Näytetään tekstit, joissa on tunniste martinlaakso. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste martinlaakso. Näytä kaikki tekstit

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua Martinlaaksosta

Jouluaaton aatto 2016.
Istun just nyt keinutuolissa vuokramökillä perheen kanssa Joulupukkia
odottamassa. Muut nukkuu, mä hakkaan näppistä.
Tehtiin yksi joulumaalaus Martsariin, jonka postaan kuusijuhlan kunniaksi.
Mutta koska jouluun kuuluu sekä risut että lahjat, kerron nyt tapahtumasarjasta
vähän laajemmin samantien.

Saatatte muistaa kuinka blogasin Isänpäivänä Vantaan Martinlaaksosta,
jossa kesän lopulla oli isosti vanhan ostarin, eli Martinkeskuksen hautajaiset.
Palataan ossulle uudestaan ja jatketaan siitä myöhemmin vähän eteenpäin.

Asuessamme Martsarissa vuosina 1997-2003, aluetta kutsuttiin  leikillisesti
"Mika-Mika-maa" nimelläkin. Nimitys johtui kahdesta herrasmiehestä, jotka
olivat asuneet siinä urheilukenttää vastapäätä mäenrinteessä,
nykyisin jo puretun nuuskakiskan yläpuolella.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/82/33/d2/8233d2c9dd1f5047d2ae3fe97abc3842.jpg
Parivaljakko Häkkinen & Salo olivat jo isommissa ympyröissä urheilemassa,
mutta varmaan niillä samoilla kallioilla ja pihoilla pojat oli touhunneet muksuina, 
joissa oman pojan kanssa ihmeteltiin muurahaisia ja tehtiin hiekkakakkuja 
2000-luvun alussa. 

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/736x/f3/de/7d/f3de7df97cea03258aa5cc6302f93133.jpg
Kun joskus vuosia sitten kuulin kaupungin virkamiesten suunnittelevan
Martinkeskuksenpurkamista, leikittelin ajatuksella, että olisipa siisti maalata
Mika & MikaOssun seinälle pikkupoikina. Kun sitten tänä keväänä asia alkoi
konkretisoitumaan kerroin ajatuksestani jo ensimmäisissä artititapaamisissa,
joissa projektia suunniteltiin.

Aloin etsiä referenssikuvia netistä formulakaksikon nuoruudesta,
 iki-ihanalta 1970-luvulta, jolloin vaatteilla oli luonnetta ja väriä.
Silloin pojatkin puettiin punaiseen helposti ja Hai-saappaat oli kaikilla.

https://s-media-cache-ak0.pinimg.com/236x/02/73/17/02731706a6a4f4a65b03e280e6d9074b.jpg
Pleikkarin tai älypuhelimen sijaan käsissä oli neppikset tai hyppynarut, lähes joka 
hiekkalaatikolla. Voin kuvitella kuinka monta sataa tuntia Martsarin hiekkalaatikoilla
M&M ovat muoviautoja muksuina neppailleet. 
http://www.plastex.fi/tuotteet/neppis.html
Ostarilla #ripmartinkeskus projektin käynnistyessä etsin maalaukseen sopivan seinän 
ja varasin seinän, jonne halusin sen tehdä. Tämä kuvakulma kiinnosti, koska saisin 
samaan valokuvaan "Tervetuloa Martinkeskukseen" -tarran ja tikapuut katolle.
Yhdistettynä valmiiseen maalaukseen, kombo toimisi.


Koska elokuun aikana oli "pari muutakin" juttua käynnissä sekä opiskelu jne,
 piti toteutus hoitaa muutaman tunnin osissa, eikä kuten yleensä kerralla purkkiin.
Hieman yllättäen sitten kuulinkin, että osaa toisista maalareista oli ärsyttänyt
seinien merkkailu. Seinää siellä kyllä riitti pitkään, ja esim. #purkutaide
-tapahtumassa Keravalla oli havaittu, että seinien varaaminen on ainoa järkevä tapa
pitää projekti järjestäjien lapasessa.

No, ärsytystä se varailu kuitenkin herätti ja eräänä iltana jälleen saapuessani
jatkamaanjo aloitettua duunia, olikin paikalla käyty "auttamassa"
jonkun tuntemattoman toimesta. Kiitti. 


Tosi kiva. Pakkohan se on myöntää että ihan rehellisesti vitutti.
Tuossa vaiheessa olin hahmoja hieronut jo muutaman illan, joten jotenkin duuni
oli vaan pelastettava. Purin hammasta ja peinttasin lisää. Asiaa mutkisti myös että 
olin halunnut säästää alkuperäistä seinäpintaa ympärillä paljon ja taustaa mahd.vähän.

Lopulta muutama ilta myöhemmin sain kokonaisuuden valmiiksi. Olin halunnut tuoda
kundien neppikset mukaan kuvaan, myöhempiin ja suurimpiin urotöihin viitaten.



Lopulta kokonaisuus oli valmis. Aikaa kului about 6 iltaa, lelutägien korjaaminen
mukaanlukien. Niiden peittämisen kohdalla mietin kauan mikä toimisi taustana, 
kun jotain sinne piti ruiskia sittenkin. Lopulta paras idea tuli baarin edustalla tupakoivalta paikalliselta. "Laita ne hiekkalaatikkoon, kun niillä on noi neppiksetkin." 
No todellakin!
Hiekkis sopi teemaan hyvin ja sain uutta merkitystäkin siihen, kun tikkaat oli seinässä: "Hiekkalaatikolta tikapuita pitkin formulamaailman katolle".

Kun varsinainen Martinkeskuksen Jäähyväisjuhlapäivä koitti, hymyilytti
reippaasti, kun näki kuinka ympäristön asukkaat nauttivat juhlan ohjelmasta ja 
useiden taitavien maalareiden luomista piisseistä ja charoista seinillä.
Paras bongaus niistä hetkistä oli itselläni Mikojen luona, jossa joku isä kuvasi 
tyttöään, eikä tiennyt maalarin hengailevan olkansa takana.


Myöhemmin tilanteessa syntynyt kuva löytyi somesta fotaajan filtteröimänä.
Hyvä kuva, terkkuja teille ja kiva että kiinnosti.

http://www.imgrum.net/tag/MikaSalo
Hashtagilla #ripmartinkeskus löytyy sosiaalisesta mediasta paljon muutakin materiaalia ostoskeskuksen purkuun liittyen. Vaikka jäähyväispäivä oli ja meni, seinien värittely
 jatkui virkeästi. Vähän turhankin. Juhlista 48 tuntia ja neppailijat oli krossattu
 jonkun muun toimesta. En tässä nyt viitsi koko fotoa laittaa enää, sellainen sirkus 
tuosta syntyi monessa mielessä, kun tietystihän homma oli kostettava maalaamalla.


Graffitihistoriaa tuntevat muistavat Bill Blastin maalaaman "Sky´s The Limit"
keissin "Spraycan Art"-kirjasta. Kun silloin kasarin loppupuolella oppia haettiin
kirjaston graffitikirjoista, tapahtumasarja syöpyi mieleen. Ensin tyylikäs ja 
yksityiskohdiltaan runsas muraali, joka sai siipeensä vähän kerrallaan.
Kunnes taiteilija jyräsi kaiken tyylikkäästi viestien.


Eli mustaksi vaan, pienellä perusthrowi-meiningillä ja lainaheitoilla.


Kirjeenvaihto jatkui vielä mullepäin pari päivää myöhemmin. 
Ne jotka räppihissaa hallitsevat, tietävät mikä sana nimelläni on korvattu.
Hymiöt keltaisella pohjalla liittyy juttuun tai ei, aivan sama.


Kerran vielä homman kuittasin ja lykkäsin herneet kokille kauhaan, nenään 
poimittavaksi. Siihen se loppui. Swedish chef heiluttelee seinässä edelleen, vaikka tulikin vaihtomiehenä kentälle. Ajoittain peli seinäpiirtelyskenessä ottaa kupoliin, 
mutta turha silti liian syvällisesti on loukkaantua.

Mutta matkanhan piti jatkua pidemmälle Martsariin?
Kuulin kontakteiltani, että alueella oli purettavana ennen joulua kolmirappuinen
kerrostalo, kivenheiton päässä formulakuskien kotitaloista. 
Tuli ajatus.


Kun postasin instagramiin oman valmiin kuvani neppailijoista,
yksi likettäjistä oli muuan M.Salo, joten kysyin Instassa, kiinnostaisiko 
peinttaus vanhalla asuinalueella? Kyllä kuulemma kiinnosti, vaikkei aiempaa 
kokemusta sellaisesta ollutkaan


Viikko sitten homma toteutettiin. Tuulilasin luonnon taiteesta voi päätellä 
sääolosuhteet ja lämpötilan. Teema oli sen mukainen. Suhteellisen simppeli
duuni oli tulossa. Itse tekisin ääriviivat ja Mika saisi värittää. 


Tapasimme pihamaalla ja aloimme hommiin. Jossain vaiheessa
Mika kommentoi että kuviakin voisi ottaa. Ehdotin että kysyisin jos vaikka
paikallinen fotopäällikkö Olli Berg
 sattuisi olemaan kotosalla.


Olli saapui sopivasti kuvaamaan viimeiset hiomiset parin tunnin keikasta. Ollin lisäksi 
mestoilla oli myös jouaaja, eli Mikan koira Bella vahtia pitämässä.


Homma eteni hyvin ja vaikka keliolosuhteet oli mitä oli, veteli 
formulaveteraani suvikumeilla sangen näppärästi pakkasessa. 


Kun duuni saatiin maalisuoralle, hileiseen seinäpintaan nimmarit
ja Hyvän Joulun toivotukset.



Vielä yhteisposetus koko kööriltä. Tässä skabassa ei 
jaettu palkintoja, eikä ruiskittu skumppaa.


Valmis kuva viittaa moneen asiaan, mutta tärkein on kirjoitettuna seinään:
Hyvää Joulua Martinlaakso!!


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Isänpäivän ilmalento

Meillä kaikilla on sankareita ja esikuvia. 
Oikeita tai kuvitteellisia. 
Tässä kerron tarinan eräästä sankarista, joka on ollut hyvinkin merkityksellinen 
meidän perheelle. Hän syntyi 1995 Yhdysvalloissa Pixarin animaattorin käsistä ja 
sai nimensä astronautti  Aldrinin mukaan.

Kun Toy Story- animaatio ilmestyi, olin 21-vuotias ravintolakokki, joka haaveili omista
lapsista, joiden kanssa voisi kikkailla ja keksiä hölmöjä juttuja. Elokuvan tarina on 
hieno kertomus ennakkoluuloista, henkisistä voimavaroista, ystävyydestä ja 
rohkeudesta. Ellei leffa ole tuttu, paikkaa virheesi ja katso kuinka Buzz ja Woody 
tapaavat ja mitä siitä seuraa.

Kun oma muksu vihdoin saapui maailmaan, myös hän vaikuttui Toy Storyn 
meiningistä. DVD on pyörinyt telkkarissamme yhteensä monia vuorokausia ja 
toimintamallia sieltä tuntuu tarttuneen poitsulle paljon hyvässä mielessä. 
Kundin ollessa pieni, Buzz myös ilmaantui eräänä päivänä meille, ilmielävänä!



Buzz- lelufiguuri oli myös ahkerasti mukana leikeissä ja kovan rasituksen vuoksi avaruuskypärä rikkoutui. Tilanne saatiin kuitenkin pelastettua vaimon työkaluilla, 
eli hiuslakan suuttimen korkin läpinäkyvällä puolipyöreällä suojamuovilla, jonka 
istutin pikaliimalla kypärän paikalle.  Korjauksen jälkeen Buzz ja muut sankarifiguurit 
oli vielä kauan käytössä, kunnes kundin kasvaessa lelusankarit siirtyivät vaimon 
työpaikalle lasten leikkinurkkaan uuden sukupolven pikkukäsien hypisteltäväksi, 
jossa ovat edelleen.


Siihen aikaan kun Buzz oli ipanan ykköskingi, asuimme Martinlaaksossa. 
Viime kesänä alueella alkoi suuri muutos, kun kaupunginosan vanha ostari, 
eli Martinkeskus lopetti toimintansa ja alkoi odottaa purkua. Ennen murskaamistaan 
harmaan betonin ja värikkään lasin hallitsemaan tilaan tuli kuitenkin hyvin runsaasti 
eri ikäisten kaupunkilaisten toteuttamaa taidetta moneen kerrokseen.
Yksi maalauksista oli omistettu meidän perheemme yhteiselle sankarille ja 
sijoituspaikkana oli luonnollisesti korkein mahdollinen, eli katto. 

Suoraan betonille suihkiessa seinä on niin huokoista, että maalia kuluu huomattavasti 
enemmän, ellei pensselöi lateksimaalia pohjalle. Lateksi myös auttaa värejä 
loistamaan paremmin kirkkaina. Niinpä Martsarissa loisti eräänä kesäiltana
värikkäät ikkunalasit, kun viimeistelin tuttua hahmoa seinälle.


Kun maalaus lopulta valmistui, oli lapsuuden kotikulmien katolle saapunut 
lapsuuden sankari, vähän muokattuna. Pientä kustomointia tein tietysti rakettireppuun,
paremmin tilanteeseen sopivaksi.


Katolle ja koko ostarillehan tuli paljon muutakin värikkyyttä seinille, 
katutaiteen ja graffitin muodossa. Ennen varsinaista "Martinkeskuksen 
hautajaistapahtumaa" osa maalauksista kerkesi saamaan uuttakin maalia päälleen. 
Jossain vaiheessa rakennus näytti tältä:


Tein katolle myös Buzzin sloganin hieman muokattuna, jäähyväistapahtumaan viitaten.


"Kohti konserttia...


...ja sen yli"


Hautajaispäivänä jäähyväistapahtuma keräsi valtavan ihmismassan vielä kerran 
ostarille, jossa tapahtui paljon hienoa toimintaa monipuolisten kulttuuritoimintojen 
keinoin. Oli kova meininki ja hieno projekti. Kiitos kaikille mahdollistajille, 
joita on lukematon määrä: Myyrmäki- liike, Vantaan kaupunki, 
Vantaan taidemuseo Artsi, Streetart Vantaa, Vantaan Kaupunginmuseo, jne jne.


Kesä kuitenkin meni jo, mutta ossun katolla tapahtui vielä kerran jotakin eilen.
Kun nyt kerran ollaan saatu näin upeasti lunta ja isänpäivä oli tulossa, menimme
kikkailemaan talviurheilun merkeissä. Pyysin mukaan Vantaan
ykkösvalokuvaajan Olli Bergin, joka lähtikin mielellään säätämään 
mukaan jälleen kerran jotain vähän eriskummallisempaa meininkiä.

foto:Olli Berg
Kiipesimme katolle ja aloimme hommiin. Lumilauta-ammattilaisten ja Duudsonien
innoittamana luvassa oli jotain vähän vauhdikkaampaa. 


Olli jäi alakatolle kuvaamaan ja stigat hinattiin yläkaton harjalle.


Sitten pieni juoksu kohti katon reunaa ja...

KOHTI ÄÄRETÖNTÄ JA SEN YLI!!!!

foto:Olli Berg
Toy Storyn hengessä meidän perheen poikaporukka toivottaa 
leikkisää ja lennokasta Isänpäivää kaikille faijoille ja niiden mahtaville muksuille!!
Älkää unohtako leikkiä :)