Näytetään tekstit, joissa on tunniste isänpäivä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste isänpäivä. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivän ilmalento

Meillä kaikilla on sankareita ja esikuvia. 
Oikeita tai kuvitteellisia. 
Tässä kerron tarinan eräästä sankarista, joka on ollut hyvinkin merkityksellinen 
meidän perheelle. Hän syntyi 1995 Yhdysvalloissa Pixarin animaattorin käsistä ja 
sai nimensä astronautti  Aldrinin mukaan.

Kun Toy Story- animaatio ilmestyi, olin 21-vuotias ravintolakokki, joka haaveili omista
lapsista, joiden kanssa voisi kikkailla ja keksiä hölmöjä juttuja. Elokuvan tarina on 
hieno kertomus ennakkoluuloista, henkisistä voimavaroista, ystävyydestä ja 
rohkeudesta. Ellei leffa ole tuttu, paikkaa virheesi ja katso kuinka Buzz ja Woody 
tapaavat ja mitä siitä seuraa.

Kun oma muksu vihdoin saapui maailmaan, myös hän vaikuttui Toy Storyn 
meiningistä. DVD on pyörinyt telkkarissamme yhteensä monia vuorokausia ja 
toimintamallia sieltä tuntuu tarttuneen poitsulle paljon hyvässä mielessä. 
Kundin ollessa pieni, Buzz myös ilmaantui eräänä päivänä meille, ilmielävänä!



Buzz- lelufiguuri oli myös ahkerasti mukana leikeissä ja kovan rasituksen vuoksi avaruuskypärä rikkoutui. Tilanne saatiin kuitenkin pelastettua vaimon työkaluilla, 
eli hiuslakan suuttimen korkin läpinäkyvällä puolipyöreällä suojamuovilla, jonka 
istutin pikaliimalla kypärän paikalle.  Korjauksen jälkeen Buzz ja muut sankarifiguurit 
oli vielä kauan käytössä, kunnes kundin kasvaessa lelusankarit siirtyivät vaimon 
työpaikalle lasten leikkinurkkaan uuden sukupolven pikkukäsien hypisteltäväksi, 
jossa ovat edelleen.


Siihen aikaan kun Buzz oli ipanan ykköskingi, asuimme Martinlaaksossa. 
Viime kesänä alueella alkoi suuri muutos, kun kaupunginosan vanha ostari, 
eli Martinkeskus lopetti toimintansa ja alkoi odottaa purkua. Ennen murskaamistaan 
harmaan betonin ja värikkään lasin hallitsemaan tilaan tuli kuitenkin hyvin runsaasti 
eri ikäisten kaupunkilaisten toteuttamaa taidetta moneen kerrokseen.
Yksi maalauksista oli omistettu meidän perheemme yhteiselle sankarille ja 
sijoituspaikkana oli luonnollisesti korkein mahdollinen, eli katto. 

Suoraan betonille suihkiessa seinä on niin huokoista, että maalia kuluu huomattavasti 
enemmän, ellei pensselöi lateksimaalia pohjalle. Lateksi myös auttaa värejä 
loistamaan paremmin kirkkaina. Niinpä Martsarissa loisti eräänä kesäiltana
värikkäät ikkunalasit, kun viimeistelin tuttua hahmoa seinälle.


Kun maalaus lopulta valmistui, oli lapsuuden kotikulmien katolle saapunut 
lapsuuden sankari, vähän muokattuna. Pientä kustomointia tein tietysti rakettireppuun,
paremmin tilanteeseen sopivaksi.


Katolle ja koko ostarillehan tuli paljon muutakin värikkyyttä seinille, 
katutaiteen ja graffitin muodossa. Ennen varsinaista "Martinkeskuksen 
hautajaistapahtumaa" osa maalauksista kerkesi saamaan uuttakin maalia päälleen. 
Jossain vaiheessa rakennus näytti tältä:


Tein katolle myös Buzzin sloganin hieman muokattuna, jäähyväistapahtumaan viitaten.


"Kohti konserttia...


...ja sen yli"


Hautajaispäivänä jäähyväistapahtuma keräsi valtavan ihmismassan vielä kerran 
ostarille, jossa tapahtui paljon hienoa toimintaa monipuolisten kulttuuritoimintojen 
keinoin. Oli kova meininki ja hieno projekti. Kiitos kaikille mahdollistajille, 
joita on lukematon määrä: Myyrmäki- liike, Vantaan kaupunki, 
Vantaan taidemuseo Artsi, Streetart Vantaa, Vantaan Kaupunginmuseo, jne jne.


Kesä kuitenkin meni jo, mutta ossun katolla tapahtui vielä kerran jotakin eilen.
Kun nyt kerran ollaan saatu näin upeasti lunta ja isänpäivä oli tulossa, menimme
kikkailemaan talviurheilun merkeissä. Pyysin mukaan Vantaan
ykkösvalokuvaajan Olli Bergin, joka lähtikin mielellään säätämään 
mukaan jälleen kerran jotain vähän eriskummallisempaa meininkiä.

foto:Olli Berg
Kiipesimme katolle ja aloimme hommiin. Lumilauta-ammattilaisten ja Duudsonien
innoittamana luvassa oli jotain vähän vauhdikkaampaa. 


Olli jäi alakatolle kuvaamaan ja stigat hinattiin yläkaton harjalle.


Sitten pieni juoksu kohti katon reunaa ja...

KOHTI ÄÄRETÖNTÄ JA SEN YLI!!!!

foto:Olli Berg
Toy Storyn hengessä meidän perheen poikaporukka toivottaa 
leikkisää ja lennokasta Isänpäivää kaikille faijoille ja niiden mahtaville muksuille!!
Älkää unohtako leikkiä :)

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

isi-iskä-faija-äijä-pappa-vaari: Hyvää Päivää!

Taas on se päivä kun kerran vuodessa saa ensin leikkiä nukkuvaa ja sitten löhötä aamukahvin jälkeen loppupäivän vaikkapa sanomalehden sunnuntainumeron tai lahjapaketista paljastuneen kirjan parissa. The Isänpäivä.

Kuulin viikolla autoa ajellessani kuinka Bassoradion juontaja, "Lätkäfaija" Tuke kertoi isänpäivän historiasta mm. sen verran, että aloite kyseiseen päivään on peräisin länsinaapuristamme. Ruotsalaiset kauppiaat keksivät päivän, tietysti päästäkseen itse tienaamaan, mutta kiva että keksivät. Juhliakseen isää ei tarvitse kuitenkaan välttämättä kauppojen hyllyjä tyhjentää, paras lahja on yhteinen kiireetön aika. Vaikka onhan ne lahjatkin mukavia, mieluiten itse tehdyt kuitenkin.

Omalle isälleni askartelemani kortit on vielä faijan varastoissa, mutta pappa-vainaalle tein joskus kasarin alussa n. kolmasluokkalaisena kortin jossa olemme oman isäni kanssa matkalla juhlimaan pappaa ilmeisesti haaveideni autolla:


Jotain ajankuvaa saa hiusmuodista, rouheat töttöröt rockabilly- henkeen. Tuohon aikaan kuuntelin pelkästään Elvistä ja viikset löytyi lähes joka mieheltä. Vuosien varrella oma poitsu on kantanut aamukahvin ohessa hauskoja kortteja, joista näytteeksi viime vuoden versio:


Mutta kuten sanottu, materia on toissijaista. Kimpassa tekeminen jää helposti paremmin mieleen. 
Mitä sitten tehtäisi? No ihan sama. 

-rakentakaa linnunpönttö
-menkää kalaan
-kerätkää pulloja pusikoista
-lukekaa kirjoja
-painikaa
-syökää kilpaa pizzaa
-kirjoittakaa oma biisin sanoitus ja kuvatkaa videolle, kuinka esitätte sen yhdessä
-leipokaa piparitalo
- tai jotain muuta...

Jos useampia ikäpolvia on käytettävissä, mutta säätila on huono, luita kolottaa tai muuten on esteitä tekemisen suhteen, niin klassiset lautapelit tai pelikortit toimii aina.


Monopolia pelattiin kolmen Henden kesken pari viikkoa sitten ja juniori korjasi potin. Eikä todellakaan ollut mikään "annetaan pienimmän voittaa" -tapaus.

Jos ulkoilu metsäretkeilyn tai vaikka urheilun parissa ei kiinnosta, niin voi aina ottaa kannut kouraan ja lähteä kyhäämään perheen kesken. 


Kesällä poitsu ehdotti maalauskeikkaa Kalasatamaan, ja teemaksi valittiin Risto Räppääjä kirjan hahmot Nelli ja Risto . "Ehjä" 12 v. teki letterit ja iskä väänsi charat. Äiti toimi autokuskina ja evästäjänä.


Tuore esimerkki eiliseltä Kannelmäestä, Hesarin Juha Metson ottamasta lehtikuvasta: 
Kannelmäki Kuplii -tapahtumassa Mika Helin oli jälleen maalaamassa "Taiteellisen Johtajan" kanssa. Rasmus 7 vee on jo kokenut spraymaalari, urbaani yhdessä isän kanssa harrastaminen voi olla vaikkapa tällaista. Kantsussa satoi vettä ja oli kylmä, mutta silti hommat sujui mukavasti:


Sitratorilla liikkui kaiken ikäistä ja taustaista porukkaa, toiset yksin, toiset perheineen. Siksi myös englannin kielinen toivotus oli lähiössä paikallaan.


Lopuksi toivottelen kaikille isille, faijoille ja vaareille mukavaa päivää; ottakaa rennosti, hassutelkaa muksujen kanssa ja pitäkää puhelimet kiinni.
Erityis onnittelut tietty omalle faijalleni joka hikoilee autossa matkalla ristiäisiin keski-suomeen sekä myös shout-outit sinne Tuken perheeseen, ensimmäisen isänpäivän kunniaksi!