Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi Areena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Suomi Areena. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Greenpeace myötätuulessa SuomiAreenalla

Sinisilmäisellä taivaanrannanmaalarilla on ollut sen verran reippaasti 
"vähän kaikenlaista" projektia, ettei ole oikein blogaamaan kerennyt. 
Tietysti on hyvä tehdä niitä juttuja nyt, joista sitten voi talven aikana tarinoida.
Toissapäivänä alkoi vaimon loma ja siksi seuraavat pari viikkoa meidän perhe on
puhelimet kiinni lomamatkalla jossain päin Suomea. 
Sitä ennen kuitenkin vielä yksi lyhyt blogaus ajankohtaisesta aiheesta.

Viime aikoina uutisvirrassa on ollut päivittäin puhetta ydinvoimasta,
 Rosatomista ja Fennovoimasta. En ala tässä nyt asiasta sen enempää
hämmentämään, mutta suosittelen kurkkaamaan 5 karua faktaa Rosatomista.
Arvostan kovasti heitä, jotka siinä sopassa uivat minunkin puolestani, 
ja nimenomaan vastavirtaan. 

Greenpeace pitää hyvällä tavalla asiaa esillä ja käy keskustelua ajoittain 
vähän muutenkin kuin vain sanan ja kynän voimin. Siksi olikin kiva kuulla,
että he kysyivät yhteistyöhön energiaremonttiin liittyen. Greenpeace matkasi 
SuomiAreenalle Poriin ja halusi mukaansa reikäpääseinän aiheeseen liittyen.
Aihetoiveena oli uusiutuvan energian mahdollisuudet ja pari inspiraatiokuvaa:


https://en.wikipedia.org/wiki/We_Can_Do_It!
Oli myös mahdollisuus liittää mukaan jotain eläin aiheista, joten 
jatkoin viime talven teemaani Ympäristöön ja jääkarhuihin liittyen ja 
kaivoin jääkarhun pennusta mallin mukaan inpiraatiokuviin.

http://www.telvis.fi/ohjelmavinkit/_a147168/jaakarhupentu+knut+ystavineen/
Kuten tiedossa on, säät ei ole ihan maalariystävällisiä olleet 
tänä kesänä, mutta onneksi Supafly pystyi auttamaan
siinä suhteessa ja sain toteutettua maalauksen nuorisokeskus Hapessa..


Luonnostelin typykän ja jääkarhun nostamaan tuulimyllyä auringon 
mollottaessa taivaalla. Muuta maisemaa tulisi olemaan sinitaivas 
ja sammaloitunut kallio.Lopulta työ oli viittä vaille valmis. 
Vielä kasvoille aukot ja sitten vaan hommiin.


Viikon aikana Porissa tapahtui paljon hyvää,
 Greenpeace Areenalla sivustolta näet lisää infoa tapahtuneesta.
Ja ständillä oli toki havaittavissa myös voimakasta myötätuulta
hyvän asian puolesta. Itse en tänä vuonna Poriin paikalle päässyt, mutta 
ehkä taas ensi vuonna.

Foto: Laura Rämö
Valokuvien lisäksi paikalle jäi muunlaistakin viestiä, pesugraffitin muodossa:


Mutta nyt alkaa meikäläisen osalta tosiaan se lyhyt mutta tehokas kesäloma. 
Otan katuliidut messiin, pari maalipurkkia reppuun,
 laitan automatkalle hyväntuulista musaa Tuulimyllyjen kunniaksi,
sekä ehkä jopa myllyverkkarit jalkaan.
Palataan elokuussa.



tiistai 29. heinäkuuta 2014

Pori Jazzia, tennareita ja graffitia

Tuli poikettua pari viikkoa sitten toista kertaa Pori Jazzeilla.
Tiedossa oli duunikeikka ja matkatavarat oli sen mukaiset.


 lähtivät mukaan ja ajattelin kaupunkiin päästyämme 
näyttää pojille paikallisia maamerkkejä sukupuuhunsa liittyen.
Ensin poikettiin Karhunkadun kautta.


Ja tietysti myös kivisempää kantaisää, 
Satakunnan Karhu -patsasta oli moikattava.


Porin keikan tilaajana oli Ulkoministeriö ja paikkana Porin Tori. 


Tällä kertaa en nähnyt yhtään bändikeikkaa, mutta musa oli silti läsnä. 
Homman nimi oli Suomi Areena ja Team Haloon kokoonpanoon
kuului tällä kertaa Signmark, Chike Ohanwe ja Faruk Nazeri
ohjelmakoordinaattori Anne Klemetti
 sekä tulkit Sirpa ja Karoliina.


Marko ja Chike räppäsivät, Faruk kuvasi kesäkiertuematskua videolle,
 mutta itse sain kenkää.
Toisin sanoen keskityin kustomointihommiin.


Ulkoministeriön teltalla otettiin joukkuekuva
"drive-in-kustomointikioskini" takana.
Homman juju oli taas se, että kuka vain voi tuoda yhden kenkänsä 
ja minä viritän siihen kylkeen sitten "jotain kivaa". 
Yhden siksi, että mahdollisimman moni pääsee osallistumaan.


Ensimmäinen lenkkari meni itseoikeutetusti ulkoministeri Erkki Tuomiojalle, 
jonka vaimo oli tuonut maailmaa nähneen lenkkikengän huoltoon. 


Rauhan miehenä tunnetun Tuomiojan kenkään tussailin luonnollisesti 
sanan Peace, kiltin vaaleanpunaisella anarkisti A:lla varustettuna.


Seuraavana oli jonossa nuori neiti lilojen Crocsien kanssa.
Ratsastusta harrastavan typykän hoitohevosen nimi on Lovely Lady, 
joten se tuli myös kenkään.


Outi toivoi "jotain naisellista".


Pari siskosta toi uudenkarheat kangaskengät, 
joihin myös kuulemma olisi kiva saada jotain söpöä ja naisellista 



Sitten oli vuorossa Otto, joka harrastaa pyöräilyä ja uintia.


Kengän koosta päätellen Otto myös pääsee aika lujaa altaassa ja maantiellä, 
kokonumero oli muistaakseni 48.


Faruk otti salakuvan toimistonnurkasta.


Ja vielä Poritaustaiselle räväkälle naisihmiselle nimeltä Venla / Veera (?) uutta lookkia.


Muutamia muitakin tossuja tuli parin tunnin aikana väännettyä.
Tarkempi raportti torilta luettavissa 


Kun virallinen osuus oli paketissa, jatkui vapaamuotoisempi kiertely,
Oton duuni piti fotailla kun kerran tuli vastaan kadulla.


Parkkipaikalta löytyi melko namukas menopeli. 
Kehitys kehittyy ja traktoritkin vain kaunistuu. Jos hiluja riittäisi, haluaisin samanlaisen.


Anniksella piti käydä myös ilman muuta.
Sisääntuloväylällä katonrajassa oli tuttu telaus jäljellä, vuoden 2011 vierailulla 
piti ottaa ylänakki haltuun. Näppärät duunit oli sen alapuolellakin.


Aina ei graffitissa tarvita kymmeniä värejä, eikä edes tiivistä seinäpintaa.
Kun homma on hallussa, pari kannua ja verkkoaita riittää.


Junnut HERÄTYS!
Ei näin.


Eikä näinkään. 
Jukan duuneille on kiltisti sanottuna pissitty.
Anniksen seinät ovat toki kaikille vapaat mutta jos luvallisille seinille menet maalaamaan,
 niin maalaa sitten kunnolla äläkä perseile.
Kaikki ei tietenkään ole seppiä syntyessään, mutta tekemällä oppii.


Close oli ollut kaukaa viisas ja piissi oli syntynyt niin ylös ettei 
jämäkannusuihkijat yletä ilman tikkaita bommailemaan päälle.


Snitch oli myös osoittanut jälleen nerokasta tilankäyttöä. 
Seinäpinnan ei tarvitse olla iso, jotta maalauksesta saisi tyylikkään ja hauskan.


Valitsin omaksi huvittelualueekseni vähän postikorttia isomman palasen betoniseinää.


Tällä kertaa tyydyin simppelisti liikennemerkkiin...


Blogin tunnusmerkki kun sopivasti täydensi edellisellä vierailulla maalaamaani
katolla tähystävää Palefacea. Kuten tästäkin näkyy, hyvä sijoitus kestää pitkään.
Matti maalasi 2011 saksofonistin, joka on krossattu niin ylös kuin käsivarsi riittää.
Mutta vielä sentään pää on pinnalla...

Vuoden 2011 vierailusta on GrafIndustrialin toimesta tehty videokin, 
mun ja Matin lisäksi maalareina olivat Tare Brush ja T Money.
Video on Jannen käsialaa ja sen näet tuosta alta: