lauantai 17. toukokuuta 2014

Arabian Katufestivaali ja viesti virkamiehille



Tänään on taas Arabian Katufestivaali.

 Hieno tapahtuma, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa 
Kierrätystapahtuma nimellä jo vuonna 2008. 
Paikan päällä löytyy monenlaista hauskuutta tosi moneen makuun.  
Alueella näet muun muassa sirkusta, musiikkia, tanssia, kirppareita ja performansseja.

Sekä Katutaidetta! 
Tänä vuonna maalaamassa on laaja kattaus suihkemaalareita, mukana mm:
EGS ,  ACTON , Jani Tolin, Matti Kattilakoski sekä monia muita.

Viime vuonna oli itsellänikin ilo ja kunnia edustella katutaiteen puolella.
Tänä vuonna tämä päivä menee koulurästejä suoritellen kotona, koska jonkunasteinen enne tuo tapahtuma taisi olla… pääsin opiskelemaan Arabiassa sijaitsevaan Metropoliaan kulttuurituotantoa.


Juhlan kunniaksi päätin laittaa vähän parempaa ylle.
Koska etunimeni on Pete ja lähdin paikalle puuhaamaan,
ajattelin että paikalle saapuvia lapsia varmasti hauskuuttaisi jos 
tunnistaisivat Puuha Peten seinää maalaamassa.


Maalareita kiinnostaa aina seinien lisäksi muutkin pinnat.
Liikkuvat kohteet erityisesti, kuormuri ja pikkuauto saivatkin uuden ulkoasun.

Henkilöautoa maalannut 3feR tarinoi muuten myös hyvät läpät Turun Sanomille:



Kuormuri tietysti molemmin puolin, VALO väritteli oikealle kyljelle.


Myös tilapäisiä kelmuseiniä on kulttuurissamme tapana maalailla. 
Helppo ja halpa pintaratkaisu.


Paikanpäällä pääsi yleisökin jättämään puumerkkinsä huonekaluihin.
Naapurimaan halpishuonekalujätistä hankittuihin pikkupöytiin sai kuka vain tussailla vapaasti.



SupaFly- organisaation Salminen oli kehitellyt pienistä pahvipöydistä hauskan 
maalauspinnan myös isommassa mitakaavassa. 
Tarpeeksi niitä päällekkäin niputtaen saa ison maalaus pinta-alan.
Siihen alkoi syntymään tipuja www.norahelsinki.com toimesta.


Supafly- joukkue on vahvasti mukana tapahtuman järjestelyissä.
Tässä luottopakki Madisson työn touhussa.


Tapahtuma on hienolla tavalla vaikuttamassa kaupunkikulttuurin kehitykseen.
Kuvan muksujen ikäluokalle spraymaalaaminen on jo arkipäivää 
ja luonteva tapa ilmaista itseään.
Kuvan äitihahmokin ehkä on jo toipunut stoptöhryille- propagandalta, 
kun näkee kuinka kauniita ja hauskoja juttuja kannulla saa aikaan. 


Ja niin, olihan tapahtumalla myös "Epävirallinen Suojelija".
Parrakas enkeli oli aikaansa edellä, kukaan ei ollut vielä kuullut


Tapahtuman edetessä riensi myös lintubongari Salminen ikuistamaan lintuparvea.


LOOP rokkasi kadulla varmaan tyyliinsä


GOCH kruunasi pääkallonsa


BEAMER taikoi tyylikästä väriloistoa


Canvas pinnalla burnasi KRYLON. 
Legendaarinen maalari näytti tapahtuman isoimmalla duunilla kuinka hommat hoidetaan.


Duuni oli niin iso, ettei se mahtunut yhteen valokuvaan. 


Tuhannen tulimmaista, mikä katse lohikäärmeellä!


Ford Ka oli tullut meikistä ja kerää jatkossa katseita kaupungissa.


Itse lähdin hommiin huumori edellä.
Käynnissä oli silloin, kuten nytkin jääkiekon MM-kilpailut.
Erityisen liekeissä tuntui olevan hyökkääjä Petri Kontiola.
Pelurin lempinimi on "Konna" joten tein pelurin 
joka on puoliksi sammakko ja puoliksi karhu.
Jalassa perushokkarien sijaan Nokian Kontio-kumpparit luistimen terillä varustettuna.


Samaan aikaan oli MM-lätkän lisäksi Euroviisut vielä menossa. Molemmat skabat tapahtuivat Ruotsissa  ja Krista Siegfriedsiä lainaten laitoin Konnan lähettämään terveisiä kiekkostudiossa pelikuvioita kommentoineelle jääkiekkovalmantaja Hannu Aravirralle terveisiä.


Kun omat taiteiluni oli suoritettu kiersin vielä aluetta kameran kanssa kuvatakseni muidenkin duuneja, jotka jo näit ylempänä. Sen lisäksi haahuilin vähän tapahtuma-aluetta pidemmälle itselleni vielä tuolloin aika tuntemattomassa kaupunginosassa.

 Ja kas kas mitä löytyi: purkutalo! 
Jälleen seinät näyttivät huutavan tyhjyyttään. 
Tuollahan olisi ollut hyvä toteuttaa vaikka mitä performanssia festivaalin hengessä. 


Mutta aitaan kiinnitetty kyltti tiivisti viestin:
PÄÄSY KIELLETTY!


Sori nyt vaan, mutta piti kuitenkin vierailla.

En tiedä tarkalleen mitä rakennuksessa oli tehty, 
mutta jokin rooli sillä on varmaankin Arabian tuotannossa ollut.


Ei tainnut näiden merkintöjen maalaaja tietää satavuotta sitten,
 että nykypäivänä tämä olisi taidetta. 
Jos tuon betonipalkin olisi voinut irrottaa ja kuljettaa kotiinsa, olisin sen tehnyt.
Vaimo olisi varmasti kyseenalaistanut sisustusratkaisun vähäksi aikaa
mutta vaikkapa Avotakan tai Kotilieden toimittaja 
olisi varmasti ollut yhtä mehuissaan kanssani asiasta.


Kahteen viimeiseen valokuvaan tiivistyy hyvin viestini virastojen päättäjille:

Purkutaloissa on taide ja kulttuurikäyttöä ajatellen 
suuriin säiliöihin verrattavissa olevaa potentiaalia
jota rajoittamassa on muutama virkamies ja liian kankea byrokratia.


Mutta muksuissa elää toivo paremmasta tulevaisuudesta.
Kun he kasvavat  ja valta vaihtuu alkaa toivottavasti myös rattaat pyörimään!



keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Katutaidevaunu Kannelmäessä


Kannelmäessä oli tänään Nuorisoasiainkeskuksen toimesta järjestetty RuBu Fest 2014. 
Mystinen nimi on lyhenne Ruuti Budjetti -sanoista. 
Jos et ruudista tiedä, http://www.ruuti.net kertoo lisää.
Tilaisuudessa nuorille oli erinäisiä työpajoja sekä muuta osallistavaa toimintaa. 
Tapahtuma oli siitäkin syystä merkittävä, että nuoret pääsivät vaikuttamaan äänestämällä mille paikalle kesän aikana sijoitetaan uusin luvallinen graffitiseinä länsi Helsingin alueella. 

Funk On ry:n aikaan tuli luotua mukavat suhteet pääkaupunkiseudun nuorisotaloihin ja muihin tahoihin jotka junnujen kanssa apukasvattajina leipäänsä tienaa. Aina välillä sieltä suunnalta kysellään olisiko saumaa olla mukana erilaisissa tapahtumissa. 
Sain tällä kertaa pyynnön mennä maalaamaan näytösluonteisesti. Otin mukaan pitkäaikaisen kollegani Enginen, joka saapui värittämään toisen puolen vaunusta. 


Supafly:n ylläpitämä Katutaidevaunu rullasi myös Sitratorille pinnassaan 
edelliset maalaukset, kuten Zuresin maalaama äitienpäivätervehdys. 
Sovimme Enginen kanssa maalaavamme niiden kaupunginosien nimet, jotka tulevasta seinästä ensisijaisesti saavat nauttia. Eli Kantsu ja Haaga.


Sääolosuhteet suosivat tällä kertaa jamuutaman tunnin suihkimisen jälkeen 
vaunu olikin Enginen toimesta uudessa kuosissa.
Taustalla oleva enmuistakenentaiteilijan tekemä veistos istui myös kuvaan mukavasti.

Omalle puolelleni lähdin hakemaan paikkaan ja tilaan sopivuutta kaupunginosan nimestä.
Kannelmäestä tulee tietysti mieleen kantele ja sen vempeleen ykkösartisti on yksinoikeutetusti Väinämöinen. 
Häntä puolestaan on paljon kuvannut Akseli Gallen-Kallela. 
Googlauksen jälkeen mallikuvaksi löytyi hänen tuotannostaan seuraava teos:


Ajatuksena oli tehdä Haaga sanan yhteyteen mukaelmani Väinämöisestä, jolla olisi kädessään nykyaikaistettu sähköinen kannel ja päässään lähiökundienkin suosima Carhartt-pipo.

Kirjainten tyylissä puolestaan halusin huomioida vanhempaa lähiökaartia, joka päivästä toiseen päivystää Sitratorin laidalla. Nykyiset puistokemistithän ovat sitä ikäluokkaa että raskas rock on heidän mielestään parasta. Siksi lähdin versioimaan AC/DC-yhtyeen logoa. Liitin mukaan vielä vähän punkkarihenkeä maalaamalla salaman paikalle anarkistien A-kirjaimen, 
mutta sydämellisesti vaaleanpunaisena.


Poistuessani Sitratorille jäi tunnelma, jossa oli ripaus suomalaiskansallista runonlaulantaa, australialaista hard rockia, bronxilaista maalaustaidetta sekä jo paikalla ollutta intialaistyyppistä veistostaidetta.
Ei hullumpi kokonaisuus monikansallisessa lähiössä.


Supaflyn toimintaa pyörittävä Antti Salminen haki kärryn ja siirsi sen Kalasatamaan 
odottamaan Arabian Katufestareita. 
Antti oli vielä napannut sen verran tyylikkään kuvankin 
uudesta sijaintipaikasta että ryöstin kuvan käyttööni, koska 
Väinämöinen oli päässyt nätisti koivunlehtien katveeseen meren rantaan.


Jos Katutaidevaunu kiinnostaa enemmän, 
flickrissä löytyy kaikki siihen tähän saakka toteutetut teokset, 
sieltähän ylläolevakin on peräisin:

Loppuun jälleen musasuositus. 
Koska kantele jäi ajanpuutteen takia maalaamatta, voit kuunnella sen tuosta. 
Metallia ja Kalevalaa yhdistelevä laulu ja soitinyhtye Amorphis tarjoaa veisunsa 




sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Mun mutsi ja mä taiteilemassa


Jokainen meistä rakastaa äitiään.
Äitienpäivän kunniaksi nyt tulee pieni kertomus omastani.

Siihen aikaan vanhempani Riihimäellä toivoivat, 
että Niemisen perheeseen tulisi esikoinen.
Tämä synnytys olisi ensimmäinen ja tapahtuisi Mäkisen ollessa kaupunginjohtajana.
Vanhempani menivät kirjoittautumaan aluesairaalaan, kumpikin yhtä innoissaan.

Niin myös kodinkonemyyjä Nieminen lähti Ellosta, Riihimäen keskustasta
ja meni synnytystä varten synnytysosastolle, 
vaikka olikin lintsannut synnytysvalmennuksen.
Hän lähti sinne vaimonsa Tuulan kanssa, joka odotti lasta.
Heidän siellä ollessaan tuli Tuulan synnyttämisen aika ja hän synnytti pojan, esikoisensa.
Muutama päivä myöhemmin vanhempani veivät minut kotiin,
koska enhän voinut sairaalaankaan jäädä...

Äitini oli kauppaoppilaitoksesta valmistunut merkonomi ja tienasi elantonsa somistajana.
Siihen aikaan oli tuiki tavallista että pikkulapsia kuljetettiin töissä mukana. 
Somistamolla tuli siis vietettyä aikaa ipanana ja kun mutsi tekstasi mainoksia, 
niin minä aloittelin uraani pullotussin ja pensselin voimin kartongille. 


Tässä ensimmäinen taidonnäyte, taiteilijan ikä 2,5 vuotta.
Johtuuko sitten somistamon tussihöyryistä vai mistä lie, 
mutta en muista tapahtuneesta mitään.

Äiti kuitenkin otti onneksi duunin talteen
 ja kaikki vuosikymmenet se on pysynyt mukana matkassa.
Muutama vuosi sitten laitoin maalauksen kehyksiin eteisen seinälle.


Äidin työhiustoriaan kuuluu myös seurakunnan päiväkerhon ohjaajan duuni,
 sekä miljoonia tunteja vapaaehtoistyötä erilaisten kristillisten asioiden parissa.
Siitä syystä uskonnollissävytteinen alustus.

Vuonna 2005 hän meni mukaan projektiin, 
jossa Riihimäelle oltiin perustamassa nuorille kahvilaa vapaaseurakunnan toimesta. 
Mutsi suunnitteli Gospel Cafe:n sisustuksen ja stailasi paikan viihtyisäksi. 
Kysyin olisiko itselläni saumaa saada toteuttaa sinne joku seinämaalaus vähän nuorekkuutta tuomaan.

Yllättäen lupa järjestyi ja pikku liksakin oli luvassa. 
Toiveena kahvilan pyörittäjillä oli saada joku teemaan liittyvä aihe.
Raamatun kohta Daniel 3:25-26 antoi idearungon.
 Sitä soveltaen seinään tulisi kolme hahmoa,
jotka pelastautuisivat tulen keskeltä.


Tämä tapahtui siis kevät talvella 2005, eli 9 vuotta sitten. 
Stop Töhryille oli voimissaan; luvallisia seiniä ei vielä ollut pääkaupunkiseudulla yhtään. 
Hain muutaman kannun Kluuvin Syndicatesta, 
suutinvalikoma oli mitätön nykypäivään verraten.
Oma maalaustaito sekä -varmuus olivat hyvinkin hakusessa hiljaisten vuosien jälkeen.
Sori myös kuvien laatu, ei ollut digikameraakaan vielä silloin.


Sinisen taustan sumuttelin seinään, mutta muuten käytin pensseliä ja kertakäyttömukia.
Eli spreijasin kertismukiin, ja siveltimellä sitä kautta maalia seinään.
Hidasta jos mikä. Kaiken kaikkiaan seinän väritykseen meni 45 tuntia. 
Vuosien varrella onneksi on kehitystä tapahtunut niin taitojen kun nopeudenkin suhteen. 
Ainakin hieman.


Kun duuni oli ylläolevassa vaiheessa tuli soitto työpaikalta, 
 aamulla pitäisi olla lentokentällä leipätyössä paikkaamassa sairaslomia.
Olin ilmoittanut olevani vastaavissa tapauksissa käytettävissä, 
enkä pienen lapsen isänä voinut kieltäytyä extratuloista.
Oli saatava apua. 

Kenetköhän apua tarvitseva lapsi huutaa hätiin?
Tietysti äitinsä.


 Mutsi tuli jeesaamaan ja pensselöi liekkien keltaiset kärjet, 
itse vetelin mustalla ääriviivat hahmoihin ja saatiin homma pakettiin.


Tilaajan toiveesta laitoin seinään myös raamatunkohdan, jota maalaus kuvasi.
Loisteputkivalaisimesta oli tulevinaan valo valkoisella, 
ja vaikka yritin jotain teippitekniikkaa hifistellä niin eihän se mennyt kuin elokuvissa.
Tästä seinästä myös alkoi oma urani tilausmaalausten suhteen.


 Koetin välittää duunilla  viestiä, että kuka tahansa voi poiketa viettämään aikaansa.
Olit sitten rokkari, hoppari, gootti tai mikä hyvänsä, niin olet tervetullut liittymään seuraan.


Nuoria seinä miellytti ja se säilyi kahvilan toiminta-ajan ilman päälletussauksia.
Pari vuotta sitten tila muutettiin toiseen käyttöön ja duuni maalattiin yli.

Mutta kukaan ei vie pois sitä muistoa, 
että mutsi ja minä päästiin hetkeksi yhdessä taiteilemaan, 
vähän niinkuin kuin lapsuuden somistamossa.

Kiitos äiti.


keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Berlin Street art part 2/3

Palataan Berliiniin ja kippistellään vappuaaton kunniaksi.

Matkakertomuksen ensimmäisessä osassa kerroin kuinka maanantai kului.
Tiistaina aamupäivällä pakkasin reppuun eväät, 
joihin tällä kerralla sisältyi pari laatikollista vajaita spraykannuja
sekä löytö lähimarketista; Magic Man- energiajuoma.
Jos ja kun katutaidetaivaassa aikoo ihmeitä tehdä, 
on otettava kaikki tarjottava apu vastaan taikojen tekemistä varten.

Päivästä oli tulossa pitkä, päämääränä oli hylätty, 
puoliksi purettu panimo junamatkan päässä.

 

Kunhan ensin poikkesin Mauerparkiin kuvaamaan päivänvalossa 
sen edellisen päivän metsuripiissini, alkoi tiistain ohjelma käynnistyä.

Poistuessa puistosta tuli vastaan osoitus paikallisten rakkaudesta nahkakuulaan.
Vuoden 2006 jalkapallon MM kisojen kunniaksi Brasilian maajoukkueelle oli osoitettu 
tyylikäs tervetulotoivotus kerrostalon päätyyn.


Alareunan kromipökäleet ei liity asiaan, 
mutta hyvin maalaus oli muuten pitänyt pintansa vuosien saatossa.


Turistireissuilla liikun mieluimmin jalkaisin, koska niin näkee eniten.
Välillä kuitenkin kaipaisi fillaria jotta välimatkat menisi sukkelammin.


Tosin siinä fillarissa olisi hyvä olla kuitenkin kaksi pyörää,
 jotta matka etenisi.


Yllä liihottava papukaija kuului ilmeisesti rakennuksessa olevan baarin julkisivuun,
mutta olisi stencil toiminut yksinäänkin missä vaan.


Edellispäivän aprikoinnit suomalaisen mysteerimaalarin 
paikallaolosta saivat vahvistusta edelleen.


Tyylit!
Tällaista olisi Suomeenkin saatava lisää;
 haluja on, taitavia tekijöitä löytyy, mutta yksi puuttuu:
luvat suoraan seinään.


Kotimaassa virkamiehet maalaavat piruja seinille,
kun puhutaan katutaiteen mahdollisuuksista ja uhkakuvista.
Berliinissä ne pirut on korvattu mm. rotilla.


Arkkitehtuuriakin on välillä ihailtava. 
Junaradan alustakin näyttää kauniilta ja kuvaukselliselta.
Vielä kun ilmassa leijuisi Berliinin munkin tuoksu ja 
vaikka joku nuoripari suutelisi romanttisesti siltapilarien katveessa.


 En tiedä mitä tämä sälli oli tehnyt, 
mutta asemalle ei kundilla näyttänyt olevan asiaa.


Asemalaiturilta näkyi kiskojen ylle suihkittu viesti,
kielimuuri esti täydellisen ymmärryksen, mutta hymyilytti kuitenkin.
Google kääntäjä kertoo viestiksi: "Berliini sotasaaliina".


Junaan päästyä avautui mahdollisuus tienata.
Mikko oli aiemmin valitellut rahatilannettaan, mutta 600 € lisätienesti 
ei tällä kohtaa kuitenkaan kiinnostanut.
Tarra kehoittaa ilmiantoon, mikäli näkee jonkun maalaavan junaa.


Liikkeelle lähtiessä tuli taas muistutus siitä, että kannattaisi valita kuvaukseen 
se puoli kulkusuuntaan, jolla ei vastavalo paista naamaan.


Liikkuvasta junasta sain ison nipun epäskarppeja ja huonosti kohdistuneita kuvia, 
onneksi muutama onnistui ihan siedettävästikin.





Berliini on kuuluisa siitäkin, kuinka talojen seiniin maalataan myös Brasilialaiseen tyyliin.
Kiipeilyköysien avulla katolta roikkuen.


Kukkasia kromitaustalla.


Tässä kohtaa ei auennut, kuka Superstar oli kyseessä, 
mutta hauskan omalaatuinen tyyli joka tapauksessa.


Jollain asemalla Mikko sitten käski poistua kyydistä, 
olimme lähimmällä asemalla määränpäähän nähden.
Muutama minuutti patikointia ja ruosteen hyväilemän rautaportin takana 
odotti silmiä hivelevä aarreaitta.


Kun näin kuinka laaja alue oli vaikka puolet oli jo purettu,
fiilis oli kuin lapsella jouluaattona; 
niin paljon, PALJON monenlaista ja erityylistä silmäkarkkia.


Muurin ulkoseinässä oli lähes kubistista tulkintaa sarjakuvamaisin maustein.


Pihan puolelta löytyi huolellisesti maaliteloilla toteutettu ihmishahmo, 
aika pitkät jatkovarret on pitänyt tekijöillä olla.


Sisäpihalla aukeni laaja kattaus nykytaiteen helmiin, 
sisäänpääsy nolla euroa.


Aina ei lettereiden tarvitse olla paksuja,
 eikä hahmojen värikkäitä


Siisti "tausta", sisäänkäynti jonnekin rikottuine ikkunoineen.
Hyvin natsaa turkoosi ovi kirjainten filleihin.


Tilankäyttö timanttia. 


Välillä arkkitehtuurikin on kuvaamisen arvoista.
On mahtanut olla ikkunanpesijällä askaretta panimon toiminnan aikaan.


Kirjaimia ei tarvitse aina lainkaan. Eikä ukkeleitakaan.


Aikamoisen toteemipaalu / alttaritaulumainen meininki


Jonkun kesäauto on melkoisen riisuttua mallia.


Klassikkoteemaa välikatolla


Sisätiloissa tuli vastaan universaali totuus.
Toteutuksen suhteen olisi voinut vähän tsempata.


Tyylit on monet. Semisti psykedeelinen, mutta hyvällä tavalla.


Käsialaa on monenlaista, pari eri näytettä grafologeille


Valitettavan usein purkutalogallerioissa vierailee myös toisenlaisia tilankäyttäjiä.
Pyromaanin homma on onneksi jäänyt kesken, mutta siistit raamit sain kuvaan.


Tämäkin veijari vaan nauraa, ettei tuhopolttaja osannut hommaansa kunnolla.


Nurkassa palloili myös tutun oloinen valkoparta.


Tilannehuumori kukkii näissä huoneistoissa hyvin
rakenteita hyödyntäen.




Kuinka hyvin piissin värimaailma sointuu seinälaatoitukseen? 
Täydellisesti!


Parin värin herkkupala romahtaneiden palkkien keskellä


Jotain purkusälää oli muissakin huoneissa nurkkaan ajetun hahmon seurana


Tässä seinässä fiilis oli kuin sarjakuvamessuilla.
Hyvä osoitus siitä, ettei purkutalossa aina tarvitse kannuilla suihkia.


Käytiin 1990-luvulla Turkissa vanhempien kanssa.
 Siellä nähtiin kadulla karhu kettinki kaulassa, jota pari miestä talutti.
Tämä taiteilija on ehkä nähnyt saman nallen?


Karkkivärit toimii


Kromi jyrää


Tilankäyttö kohdallaan


Vaikka metsästin katutaidetta, 
löytyi myös kattotaidetta. 
Erikoinen mutta kiinnostava duuni.


Joku muukin plärännyt spraycan artia tai kuunnellut Biggietä.


Eihän siellä aarreaitassa pelkkää graffitia ollut.
Julistetaidetta ja paste uppeja löytyi myös.


-K18-


Jessekin löytyi seinältä


Teippaus-skene on aika mielenkiintoinen. 
Näitä ei kotimaassa juurikaan näe, mutta kovaa duunia tuokin on.
Ei ehkä kaikkein palkitsevin menetelmä ulkoilmassa,
 mutta joskus pitää itsekin testata sisätiloihin.

Buffaajat varmasti myös tykkää tästä toteutustavasta.


Muutama erkkarulla hommaan on tainnut upota.


Löytö?!


Tämä oli myös omalaatuinen duuni, mielenkiintoinen toteutus siveltimillä. 
Kolmelle seinälle jatkuva maalaus jäi mieleen erilaisuutensa ansiosta.


Kello rynni eteenpäin ja Mikolla alkoi rutiinit painaa päälle. 
Hän lähti arkiaskareiden pariin ja itse jäin väkertämään.


Tällaisen spotin lopulta löysin sijoituspaikaksi.


Aika hämmentävä havainto oli, että rakennuksen rapistuvassa 
seinässä paljastuikin tiilijäljitelmäpinnoitetta. Olikohan punatiilistä tullut pulaa vai kuinka...


Parin tunnin hämärässä suihkimisen jälkeen seinälle oli ilmestynyt 
janoinen setämies. Koska rakennuskompleksi oli ollut panimo, 
oluttahan se siemaili tukevan kaljamahansa kanssa.


Asemalle palatessa räpsin vielä parit kromit. 
Noihin syvennyksiin olisi kyllä voinut tekijä
 käyttää vähän enemmän aikaa ja mielikuvitusta.


Simppelit ylänakissa


On se hieno kaupunki. 
Paluumatkalla majoitukseen jäin tuijottelemaan minuuttikaupalla luvalla toteutettua kahvila/leipomoseinää, yksityiskohdissa riitti ihailtavaa.


Kaikille ei katutaide toimi.
Silloin on hyvä käyttää selkokielisempää viestintää.
Tämä kyltti löytyi jonkun hippikaupan ikkunasta.

Loppuun saksalaista orkesterointia. 

Kolmas osa matkarepparista tippuu muutaman viikon kuluttua.
Hyvää ja iloista vappua lukijoille!