Näytetään tekstit, joissa on tunniste sananvapaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sananvapaus. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. joulukuuta 2016

"Humanity Take Away" Hosted by prime minister Sipilä

Olipa kerran, ei niin kauan sitten pieni maa pohjoisessa, 
jossa koululaiset olivat maailman parhaita ja virkamiehet luotettavia.
Sananvapaus oli hyve ja puolueettomuus valttikortti.

Sitten tapahtui jotain, joka romutti lähes kaiken: 
Vaalit.


Tuli aika astua äänestyskoppeihin ja valita uudet johtajat sille ahkeralle ja 
kuuliaiselle kansalle. Ehdolla olevat poliitikot lupasivat hyvää ja kaunista,
siitä maasta tehtäisi yhdessä vieläkin parempi.

http://blogit.savonsanomat.fi/wp-content/uploads/2016/03/ss-blogi-13-3.jpg
Noh. Nyt jälkiviisaana voidaan sanoa että sen pituinen se.
Lupaukset olikin vain sanojen helinää ja pian hyvinvointiyhteiskuntaa murennettiin mainospipo päässä. Kaikki oli kaupan. Myös koulutus ja sananvapaus sai kyytiä.
Ne, jotka asian huomasivat ja siitä kansalaisille uutisoivat, vaiennettiin.

Lähes kaikki mahdollinen meni murusiksi, kustannustehokkuuden nimissä,
pikapikaa pilkkoen. Vähän niinkuin drive in- hampurilaisravintolassa.
Paitsi että sekin meni purkuun.

http://www.hesburger.com/clients/hesburger/output/ravintolakuva.php?id=5222
 Aikoinaan auringonpaisteessa kylpenyt pikaruokala Helsingin Lassilassa
olisi konkreettisia uhreja. Huomasin lauantaina kuinka pääkaupungista pois johtavan
 ulosmenotien varrella sijaitsevan herttaisen karun purilaiskioskin pihalle oli ilmestynyt
 purkufirman kaivinkone ja nippu työmaa-aitaa.  Pian sekin olisi enää muisto
 joka unohdetaan nopeasti, kuten Pisamenestys ja lehdistönvapaus.

https://s3-media1.fl.yelpcdn.com/bphoto/UxYprLImFnUVk_yzz1rqrg/ls.jpg
Tämän kaiken tapahduttua, syttyi lamppu kaljun alla ja tartuin lyijykynään eräänä
pimeänä ja sumuisena yönä siinä alati kurjistuvassa pohjoisessa maassa.


Muutamien mallikuvien avulla syntyi luonnos tilanteen aikaansaaneesta 
turmion kätilöstä, jota lähdin synnyttämään sinä samana sumuisena yönä
sen purettavan hampurilaisravintolan katolle. Valitettavasti tekoprosessista ei ole 
kuvia, kun aika meni maalaamiseen ja vesilätäkössä makaamiseen ohi ajavien autojen
 takia, vaikka ei siinä sumussa kovin häävejä kuvia muutenkaan saanut.


Lopulta katonharjalle kuitenkin saapui setä Sipilä ja 
hyvinvointiyhteiskunnan loppuunmyyntiä kampanjoiva logomukaelma.




Päiväkuva jäi saamatta, koska uni. Saavuttuani ottamaan päiväkuvaa, 
olin myöhässä pahasti. Meni jo.


Eihän tässä enää voi kuin laittaa kädet ristiin ja pyytää parempaa tulevaisuutta
joululahjaksi sille pienelle pohjoiselle kansalle. 
Kaikkea hyvää ja perempaa ensi vuotta toivoen:

-Hende-




tiistai 26. tammikuuta 2016

HÄVETKÄÄ! Erä 2. Luvalliselta graffitiseinältä sensuroidun maalauksen paluu


Poikkeuksellisesti palaan edelliseen postaukseeni, jossa kerroin
kuinka Deoksen kanssa otimme kantaa luvallisella graffitiseinällä ja maalasimme
 Hävetkää!-graffitin Myyrmäkeen.
Syy graffititaiteen keinoin toteutettuun kannanottoomme oli 
Vantaan urheilupomojen juhlinta junioriurheilijoiden kustannuksella.

Yllätys tai ei, maalauksemme
sensuroitiin Vantaan kaupungin toimesta seuraavana päivänä.
Vantaan Sanomien sivulta otettu ruutukaappaus kertoo tilanteesta:


Toimenpide kääntyi kuitenkin toteuttajiaan vastaan ja saimme lukuisia viestejä huolestuneilta kansalaisilta, jotka hämmästelivät peittelyoperaatiota.
Arvostamme sananvapauttamme sekä luvallista graffitimaalaukseen tarkoitettua
seinää sen verran, että katsoimme velvollisuudeksemme restauroida maalauksen.
Kuvamateriaalia uudelleensynnytyksestä tuli taltioimaan Studio Musta-Valkoinen .


Ilmojen haltija oli myös puolellamme ja suurimmat lateksit oli valmiiksi 
valuneet ilmankosteuden ansiosta pois seinältä jalkakäytävän lumisohjoon.


Harjoitimme pientä pintaremonttia homeenpoistoaineen ja kylpypyyhkeiden 
avulla ja saimme pestyä lateksin melko mukavasti pois. Sen jälkeen 
hieman uutta ulkoasua pintaan ja toinen erä oli valmis.


Koko uudelleensynnytys on nähtävillä myös videona. 
Kiitos yhteistyöstä Studio Musta & Valkoinen ja Suomen sananvapaus.



tiistai 7. huhtikuuta 2015

EIKÄ IKEA- katutaidekonstit on monet

Sain maaliskuun puolivälissä sähköpostia elämäni naiselta, äidiltä.
 Sisustus- ja markkinointiskenessä elämäntyönsä tehnyt mutsi Nieminen
ilmoitteli että Ikea alkaisi myymään graffitia.
Hei pliis... eikä!


Ingvar Kampradin vuonna 1943 perustama Ikea ilmoitti lanseeraavansa
 huhtikuun alussa maailmanlaajuisen katutaide -kampanjan. 
Kyseessä on rajoitetun ajan saatavilla olevia eri puolilta maailmaa
valittujen kahdentoista graffititaiteilijan suunnittelemia julisteita.

Joku voi ajatella että "Entäs sitten, graffiti ja katutaide on jo moneen kertaan
kaupallistettu maailmalla monen firman toimesta."
Niin se onkin, mutta toisaalta esim. spraymaalibusineksessa
pyörivä raha on parantanut maalien laatua ja saatavuutta.
Piissien laatu on tämän myötä kehittynyt, joten kaikki busines ei ole pahasta.

Välillä itsekin on asian parissa tullut ansaittua, vaikka näissä kuvioissa
enemmän elämäntavan ja innostuksen takia pörräänkin.
Mutta siinä onkin omasta mielestäni se pointti.
Kun vuosikaudet on puskissa juossut ja useassa tapauksessa korvauksia ja
 sakkoja maksellut, niin mielestäni on hyvä että jossain vaiheessa
maalarin on mahdollista myös saada pientä tuloa taitojensa käytöstä.

Tällaisten massakampanjoiden toimintamalli puolestaan tuo itselleni
mieleen lähinnä katutaiteen arkipäiväistämisen ja kertakäyttökulttuurin.
Etenkin kun kyseessä on Ikea.

Kampradin kioskilla on ollut vuosien varrella monenlaista likapyykkiä
pestävänään. Pyykkikorista löytyy mm. lapsityövoimaa ja alipalkkausta,
suunnitelmallista veronkiertoa ja salaisia säätiöitä, sekä muutenkin
kyseenalaisia toimintamalleja. Näistä syistä johtuen asioin itse mieluimmin
missä tahansa muualla.

Katutaiderahastus antoi inspiraation ja päätin osallistua kampanjaan omilla ehdoillani.
Julistemyynti alkoi sopivasti 1.4. eli aprillipäivänä ja pilailu sopi
suunnitelmaani mainiosti. Aloin luonnostelemaan.


Idea koostui monesta palikasta, aivan kuten brändin kauppaamat tuotteetkin.
Yksi inspiraationi lähteistä oli maailman ehkä tunnetuin katutaiteilija Banksy.
Kerron muutaman kappaleen päästä millä tavalla...

Tätä blogikirjoitusta pohjustaessani löysin taiteilijalta myös Ikea-aiheisen maalauksen
vuodelta 2009. Teos sai pintaansa ensin reipasta tägäystä, mutta lopulta maalaus piikattiin irti muurista ja myytiin eteenpäin. Vuonna 2012 Ikea puolestaan hyödynsi Banksyn ja monen muun katutaiteilijan käyttämää stencil-tekniikkaa mainoskampanjassaan Milanossa.
Projektista kuvattu video on kieltämättä melko hauska.

Omassa duunissanikin käytin mutkan kautta stenciliä. Joitain vuosia sitten
tein muistaakseni vastamainoskilpailuun sanaleikin IKEA-> EIKÄ.
Kisamenestystä ei tullut, mutta käytin tekelettä myöhemmin mm.
nuorten työpajassa esimerkkinä pahvipöydän alapinnassa.


Tätä lähdin nyt vähän isommin versioimaan.
Suuntasin yötä vasten eräälle purkutyömaalle ja aloin suihkimaan hämärässä.


Aamuvarhaisella duuni oli valmis:


Siinä se Ingvar-pappa on tussi kourassa katutaidetta tekemässä.
Pientä viimeistelyä olisi vielä tarvittu, mutta keltainen ja sininen 
loppuivat hilusti kesken. Aikataulu ei antanut myöten tulla myöhemmin
 jatkamaan, sillä aprillipäivä oli jo seuraavana päivänä.
 Räpsin muutaman kuvan, nukuin pari tuntia ja menin kouluun.
Opiskelujen jälkeen poikkesin kopioliikkeeseen, jossa maalauksestani tulostettiin
10 julistetta, halvimmalle mahdolliselle paperille.

Seuraavaan työvaiheeseen tulisin versioimaan sitä Banksyä. Vuonna 2005
Banksy kuljetti museoon omia teoksiaan virallisten näyttelytöiden
joukkoon, vanhukseksi valepukeutuneena. Tarkotukseni oli siis teettää maalauksestani 
nippu julisteita ja roudata ne Espoon ja Vantaan Ikeoihin myyntiin oikeiden 
StreetArt2015- tuotteiden sekaan. Siinä sitä aprillia olisi.

Blogilähteitä metskatessa löytyi tällainenkin hassuttelu, joka sopii
tilanteeseen täydellisesti, kuvan lähde alla.

http://s3.amazonaws.com/kinvara/pins/images/000/000/606/original/2014-01-27-01_honestslogans_ikea-thumb.jpg?1398145003
Aamun koittaessa oli kampanjan lanseerauspäivä. 
Uhrasin koulun ruokatunnin projektille, käydessäni Vantaan 
Ikeassa katsomassa kuinka StreetArt-kampanjan julisteet on laitettu esille. 
Myyntihyllyn luona en alkanut kuvaamaan, mutta käytävän 
kampanjajulisteesta näppäsin foton.


 Myyntihyllyllä tulikin pieni pettymys...
Tuotteet oli rullattu erityisten myyntipakkausten sisälle.
Se mutkisti suunnitelmaani merkittävästi.


Yksi julistepötkö oli sitten ostettava 9,90 € hintaan, mallikappaleeksi 
projektin yllättävää jatkoa varten. Aprillipäivän ajankohtaisuus kusahti
siis tässä vaiheessa. Koulupäivän jälkeen kiersin hiessä kaupunkia
ja haalin tarvikkeita. Paketointiin soveltuvia rullia onneksi löytyi parista eri 
liikkeestä ja lähes samankaltaista keltaista nauhaakin sain hankittua.
Palasin koululle askartelemaan. 
Pakkausrulla oli skalpeerattava ja käärepaperi kopioitava.


Muksuna Salapoliisin käsikirjasta opitulla höyrystämistempulla kokeilin ensin.
Se kyllä auttoi, mutta kovin hitaasti. Piti ottaa käyttöön myös lyhyeksi jääneen
postimerkkikeräilyharrastuksen parissa opittu niksi, eli laitoin rullan uimaan.


Pian paperi irtosi, jonka jälkeen se piti tietysti kuivata.


Kopiokoneen kuormittamisen jälkeen jatkoin hommaa kotona.


Pahvirullat oli sahattava määrämittaan ja päällystettävä kopiokäärepapereilla.


Vedellä ohennetulla erikeepperillä pensselöiden pinta kuosiin.


Oikeat rullat oli päistään suljettu muovitulpilla, joita sain haalittua vain puolet
tarvittavasta määrästä, ne laittaisin näkyviin yläpäihin.
Alapuolelle tulpan virkaa toimittamaan liimasin kertakäyttöisiä pahvimukeja.
Sopii brändiinkin kivasti.


Myös hintalappuja oli skannattava ja tulostettava.


"Myyntiin" olin päättänyt toimittaa 4 rullaa per puoti, jonka lisäksi teetin muutaman 
ylimääräisen omaan ja parin kollegan arkistoihin. Ja yksi tietysti äidille.
Mutsi saisi halutessaan sen aidon julisteenkin, jonka ostin pakettirullan takia.


Julisteiden taustapuolelle jätin terveiset tarran muodossa.
Kuten oikeat taiteilijat tekevät, myös taidehämmentäjä numeroi duuninsa
tällä kertaa. Hämmennyksen lisäämiseksi numeroin viimeisen kappaleen "11/10"


Nyt kun rullat ja julisteet oli valmiit, jäljelle jäi enää myyntipakkausten
 kokoaminen ja spoteille toimitus. Aidoissa myyntijulisteissa oli suojana 
käärepaperiakin putken sisällä. Siihen tarkoitukseen varasin kierrätyshengessä 
päivän Hesaria. Pakettia kasatessani tajusinkin, että vaikka aprillipäivä menikin ohi,
 niin pääsiäinenhän oli käynnissä. Ja se jos mikä on yllätysten aikaa, tällä kertaa
tosin yllätys löytyy munan sijaan pahvirullasta.


Kantohihnan materiaali oli erilainen kuin alkuperäisen ja värisävykin
vähän erosi, eikä rullatkaan aivan samankokoisia olleet,
mutta lopputulokseen olen kuitenkin melko tyytyväinen. Tarkoitushan oli 
kaiken kaikkiaankin kritisoida halpaa kertakäyttöistämistä,
eli sinänsä aivan sama.

Koska kyseessä oli eräänlainen katutaiteen nimissä toteutettu sissioperaatio,
olin pukenut aprillipäivän aamuna tutustumiskäyntiä varten YK- villapaidan
takkini alle taistelufiilistä tuomaan ja samasta syystä kuvasin valmiit rullatkin 
asetellen kantonauhat reservin sotilasarvoni mukaisesti.


Aito myyntipakkaus kolmantena ylhäältä, uudelleen aitoon kääreeseensä liimattuna.
Kopioissa tekstit ei mene liimaus saumojen kohdalta ihan synkassa, mutta 
sen verran lähellä mennään että juonessa pysytään.


Latasin "ammukset" siniseen Ikeakassiin, pukeuduin huomiota
herättämättömästi harmaaseen ja lähdin matkaan.


Ensimmäisen erän pudotin Espoon Ikean hyllylle ja pääsin jatkamaan 
innosta täristen kohti Vantaata, jossa kampanjalle olikin pyhitetty suurempi tila 
myyntihyllyissä kuin Espoossa.


Aseteltuani Vantaan myymälässäkin rullat myyntitelineeseen
ja itselleni yläfemman autossa läpsäistyäni bongasin myös 
oikeaa katutaidetta kivenheiton päässä kertakäyttökaupasta.  


Vantaa Street Art oli toteuttanut tyylikkään maalausprojektin viereiseen alikulkuun 
viime vuonna. Hyvä meno, arvostan.

Mitäs niille kopiorullille sitten kävi? 
Ei mitään tietoa. Kävin kurkkaamassa myyntihyllyn lauantaina ja silloin ne oli jo poissa.
Onko tuotteet ostettu vai korjattu myymälähenkilökunnan toimesta roskiin?
Kopioitujen hintalappujen viivakoodien toimivuudesta en tiedä, mutta jos ne on myyty
niin silloinhan Ikea tienasi 79,20 € ilmaiseksi meikäläisen mielenilmauksella.
Jos ne puolestaan on bongattu ja karsittu pois, niin eipä sen väliä.
Tehtävä suoritettu joka tapauksessa.

Ja mikäli se maalaus juuri sinua, arvon lukija hymyilyttää, 
voit printata sen ulos tästä tai tallentaa ja kehittää niin suurena kuin haluat.
Ilmaiseksi, ole hyvä.

Foto: Olli Berg
Vanha sanonta kuuluu:
"Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki."
Ehkä sitä voi tässäkin soveltaa, vaikken eukko olekaan.
(Ruotsia osaamattomille vielä hilusti rautalankaa,
Konst= suomeksi taide.)


Joku voi tarinan luettuaan miettiä, miksi näin näin paljon vaivaa? 
Olenko katkera/ kateellinen kun ei pyydetty mukaan?
En kumpaakaan. 
 Ja jos Ikea olisikin kysynyt julistetta suunnittelemaan, 
en olisi suostunut. Helppo sanoa jälkikäteen, tiedän.
Mutta kaikki ei kuitenkaan aina ole kaupan.

Onneksi Ruotsista tulee jotain hyvääkin:
Stiga ja Looptroop Rockers.
Jälkimmäisen tuotannosta löytyy tilanteeseen 
melko hyvin istuva kipalekin. Var så god, här det kommer:


perjantai 9. tammikuuta 2015

Lyijykynä ja sensuuri

Pari päivää on tullut mietittyä maailmanmenoa normaalia enemmän.
äärimmäisen surullista, myös luotaantyöntävän vastenmielinen uutinen.

Tämän päivän Hesarissa kulttuurisivuilla kysyttiin suomalaistaiteilijoilta 
kuinka välikohtaus mahdollisesti muuttaa ilmaisun rajoja. Lisääntyykö sensuuri
taiteilijan itsensä, tai julkaisijan /galleristin / muun yhteistyökumppanin toimesta?

Koska itsekin on tullut välillä vähän otettua kantaa taiteen keinoin
 erilaisiin teemoihin, mietin kuinka tähän olisi järkevä reagoida.
Sivuuttaa aihetta en voi missään nimessä, mutta koska aihe on vakava, 
 mitään kieliposkessa näsäilyä en halunnut edes yrittää.


Apu tilanteeseen löytyi parin vuoden takaa.
Pidin silloin entisessä Katajanokan vankilassa taidenäyttelyn Hende: Here 2 Stay?
Eräs näyttelyn töistä oli lyijykynä kirjan sisälle kaivertaen piilotettuna.
Hyvin klassinen, mutta myös ajaton aihe. 


Nykyisinhän rakennus toimii hotellina, joten eristysselli
oli mahdollista valjastaa taiteen käyttöön. Näyttelyn teemana oli
"vankeus vs. vapaus",  joka on mielestäni suoraan verrannollinen 
"pilapiirros vs. sensuuri"-aiheeseen. Sinut voidaan kahlita vankilaan, 
mutta ajatuksia ei voi kahlita kukaan. Ja kuinka ne ajatukset purkautuu? 
Kirjoittamalla ja piirtämällä.

Tämä syy-seuraussuhde aiheuttaa sen, että vankityrmien seinät on olleet 
täynnä kirjoituksia ja piirroksia aina. Siksi edellisessä duunissa 
rajavartijaurallanikin kiersin aina tyhjiä sellejä
 Pasilan poliisivankilassa ja oikeustalon selliosastolla virkatehtävissä vielaillessani. 
Lukemassa seinäkirjoituksia. Siellä on tarinaa moneen lähtöön.


Divarista löytyi näyttelytilanteeseen täydellisesti sopiva kirjaklassikko


Kirjan sivut sensuroin askarteluveitsellä ja liimasin jäljelle jääneet kiinni toisiinsa.


Sitten vielä se tärkein; kolon kaiverrus lyijykynää varten.


Signeerauskin piti sijoittaa mielellään tilaan sopien, 
joten se löysi paikkansa etusivun kartan kulmasta


Eristyssellissä kirja ja kynä roikkui rautalangan varassa koko kesän. 


Saa nähdä kuinka Pariisin verilöyly tulee vaikuttamaan pilapiirtäjien
sekä muiden kulttuurialan ihmisten toimintaan. 
Se on kuitenkin pomminvarmaa että kevään vaaleissa tästä episodista
tullaan kuulemaan, ainakin yksi mies sai lisää vettä myllyynsä heti:

"Pilapiirtäjä ei kynällään pysäytä rynnäkkökiväärimiestä. 
Sen sijaan rynnäkkökiväärimies pysäyttää pilapiirtäjän."

Niin. Asioita voi tietysti lähestyä noinkin yksisilmäisesti. 
Omasta kokemuksestani voin kuitenkin sanoa, että parempia tuloksia
rauhanomaisen ilmapiirin puolesta olen itse saavuttanut enemmän 
lyijykynän ja spraymaalipurkin, kuin rynnäkkökiväärin kanssa. 


Molemmat on kokeiltu, mm. Libanonissa ja Jakomäessä


Mutta sen sijaan että räksyttää hienostokaupunginosasta käsin, 
kuin chihuahua luxuskäsilaukusta, suosittelen jalkautumista lähiöön. 
Niissä asuu mukavaa väkeä.