuittu & Anne Isomursu, 2005)
Tuoreimpana julkaisuna tietysti breikkiaiheinen dokumenttielokuva:
  • "Suomibreikkiä 1983-2013" (Hiski Hämäläinen + työryhmä, 2013
Ja mikäli oikein on merkkejä luettavissa, ei Pimpun arkistot edelleenkään pölyty rauhassa , vaan herkkupaloja on maisteltavissa jatkossakin eri projektien yhteydessä. Hyvä niin.


Moni kutsuu itseään "Paljasjalkaiseksi Helsinkiläiseksi", 
eli on asunut koko elämänsä täällä.
Mies joka on asunut koko elämänsä Haagassa, voikin käyttää nimitystä "Paljasjalkainen Haagalainen". Mutta eihän ne jalat kirjaimellisesti paljaat ole. Ne lepäävät sellaisissa tossuissa, joista se hip hop- hissa selviää vaikka kantajansa vaikenisi kuin muuri. 
Väritetty betonimuuri.


Katukulttuurissa on aikojen alusta tuotu esille omaa asuinympäristöä helpolla tavalla: postinumerolla.
Graffitiwraitteri TAKI 183 lisäsi nimensä perään asuinalueensa katunumeron, 
kotimaisessa puhemusiikissa mm. Roihuvuoren 82 ja Olarin 21 on kuultu ja nähty useasti biiseissä ja monien artistien ihoihin tikattuna.

Kenkiin joiden teema on hip hop ja Haaga, tuli myös postinumero 35.
Sinivalkoinen värimaailma ei liity millään tavalla isänmaallisuuteen, vaan pohjautuu 
kaupunginosa- liikennemerkin väreihin:



Tietysti piti sutaista omakin nimi sinne sekaan.



Tähän päätteeksi sopii Ipanapa Räp -levyltä  Redraman "Isoveljen Kengis" biisi...
Pimpu on itseäni 3,5 vuotta vanhempi, 
joten henkinen isoveli-termi on senkin takia paikallaan. 
Rediä lainaten "...se on just striittii". 
Niin myös Pimpu.


VÄRIKÄSTÄ JA VILKASTA VUOTTA 2014 KAIKILLE !!