Noh. Nyt jälkiviisaana voidaan sanoa että sen pituinen se.
Lupaukset olikin vain sanojen helinää ja pian hyvinvointiyhteiskuntaa murennettiin mainospipo päässä. Kaikki oli kaupan. Myös koulutus ja sananvapaus sai kyytiä.
Ne, jotka asian huomasivat ja siitä kansalaisille uutisoivat, vaiennettiin.
Lähes kaikki mahdollinen meni murusiksi, kustannustehokkuuden nimissä,
pikapikaa pilkkoen. Vähän niinkuin drive in- hampurilaisravintolassa.
Poikkeuksellisesti palaan edelliseen postaukseeni, jossa kerroin
kuinka Deoksen kanssa otimme kantaa luvallisella graffitiseinällä ja maalasimme Hävetkää!-graffitin Myyrmäkeen.
Syy graffititaiteen keinoin toteutettuun kannanottoomme oli
Toimenpide kääntyi kuitenkin toteuttajiaan vastaan ja saimme lukuisia viestejä huolestuneilta kansalaisilta, jotka hämmästelivät peittelyoperaatiota.
Arvostamme sananvapauttamme sekä luvallista graffitimaalaukseen tarkoitettua
seinää sen verran, että katsoimme velvollisuudeksemme restauroida maalauksen.
Kuvamateriaalia uudelleensynnytyksestä tuli taltioimaanStudio Musta-Valkoinen .
Ilmojen haltija oli myös puolellamme ja suurimmat lateksit oli valmiiksi
valuneet ilmankosteuden ansiosta pois seinältä jalkakäytävän lumisohjoon.
Harjoitimme pientä pintaremonttia homeenpoistoaineen ja kylpypyyhkeiden
avulla ja saimme pestyä lateksin melko mukavasti pois. Sen jälkeen
hieman uutta ulkoasua pintaan ja toinen erä oli valmis.
Koko uudelleensynnytys on nähtävillä myös videona.
Kiitos yhteistyöstä Studio Musta & Valkoinen ja Suomen sananvapaus.
Sain maaliskuun puolivälissä sähköpostia elämäni naiselta, äidiltä.
Sisustus- ja markkinointiskenessä elämäntyönsä tehnyt mutsi Nieminen
ilmoitteli että Ikea alkaisi myymään graffitia.
Hei pliis... eikä!
Ingvar Kampradin vuonna 1943 perustama Ikea ilmoitti lanseeraavansa
huhtikuun alussa maailmanlaajuisen katutaide -kampanjan.
Kyseessä on rajoitetun ajan saatavilla olevia eri puolilta maailmaa
Joku voi ajatella että "Entäs sitten, graffiti ja katutaide on jo moneen kertaan
kaupallistettu maailmalla monen firman toimesta."
Niin se onkin, mutta toisaalta esim. spraymaalibusineksessa
pyörivä raha on parantanut maalien laatua ja saatavuutta.
Piissien laatu on tämän myötä kehittynyt, joten kaikki busines ei ole pahasta.
Välillä itsekin on asian parissa tullut ansaittua, vaikka näissä kuvioissa
enemmän elämäntavan ja innostuksen takia pörräänkin.
Mutta siinä onkin omasta mielestäni se pointti.
Kun vuosikaudet on puskissa juossut ja useassa tapauksessa korvauksia ja
sakkoja maksellut, niin mielestäni on hyvä että jossain vaiheessa
maalarin on mahdollista myös saada pientä tuloa taitojensa käytöstä.
Tällaisten massakampanjoiden toimintamalli puolestaan tuo itselleni
mieleen lähinnä katutaiteen arkipäiväistämisen ja kertakäyttökulttuurin.
Etenkin kun kyseessä on Ikea.
Katutaiderahastus antoi inspiraation ja päätin osallistua kampanjaan omilla ehdoillani.
Julistemyynti alkoi sopivasti 1.4. eli aprillipäivänä ja pilailu sopi
suunnitelmaani mainiosti. Aloin luonnostelemaan.
Idea koostui monesta palikasta, aivan kuten brändin kauppaamat tuotteetkin.
Yksi inspiraationi lähteistä oli maailman ehkä tunnetuin katutaiteilija Banksy.
Kerron muutaman kappaleen päästä millä tavalla...
vuodelta 2009. Teos sai pintaansa ensin reipasta tägäystä, mutta lopulta maalaus piikattiin irti muurista ja myytiin eteenpäin. Vuonna 2012 Ikea puolestaan hyödynsi Banksyn ja monen muun katutaiteilijan käyttämää stencil-tekniikkaa mainoskampanjassaan Milanossa.
Projektista kuvattu video on kieltämättä melko hauska.
Omassa duunissanikin käytin mutkan kautta stenciliä. Joitain vuosia sitten
kuinka välikohtaus mahdollisesti muuttaa ilmaisun rajoja. Lisääntyykö sensuuri
taiteilijan itsensä, tai julkaisijan /galleristin / muun yhteistyökumppanin toimesta?
Koska itsekin on tullut välillä vähän otettua kantaa taiteen keinoin
erilaisiin teemoihin, mietin kuinka tähän olisi järkevä reagoida.
Sivuuttaa aihetta en voi missään nimessä, mutta koska aihe on vakava,
mitään kieliposkessa näsäilyä en halunnut edes yrittää.
Apu tilanteeseen löytyi parin vuoden takaa.
Pidin silloin entisessä Katajanokan vankilassa taidenäyttelyn Hende: Here 2 Stay?
Eräs näyttelyn töistä oli lyijykynä kirjan sisälle kaivertaen piilotettuna.
Hyvin klassinen, mutta myös ajaton aihe.
Nykyisinhän rakennus toimii hotellina, joten eristysselli
oli mahdollista valjastaa taiteen käyttöön. Näyttelyn teemana oli
"vankeus vs. vapaus", joka on mielestäni suoraan verrannollinen
"pilapiirros vs. sensuuri"-aiheeseen. Sinut voidaan kahlita vankilaan,
mutta ajatuksia ei voi kahlita kukaan. Ja kuinka ne ajatukset purkautuu?
Kirjoittamalla ja piirtämällä.
Tämä syy-seuraussuhde aiheuttaa sen, että vankityrmien seinät on olleet
täynnä kirjoituksia ja piirroksia aina. Siksi edellisessä duunissa
rajavartijaurallanikin kiersin aina tyhjiä sellejä
Pasilan poliisivankilassa ja oikeustalon selliosastolla virkatehtävissä vielaillessani.
Lukemassa seinäkirjoituksia. Siellä on tarinaa moneen lähtöön.
Divarista löytyi näyttelytilanteeseen täydellisesti sopiva kirjaklassikko