Näytetään tekstit, joissa on tunniste kenkäkustomointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kenkäkustomointi. Näytä kaikki tekstit

torstai 26. helmikuuta 2015

Työpajagraffitia ja tuunailua hiihtolomalla

Viime viikolla vietettiin hiihtolomaa ja sehän tiesi graffitityöläiselle
hupparin hihojen käärimistä. Jos ihan tarkkoja ollaan, 
niin jo lomaa edeltävällä viikolla spraypullot suhisi
ja maalitussit tuhisi. 

Vantaalla tuli vierailtua eräällä ala-asteella viikon verran
kuvaamataitoa opettamassa, kun koululta pyydettiin työpajoja vetämään.
Koulu on mukana KOTA hankkeessa jonka tavoite tiivistyy seuraavassa:

 Kota hanke on koulutuksellisen tasa-arvon hanke ja sitä rahoittaa
 Opetusministeriö.Kota-hankkeen tavoitteena on edistää perheiden
 ja lasten osallisuutta omalla asuinalueellaan. Koulussa toiminta toteutetaan harrastusryhminä, joissa tutustutaan monipuolisesti oman asuialueen harrastusmahdollisuuksiin.

 Porukassa oli mukana monen ikäisiä tyttöjä ja poikia, joiden kanssa 
ensin keskusteltiin vähän graffitista käsitteenä, hieman sivuttiin historiaa 
ja sitten alettiin hommiin.


Hankekoordinaattori Jaana Brinck oli valmistellut ryhmille maitotölkin kyljen kokoisia
maalauspohjia, joihin ensin suihkittiin taustat spraymaalilla ja sen jälkeen 
taiteiltiin maalitusseilla teokseen haluttu sana osallistujien toimesta.

Kun spraymaali kuivui, sillä välin suunniteltiin tussattavia kirjaimia.
Graffitikirjainten rakennetta käytiin läpi liitutaululla, mutta
myös alan kirjallisuudesta oli mahdollisuus kurkkia neuvoja.

Vinkit meni hienosti jakeluun ja lettereitä alkoi ilmestyä maalauspohjille.
Tuloksena oli villiä tulkintaa niin monivärisinä kuin mustavalkoisinakin 
seikkailukasvatuksen tuloksina.

Tässä muutama näyte malliksi:







Ikähaarukassa oli siis 1.-6. luokkalaisia oppilaita ja tyylejä löytyi 
moneen lähtöön ihan jokaikisen saadessa työnsä käyntiin. 
Osa jäi hieman kesken, mutta viikon päätteeksi 
kuvisluokan seinällä oli iloisenvärinen kollaasi:


Kaikki työt pääsevät myös tämänhetkisen tiedon mukaan 
Taidetalo Pessiin näytille Vantaan kaupunkijuhlien aikaan toukokuussa.

Ohjaamisen osana väkersin itsekin muutaman erilaisen väritysvirityksen, 
mutta ne ei sinne näytille ole matkalla. Päätimme Jaanan kanssa antaa ne 
palkkioiksi erikseen keväällä valittaville nuorille hyvästä kurssitoiminnasta.


Miellyttävän värikkään viikon jälkeen tuli fiilisteltyä useana päivänä 
aiheeseen näppärästi istuvaa musiikkia vuosien takaa. 
Sanoituksissa löytyy hyvin samaistumista Kota-kurssilaisten tilanteeseen, 
vaikka kyseessä ei olekaan puhemusiikki, vaan graffititaiteen alkeet.

Tää on suomalaisen hiphopin uusi tuleminen
Renesanssi, tsekkaa horisonttiin
Sielt nousee jengi, joka laittaa koko skenen remonttiin
***
Itseluottamus on se, jol tehään unelmat todeksi
Pakko tarttuu tilaisuuteen tai kaikki jää vaan haaveeksi
Jos kaikki pelkäis muutost, ni skene jäis paikalleen
Mut uusi aalto saapuu ku tilauksesta paikalle

Kannattaa kuunnella koko biisi, mutta ennakkovaroitus on paikallaan:
kipale saattaa aiheuttaa positiivista itseluottamusta...


Siirrytään vielä Malmille, varsinaiselle hiihtolomaviikolle.
Pelin henki oli tennarikustomointi Malmin Palloiluhallilla.

09 Helsinki Human Rights järjesti lomaviikolle jälleen paljon aktiviteettia
nuorille urheilun ja kulttuurin parissa. Pari kertaa aiemminkin on tullut 
samoissa hommissa vierailtua ja mikäs siinä, kivaa puuhaa toteuttaa toiveita 
tennareihin ja jutella mukavia junnujen kanssa.


Pidin kustomointitiskiä auki maanantaina ja keskiviikkona, 
joista jälkimmäisenä sain myös assistentin matkaan.
Siihen liittyy hauska yhtymäkohta ylemmäksi linkkaamaani biisiin,
 joka julkaistiin Renesanssi- nimisellä Fintelligensin esikoislevyllä.

Levy ilmestyi syksyllä 2000. Pari kuukautta aiemmin olin tullut isäksi
ja nyt siis nuorempi Nieminen oli faijaa jeesaamassa.
Tapahtuman palkintoina jaettiin pari koripalloa, joihin tein ääriviivat 
ja assari fillasi kirjaimiin väritykset.


Koska aika on rajallista, tuunauskioskissa saa palvelua vain 
yhteen kenkään per nuppi. Näin mahdollisimman moni pääsee jättämään
 jalkineensa käsittelyyn. 

Ensin kysytään aihetoive; yleisimpiä on nimikirjaimet tai pelinumerot.
Lyijärillä karkea luonnos ja sitten toivotut tai kenkään sopivat värit perään.


Nuori herra nimeltä FV 


Tyga-teksti kultaisena oli erään typykän toive.
Ilmeisesti Tygan räpit kiinnostelee.


Tässä kengän käyttäjä kertoo urheiluharrastuksestaan kantapään kautta.


Muhis toivoi nimikirjaimia ja väri oli kuulemma meikäläisen päätettävissä.
Kun kengän sisävuori oli sininen, sitä tuli myös ulkopintaan.


Välillä jututettavia junnuja oli myös kuvattava, luvan kanssa tietysti.
Terkut ukkeleille sekä vasemman käden kynsilakatulle tyttelille!

Koristurnauksen lopuksi jaettiin fair play pelaajille ne kustomoidut koripallot.
Onnea vielä Essi ja Danil!


Viikon aikana junnut kisailivat muutenkin, 
tuloksia tarkemmin nollaysin uusilla kotisivuilla:


Jos työpajatoiminta kiinnostaa, kaikille yli 10-vuotiaille avoin 
graffitikurssi on myös reilun viikon päästä Helsingissä Katutaidetila Leiskuvassa. Ilmoittaudu mukaan linkistä, pari mahtuu vielä:

Loppuun vielä vanhempaa Fintelligensiä toistamiseen. Koska nuoret.
Sekä KOTA ry että 09HHR tekevät juuri sitä duunia jota tarvitaan 
aina ja ikuisesti, jotta junnut tavoittavat turvallisia aikuisia ja 
inspiroivia kokemuksia älylaitteiden tai päihteiden sijaan.
Perhetaustasta ja lähtökohdista riippumatta.

"jos mahdollista ongelmat pitäs ennalt estää koska minkä taakseen
jättää löytää saleen edestä ei oo helppo kellään joka syntyy
muovilusikka suus ei saa unohtaa et näis muksuis on tulevaisuus"




perjantai 4. heinäkuuta 2014

Karhu. Lenkkareiden uusi elämä

Kun säätila on mitä on, päätin käyttää tilanteen hyväksi ja 
ulkomaalausten sijasta kaivoin vanhan löydön kaapin perukoilta jalostukseen;
kustomoin Karhut.

Lenkkarikulttuuri on hieno asia, joka on ollut suuressa roolissa meikäläisenkin 
kasvutarinassa. Pikkusällinä pari enoa urheilivat ahkerasti;
Pepe pelasi lentopalloa niin ammatikseen kuin kasarilla pystyi ja 
SM- kultaakin lohkesi. Jokke puolestaan futasi divarissa ja välillä pääsin jopa
 pelimatkoille mukaan. Pelaajat kutsuivat kunnioittavasti ala-asteikäistä
"Pikku Huoltajaksi", 
vaikka oikeampi nimitys olisi varmaan ollut joukkueen maskotti.
Enojen ja ukin sporttilinkkien kautta suvun esikoisella oli aina freshit sneakerit jalassa.
Neljännellä luokalla 1984 sain enoilta niin maukkaat Karhut, että koko koulu oli kateellinen:

http://blog.karhu.com/karhu-catalog-from-1984/
Kengät oli äärettömän tyylikkäät ja mukavat.
Niiden jälkeen kuitenkin olen luottanut pääasiassa Dasslerin veljesten tuotantoon.

Muutama vuosi sitten tuli jossain kirppiksellä vastaan harvinaisen mukava löytö, 
saattelin kotiin valkoiset Olympic Trainer lenkkarit muutamalla eurolla. 


Kyseessä ei ole ihan mikätahansaeccotaicrocsi 
vaan pian 100 vuotta vanhan kotimaisen Klassikkomerkin Klassikkomalli.

Kotimaisen sneakerkulttuurin tärkeimpiä toimijoita ennen toimintansa 
lakkauttamista ollut kenkäkauppa Popot kuvaili Olympic Trainerin olevan 
"Yksi hienoimmista koskaan valmistetuista sneakereista. Urho Kekkosen lempikenkä."

Tätä lausuntoa tukee myös Karhun saitilta kalastettu kuva Urkista Karhujaan ulkoiluttamassa:
http://blog.karhu.com/wp-content/uploads/2013/03/415671_359998960756389_1122778702_o-600x500.jpg
En tiedä tämän kyseisen kenkäparin ikää,
voi olla että kyseessä on tosi wanha harvinaisuus, mutta 
todennäköisimmin kuitenkin vähän uudempaa vuosikertaa. Popothan näitä myi aiemmin.
 Joku sneakerfriikki saattaa osata tulkita paremmin kengän sisäpohjan johtolangasta: 
pohjallisen alta selvisi yhteys saapasmaahan.


Yhtä kaikki, ajattelin laittaa valkoiset veljekset vähän freshimpään kuosiin. 
Tiedän että toiminta voi olla joidenkin alan harrastajien mielestä
pahimmillaan pyhänhäväistys, 
mutta jos näin on, niin se on voivoi ja sorivaan.


Buffasin liat pois asetonilla ja sketsailin luonnoksen. 


Kenkien kyljessä oleva tuotemerkki muistuttaa mielestäni hahmoa, 
jolla on korvat pystyssä, kuin yksinkertaistettu karhufiguuri. 
Pähkäilin itsekseni, onko se ollut tarkoituksellista? 
Finnish Design Shopin Karhu-artikkeli kertoo logon suunnittelijaksi Mäntylän veljekset, 
kuvaako M-logo heidän sukunimeään, vai lisäksi jotain muuta?
Niin tai näin, siitä kuitenkin lähdin sisältöä hakemaan. 

Väritin pohjan Molotowin maalitussilla vaalean ruskeaksi ja 
lisäsin turkin karvapeitteen parilla toisella ruskean sävyllä vähän eläväisemmäksi. 


Leikkisiä nuo karhut; kun yritin ottaa fotoa vasemmasta kengästä, 
oikean jalan tossun nalle hyppäsi taustalle mukaan kuvaan.

Hetken aikaa pohdin, pitäisikö taustalle lisätä pensas tai muuta metsämaisemaa. 
Lopulta päätin jättää ne pois, jotta alkuperäisen figuurin vielä löytää etsimättä liikaa.
Samasta syystä jätin torsosta ääriviivat pois, piirsin ne vain tassuihin.
Uudet nauhat oli tietysti myös laitettava ja vaikka läskit leissit ei tähän malliin olekaan 
suunniteltu niin sellaiset niihin asettui. Ruskeat toki, pörröturkin mukaisesti.


Komerossa vietettyjen vuosien jälkeen Karhut kampesivat takaisin talviunille,
 mutta yllytin ne kuitenkin pihalle. Raitis ulkoilma sai nallet heti nälkäiseksi,
 joten lähdimme etsimään evästä marjamättäiltä.


Tähän vuodenaikaan puskat oli kuitenkin tyhjää täynnä.
Mutta jotain ne vainusivat, koska mesikämmenet jatkoivat määrätietoisesti eteenpäin.


Lenkkarit luikkivat pusikossa niin vauhdilla että luulin jo kadottaneeni heidät.
Vasemman jalan Karhu kuitenkin karjui ja heilutti puiden siimeksessä
 johdattaen minut luokseen. Tarvitsivat kuulemma apua...


Oli unohdettu juoda, vettähän ne tietysti tarvitsivat.
Herkät kuonot olivat vainunneet vettä lähistöltä, mutta
kävi kuin puliukolle sunnuntaiaamuna Alkon edessä, 
virvokkeet oli oven takana eikä viemärinkantta saatu auki.


Alkoi kiivas tähyily taivaanrantaan, mistä saada nestettä tähän hätään.


Lopulta vasen veljes halusi kiivetä puuhun tähystämään,
mutta oikea osoitti eteenpäin, meri-ilma kuulemma kutitti kuonoa.


Löytyihän sitä juotavaa vihdoin. Sammutettuaan janon Seurasaaren rannassa
pojat miettivät uimistakin, mutta tyytyivät lopulta katselemaan kuinka
Kanadanhanhet lipuivat laiskasti lahdella. Turkkihan siinä olisi kastunut.


Mutta kun kerran täällä päin oltiin, näytin Trainereille kuuluisan 
huvilan, jossa jo heidän esi-isänsä olivat temmeltäneet toisen kaljupään kanssa.
Tamminiemessähän Kekkonen rouvineen asusti vuosikausia.
Kierroksen päätteeksi palasimme kotiin tyytyväisinä.

Illan päätteeksi ajattelin vielä näyttää sneakereille youtubesta asiaan kuuluvaa musaa,
 Citykarhun Metsästäjän lisäksi ei karhuräppiä kuitenkaan löytynyt
ja Petoksen aika olisi vasta myöhemmin eri yhteydessä.

Mutta sitten välähti!
Kasarillahan oli kulttuuria rakentamassa myös breikkari nimeltä Karhu.
Otin koodit Pimpulle ja kysyin faktat. Paluupostissa tuli pari herkullista fotoa:


Pimpun ja Jayn kanssa Fantastic Rockersissa ja Electro Dynamicseissa
Karhu valloitti lattioita ja kansainvälistä edustustakin pojilla oli.


Bboyt Ale, Karhu ja Jay reissasivat edustamaan mm. Saksaan asti,
 olihan Karhu-lenkkaritkin maailmaa jo valloittaneet.
Kiitos kundeille fotoista.

Ihan lopuksi pienen pieni videoherkkupala siltä ajalta,
Suomibreikkiä 1983-2013 -teaser  jonka alussa Karhu ja kotipojat vilahtavat.
Tuohon aikaan itse vasta treenailin sketsejä ruutupaperiin.

Mutta juuri nyt aurinko taas paistaa ja me lähdetään
Karhujen kanssa biitsille hakemaan pronssia nahkaan,
se on moro!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

TV:n lastenohjelmat 50 vuotta

Aloitin jo kasaamaan Berliini part 2:sta, kunnes tajusin 
ensi viikolla tulevan telkusta herkkua vuosien takaa. 
Lastenohjelmia on lähetetty jo 50 vuotta, jota YLE TV2 juhlii pitkin viikkoa

Siksi haluan senkin merkkipaalun huomioida, koska YLE:n lastenohjelmat 
on ollut merkittävä tekijä meikäläisen kasvatuksessa mutsin ja faijan lisäksi. 
Pelle Hermanni, Nukkumatti,  Suursyömäri jne. piilokasvattavat roolimallit
 antoivat kahden tv kanavan lapsuudessa myrkynvihreisiin vakosamettihousuihin puetulle ja fiskarseilla keittiössä saksitulla patatukalla varustetulle pikku Petelle 
paljon tietoa ja huvitusta elämän evääksi.

Lapsellisuus ja lapsenmielisyys on sellaisia hyveitä, 
jotka itselleni merkitsevät todella paljon.
Kun ei ota elämää liian vakavasti vaan kehtaa ja uskaltaa hassutella aina välillä,
ei ne pakolliset aikuisten huolet tunnu niin pahalta.
Sitäpaitsi kun lasten ja nuorten parissa työskentelee,
 ei yllämainittu asenne ainakaan haitaksi ole.


Muutamaan kertaan on tullut toteutettua näille lapsuuden sankareille kunnianosoituksia. 
Maalasin Suvilahteen 2009 Rosvo-Rudolfin kannustavan viestin kera. 
Tämä tsekkoslovakialainen kiltti metsärosvo Jukka Virtasen äänellä varustettuna
 tulee ruutuun maanantaina klo. 18.50

Jo häntä ennen klassikkokaksikko ottaa ruudun haltuun, kun possut Hinku ja Vinku kikkailevat  Käytöskukka -ohjelmassa  klo. 18.02


Vanerin lisäksi myös nahka on saanut väriä, Kössi Kenguru asuu
omassa vasemman jalan lenkkarissani, jossa se heittää ylävitosta Kermitille.

Torstaina klo. 18.12 Kössi Kenguru ja kumppanit saavat vuoronsa ja pari minuuttia ennen 
klo. 18.10 vuoron saa Paleface joka kertonee omat muistonsa Heikki Prepulan mestariteoksesta.

Saa nähdä, tuleeko viikon mittaan erityisjaksoa Nukkumatista, syytä olisi. 
Tämä kaveri jos kuka on ollut tärkeä kumppani, kukapa ilman unta jaksaisi. 
Lisäksi Pikku Kakkosen tunnareissa tämä Saksan lahja maailmalle jaksoi ahertaa mitä mielikuvituksellisimmilla kulkupeleillä. Kaiken lisäksi niitä oli kylmän sodan aikaan kaksi; 
Itä-Saksassa punainen ja Länsi-Saksassa sininen.


Se kaveri nimittäin on myös tullut nahkaan, omaani nimittäin.
Vasemmasta hauiksesta se heittelee unihiekkaa ja toivottaa kauniita unia.
Kuvan tikkasi Lisko Gallerian Matti Kattilakoski, tietysti.

Tässä vielä klassikkotunnari, jossa tällä kertaa liikutaan lumiauralla

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Suvivirsi ja kirjekuori

Onpa ollut hieno päivä. 
Arska paistaa ja ipanat sai todistukset kouraan. Nenäliinaa kaivetaan ala-asteen Suvivirren aikana aamupäivällä, musiikinopen myhäillessä puukoulun harmoonin takana. 
Vähän illemmalla kaivetaan serkuntyttären ylppärijuhlissa käsilaukusta taskumattia... 
vieläkin  illemmalla Hietsun uimarannalla rantapusikon risuista kasatun nuotion äärellä ylä-asteikäiset kaivavat myös, nimittäin verta nenästään, kun taskulämmin keskiolut nostaa ujommankin kaverin taistelemaan siitä rinnakkaisluokan Mirkun huomiosta rinta kaarella samanikäisen kilpakosijan kanssa.
Sellast se on. 
Aika makee juttu, nuoria elämänsä eri kulmakivillä. 

Ajattelin ensin kirjoitella omasta kouluvuodestani ja eri duuneista Laajasalon Opistossa, mutta koska niitä juttuja oon toistanut viime aikoina jo pari kertaa niin katellaan sitä sitten syssymmällä.
Riippumatossa makaillessani huomasin että taloyhtiön kerhohuoneella viettää joku ylppäreitään ja voileipäkakun voi lähes tuntea kielen päällä, niin fiilistelen kuitenkin enemmän noita valmistujaisjuttuja.   Tänä vuonna on meidän perheellä välivuosi, kun kukaan läheinen tai muuten vain mukava typpi ei vietä valmistujaisiaan, joten ei saada nauttia mansikkakakusta / tarvitse hikoilla puku päällä juhlatilassa.
Vuosien varrella useampiakin valmistujaiskahvitteluja on luonnollisesti tullut kierrettyä ja niihin nyt ajattelin viitata päivämäärän kunniaksi. 

Lahjan hankinta on aina tärkeä juttu. Koska meitä on monensortista sukankuluttajaa, niin tyylit on monet tässäkin asiassa. Kun omia juhliani vuosien ajalta muistelen, niin eniten olen tykkäillyt käyttötavaroista, joissa on joku hauska läppä tai muutenvaan mukava meininki. Tietysti se rahakin on ajoittain ollut kovin toivottava juttu, mutta ellei se matti ole taskun sijasta lompsassa niin parempi mieli tulee ainakin itselleni vähän massasta poikkeavammasta lahjasta. 

Ripille pääsyn tai ammattitutkinnon kunniaksi ei välttämättä kannata hankkia peruskalvosinnappeja tai pentikin astiasarjaa. Joskus 1970 -luvulla juttu oli ehkä eri mutta tänä päivänä sen ruusukimpunkin voi hyvin korvata vaikkapa  muutamalla 6packilla spraymaalia, ehkä kiipeilykengillä, tai matkalahjakortilla. Jollekin voi toimia vaikka trangia ja muutama paketti nötköttiä. Tietty aineeton lahjakin on hyvä, esim. kalastusviikonloppu kummisedän kanssa voisi olla jossain tapauksessa erittäinkin toimiva setti.
Tässä muutama foto meidän perheen lahjoista , joilla on haluttu kulloistakin päivänsankaria huomioida.


Jesse sai lätsän joten halusin symbolisesti juhlistaa tilaisuutta jossa nuori mies astuu elämässään uusiin kenkiin ja uudelle polulle. Värin halusin mätsäävän samettihattuun ja koska nuori mies tykkäili puhemusiikistakin niin Adduthan oli selvä valinta.



Serkkupoika pääsi ripille viime vuonna. Kuultiin pikkulinnuilta että juhlan kunniaksi lähimmäisimmät olivat hankkineet skootterin. Jatkoksi samaan teemaan hankin klassisen jerrykannun, maalasin lahjottavan nimen sekä vuoden kylkeen ja täytin bensalla. Riparilta tuli eväitä elämän polulle ja peltikanisterista eväitä kaksipyöräiselle, että sillä polulla pääsee vähän lujempaa.

Jos oikein tarkkoja ollaan, niin Teemun jerrykannu oli jo toinen versio samasta aiheesta. Ensimmäinen, vähän simppelimpi versio meni yllämainitulle Jesselle 5 vuotta aiemmin, riparilahjaksi samasta syystä...mopolle kaveriksi ja eväitä matkalle. 



Systeri puolestaan valmistui viime vuonna uuteen ammatiin ja toivoi lahjaksi viherkasvia. Sen sijaan että olisin hankkinut jonkun pelargonian tai verenpisaran, ajattelin viedä kaktuksen. Eihän tää elämä kellään ainaista ruusupuskaa ole, niin kaktus kuvaa oikeasti paremmin vähän väliä eteen sattuvia piikkimattoja. Viestiä tehostaakseni tein kuitenkin kaktusta kuvaavan taulun maalitusseilla jossa koura on tarttunut siihen kaktukseen; kuvatakseen että ne elämän piikit pitää vaan ottaa vastaan eikä luimistella helpoimman kautta. 




Näillä eväillä tällä kertaa. Kertauksena vielä kuitenkin isällinen neuvo, älä lahjoita jonninjoutavaa "toioisvarmaanihankiva"- tavaraa, vaan joko sellaista josta on hyötyä / tilanteeseen sopiva viesti, tai sitten kylmästi käteistä. Muuten se krääsä kasaantuu pihavarastoon, kirppiksille tai seuraavien sukujuhlien sankarille kiertopalkintona.

Loppuun tietty musaa. Jätetään suvivirsi juhlasaliin ja fiilistellään kesälomaa sen sijaan pölykapseli kaulassa:



lauantai 17. marraskuuta 2012

Lenkkarikustomointia ja koripalloa @ Malmi


Hip hop-kulttuuriin on kautta aikojen kuulunut vaatteiden muokkaus yksilöllisiksi.
 Farkkurotsien selkämaalaukset, kuvitetut lippikset ja koristellut lenkkarit on ollut aina yhtenä keinona erottua muista sellaisilla vermeillä, joita et kaupasta löydä.
Tästä aiheesta voisi kirjoittaa kirjan ja eiköhän sellaisia maailmalta löydykin. 

Tällä kertaa lyhyesti sivuan aihetta, liittyen toiseen ameriikan lähiönuorten
ajanvietteeseen: koripalloon. Koris on tottakai se "hiphopein" joukkuelaji ja siksikin
on siistiä että omakohtaisesti olen päässyt toimimaan näiden kahden asian
yhdistävissä toiminnassa mukana. Hyvää monikulttuurista nuorisotyötä tekevä
järjestö 09 Helsinki Human Rights  piti Malmin Palloiluhallilla  turnauksen,
jossa kävin tuunaamassa lenkkareita "drive-in"periaatteella.


Tänään kustomointi-kioskin asiakkaat olivat enimmäkseen tyttöjä.  
Aiempien keikkojen yhteydessä  on tullut huomattua, että aina tulee ruuhka
 ja tilaajia on enemmän kuin kerkeää toteuttamaan sovitussa ajassa. Siksi tällä kertaa 
tein vain yhden piirroksen per muksu, jotta mahdollisimman vähän pettymyksen 
kyyneliä tulisi, kun tapahtuma loppuu ja oma vuoro ei vielä ole tullut.


Pelinumero on ikihitti näissä piireissä


Ampiainen oli yksilöllisin toive ja jäin miettimään liittyikö tilaus kenties
niin tai näin, sopiihan se hienosti myös korikseen.


Ancilla ei ollut sopivia kenkiä mukana, niin toiveen toteutus tapahtui lenkkarin 
sijasta omaan nahkaan


oma nimi on klassikko aihe.

Viime vuonna samassa paikassa oli  Helsingin NMKY:n turnaus ja 
Yökoriksen kanssa on puuhasteltu useamminkin. Edellisessä kustomointioperaatiossa
 osallistujat olivat vähän vanhempia poikia ja toiveet hieman haastavampia: 




Pelivälinettä ja paidan numeroita, toimii. 
Poikkeuksena oli erään pelaajan sisko, joka toivoi maihariinsa Zombie- teemaa...


Näillä tuunauskeikoilla tulee monesti nuorten kanssa jutusteltua kaikenlaista, 
useasti puheenaiheet liittyvät korikseen, kenkiin ja piirtämiseen...yllätys yllätys. 
Mutta samalla on kiva rohkaista juttukavereita kokeilemaan itse tekemään samoja 
juttuja, treenaamalla kehittyy ja virheistä oppii. 
Saa nähdä milloin joku tämän päivän tilaajista syrjäyttää meikäläisen 
kustomointikioskin ja laittaa oman pisteen pystyyn. Todennäköistähän se on 
ennenpitkää ja hyvä niin.

Sitä odotellessa ja joulun lähestyessä, on omassa hyllyssäni yksi pari
 ajankohtaan sopivia tennareita odottamassa uutta omistajaa... 
Jos Tonttu-Vans:it kiinnostaa, niin nämä on kaupan:


Viidelläkympillä lähtee vaikka pikkujoululahjaksi tai pukinkonttiin 
koko: 42,5. Jos kiinnostaa niin lykkää meiliä: hende4 at gmail.com