Näytetään tekstit, joissa on tunniste greenpeace. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste greenpeace. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Greenpeace myötätuulessa SuomiAreenalla

Sinisilmäisellä taivaanrannanmaalarilla on ollut sen verran reippaasti 
"vähän kaikenlaista" projektia, ettei ole oikein blogaamaan kerennyt. 
Tietysti on hyvä tehdä niitä juttuja nyt, joista sitten voi talven aikana tarinoida.
Toissapäivänä alkoi vaimon loma ja siksi seuraavat pari viikkoa meidän perhe on
puhelimet kiinni lomamatkalla jossain päin Suomea. 
Sitä ennen kuitenkin vielä yksi lyhyt blogaus ajankohtaisesta aiheesta.

Viime aikoina uutisvirrassa on ollut päivittäin puhetta ydinvoimasta,
 Rosatomista ja Fennovoimasta. En ala tässä nyt asiasta sen enempää
hämmentämään, mutta suosittelen kurkkaamaan 5 karua faktaa Rosatomista.
Arvostan kovasti heitä, jotka siinä sopassa uivat minunkin puolestani, 
ja nimenomaan vastavirtaan. 

Greenpeace pitää hyvällä tavalla asiaa esillä ja käy keskustelua ajoittain 
vähän muutenkin kuin vain sanan ja kynän voimin. Siksi olikin kiva kuulla,
että he kysyivät yhteistyöhön energiaremonttiin liittyen. Greenpeace matkasi 
SuomiAreenalle Poriin ja halusi mukaansa reikäpääseinän aiheeseen liittyen.
Aihetoiveena oli uusiutuvan energian mahdollisuudet ja pari inspiraatiokuvaa:


https://en.wikipedia.org/wiki/We_Can_Do_It!
Oli myös mahdollisuus liittää mukaan jotain eläin aiheista, joten 
jatkoin viime talven teemaani Ympäristöön ja jääkarhuihin liittyen ja 
kaivoin jääkarhun pennusta mallin mukaan inpiraatiokuviin.

http://www.telvis.fi/ohjelmavinkit/_a147168/jaakarhupentu+knut+ystavineen/
Kuten tiedossa on, säät ei ole ihan maalariystävällisiä olleet 
tänä kesänä, mutta onneksi Supafly pystyi auttamaan
siinä suhteessa ja sain toteutettua maalauksen nuorisokeskus Hapessa..


Luonnostelin typykän ja jääkarhun nostamaan tuulimyllyä auringon 
mollottaessa taivaalla. Muuta maisemaa tulisi olemaan sinitaivas 
ja sammaloitunut kallio.Lopulta työ oli viittä vaille valmis. 
Vielä kasvoille aukot ja sitten vaan hommiin.


Viikon aikana Porissa tapahtui paljon hyvää,
 Greenpeace Areenalla sivustolta näet lisää infoa tapahtuneesta.
Ja ständillä oli toki havaittavissa myös voimakasta myötätuulta
hyvän asian puolesta. Itse en tänä vuonna Poriin paikalle päässyt, mutta 
ehkä taas ensi vuonna.

Foto: Laura Rämö
Valokuvien lisäksi paikalle jäi muunlaistakin viestiä, pesugraffitin muodossa:


Mutta nyt alkaa meikäläisen osalta tosiaan se lyhyt mutta tehokas kesäloma. 
Otan katuliidut messiin, pari maalipurkkia reppuun,
 laitan automatkalle hyväntuulista musaa Tuulimyllyjen kunniaksi,
sekä ehkä jopa myllyverkkarit jalkaan.
Palataan elokuussa.



torstai 19. maaliskuuta 2015

Idän Palmu ja jääkarhujen ympäristöasiaa

On tullut jo muutaman kerran purettua ajatusmaailmaa Kyläsaaren
rannassa ja sinne nytkin mennään. Kun viime syksynä vaeltelin joutomaalla
meren äärellä Kapteeni Haddocin tapauksen yhteydessä,
löytyi sieltä toinenkin hylätty veneenraato.

Alus oli todella kuvauksellinen ja kaikesta päätellen paljon elämää nähnyt vempele.
Kiulun kyljessä lukee aluksen nimi "Idän Palmu". 


Nimestä tuli mieleen palmuöljy ja sen ympäristövaikutukset. 
Palmuöljystä Shell ja Idästä Gazprom. Ympäristöstä ja öljystä ajatus kulki 
ilmastonmuutokseen ja sen symboleiksi muodostuneisiin jääkarhuihin. 
Parhaillaanhan venäläinen Gazprom etsii öljyä valtavalla Prirazlomnaja-
porauslautalla hallitsemallaan Jäämerellä yhdessä Shellin kanssa. 

Tuli inspiraatio projektiin, jonka tosin voisi toteuttaa vasta talvella.


Vaikka en mikään ituhippi olekaan, on ympäristönsuojelu itselleni tärkeää. 
Maailmassa on muutama asia joita rauhanmieskin vihaa,
oman inholistani kolmen kärjessä löytyy:
ahneus, välinpitämättömyys ja ylimielisyys.
Gazprom + Shell tapauksessa nämä kaikki yhdistyvät.

Johanna Sinisalo kartoitti Hesarissa kuinka Suomi pohtii jäänmurtajiensa
mukanaoloa Arktiksen öljynporaushankkeessa. Kuvatun kaltaista 
toimintaa  ei tietenkäänpidä hyväksyä. Jos itse koet Arktiksen asian tärkeäksi
ja tämän linkin kautta myös sinä voit vaikuttaa.
Sen minäkin allekirjoitin.


Mutta siihen alukseen nyt takaisin.
Hylyn ohjaamon etureunassakin oli kirjoitusta: "Farther Christmas"
Sanaleikki joka tarkoittanee vapaasti suomennettuna "Joulu Kauemmaksi".
Joulupukkihan tunnetaan myös Father Christmas nimellä.


Tietysti piti myös sisätiloissa vierailla. Karu meininki.


Ties mitä päätöksiä ja suunnitelmia noilla nahkasohvilla oli joskus tehty.

Aloin selvittää paatin taustaa. Miksi se makasi hylättynä ja kenen se oli?
Lopulta sain kaverin kautta seuraavanlaista informaatiota:

Entinen venäläinen merentutkimusalus joka vuosia sitten vaihtoi omistajaa 5t/€ hintaan. Värikkäästä tapahtumasarjasta vois kirjottaa vaikka pienen komediakirjan, mutta on mm. ajautunut tuuliajolla vanhankaupunginlahdelle kaislikkoon ja kolaroinut useita laiturissa olleota veneitä Herttoniemen rannassa, jonka seurauksena veneen korvauksena nuoliluokan veneelle aiheutuneista vahingoista otti maasta karkoitettu brittilordi. Vene upposi viime talvena Herttonimen rantaan. Veneen omistaa ja Kinnunen tekeytyi varattomaksi joten noston ja poishinaamisen maksoi Helsingin kaupungin liikuntavirasto, joka puolestaan siirtää aiheutuneet kustannukset muiden veneilijöiden paikkamaksuihin 2015.

Veneen pohja on hiekkapuhallettu muistaakseni vuonna 2008 Verkkosaaren kentällä ja silloin pohjaan laitettiin aivan alimitoitetut sinkit. Vene laskettiin vesille Verkkosaaresta ja silloinen omistaja keksi säästää nostokustannuksissa kertomalla nosturifirmalle veneen painon alakanttiin. Nosturissa ei riittänyt kyky siirtää venettä riittävän syvälle ja vene jäi pohjastaan kiinni rantakiviin. Seuraavalle päivälle tilattiin isompi nosturi, mutta yöllä oli vedenpinta noussut ja vene löytyi aamulla vastapäisestä kaislikosta. Vene hinattiin pois kaislikosta ja omistaja alkoi siirtää sitä ajaen Herttoniemenrantaan. Veneessä ei ollut kaasu- tai vaihdevaijereita brykalta konehuoneeseen, vaan käskynvälittäjänä toimi n.10v poika, joka juoksi brykan ja konenhuoneen välillä. Tämän seurauksena vene ajautui pienvenelaituriin runnoen ainekin 3 pienempää venettä. Lisäksi ruutuun peruuttaessaan työnsi tämä viereisessä ruudussa olleen nuoliluokan veneen kiinni aallonmurtajaan rikkoen peräkulman.

Metro-lehti uutisoi aluksesta parikin kertaa 2014.
 Ensin uppoamisesta Helmikuussa Ja puoli vuotta myöhemmin kuinka alus on 
edelleen pohjassa. Loppukesästä se raato oli lopulta nostettu ja 
jonkun toimesta siirretty sitten Herttoniemestä Kyläsaaren rantaan.


Hylyn kuvauksellisuus palveli myös markkinavoimia. Loppusyksyn 
muotia aluksen luona Me Naiset -lehteen oli kuvannut Jouni Harala.


Itselläni oli kuumien kissojen sijaan mielessä viileät jääkarhut.
Helmikuussa kun paatti vielä lojui jäissä, lähdin käymään.


Yön kelmeässä valonkajossa aloin synnyttää valkoista nallea 
aluksen kyljelle.


Muutamien mallikuvien avulla olin luonnostellut jääkarhun,
joka olisi kiipeämässä sulavilta jäälautoilta alukseen turvaan.


Kyljen lisäksi väriä sai savupiippu, tunnuslogon keinoin.


Yökuvat saatuani suuntasin kotiin lämpimään suihkuun,
maalatessa jalkani meni kolmesti jään läpi ja tuli vähän vilu.

 Seuraavana aamuna ennen kouluun menoa kävin fotaamassa päiväkuvat.


Siellä se nalle killui yhden tassun varassa koettaen saada köydestä otetta 
ylös kannelle päästäkseen.


Paatin lisäksi ranta on kerännyt muutakin hylättyä kulutushyödykettä.


Idän Palmu ja muut romut toivottavasti häipyy rannasta "jonkun toimesta", 
mutta tehokas nimi elää jo omaa elämäänsä kierrätettynä. Itäkeskuksessa 
bongasin tutun sanan betonitolpasta. Se näyttää palvelevan jonkun täginä.


Mutkan kautta myös Greenpeace oli kuullut jääkarhuprojektistani.
Kun heidän Arctic Sunrise -laivansa poikkesi Helsingissä, siellä oli avoimet ovet.
Tietysti poikkesin kurkkimassa miltä ympäristöaktivistien aluksessa näyttää.


Pelastusrenkaan kanssa otin kaverikuvan, kun maailmaa tässä 
koetetaan pelastaa itse kukin, mitä moninaisimmin keinoin.


Sisällä oli paljon hienoja yksityiskohtia, 
yksi niistä oli messinkinen kyltti komentosillalla.


Aluksen ohjaamossa oli syksyllä 2013 melkoinen melske ja ryske
kun Venäjän armeija otti aluksen haltuun ja kiinniotti miehistön.
Siinä yhteydessä paatti sai kuritusta oikein isän kädestä ja vähän jalastakin.
Käytävällä löytyy muistona vierailusta sisään potkaistu ovi kehystettynä.
Tarkempaa infoa tapahtuneesta tiivistetysti antaa Arctic Sunrisen tapaus.


Greenpeacen runsaissa varusteissa löytyy myös jääkarhupukuja.
Tässä yhteydessä oli mahdollista katsoa ympäristöä myös
nallen näkökulmasta, enkä voinut vastustaa kiusausta.

"...Peace, man..."


Alus miehistöineen seilaa jo muualla tositoimissa, laitetaan tarinakin pakettiin
ja loppuun taas musaa. Tapaukseen sopii jo nimensäkin puolesta DJ Polarsoul,
ja feattaavien herrasmiesten tarinat myös istuu ytimeltään tarkoitukseen.


torstai 14. marraskuuta 2013

Pietarissa katutaidetta ja merirosvoja?


Saimme torstaina lukea uutisista, että Putin on saanut postia. 
Ex-Beatle Sir Paul McCartney oli tarttunut kynään ja kirjoitti vetoomuskirjeen  Venäjän presidentille. Greenpeace-aktivistien meriseikkailu ja siitä seurannut vankeus/merirosvous/vandalismi-sirkus on kaikenkaikkiaan kiinnostava juttu, johon itsekin otin vähän kantaa taiteen keinoin.

Nyt kun tässä on viimeisten vuosien aikana saanut monia tavoitteita toteutettua graffitiasioissa uusien seinien ja erilaisten tapahtumien yhteydessä, niin myös tänä syksynä eräs haave toteutui. Pitkään on ollut toiveenani päästä joskus jonnekin ulkomaille maalaamaan muutenkin kuin lomareissulla itsekseen. Muutama viikko sitten sain parin kollegan kanssa kutsun Pietariin.

Kyriliset aakkoset on vähän hakusessa, mutta tapahtumajulisteesta venäjänkielen taitoiset voivat repiä informaatiota. Tapahtuman fb-sivulta löytyy lisädataa:
Matka itsessäänkin oli varsin mukava, kuvareportaasin kautta 
saatte pikku tuntumaa reissusta.


Lähtöpäivän koittaessa pääsin pyörähtämään vanhalla duunipaikalla; 
Helsinki-Vantaan lentoasemalla. 


Mutta kirjaimellisesti vain pyörähtämään. Kulkuväline nimittäin oli sininen pikkubussi. 
Sinisyyden lisäksi pakua voi kuvata toisellakin adjektiivilla: ahdas.


Mutta menopelin valinta oli oma päätös, joten marinat sikseen ja kohti itänaapuria.
Rajan jälkeen ensikosketus venäläisestä ympäristöstä oli aika ruuhkainen.


Kun päästiin perille Pietariin, keskustassa oli katusoittajilla kunnon jamittelut 
menossa. En nyt muista mikä biisi kadulla raikasi, mutta jotain rokkia se oli, 
ehkä Rollareita tai CCR:ää. Päivän teemaan sopien se olisi voinut olla myös 
Paulin ja kumppaneiden Back to the USSR


Olen kuullut Pietarista paljon hyvää ja paljon pahaa. 
Kuten monesti, neutraali näkökulma avaa aika paljon ja
 matkailu avartaa, joten lähdin liikkeelle ilman ennakkoasenteita. 

Eräs kuulemani väite piti kuitenkin paikkansa; Venäjä on vahvojen vastakohtien maa. 
Herkullisia tilanteita tulikin vastaan ja niistä ensimmäinen oli pian havaittavissa.


Yläkuvassa Pietarilainen metroasema, alapuolella Stockmannin miesten wc.


Harmittaa vietävästi etten kuvannut metrossa enempää, kun piti 
roudata matkalaukkuja. Jo liukuportaiden valaisimista näkee, että tyyliä löytyy. 
Tunneleissa on todella tyylikkäitä mosaiikkiduuneja, mutta koska luulin kulkevani
 enemmänkin metrolla ja pääseväni kuvaamaan silloin enemmän, jätin räpsimättä.


Nälkähän se hiipi matkalaisen puseroon, joten suuntasimme evästämään 
paikallista perinneruokaa. Kun kerran Venäjälle oli päästy niin luonteva valinta oli 
tietenkin Bronx-burger ja Pepsi.


Sapuskoinnin jälkeen navigoimme hostelliin ja pian tyyny kutsui.
Seuraavana aamuna lähdimme metsästämään aamupalaa lähikauppaan. Lapsuudessa kuuli juttua että Venäjällä ei kaupoissa ole kuin tyhjät hyllyt ja pitkä jono. No ei ollut.
Tarjolla oli tuontimerkkejä laidasta toiseen. Jotain paikallistakin lopulta löytyi...
En tiedä mitä lasipurkki sisältää, mutta sanotaan nyt vaikka niin että kapitalistinen muropaketti vei kuitenkin voiton tällä kertaa


Ajaessamme kohti taidekeskusta näimme kuinka 
paikalliset sinipukuiset etsivät merirosvoja liikenteen seasta. 


Arkkitehtuuri on aika monipuolista. Edellisessä kuvassa tyyliä satojen vuosien takaa
mutta mitä sanotte tästä alakuvan kattoyksiöstä? Ei hajuakaan miksi huipulla tuollainen vartiotorni nököttää, mutta ne lapsuuden huhut ja Bond-filmit saa mielikuvituksen keksimään satoja käyttötarkoituksia kyseiselle kopperolle.


Sen verran vielä luutuneita käsityksiä, että kuulemma kaikki 
venäläiset ajaa aina Ladalla. No, ei kaikki. 
Liikenteen seassa tuli vastaan KULTAINEN(!) auto, enkä hämmennykseltäni
 kerennyt kuvaamaan. Googlettamalla tuli vastaan jotain, joka saattaa olla sama kiesi:


Eipä silti, eivät kaikki kultaisilla kaaroilla hurjastele.
 Joillain pintamateriaali on vähän maanläheisempää ja katu-uskottavampaa:


Taidenäyttelymme tapahtumapaikkana oli 
Kuryokhin Center nimellä tunnettu taidekeskus.



Paikka tuntui sopivan mutkattomalta. Menneiden aikojen tunnelmaa, 
silti urbaani meininki. Hyvä kombo.


Taidetta oli veskissä saakka: "Käsi ylös kenellä on pissahätä?"


Vihdoin päästään taulujen pariin. Tarjolla oli niin monenlaisia ja mielenkiintoisia tyylejä, 
etten ala niitä enempiä hehkutelemaan. Siistejä oli iso nipullinen, propsit tekijöille.
Pienen kuvasaldon kuitenkin viskaan tiskiin.
Jos kaipaatte tarkempia tietoja tekijöistä, niin KVG.

Yeka Haski

Danger

Super (hahmo yllä) 
Igor Yanovsky (sininen taulu alempana)

Akue

Cike1


Kuten sanottu, kyriliset ei hallussa.

Max Thirteen



Lu Blue vastasi provokatiivisimmasta puolesta,
 erittäin taitava nuori nainen ja mikä keino ilmaista!

Jos kotimaassakin koulukotien teinitytöt löytäisivät kuvataiteen, 
mitä sieltä ajatusmaailmasta tulisikaan?


En saanut selville kuka halusi itseään vihattavan, mutta kiinnostava kokonaisuus silti.

Taidenäyttelyn perukoilla oli aikamoinen meininki, FYM huoneessa DJ luukutti räppiä ja tarjolla oli tarralappuja ja tusseja joita hyödyntäen näyttelyvieraat saivat piirrellä vapaasti.


Tosi monta teostakin löytyi, jotka olisin halunnut ostaa. Kuten tämä kynäduuni.


Näyttelyn idea oli, että jokainen osallistuja toi 3-5 teostaan näytille. 
Oma seinämäni näytti tältä:


En tosiaankaan tiedä mitä luukussa lukee, mutta maalitusseilla tekemäni taulu
sopi mielestäni peltiseen sulake(?)kaappiin hyvin, sillä virtaa riittää
niin venäläisillä sähkömiehillä kuin itsellänikin, 
vaikka molemmilla ehkä välillä vähän pätkiikin.


Ulkona spraymaali tuoksui. Etupihalla oli parkkeerattuna muutama auto,
 joita sitten porukalla maalailtiin uuteen uskoon.



Läppä lensi ja maali suihkusi. 



Vieläkin jotkut kuvittelevat että graffitit ovat moniongelmaisten 
teinipoikien vandalismia. Kaikki 3 harhaluuloa kumoutuu seuraavalla kuvalla, 
jossa Skore on maalannut auton kyljen ja ylempänä esitellyt pääkallot maalannut 
nuori nainen suihkuttaa perälautaan hahmoaan.


Lu Blue:n lisäksi nykyisin tyttömaalareita on koko ajan yhä enemmän 
myös Suomessa ja suunta on aivan oikea. 
Kannu käteen vaan ikään, kokoon, sukupuoleen tai rotuun katsomatta.


Yleisökin sai testailla kykyjään avoimella seinällä.


Taidekansaa piti virkeänä nerokkaasti fillarin peräkärryssä oleva kahvila. 


Populaa oli paikalla oikein mukavasti, pitkin avajaispäivää
 jengiä riitti runsaasti käytävillä kaiken aikaa.


Pihan autot oli peintattu liiankin nopeasti, itse en kerennyt saamaan 
kaikista kuvia valmiina ennen kuin ne poistuivat paikalta.


Näitä on aina kiva nähdä, kun porukka on niin mehuissaan duuneista
että haluavat poseerata maalauksen edessä.

Omaan automaalaukseeni aiheita oli pari mielessä ja hetken pähkäilyn jälkeen 
päädyin tekemään sinisen linnun, joka vapautuu pimeästä auton peräkontista. 
Tällä koetin viitata Sini Saarelan tuomioon, kuitenkaan liikaa alleviivaamatta. 
Kutsukirjeessämme oli maininta, jossa toivottiin ettei töissä käsiteltäisi politiikkaa, 
joten jätin liian suorat viittaukset kuten vaikka ("Free Sini Saarela") maalaamatta.
Sen verran halusin paikallisiakin ottaa huomioon, että lunttasin viisumistani kuinka
Hende kirjoitetaan venäjäksi ja suhistelin ne kirjaimet linnun alle

Sinin vankila on siis lähiseudulla, jos joku poikkeaa paikalla toivottakaa tsempit seinämaalareiltakin.
Kun lintu oli valmis, tuli pyyntö tulla sumpittelemaan fillarikahvilaan. Mikäs siinä, 
hyvät mokat olikin. Toiminnan vetäjä kysyi kainosti, olisinko ollut halukas vähän koristelemaan heidän "myymäläänsä". Mikäs siinä, en aiemmin ollutkaan fillarin peräkärryä maalannut.
Teemana oli tietty kahvi.


Aurinko alkoi iltaa kohti laskea ja hämärä laskeutua, mutta eipä hätiä; 
apuun tuli paikallinen skootteripoika joka toi valoa "toimistooni". Homma tuntui 
kiinnostavan myös kuvausryhmää, siitä ei ole hajuakaan minne filmi päätyi.



Kärrykahvilan toiminnasta vastasi Cabinet Brew Bar.
Sisällä bileet oli kohoamassa; yleisöä piisasi lavan äärelle


Konemusa ei kuitenkaan tällä kertaa lämmittänyt ja suuntasimme muualle. 
Oli vahva huhu, että kaupungissa olisi esiintymässä Big Daddy Kane 
Sehän passaisi! Huhussa oli vain puolet totta. Old school räppäri ei ollut nimittäin 
saanut viisumia, joten keikka peruuntui. Syynä eväämiseen oli isäntämme
 mukaan artistin vanha maine: "He is a gangsta man."

Lisää näyttelykuvia ja infoa taidetapahtumasta löytyy seuraavien linkkien alta:



Matkalla klubille piti pysähtyä ihailemaan värikkäitä kattoja.
Perillä seiniltäkin löytyi väriä mukavasti:



Klubin ulkokuori ei pettänyt. Ei ollut karvahattuja eikä ripaskaa.
Oli lippiksiä, toppaliivejä ja breikkiä!

Mahtavan siisti tiilikellariholvi täynnä räppiä ja breikkareita. 
Näky oli sykähdyttävä. Monesti olen harmitellut, etten päässyt näkemään aitoja 
Bronxin hiphop-jameja 1970-luvulla Yhdysvalloissa. 
Helsingin jameista olen nähnyt joitakin ja niitä muistellaan välillä kaipaillen.
Mutta tiedoksi skeneä seuraamattomille: hip hop elää ja voi hyvin yhä. 
Ainakin Pietarissa!



Muutama foto vielä hostellistamme. Soul Kitchen Hostel oli place to be.
Kerrassaan mainio paikka, jonka ulko-oven takana näytti tältä:


Sisällä keittiössä oli ajan patinaa ja klassista tunnelmaa.


Pyöriessäni kameran kanssa Max rentoili chillausnurkassa


GTA5? Ketä kiinnostaa!
Aito, vähän kulahtanut pöytäfutis 1970-luvulta on paljon parempi.


Mites toilettipolitiikka?
No on sitä heikompiakin vessoja nähty...


Pönttöjen viereen asennetuista piirustuslehtiöistä ja tussipaketeista
 10 lisäpistettä ja yläfemmat <3


Niin, palataksemme kliseisiin: "Venäjällä matkamuistomyymälät on pullollaan 
samovaareja ja maatuskoita". Olihan niitä tässäkin liikkeessä, mutta ulkoasu 
toi hauskan näkökulman totuttuihin tuotteisiin


Tuliaisostoksilla löytyi jotain sellaista jonka olisin välittömästi ostanut ukki-vainaalle,
jos Viipurissa syntynyt huumoriveikko olisi yhä elossa. Voin vain kuvitella kuinka 
hersyvä hekotus ja naurun kyyneleet silmissä ukki olisi ottanut vastaan 
Venäjältä saadun Karjalan!


Loppuun vielä teemaan sopivat musat...
Kaikkien sekoilubändien esi-isä Sliipparit koetteli aikoinaan Kekkoslandian
huumorintajua Takaisin Karjalaan levyllään ja nauroi vakaville aiheille
jo silloin, kun kukaan muu ei vielä uskaltanut niin tehdä.