Näytetään tekstit, joissa on tunniste poliisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poliisi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Turvapaikanhakijoita ja vihreä uniformu


Maahanmuuttokeskustelu ja turvapaikanhakijat herättää tunteita
joka tuutissa ja kuplassa tällä hetkellä sen verran runsaasti, että on aika 
kertoa asiasta muutama itse koettu juttu kaiken sen epäluuloihin perustuvan informaation ja rikkinäisen puhelimen sekaan.

Työskentelin valtion virkamiehenä Rajavartiolaitoksessa vuodet 2000-2011
Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Titteli oli virallisesti vanhempi merivartija ja
kansankielellä duunina oli passintarkastus. Tosin termi on hyvin harhaanjohtava, sillä
osastossa on lukuisia eri tehtäviin jaettuja ryhmiä, jotka kaikki omilla osa-alueillaan
tähtäävät samaan: valvovat valtion rajan ylittäviä ihmisiä.

Reilun kymmenen vuoden aikana otin vastaan ja rekisteröin Suomeen suuria määriä
turvapaikanhakijoita kollegoideni kanssa, joista osa jatkaa samaa duunia edelleen.
Maahantulijat rekisteröidään ottamalla sormenjäljet ja valokuvat, jonka jälkeen
heidät siirretään vastaanottokeskuksiin odottamaan tp-hakemuksensa
käsittelyä ja päätöstä. Vuosien varrella vastaan tuli monenlaista kulkijaa,
joilla kaikilla lähtökohdista ja motiiveista riippumatta on yksi ja sama päämäärä:

Vapaus.


Tässä kirjoituksessa kerron muutamia omia kokemuksiani
 metsänvihreässä uniformussa. Tosin aika pintapuolisesti, sillä vaikka olenkin irtisanoutunut virasta, tietty vaitiolovelvollisuus täytyy säilyttää. 
Jo senkin takia, että entiset virkaveljet voisivat jatkossakin tehdä työnsä edelleen mahdollisimman rauhassa, tarvittavilla toimenpiteillä.

Turvapaikanhakijoita saapuu maahan monella tapaa, maitse, meritse ja lentäen.
Osa hakee turvapaikkaa, osa parempaa toimeentuloa, osa kadonnutta perhettään,
kuka mitäkin. Jotkut pakenevat sotaa, toiset uskontoa, politiikkaa, sortoa tai vainoa.
Jotkut jopa kaikkia edellämainittuja.

Tietysti joukossa on myös turvapaikkaturisteja, väärentäjiä sekä laittoman
maahantulon järjestäjiä. Jopa vaikka minkälaista väkisinmakaajaakin,
kansalaisuuteen ja kotimaahan katsomatta. Rajaviranomaisten tehtävä on ottaa kaikki
tulijat vastaan ja suorittaa tietyt toimenpiteet,  jotta Maahanmuuttovirasto
pystyy  mahdollisimman kattavasti selvittämään kenellä on oikeus jäädä
 ja kuka jatkaa matkaa. Siksi on olemassa erikseen tutkinta-, asiakirjatutkinta-
sekä muutama muu erikoisryhmä.

Itse kuuluin ns. Terminaaliryhmään, jonka tehtävänä oli muun muassa noutaa
turvapaikanhakijoita sekä nk. Dublin-palautettavia lennoilta sekä
saattaa maastapoistettavia koneisiin. En osaa arvioida edes satojen tarkkuudella,
montako ihmistä olen saattanut Suomeen tai Suomesta pois.


 Monensorttista kulkijaa tuli vastaan, kirjaimellisesti vauvasta
vaariin. Itseään "roturealisti" yms. kiertoilmauksilla kuvaavat reppanat
jaksavat ylläpitää käsitystä, että tp-hakijoina olisi vain työikäisiä miehiä.
Voin kertoa, että se on yhtä totta kuin joulupukin lentävät porot.

Kaksin käsin olen työntänyt pyörätuolissa kulkevia mummoja sekä 
taluttanut kädestä pitäen leikki-ikäisiä passilinjasta läpi. 
Turvapaikkakuulusteluissa olen nähnyt itkut, raivot, pelot, ilot
sekä surua, ahdistusta ja helpotusta. 

Kulkijoilta kuulin kertomuksia moneen lähtöön. Joillakin kertojilla 
oli vahvoja väkivallan jälkiä kropassaan, joillakin silkkikravatti ja merkkivaatteet. 
Ulkonäkö tai vaatetus ei kuitenkaan ratkaise mitään. 
Tutkinta täytyy silti suorittaa, tapauskohtaisesti ja tarkkaan.


Monesti sanotaan että vain hyvin toimeentulevat pääsevät lähtemään paremman
 tulevaisuuden perään, turvapaikkaa hakemaan. Tämä pitää osittain paikkansa,
 muttei kuitenkaan ole koko totuus. Ajattelehan itsesi seuraavaan tilanteeseen:

- Suomi on sodassa 

- Kaikki puoluetta X äänestäneet tai kirkkokuntaa Y kannattavat
vangitaan, siepataan, tapetaan tai raiskataan vastapuolen toimesta

- Naapurikaupungissasi on jo tapahtunut julmuuksia, seuraavaksi 
vuorossa on sinun perheesi

-Perheesi on keskituloinen, mutta olisi pieni mahdollisuus päästä turvaan
Australiaan, jos maksaisit vuosipalkkasi verran rahaa puolitutulle autokauppiaalle.

-Mitä teet?

Jos kuvatunlainen tai vastaavan tapainen skenaario uhkaisi itseäni, tekisin 
varmasti ihan mitä vain, jotta saisin perheeni turvaan.

IHAN - MITÄ - VAIN !

Myisin taloni, varastaisin naapurin auton myydäkseni senkin, 
maksaisin lääkärille joka poistaisi toisen munuaiseni myytäväksi, 
väärentäisin paperini, tai maksaisin väärentäjälle, 
ryömisin rekkaan, veneeseen, lentsikkaan, junaan, ihan sama. 
Mutta veisin perheeni turvaan, hinnalla millä hyvänsä,
sillä kuten sanotaan, "Hätä ei lue lakia."

Kun sitten pääsisin turvaan vaikka sinne Australiaan, niin tietenkään
en jatkaisi moraalittomilla valinnoilla, vaan tekisin töitä.
Peltotöitä, keittiöhommia, siivousta, mitä vain saisin.
Niin varmasti moni Suomeen tulijoistakin tilanteeseensa suhtautuu.

Jos kuvittelu omalle kohdalle tuottaa vaikeuksia, suosittelen lämpimästi
sarjakuvataiteilija Ville Tietäväisen hyvin uskottavasti ja totuudenmukaisesti
Järjettömän laajan asiaan perehtymisen ja tuotantoprosessin tuloksena syntynyt teos
laittaa ajattelemaan pakolaiskysymystä hakijan näkökulmasta.

http://www.sarjakuvakauppa.fi/nakymattomat-kadet.html
Ihmissalakuljettajat kertovat itse Hesarissa 16.9. toiminnastaan.
Juuri näitä LaMa-järjestäjiä ensisijaisesti viranomaiset etsivät
ja koettavat tukahduttaa heidän epäinhimillisiä liiketoimiaan.

Jos sitä turvapaikkaa ei sitten myönnetä, syystä tai ei, on edessä 
maasta poistaminen. Sen suorittaa lain mukaan ulkomaalaispoliisi, 
rajavartijoiden avustaessa tarvittaessa toimenpiteiden toteutuksessa.

Kaikille lähtö ei ole mieleinen ja välillä tilanne voi päätyä voimankäyttötilanteeseen.
Sellainen tietysti näyttää ulkopuolisen silmin varsin vastenmieliseltä, kuten Kati
Pietarinen kertoo Voima-lehden nro 2/2013 artikkelissaan Nippuside Airlines.

Kuvatun kaltaisia tilanteita varmasti on tapahtunut, mutta tietenkään se ei ole
tavoiteltu päämäärä, että voimakeinoja käytettäisi.  Työtehtävät on kuitenkin
tehtävä, olit sitten baarimikko tai ulkomaalaispoliisi. Mutta sillä erotuksella,
että baarimikko voi kieltäytyä myymästä viinaa känniselle, kun taas
virkamies ei voi todeta maastapoistettavalle "Ai et halua lähteä, no ei sitten."

Voimankäyttö ei kuitenkaan ole Suomessa silmitöntä väkivaltaa, toisin kuin
monissa muissa maissa. Täällä tilanteita harjoitellaan ja virkamiehet toimivat
pienimmän haitan periaatteella. Voimankäyttöä harjoitellaan säännöllisesti,
jotta tilanteet hoituisi mahdollisimman turvallisesti. Treenitilanteissa harjoitellaan
aina ammattimaisesti, mutta joskus voi homma mennä
lopulta myös pelleilyksi, kun kohteena on oma duunikaveri.


Uran aikana oli paljon hyviä ja hauskoja hetkiä, joista varmasti joskus kerron lisää,
hymyilyttävää materiaalia riittää runsaasti. Lopulta kuitenkin turhauduin vaikutusmahdollisuuksieni vähäisyyteen ja ajoittain liian negatiiviseen ilmapiiriin. 
Tästä lyhyinä esimerkkeinä kaksi vastenmielistä tilannetta.

*****
Asiakkaan tapaus: maahanmuuttajan tulotarkastus

Linjalla tuli vastaan turkkilaistaustainen henkilö, jolla oli historiaa
laittoman maahantulon järjestämisestä. Hän matkusti pienen poikansa kanssa.
Isä vietiin kuulusteltavaksi ja poika odotti päivystystiloissa. Annoin sällille ajankuluksi
 paperia ja yliviivaustusseja, jotta voisi piirtää sekä juttelin mukavia.
Kun heidät päästettiin jatkamaan matkaa, poika vilkutti minulle vielä hymyillen.
Isänsä sanoi hänelle suomeksi:
"Lopeta, se on paska."

*****
Kollegan tapaus: virkamiehen kotielämä

Vähän vanhempaa ikäluokkaa oleva virkaveli kertoi kotielämästään:
"Poika tuli koulukaverinsa kanssa kotiin. Se kaveri oli joku mulatti.
Kun kaveri vähän ajan päästä lähti kotiinsa, sanoin pojalle että:
"Tähän taloon ei sitten vastaisuudessa mitään mutakuonoja tuoda.""

*****
Puun ja kuoren välissä on hankala koettaa rakentaa väkisin siltaa. 
Onneksi vastaavaa näki harvoin, mutta ei olisi pitänyt nähdä ollenkaan. 
Itse en pelkää maahanmuuttoaaltoa, sillä rajalla on kuitenkin edelleen 
muutaman mädän omenan lisäksi myös monia aitoja ammattilaisia,
jotka kaikesta huolimatta jaksavat yrittää päivästä toiseen ja maahanmuuttajien kohdalla täsmälleen sama juttu. Yleistäminen on itselleen valehtelua.

Luovutin lopulta voimankäyttövälineet takaisin valtiolle ja aloin parantaa maailmaa lyijykynällä ja spraymaalilla, erilaisten projektien parissa työskennellen.


Toivon kaikille kanssaihmisille syntymämaahan tai ihonväriin katsomatta rauhaa 
ja suvaitsevaisuutta seinämaalauksen avulla, jonka maalasin purettavaan taloon toissayönä lähelle Koskelan vastaanottokeskusta Helsingissä.

Graffitimaalaus on tietyllä tapaa samankaltainen prosessi kuin turvapaikanhaku;
molemmissa hiivitään pimeässä ympäristössä, kiipeillään aitojen yli ja 
varotaan vartijoita. Joskus voi vaatteet revetä piikkilankaan, mutta jos kaikki menee
tavoitellusti, palkkiona on hyvä mieli ja miellyttävä lopputulos.

Kun tänne sitten saa jäädä ja kotiutua, avaa uusi elämä paljon mahdollisuuksia 
niin maahanmuuttajalle, kuin kantaväestöllekin. Hyvänä esimerkkinä tällaisesta kulttuurin rikastumisesta on The Megaphone State yhtye. Jesse saapui Liberiasta Suomeen, tapasi Simon Viialassa ja kundit löysivät yhteisen sävelen.
Innolla odotan millaista kulttuurivaihtoa saamme tämän muuttoaallon
mukana vastaanottokeskuksiin ympäri Suomea.




lauantai 13. joulukuuta 2014

Piparkakkupyöräteline

Joulun alla on perheen yhteisen puuhastelun aika.
Muksun ollessa pienempi, pipariaskarteluja oli mukava tehdä, 
vaikka silloinkin tehtiin aina jotain muuta kuin piparkakkutalo.
Vuosien varrella on syntynyt mm. kuuraketti, vanha höyryveturi, 
piissit kylkeensä saanut paikallisjuna sekä radio.

Viime vuosina se on jäänyt vähemmälle, mutta nyt oli aika tarttua taikinaan.
Inspiraationa oli Hesarin piparikilpailu, mutta myös muuan parivaljakko pyörätelineineen.


Itsenäisyyspäivää vietettiin viikko sitten ja tähän aikaan oli kaupungilla vilskettä.
Itse asiassa meidän leipomiset on jo myöhässä, koska jengi on repinyt huumoria 
tuulipukuanarkisteista jo aika huolella.


hauskoilla "uutismainoskuvillaan" jotka oli muokattu uutisissa esiintyneistä
mielenosoituskuvista.

ja siellähän pyörätelinepojat laittavat tuulemaan.

LKS+20141206+miekkari27560681.jpg
Monenmoista viestiketjua tapahtuneesta liikkuu, puolesta ja vastaan:
kurkkaa itse anarkistien Takku.net keskustelu  ja perhearvoja tihkuva Vauva.fi keskustelu.
Oli miten oli, niin aika pipariksihan se mielenosoitus näyttää menneen. 

Siksi päätettiin perheen teinin kanssa väkertää pikku installaatio.


Pari mielenosoittajaa, pari poliisia ja ratsupoliisien ratsu.
Koska kohta on joulu, niin laitettiin Histamiini miekkariin 
poliisiheppaa tuuraamaan.


Jauhot pöytään ja puukko kehiin.


Ensimmäisenä rakennuspäivänä saatiin kamppeet paistettua.
Eilen illalla alkoi kasaus.


Kuumaa sokeria levitellessä tuli vahingossa myös tapettua possu.


Tarkoitus oli laittaa mellakkapoliiseille myös possu mukaan poliisikoiraa korvaamaan,
mutta se tippui lattialle ja kuoli. Taikinaa ei ollut enempää, joten uutta ei tehty.


Vaatekaupan sijaan kledjut oli tehtävä itse.
Siinä auttoi tomusokeri ja karamelliväri.


Itsenäisyyspäiväjuhlan tulkintateemaan sopien myös lipun värit oli läsnä.


Kissalanpojat jäi yöksi lepäämään ja mekin painuttiin pehkuihin.


Tänään sitten koko paketti kasaan.


Rouva joutui hankkimaan lisää mukulakiviä, kun tarkoitukseen hankittu pussi oli 
yön aikana tyhjentynyt mystisesti.


Ja niin se meininki alkoi näyttää suunnilleen tavoitellulta.


Mellakkapoliisit seurasivat toimintaa valmiudessa.


Histamiini oli saanut myös silmiensä suojaksi visiirin.


Siinähän se alkaisi olemaan.


 Viimeiseksi vielä laajempi versio uutisen kanssa.

Hyvää ja piparintuoksuista joulun odotusta
niin sinihaalareille kuin pyörätelineaktivisteillekin.
Koittakaahan olla kiltisti jatkossa, tonttuja on liikkeellä 
ja joulupukki kuulee ketkä lahjoja ansaitsee.

Loppuvideon virkaa pääsee tällä kertaa toimittamaan miekkaripolle Histamiini.


lauantai 31. elokuuta 2013

Paleface, Poliisi ja pakkanen

Näin toissapäivänä Sinivuokot liikenteessä ja bongasin "Poliisin Päivä"-tarran maijan takaikkunasta. Tänne kirjoitellessa kun aina ajankohtaisuuteen pyrin jollain tapaa, niin paiskataan tähän väliin sitten kumipampullinen pakkasta kehiin, vaikka vielä kesähelteiden jälkilämmöt parvekkeella ritiseekin.

Tutustuin Paleface-Karrin kanssa levyn tehneeseen MC Matreen talvella. Kun jääkausi eteni, otti Pale koodia kysellen avustamaan musavideon teossa. Ja minkälaisen videon!?! 
Hem-me-tin kovan.

Olen itse sen verran vanhakantainen kaveri, että en juurikaan lämpeä tesnolle tai höygelle tai mille muullekaan uudemmalle tsumptsump- tuhnutukselle. Älkää käsittäkö väärin, jotkut diggaa ja siitä vaan, hyvä että kaikille löytyy jotain tykättävää. Mutta tosiaan itse lämpeän enemmän vanhemman koulun meiningistä. Matre oikeastaan sai heräteltyäkin meikäläistä. En vuosiin ole seurannut amerikanräppiä, kun se mitä radiosta pikkuväinön perillisiä olen kuullut, ei vaan kolahda. Siksi suomiräppiskene on ollut innostavampaa seurattavaa. Oli siis kiva huomata että myös perinteitä kunnioittavampia seremoniamestareita uudelta mantereeltakin vielä löytyy. 

Biisi tipahti meiliin ja kyllä kainalot hikosi kuin teinipojalla nudistirannan aidan takana. Biisi oli kunnianhimoisesti kasattu vuosien varrella kotimaisen puhemusiikin polkua rakentaneista sotaratsuista ja sekaan oli tiputeltu nippu tuoreita tien haltuun ottaneita asfalttiduunareita, joista vielä kuullaan ja paljon. Kaikki tiputtivat englanniksi ja Matre oli ihan pähkinöinä; kuinka Suomesta voi tulla tällaista tavaraa ja jo 30 vuoden ajalta?! 

Sain tehtäväkseni olla maalareiden yhteyshenkilönä videokuvauksia varten. Vaikka piirit onkin seinämaalareiden suhteen kohtuu pienet, mukaan toivottiin myös sellaisia sankareita joita en ollut koskaan nähnyt. Olen tietoisesti halunnut säilyttää sitä "mystisten sankareiden" mielikuvaa,  jota alan ensimmäisiä tekijämiehiä kohtaan olen tuntenut sieltä kasarin puolivälistä saakka. Projektissa kun oli mukana sellaisia henkilöitä, joita olen katsonut aina ylöspäin ja nöyrästi lakki päästä. 

Kuten Spinner


Kaikki lukijat ei varmasti tiedä, mistä on puhe, niin taustaksi suora lainaus 17.06.2013 Ilta Sanomista:


VIDEO Suomiräp täyttää tänä vuonna pyöreitä, kun Kojo & Billy the Kidin Whatugonnado -hiphop-kokeilusta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

Juhlavuoden kunniaksi englanninkielisen Suomi-räpin keskeiset nimet on koottu Sacred Order of the Pen -nimiselle yhteisraidalle. Kappale löytyy keväällä ilmestyneeltä Paleface & Matre -levyltä Food for the Gods, ja kappaleesta on nyt julkaistu myös video.

- Mukana on tekijöitä eri sukupolvista. Nuorimmat ovat alle parikymppisiä, vanhimpana valtiomiehenä mukana on Damn the Band -yhtyeen nokkamies. J.A.K. Damn the Band julkaisi ensimmäisen englanninkielisen suomiräp-levyn vuonna 1991, Paleface kertoo.

Mukana ovat myös Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -joukkion Redramaja Tommy Lindgren, sekä parhaiten Petri Nygård -nimellä tunnettu suomiräp-pioneeri, joka räppäsi vuosia englanniksi Nuera-kokoonpanossa.

Sacred Order of the Pen onkin ensimmäinen englanninkielisten suomiräppäreiden possebiisi, jolla kuullaan yhteensä 14 kotimaista MC:tä.

Graffititaide ja sen ympärillä elävä kulttuuri ovat videolla keskeisessä osassa. Ensimmäisten kotimaisten hiphop-kokeilujen aikaan 30 vuotta sitten ilmestyivät myös ensimmäiset graffitit pääkaupunkiseudun katukuvaan.

- Halusimme, että video kuvaa tämän kiistellyn kuvataideharrastuksen kaikki kerrokset, harrastusvälinekaupan tiskiltä yön pimeyteen. Lopuksi paikalle saapuu tutun näköinen poliisipartio, jollaisen kohtaaminen on monille alan harrastajille valitettavan tuttua. Uskon, että tulee hetki, jolloin katsomme ymmällämme taaksepäin ja hämmästelemme, kuinka yhteiskunta saattoi joskus kriminalisoida ja panna ahtaalle kokonaisen taiteenalan, Paleface lataa.
Videon on ohjannut Ezra Gould.


Karkkikaupassa kuvaamassa


T.O.A. tiskiin!


Matre mehustaa, Pale reputtaa, Cocoa naruttaa

Seuraavana päivänä oli tiedossa kirjaimellisesti tiedossa supercoolit sessarit...
"Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella."
Mutta Matrea nauratti kuinka kylmä ja pimeä Suomi onkaan.


 Järvenpään vesitornilla mikkihirmut hyppäsivät uniformuihin ja pukuhuoneena toimi pollareiden partioauto.


Ezra käskyttää kyybeleitä


Pienen lapsen isänä Karri poseerasi kahdessa tuoreessa roolissa


Muotikatsaus pian alkavan syys sesonkiin:
"Tänä syksynä poliisit pukeutuvat siniseen, hihansuita ja lahkeita koristaa heijastinkankaasta valmistetut loistavat yksityiskohdat. Huomatkaa erityisesti, kuinka mallimme sointuu sävyisästi sinihopean seinämaalauksen värimaailmaan"



"Noniin hippi, koppi kutsuu!"


"aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken, päivänsäde viimeinen"?


Sinivilkkuja kerrakseen


Jäge by night 


Seuraavana päivänä Kiasman kulmilla kelmurullat vinkui ja maalipurkit kolisi kun kiristemuoville syntyi värikerrosta tiuhaan tahtiin. Kuvitukset ja kuvakulmat hallussa


ART OF


Mannerheim käänsi selkänsä katutaiteelle, mutta maalarit ei olleet moksiskaan


NOISE


"Nykytaidetta näillä kulmilla, Kiasma"


And BRING was born.


Suvilahdessa suihkittiin myös. Eri ympäristöä haluttiin tuoda esiin monipuolisesti ja eri kulmista.


YOUR


VOICE


Vaikka pääsääntöisesti toimittiinkin kelmurulla-tekniikalla, piti poikkeuksen vahvistaa sääntö. Kaksi viimeistä sanaa spreijasivat Suvilahden harkkotiiliseinään kaksi kivenkovaa kannuttelijaa


"BATTLE GROUND!"


Job well done. Paljon onnea vielä suomiräpille juhlavuoden kunniaksi ja iso arvostus niin projektiin osallistuneille, kuin muillekin lekan heiluttajille sekä pioneereille siitä työstä jonka olette tehneet jotta tätä nykyä näitä asioita voi edustaa myös tällä tavoin yhä useammat sukupolvet.

Miltäkö lopputulos sitten näytti? Varaa aikaa reilu seitsemän minuuttia ja perehdy kotimaisen hip hopin kehityskaareen:


Peace