Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmisoikeudet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ihmisoikeudet. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 30. maaliskuuta 2016

Lappeenrannan 5000m2 : muraali muksujen avulla

Viimeksi kerroin etsineeni lapsuuteni piirroksia ja nyt kerron miksi. 
Poikkesimme pääsiäisenä perheeni kanssa Lappeenrannassa, jossa oli käynnissä 
13.2.-28.3.2016 välisen ajan äärimmäisen kiinnostava 5000 m2 taidenäyttely.
Siellä kului muutama tunti betonia nuuskiessa, mutta ei mennä siihen vielä,
avaan vähän taustaa ensin.



Lappeenrantalainen kuvataiteilija Jouko Lempinen oli kuullut vuonna 2014 
että vanha kaupunginteatteri tultaisi purkamaan ja sai siitä hienon idean:
massiiviset tilat voisi hyödyntää ennen puskutraktoreita ennennäkemättömän
monipuolisesti taiteen keinoin. Itse kuulin asiasta vasta viime vuoden loppupuolella,
jolloin Jouko ja Kaakon taiteen taidejohtaja Anna Vilkuna olivat paiskineet 
hommia projektin eteen jo pitkälti toista vuotta. Mutta hyvä että paiskivat, sillä 
kokonaisuus oli erittäin mielenkiintoinen ja varmasti monelle taiteen tekijälle 
hieno mahdollisuus saada kädenjälkeään esille. 

Itselleni Lappeenranta on ollut valitettavan kaukainen kohde tähän saakka,
vaikka tiesin kaupunkia leikkikenttänään pitäneestä parivaljakosta Ttursk & Rusac. 
Luin vekkuleista aikoinaan hyvinkin elinvoimaselta Basson foorumilta, jossa 
graffitikeskusteluun ilmestyi 10 vuotta sitten kuvia omalaatuisista tarroista
ja kekseliäistä katutaidevirityksistä. Siksikin oli hauska nähdä kuinka tarroittelijoiden 
herättelemä kaupunkikulttuuri on jo niin voimakasta, että näin suuri taide-elämys 
on mahdollista toteuttaa Lappeenrannan kokoisessa kaupungissa.

Sain kutsun tapahtuman osana järjestettyyn PROS Katutaideseminaariin
puhujaksi ja tiedustelin mahdollisuutta päästä itsekin vähän suihkimaan kun
kerran paikalle olin parin kollegan kanssa menossa. Lupa järjestyi hienosti
ja matkasimme paikalle yhdessä Janne Siltasen ja Kaih a.k.a. Soved kanssa
maaliskuun puolivälissä.


Tontille saavuttuamme oli ensimmäiseksi kartoitettava seinäpinnat sopivaa
spottia etsiessämme. Siinä yhteydessä piti tietysti myös käydä katolla betonia
hiplaamassa. Siellä erityisesti näyttämötornin pinta kutkutteli kovasti, mutta päädyimme
 kuitenkin maalaamaan katutasoon ohikulkijoiden iloksi. 


Janne Siltanen

Kaih a.k.a. Soved


Sumutteluamme seurasi toimittaja Pyry Sarkiola, 
joka myös haastatteli YLElle aiheesta sisällä Osmosekin maalaamassa huoneessa. 
Juttutuokiossa myös selviää, miksi omasta maalauksestani kadulla tuli 
ylläolevan kuvan mukainen. Vierailumme Leprassa kesti vain päivän verran, vaikka 
olisi toki tehnyt mieli maalata enemmänkin teatteriseiniä.
Maalaussormi jäi kutiamaan köröttellessämme kohti pääkaupunkia.

Seuraavana sunnuntaina napsahti uutisvirtaan Terhi Tampereelta,
 jonka kommentit virpovista lapsista rasismin vastaisen viikon alla sai huomiota
varsin laajalti, eikä syyttä. 


Reagoin uutiseen pääsiäisen keinoin maalaamalla munia. 
Sitten sain uuden sankarin, kun Valtteri 11v kertoi ihonvärinsä aiheuttamista
vastenmielisistä kokemuksista. Näiden tilanteiden aiheuttajina on hyvin
monesti aikuiset ihmiset, jotka kantavat sisällään silkkaa pahuutta.

Halusin jollain tavalla vielä ottaa kantaa ihmisoikeuksia konkreettisesti koskeviin 
aiheisiin ja kysyin Annalta pääsisikö Teatterille vielä kerran maalaamaan?
Saatuani luvan pyytelin facebookin kautta lasten piirroksia, joista voisin kasata 
teemaan sopivan maalauksen Lappeenrannan katolle.

"Hei hoi muksulliset! 
Tartteisin jeesiä yhteen seinämaalaukseen. Pitäis saada alle kouluikäisen lapsen piirtämänä 
tyttö ja poika, joista tyttö hymyilee ja poika murjottaa. Mulle itselleni ei duunista ole liksaa
 luvassa, mutta jos sun lapsen piirroksesta saan tarvittavat mallit, 
palkkio on luvassa vaikkapa jätskipaketin tai karkkilaatikon muodossa."

Sainkin mukavasti paluupostia ja kuvia tuli enemmän kuin pystyin käyttämään
luonnokseen ja seinälle. Joissain oli myös pientä taustatarinaa mukana:
"Sofian juuret ovat Lappeenrannan vierestä Lemiltä. Sofian mummi on käynyt koulut 
ylioppilaaksi asti Lappeenrannassa." Piirroksen poika sopikin mainiosti tilanteeseen
asentonsa puolesta. Halusin kuitenkin ottaa mukaan mahdollisimman monta piirrosta, 
niin muokkasin hahmoa hieman.


Pojan hiukset otin Sulon piirroksesta


Lennin kaarevat suut lähti mukaan matkaan.


Saanalta tuli pojan nenän muoto


Pojalle korvat ja raitapaidan poimin Eemililtä


Samoin myös tytön housujen malli tuli Eemililtä.


Tytölle tuli mekko ja hiukset Ronjalta


Kädet Sofialta, jonka kasvot oli myös todella kauniit. 
Halusin kuitenkin vielä lapsellisemmat kasvot, joten mukaan lähti vain nenä.


Silmien muoto tuli Lukakselta.


Kaikki palaset yhdistettynä luonnos oli lähes valmis.
Pojalle laitoin pajunoksan käteen, virpomista kuvaamaan.



Sitten vaan varustus kuntoon ja pikkumuksujen oikeuksia puolustamaan.
Muumihenkselit kannattelivat toppahousujani, mutta koska olin menossa katolle, 
läheiseni toivovat usein että käyttäisin turvavaljaita korkealla maalaillessani.


Tavallaan siis käytin, ainakin yhtä valjasta. Jotta sain tikkaat roudattua katolle.


Tikapuut niskaan ja ylöspäin.


Pikkuhiljaa hahmot alkoi siirtymään seinälle. 



Ensin päät ja sitten kroppia säätämään.


Anna kävi välillä kurkkimassa kuinka homma etenee ja lähes kaikki tekovaiheen fotot 
ovatkin hänen ottamiaan.



Maaliahan sinne hujahti muutamakin kannullinen. 
Tällä kertaa kokeilin vanhojen tuttujen Belton Molotowin ja Montana 94:n lisäksi 
myös Paine Art Supply:n tuotteita, joista perus Ironlak oli jo tuttu, mutta 
Yard Master uusi tuttavuus. Niiden lisäksi mekon sitruunankeltaisen pohjan
telailin lateksilla.


Aurinko oli jo laskemassa kun sain duunin valmiiksi. 


Vielä oli kuitenkin kiitettävä työkavereita:


Näyttelyn viimeisenä päivänä Jouko ja Anna kävivät napsimassa vielä pari 
valokuvaa lopputuloksesta, kesäisessä auringonpaisteessa.


Toivon maalauksen muistuttavan meitä aikuisia käyttämään harkintaansa,
 kun lapsia ja heidän toimintaansa arvostellaan. Jos lapsesta saakka opetetaan että
 ihonväri, sukupuoli tai vanhempiesi edustama uskonto estää sitä tai tätä,
niin ennakkoluulot ja eriarvoisuus lisääntyy. Ja mitä enemmän muksut kärsivät 
ympäröivistä ristiriidoista, sitä vaikeammaksi vastakkainasettelu maassamme 
muodostuu. Fakta on kuitenkin se, että uskoit tai edustit sitten ihan mitä tahansa 
uskontoa tai rotuoppia, on kanssaihmisten kanssa tultava toimeen.
Jo ihan itsesikin vuoksi.

Ikävää vain, että samaan aikaan kun sunnuntaina maalasin muksuja seinälle, 
Kiemunki oksensi lisää sammakoita, disauttaen myös Valtteria. 
Mutta ei anneta sen häiritä, ehkä tädillä on paha mieli ja se vaan haluaa huutaa
sen harmituksen maailmalle. Tuskin tällä maalauksella sitä metelöintiä 
pystyy lopettamaan, mutta itse koetan suhtautua kaikenlaisiin 
kiemunkeihinjahirvisaariin samoin kuin Touretten oireyhtymän kantajiin. 
Jätän huomioimatta enkä ainakaan ala tuijottaa.


Kaikesta huolimatta aurinko paistaa ja kevät on täällä, nautitaan siitä 
vaikka näyttely loppui. 5000 m2-näyttelyn näki lopulta yli 4000 katsojaa, joka on 
valtava määrä taiteelle altistettuja ihmisiä! Jos et kerennyt paikanpäälle, ovat 
ulkoseinien maalaukset nähtävillä yhä. Virpojamuksut näkee parhaiten vastapäisen
 kirjaston ylätasanteelta. Ja jos joku sinne kiipeää, ottaisin mielelläni vastaan 
kuvan sieltäkin saakka, jotta teatterirakennuksen alaosaa näkyisi myös. 
Näyttelyn sivuilla kerrotaan myös miksei projekti ollut pidempään auki:
"Moni kävijä kysyi, että eikä näyttelytapahtuma voisi jatkua, kun rakennusta ei puretakaan heti. 5000m2 jouduttiin suunnittelemaan niin, että vanha teatterikiinteistön purku alkaisi jo toukokuussa eikä jatkoaika ole sen vuoksi mahdollista."

Jos vaikutuit Lappeenrannan 5000m2 -näyttelystä, 
tee omalle paikkakunnallesi vastaava projekti, tai ehdota niille, jotka sellaisen 
voisivat saada aikaan. YLE:n Kulttuuricocktail etsii parhaillaan seuraavaa
näyttelytilaa ja haluaa tehdä projektista ohjelmaa. Koodaa sinne ja kysy lisää.

Loppuun lykätään räppiä, todella maukas possebiisi, jossa ollaan myös ihonvärin ja
ihmisoikeuksien puolesta puhisemassa. Hauska läppä on myös se, että kun Kiemunki on Perussuomalaisten Pirkanmaan piirin 1. varapuheenjohtaja, niin kaikkia
alueen ihmistaimia hän ei ole kerennyt mädättää, sillä räppivideon alussa Lielahden
koulun 2. ja 5.-luokkalaiset juttelevat aiheesta aivan eri kypsyydellä,
kuin eduskunnassa työskentelevä Terhi 50 v.



 Notkea Rotta, Asa, Ailu Valle, VilleGalle, Shaka Kampara, Haamu, Hannibal, Kosola, 
Solonen, Särre, Rauhatäti, Julma H, Are, Iso H., Jodarok, Palefacel, Xmies, 
Felix Zenger, ja DJ Beha.



lauantai 15. elokuuta 2015

Nazit Teurastamolla, (Art goes Kapakka-Tsiigaa 2015)

Taisi olla alkukesää tai kevättä, kun Janne Siltanen 
soitti ja kysyiolisinko kiinnostunut osallistumaan tämän vuoden 
Art goes Kapakka -kaupunkifestivaalin  Tsiigaa-kuvataidepuolelle.
Kyllähän se kieltämättä kiinnosti. Tapahtuma on ehtinyt kunnioitettavaan 
21 vuoden ikään, joka hektisessä klikkaus-liketys-maailmassa on iäisyys.
AGK-festivaalin historia on tarkemmankin tutustumisen arvoinen, 
mutten tilansäästösyistä avaa sitä enempää, tsekkaa itse.


Janne oli reagoinut reippaasti saatuaan kuraattoripestin:

”Heti kutsun saatuani hommaan ajattelin et nyt laitetaan graffitia kapakkaan. Katutaiteen nyt ollessa kovassa nosteessa maailmalla ja huomattavissa määrin myös jopa Suomessa, on ehkä aika katsoa miten meidät otetaan vastaan isomman yleisön taholta. Tähän on valittu mukaan iso nippu tekijöitä, jotka on jollain tapaa elämänsä aikana ollut mukana katutaiteen tekemisessä. Teema jätettiin tietoisesti auki jotta saataisiin mahdollisimman laaja otanta siitä mitä tämän alan taiteilijoiden työhuoneilla tapahtuu.”


Artisteja tulisi mukaan melko nippu, lähes 30 taiteilijaa.
Janne tarjosi taiteeni sijoituskohteeksi Teurastamoa, jonka alueelle tulisi 
muitakin taiteilijoita. Kyllähän se passasi hyvin. Tontilla on tullut touhuttua 
myös muutaman kerran aikaisemmin ja aina on ollut hyvä meininki. 
Teosten toteutukseen oli tiedossa ripustuspintaa alueen ravintoloiden sisältä 
tai vaihtoehtoisesti maalattavaa pintaa pihalta. 
Päätin valita jälkimmäisen, koska olen itsekin jo valmiiksi  pihalla.

Kävin kesäkuussa katselemassa uusin silmin sisäpihan ympäristöä ja pari ideaa
pukkasikin pääkoppaan. Tarjolla maalattavaksi oli seinäpintojen lisäksi myös 
pari vanerirakenteista valkoista penkkiä. 


Toisessa niistä oli yläpinta auki ja sitä käytetään kukkapenkkinä.
Se sai mielikuvituksen liikkeelle, kun mietin että penkillä maatessa näkymä 
ylöspäin on kuin makaisi mullan alta haudassa. 


Kun miettii nykykulttuuria, on usein toivottavaa saada yleisö
osallistumaan muutenkin kuin katsomalla. Päätin maalata penkistä ruumisarkun 
poikkileikkauksen, jossa ohiukulkijat voisivat kuvauttaa itsensä 
hieman normaalista poiketen. Muttei kuitenkaan liian pelottavalla tavalla, 
pintamateriaaliksi ajattelin punaista samettia ja kultaisia nauhoja,
klassiseen sohvatyyliin. Hauska mallikuvakin löytyi interwebsistä...
sohva joka on rakennettu ruumisarkun innoittamana:


Toinen inspiroiva juttu oli Teurastamon torni. 
Graffitikulttuurissahan on tietynlaista samaa valloitushenkeä kuin vaikkapa 
vuorikiipeilijöiden keskuudessa. Kuka valloittaa minkäkin rooftopin ensimmäisenä 
ja mitä korkeammalle maalauksen toteuttaa, sitä useampi sen näkee, 
jos tajuaa katsoa.


Tornin kyljessä näkyvä parveke toi mieleen parikin lapsellista juttua:
Tähkäpää-satu kertoo noidan torniin vangitsemasta tytöstä, jonka luo pääsee
vain tytön pitkiä palmikoituja hiuksia pitkin. Mieleen juolahti myös legendaarinen 
Donkey Kong-elektroniikkapeli , jossa raivostunut gorilla on vanginnut tytön
rakennustelineiden huipulle ja heittelee tynnyreillä tytön 
pelastamista yrittävää Mariota. 


Jollain tavalla ajattelin yhdistää nämä mielleyhtymät, 
mutten ollut ihan varma mitä parvekkeelle lopulta tekisin.

Apua inspiraatioon tulikin varsin yllättävältä taholta: Perussuomalaisilta.
Kansanedustaja Olli Immonen oli ilmeisesti tunteikkaalla päällä ja päivitti 
24. heinäkuuta Facebookiin sekä omalleen, että johtamansa
Suomen Sisu ry:n sivuille englannin kielellä vastenmielisen unelmansa, 
taistelusta monikulttuurisuutta vastaan.
Voi voi.


Eikä siinä kaikki, alle viikon sisällä tapahtui lisää, kun 
ja uusnatsit pahoinpitelivät porukalla kolme ihmistä. 

Mikä inhottavinta, kansanedustaja Immonen on varsin
hyvää pataa natsi-patrioottien kanssa. Kesäkuussa poika edusti reteästi 
rinta rinnan uusnatsien kanssa Porvoossa Eugen Schaumanin 
haudalla muistotilaisuudessa.

http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2015/08/11041710_1177167838976184_8075561741726221597_n.jpg
Tiedä sitten kuinka kovaksi kolliksi Olli itsensä mieltää,
mutta tulee hieman mieleen kolmas lapsellisuus, nimittäin Monsterit Oy:n 
Tarmo Karvanen. Tare on sinertäväturkkinen hirviö, mutta loppujen lopuksi melko 
lupsakka veijari, eikä oikeasti kovin pelottava. Lisäksi hänen edustamansa firman 
tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen.


Monstereiden päällikkö Henry J. Waternoose lll
tuo myös jotain mieleen, mutta ei mennä siihen sen enempää.


Kun tähän ajatusten sekamelskaan lisätään klassinen leikkikalu,
narusta vedeltävä sätkynukke, oli idearunko kokonaan valmis. 


Aloitin arkulla. 
Musta lateksi pohjalle ja siitä kerroksittain askel kerrallaan. 


Ensimmäisen päivän edetessä alkoi näyttää jo hieman erilaiselta.
Kuvan taka-alalla myös Hans-Peter Schütt viimeistelee omaa seinäänsä 
saman hiekkalaatikon toisella reunalla.


Koska arkku sijaitsisi maan alla, oli tarkoitus kuvata poikkileikkauksella 
hiekansekaista multaa, jossa kivenmurikoita seassa. Mietin myös olisiko pitänyt maalata muutama sääriluu sinne mullan sekaan, mutta en lähtenyt kuitenkaan niin brutaalille linjalle tällä kertaa.


Kivien luominen sujui paperi- ja maalarinteippisapluunoiden kanssa,
käyttäen apuna normaalien spraymaalien lisäksi graniitti-efektimaaleja. 


Viimeistellyn silauksen kiviin antoi pieni märkänä muotoilu ja pihan hiekkakentältä
poimittu hieno santa, kämmeneltä puhallettuna.


Parin päivän aherruksen jälkeen penkki oli viimeistelyjä vailla.


Kasvien juurakot olin saanut myös tehtyä.

foto: Lari Järnefelt
Monet ohikulkijat antoivat palautetta: 
"Hieno sohva!" Joo kiitos vaan, joillekin kommentoijista kerroin että sohvan sijasta 
siitä tulee ruumisarkku, mutta kaikille en asiaa alkanut avaamaan.

foto: Lari Järnefelt
Kun ristit ja arkun koristetupsutkin oli  saatu paikalleen, sen pystyy kyllä tajuamaan.


Vastarintanatsien tunnuksen esiintuomisen muotoa pohdin työn aikana myös
melko pitkään. En halunnut liian selkeästi asiaa alleviivata, 
mutta siten kuitenkin että se olisi hoksattavissa. 


Päädyin viestimään värimaailman keinoin ja versioimaan etäisesti nuolikuviota.


Lisäsin vielä mukaan kukkapenkkiin pihan nurkasta löytyneen pyöreän betonilaatan, 
jonka maalasin harmaalla ja tussasin teoksen nimen näkyviin.
"Humanity 6 ft. under".


Taustapuolelle tuli logotunnus ja signeeraus.


Lopuksihan arkku oli tietenkin koemaattava.


Toista duunia olin vähän luonnostellutkin, 
asiaankuuluvilla oheistarpeilla varustautuneena.


Sattumalta pihalla poikkesi myös pitkäaikainen yhteistyökumppani 
Felt Fotografin Lari Järnefelt. Sillä veijarilla on aina kamera mukana, 
joten sain kiltisti pyytämällä pari ammattimaista fotoakin työvaiheista.


Parvekkeelle tulisi siis saapumaan gorilla nimeltä Finn Kong.
Sitä varten oli hankittava rakennustarvikkeita ja työvälineitä. 

foto: Lari Järnefelt
Kuviosahan sain kuraattori Siltaselta lainaksi ja vanereiden kuskaamisessa auttoi 
Häiriköt- päämajan Jari Tamminen, pihistäen käyttöömme työnantajansa
  Voima-lehden kuljetuskaluston. 


Päätä irtileikatessa luotin kuviosahan ohella
jälleen ensisijaisesti lyijykynään ja spraymaaliin. 


Hellesäässä huhkiessa silmiä kirvelevä hien ja puupölyn yhdistelmä sai todellakin
tuntemaan itsensä graffitityöläiseksi, eikä niinkään taiteilijaksi.
Mutta lapsi on terve kun leikkii.


 Suurimmat linjat oli saavutettu. 
Mutta turkin piti tietysti olla pörheä, eli hapsutus vielä.
Ja maalaus. Aamuyön puolella piha oli muuten jo pimeä
mutta yksi valopää siellä vielä päivysti. 
Eli minä.


Lopulta oli lähdettävä nukkumaan, sillä tärkein värisävy loppui kesken.
Torstaina onneksi sain ensiapua MakeYourMarkista, eli 
purkillisen persuturkin maalaamiseen tarvittavaa Azul Perseo-väriä.


Sitten oli aika kiivetä torniin, ihan muutaman kerran.
Päättömän vanerigorillan ja muiden ruumiinosien roudaaminen
katolle tulisi olemaan hankalaa, onneksi sain avuksi Tsiigaa-puolen
tuottaja Sonja Linkonevan. Unohdin kysyä tekeekö korkeat paikat pahaa, 
mutta välikatolla kiipeillessä se tuli mieleen. 
Ei kuulemma tehnyt, päinvastoin.


Katolla oli aikaa myös vähän leikkiä, vaikka aikataulu jo painoikin päälle.
Harmi että olin pukeutunut FPS-aiheiseen paitaan, sillä tässä tapauksessa 
Secundas olisi ollut parempi, sillä Ollihan on vanha kolmenpallonpoliisi.

Foto: Sonja Linkoneva
No, ei muuta kuin naru kaulaan ja katolle.

Foto: Sonja Linkoneva
Gorilla ei ollut ylivoimaisen painava muilutettava, 
mutta hankalahko ja puuskittainen tuuli haastoi ihan sopivasti.


Sonja laittoi alhaalta kropan palasia tulemaan ja itse hilasin niitä 
määränpäähän parvekkeelle.

foto: Sonja Linkoneva
Viimeiset 1,5 tuntia olikin sitten ruuvausta, vasarointia, sahausta ja poraamista...


Siellä tornin parvekkeella.


Nyt Finn Kong ohjeistaa parvekkeelta alamaisiaan.
Alkuperäinen ajatus oli, että tekisin käsistä oikeasti liikkuvat, joita voisi 
narusta vetämällä yleisö heiluttaa, mutta lopulta päätin ruuvata ne kiinteiksi, 
jotta teos olisi tukevammin paikoillaan sään armoilla.
Ja eihän sinne katolle olisi yleisön turvallista kiipeillä narusta kiskomaan.


Laitoin jalat nilkoista kiinni parvekekaiteisiin reippaasti kettingillä,
kyllähän se gorilla kuitenkin on villieläin, vaikka söpöltä 
kieltämättä näyttääkin.


Mietin jopa olisiko pitänyt laittaa Ollille kravatti, mutta jätin pois kuitenkin.


Kuten kaikki merkittävät suurmiehet, myös tämä
alfauros heristää etusormea oikea käsi kohollaan.


Idea sormenheristelyyn tuli melko kusisessa ympäristössä, 
perskärpästen valloittamassa bajamajassa. Ja sattumalta sopivasti jälleen 
pöntön kansi ja hylätty mainoshanska muodostavat saman värimaailman
kuin ruumisarkun värimalli, SVL:n vihreä-musta-valkoinen.


Loppuun tietysti nazimuzaa, 
eli räppäävä Hitler Mel Brooksin esittämänä vuodelta 1983.

Kiitos AGK 1994-2015