Näytetään tekstit, joissa on tunniste perussuomalaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perussuomalaiset. Näytä kaikki tekstit

lauantai 15. elokuuta 2015

Nazit Teurastamolla, (Art goes Kapakka-Tsiigaa 2015)

Taisi olla alkukesää tai kevättä, kun Janne Siltanen 
soitti ja kysyiolisinko kiinnostunut osallistumaan tämän vuoden 
Art goes Kapakka -kaupunkifestivaalin  Tsiigaa-kuvataidepuolelle.
Kyllähän se kieltämättä kiinnosti. Tapahtuma on ehtinyt kunnioitettavaan 
21 vuoden ikään, joka hektisessä klikkaus-liketys-maailmassa on iäisyys.
AGK-festivaalin historia on tarkemmankin tutustumisen arvoinen, 
mutten tilansäästösyistä avaa sitä enempää, tsekkaa itse.


Janne oli reagoinut reippaasti saatuaan kuraattoripestin:

”Heti kutsun saatuani hommaan ajattelin et nyt laitetaan graffitia kapakkaan. Katutaiteen nyt ollessa kovassa nosteessa maailmalla ja huomattavissa määrin myös jopa Suomessa, on ehkä aika katsoa miten meidät otetaan vastaan isomman yleisön taholta. Tähän on valittu mukaan iso nippu tekijöitä, jotka on jollain tapaa elämänsä aikana ollut mukana katutaiteen tekemisessä. Teema jätettiin tietoisesti auki jotta saataisiin mahdollisimman laaja otanta siitä mitä tämän alan taiteilijoiden työhuoneilla tapahtuu.”


Artisteja tulisi mukaan melko nippu, lähes 30 taiteilijaa.
Janne tarjosi taiteeni sijoituskohteeksi Teurastamoa, jonka alueelle tulisi 
muitakin taiteilijoita. Kyllähän se passasi hyvin. Tontilla on tullut touhuttua 
myös muutaman kerran aikaisemmin ja aina on ollut hyvä meininki. 
Teosten toteutukseen oli tiedossa ripustuspintaa alueen ravintoloiden sisältä 
tai vaihtoehtoisesti maalattavaa pintaa pihalta. 
Päätin valita jälkimmäisen, koska olen itsekin jo valmiiksi  pihalla.

Kävin kesäkuussa katselemassa uusin silmin sisäpihan ympäristöä ja pari ideaa
pukkasikin pääkoppaan. Tarjolla maalattavaksi oli seinäpintojen lisäksi myös 
pari vanerirakenteista valkoista penkkiä. 


Toisessa niistä oli yläpinta auki ja sitä käytetään kukkapenkkinä.
Se sai mielikuvituksen liikkeelle, kun mietin että penkillä maatessa näkymä 
ylöspäin on kuin makaisi mullan alta haudassa. 


Kun miettii nykykulttuuria, on usein toivottavaa saada yleisö
osallistumaan muutenkin kuin katsomalla. Päätin maalata penkistä ruumisarkun 
poikkileikkauksen, jossa ohiukulkijat voisivat kuvauttaa itsensä 
hieman normaalista poiketen. Muttei kuitenkaan liian pelottavalla tavalla, 
pintamateriaaliksi ajattelin punaista samettia ja kultaisia nauhoja,
klassiseen sohvatyyliin. Hauska mallikuvakin löytyi interwebsistä...
sohva joka on rakennettu ruumisarkun innoittamana:


Toinen inspiroiva juttu oli Teurastamon torni. 
Graffitikulttuurissahan on tietynlaista samaa valloitushenkeä kuin vaikkapa 
vuorikiipeilijöiden keskuudessa. Kuka valloittaa minkäkin rooftopin ensimmäisenä 
ja mitä korkeammalle maalauksen toteuttaa, sitä useampi sen näkee, 
jos tajuaa katsoa.


Tornin kyljessä näkyvä parveke toi mieleen parikin lapsellista juttua:
Tähkäpää-satu kertoo noidan torniin vangitsemasta tytöstä, jonka luo pääsee
vain tytön pitkiä palmikoituja hiuksia pitkin. Mieleen juolahti myös legendaarinen 
Donkey Kong-elektroniikkapeli , jossa raivostunut gorilla on vanginnut tytön
rakennustelineiden huipulle ja heittelee tynnyreillä tytön 
pelastamista yrittävää Mariota. 


Jollain tavalla ajattelin yhdistää nämä mielleyhtymät, 
mutten ollut ihan varma mitä parvekkeelle lopulta tekisin.

Apua inspiraatioon tulikin varsin yllättävältä taholta: Perussuomalaisilta.
Kansanedustaja Olli Immonen oli ilmeisesti tunteikkaalla päällä ja päivitti 
24. heinäkuuta Facebookiin sekä omalleen, että johtamansa
Suomen Sisu ry:n sivuille englannin kielellä vastenmielisen unelmansa, 
taistelusta monikulttuurisuutta vastaan.
Voi voi.


Eikä siinä kaikki, alle viikon sisällä tapahtui lisää, kun 
ja uusnatsit pahoinpitelivät porukalla kolme ihmistä. 

Mikä inhottavinta, kansanedustaja Immonen on varsin
hyvää pataa natsi-patrioottien kanssa. Kesäkuussa poika edusti reteästi 
rinta rinnan uusnatsien kanssa Porvoossa Eugen Schaumanin 
haudalla muistotilaisuudessa.

http://blogit.image.fi/uuninpankkopoikasakutimonen/wp-content/uploads/sites/32/2015/08/11041710_1177167838976184_8075561741726221597_n.jpg
Tiedä sitten kuinka kovaksi kolliksi Olli itsensä mieltää,
mutta tulee hieman mieleen kolmas lapsellisuus, nimittäin Monsterit Oy:n 
Tarmo Karvanen. Tare on sinertäväturkkinen hirviö, mutta loppujen lopuksi melko 
lupsakka veijari, eikä oikeasti kovin pelottava. Lisäksi hänen edustamansa firman 
tunnusvärit ovat sininen ja valkoinen.


Monstereiden päällikkö Henry J. Waternoose lll
tuo myös jotain mieleen, mutta ei mennä siihen sen enempää.


Kun tähän ajatusten sekamelskaan lisätään klassinen leikkikalu,
narusta vedeltävä sätkynukke, oli idearunko kokonaan valmis. 


Aloitin arkulla. 
Musta lateksi pohjalle ja siitä kerroksittain askel kerrallaan. 


Ensimmäisen päivän edetessä alkoi näyttää jo hieman erilaiselta.
Kuvan taka-alalla myös Hans-Peter Schütt viimeistelee omaa seinäänsä 
saman hiekkalaatikon toisella reunalla.


Koska arkku sijaitsisi maan alla, oli tarkoitus kuvata poikkileikkauksella 
hiekansekaista multaa, jossa kivenmurikoita seassa. Mietin myös olisiko pitänyt maalata muutama sääriluu sinne mullan sekaan, mutta en lähtenyt kuitenkaan niin brutaalille linjalle tällä kertaa.


Kivien luominen sujui paperi- ja maalarinteippisapluunoiden kanssa,
käyttäen apuna normaalien spraymaalien lisäksi graniitti-efektimaaleja. 


Viimeistellyn silauksen kiviin antoi pieni märkänä muotoilu ja pihan hiekkakentältä
poimittu hieno santa, kämmeneltä puhallettuna.


Parin päivän aherruksen jälkeen penkki oli viimeistelyjä vailla.


Kasvien juurakot olin saanut myös tehtyä.

foto: Lari Järnefelt
Monet ohikulkijat antoivat palautetta: 
"Hieno sohva!" Joo kiitos vaan, joillekin kommentoijista kerroin että sohvan sijasta 
siitä tulee ruumisarkku, mutta kaikille en asiaa alkanut avaamaan.

foto: Lari Järnefelt
Kun ristit ja arkun koristetupsutkin oli  saatu paikalleen, sen pystyy kyllä tajuamaan.


Vastarintanatsien tunnuksen esiintuomisen muotoa pohdin työn aikana myös
melko pitkään. En halunnut liian selkeästi asiaa alleviivata, 
mutta siten kuitenkin että se olisi hoksattavissa. 


Päädyin viestimään värimaailman keinoin ja versioimaan etäisesti nuolikuviota.


Lisäsin vielä mukaan kukkapenkkiin pihan nurkasta löytyneen pyöreän betonilaatan, 
jonka maalasin harmaalla ja tussasin teoksen nimen näkyviin.
"Humanity 6 ft. under".


Taustapuolelle tuli logotunnus ja signeeraus.


Lopuksihan arkku oli tietenkin koemaattava.


Toista duunia olin vähän luonnostellutkin, 
asiaankuuluvilla oheistarpeilla varustautuneena.


Sattumalta pihalla poikkesi myös pitkäaikainen yhteistyökumppani 
Felt Fotografin Lari Järnefelt. Sillä veijarilla on aina kamera mukana, 
joten sain kiltisti pyytämällä pari ammattimaista fotoakin työvaiheista.


Parvekkeelle tulisi siis saapumaan gorilla nimeltä Finn Kong.
Sitä varten oli hankittava rakennustarvikkeita ja työvälineitä. 

foto: Lari Järnefelt
Kuviosahan sain kuraattori Siltaselta lainaksi ja vanereiden kuskaamisessa auttoi 
Häiriköt- päämajan Jari Tamminen, pihistäen käyttöömme työnantajansa
  Voima-lehden kuljetuskaluston. 


Päätä irtileikatessa luotin kuviosahan ohella
jälleen ensisijaisesti lyijykynään ja spraymaaliin. 


Hellesäässä huhkiessa silmiä kirvelevä hien ja puupölyn yhdistelmä sai todellakin
tuntemaan itsensä graffitityöläiseksi, eikä niinkään taiteilijaksi.
Mutta lapsi on terve kun leikkii.


 Suurimmat linjat oli saavutettu. 
Mutta turkin piti tietysti olla pörheä, eli hapsutus vielä.
Ja maalaus. Aamuyön puolella piha oli muuten jo pimeä
mutta yksi valopää siellä vielä päivysti. 
Eli minä.


Lopulta oli lähdettävä nukkumaan, sillä tärkein värisävy loppui kesken.
Torstaina onneksi sain ensiapua MakeYourMarkista, eli 
purkillisen persuturkin maalaamiseen tarvittavaa Azul Perseo-väriä.


Sitten oli aika kiivetä torniin, ihan muutaman kerran.
Päättömän vanerigorillan ja muiden ruumiinosien roudaaminen
katolle tulisi olemaan hankalaa, onneksi sain avuksi Tsiigaa-puolen
tuottaja Sonja Linkonevan. Unohdin kysyä tekeekö korkeat paikat pahaa, 
mutta välikatolla kiipeillessä se tuli mieleen. 
Ei kuulemma tehnyt, päinvastoin.


Katolla oli aikaa myös vähän leikkiä, vaikka aikataulu jo painoikin päälle.
Harmi että olin pukeutunut FPS-aiheiseen paitaan, sillä tässä tapauksessa 
Secundas olisi ollut parempi, sillä Ollihan on vanha kolmenpallonpoliisi.

Foto: Sonja Linkoneva
No, ei muuta kuin naru kaulaan ja katolle.

Foto: Sonja Linkoneva
Gorilla ei ollut ylivoimaisen painava muilutettava, 
mutta hankalahko ja puuskittainen tuuli haastoi ihan sopivasti.


Sonja laittoi alhaalta kropan palasia tulemaan ja itse hilasin niitä 
määränpäähän parvekkeelle.

foto: Sonja Linkoneva
Viimeiset 1,5 tuntia olikin sitten ruuvausta, vasarointia, sahausta ja poraamista...


Siellä tornin parvekkeella.


Nyt Finn Kong ohjeistaa parvekkeelta alamaisiaan.
Alkuperäinen ajatus oli, että tekisin käsistä oikeasti liikkuvat, joita voisi 
narusta vetämällä yleisö heiluttaa, mutta lopulta päätin ruuvata ne kiinteiksi, 
jotta teos olisi tukevammin paikoillaan sään armoilla.
Ja eihän sinne katolle olisi yleisön turvallista kiipeillä narusta kiskomaan.


Laitoin jalat nilkoista kiinni parvekekaiteisiin reippaasti kettingillä,
kyllähän se gorilla kuitenkin on villieläin, vaikka söpöltä 
kieltämättä näyttääkin.


Mietin jopa olisiko pitänyt laittaa Ollille kravatti, mutta jätin pois kuitenkin.


Kuten kaikki merkittävät suurmiehet, myös tämä
alfauros heristää etusormea oikea käsi kohollaan.


Idea sormenheristelyyn tuli melko kusisessa ympäristössä, 
perskärpästen valloittamassa bajamajassa. Ja sattumalta sopivasti jälleen 
pöntön kansi ja hylätty mainoshanska muodostavat saman värimaailman
kuin ruumisarkun värimalli, SVL:n vihreä-musta-valkoinen.


Loppuun tietysti nazimuzaa, 
eli räppäävä Hitler Mel Brooksin esittämänä vuodelta 1983.

Kiitos AGK 1994-2015



keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Persugraffiti-jupakkaa YLEn Kioskissa

Onpas ollutkin melkoinen viikko puoluepoliittisella graffitikentällä.
Ja tätä kirjoittaessa on vasta tiistai!

Perussuomalaiset ovat viime aikoina yllättävän kovasti kiinnostuneet 
karikatyyreistä ja graffiteista. Ensin tuli se pilakuvakilpailu joka muuttui vitsiksi. 
Maanantaina sitten Hesarin Nyt-liitteen uutisessa kerrottiin kuinka
sinikeltaiset olivat tarttuneet spraypurkkiin. Tai ainakin 
tartuttaneet taiteilijan siihen. Tai siis en tiedä tarttuiko persuus taiteilijaan,
vai oliko jo ennestään heikäläisiä, kun maalarin nimeä ei ole paljastettu.

Voiman artikkelissa myöhemmin maanantaina 
toimittaja Tamminen kartoitti maalauksen syntyhistoriaa ja 
listasi sen julkaisun jälkeen salamana nettiin ilmaantuneita meemejä.
Sekä Nytin että Voiman jutuissa sattui olemaan myös kuvat meikäläisen kättentöistä, 
Halla-aho koirasta jonka maalasin 2013 kesällä Hernesaareen
ja Piparkakku pyörätelineestä jonka inspiraationa oli sama
tuulitakkianarkistikaksikko kuin persugraffitissa.  

Tässä vaiheessa oli reagoitava sen verran, että päivitin facebookkiin
etten minä ole maalannut hailausgraffitia persujen ikkunaan, 
väärinkäsitysten estämiseksi. Sitten tuli yö ja taideteos muutti muotoaan.
Päivän aikana yöllisen tuunauksen päälle tuli vielä Persujen tilaama tarravalokuva
 alkuperäisestä maalauksesta. Kiinnostaisi tietää, onkohan niitä ikkunatarroja
 isokin nippu odottamassa seuraavia öitä?

Aamupäivällä sain viestin:
"Moi, pääsisitkö maalaamaan graffitia tv-lähetykseen, jossa käsitellään 
Perussuomalaisten graffitin töhrintää koskien."


Toimittaja Liekki pyyteli poikkeamaan YLEn Kioskilla.
Säntäsin koulusta lainaamaan illan lähetykseen asustusta lainaksi Palefacelta.
 Hän inspiroitui 2011 sinikeltaisten aiemmista kohuista ja 
 uusliberaalista talouspolitiikasta sen verran, 
että ideoi paidan jolla kertoa kantansa puhumatta mitään. 
Toteutin Palen toiveen tuplana, paitoja on valmistettu omin käsin 2 kappaletta.
Jatkotuotannosta neuvotellaan...


Paikan päällä laitoin purkit ojennukseen ja aloitusta odotellessa 
katselin konttorin näppärän hauskaa sisustusta, 
pari hauskinta tässä kevennykseksi:


Persiljan kuvalla varustettu sisustustaulu oli tuunattu uusiksi
ja Rakelin taiteilema kasettitaulu levitti rakkauden sanomaa.


Ohjelman kesto on 30 minuuttia, joten kovin mehevää burneria 
ei voinut alkaa hinkkaamaan, mutta jotain pikkusäätöä kuitenkin.


Työpisteeksi oli varattu toimituksen seinä, jonne Rakel itse 
oli työtovereineen taiteillut maalitusseilla piristystä harmaaseen.
 Jani Leinonenkin oli käynyt seinää tussaamassa tehden tatuointihenkisen piirroksen.

Ikävä kyllä tatuointiribboni ja sateenkaari lähti vaihtoon.
Maalatessani Rakel räpsi kuvia toisella kädellä haastatteluiden ohessa:

foto: Kioskin toimitus
Sain vapaat kädet maalauksen suhteen, joten valitsin sanan joka sopi tilanteeseen.
Tässä vaiheessa kuulemma jotkut luulivat että maalaisin seinään "persu".
Se luulo vähän oli tarkoituskin.

Mutta PEACE seinään lopulta ilmaantui rauhaa tuomaan.
Soppa on nyt sen verran kiivaasti kiehunut, 
että rauhallisempi hämmentäminen voisi olla vaihteeksi poikaa.

foto: Kioskin toimitus
Lähetyksen päättyessä maalaus oli tässä pisteessä, ääriviivoja vailla.
Vartin verran vielä hinkkasin linjat ja pienet varjostukset,
 ennenkuin keräsin kamat ja jätimme studion.

foto: Kioskin toimitus

Lopputulos vielä edestä kuvattuna:


Piis mään...
Jos kiinnostaa mitä siellä puhuttiin, kurki Kioski YleAreenasta: