maanantai 9. helmikuuta 2015

Saippuakuplia & graffitia Helsingissä kansainvälisesti

Neljäs raportti vuoden 2014 erikoisista keikoista on
 halpa kuin saippua ja iloinen kuin ilmakupla.

Syyskuun alussa olin liikkeellä Helsingin keskustassa ja Senaatintorin ohi kulkiessa
huomasin tavanomaisten kamerakaulaisten japsituristien lomassa jotain erikoista.


Torin laidalla seisoi mies, joka teki jättimäisiä saippuakuplia, samanlaisia
kuin on tullut ulmomaanmatkoilla vastaan niin Espanjassa kuin Tsekeissäkin. 


Miehen ympärille oli kerääntynyt muutamia lapsia,
jotka ihailivat tiskivedellä hassuttelevan miehen synnyttämiä
muutaman sekunnin kestäviä taideteoksia.

Ei aikaakaan kun paikalle saapui myös aikuisempaa yleisöä,
joka oli niin innoissaan kuplista ettei tahtonut jalat maassa pysyä.


Saippuakupla on siitä hauska ikivanha ja yksinkertainen keksintö, 
että se vangitsee ikään ja sukupuoleen katsomatta. 


Kuplataiteilijan ei tarvitse välittää huviluvista, järjestyksenvalvojien riittävyydestä,
 tai tietoliikennetyövälineiden päivityksistä. Saippuavesi ja muutama 
erilainen naruilla viritetty keppi riittää aikaansaamaan 
iloista mieltä ja hymyjä ympäristöön.


Miehen edustalla oli kori yleisöä varten sekä muutamia kuvia
hänen toiminnastaan kertomassa. Sälli kertoi olevansa
nimeltään Demian Zen ja kiertävänsä maailmaa katujen varsilla kuplia tehden.

 Argentiinasta kotoisin oleva kuplamestari reissaa sillä rahalla, jonka sattuu
yleisöltä kasaan saamaan saippuakuplia puhaltaessaan.
Hieno mies ja hyvä asenne!


Heitin kannustukseksi setelin koriin ja toivottelin hyvät jatkot lähtiessäni autolle.
Turvavyötä kiinnittäessäni päähän poksahti idea...

Palasin torille ja kysyin Demianilta kauan hän aikoo Helsingissä viipyä?
Mies oli vasta tullut ja todennäköisesti muutama päivä kuluisi kaupungissa, 
riippuen korin täyttötiheydestä. Kerroin oman intohimoni kohdistuvan graffiteihin ja kysyin kiinnostaisiko muutaman tunnin yhteisprojekti jonain päivänä.
Demian tykkäsi ideasta ja sovimme palaavamme asiaan parin päivän sisällä.

Kaksi päivää myöhemmin olin hankkinut valokuvaajan mukaan projektiin 
ja suuntasimme porukalla Kalasatamaan.


Nokkelimmat jo varmaan tajusivat mikä se kuningasidea oli...
Perinteisissä graffitimaalauksissa on muutamia klassisia elementtejä jotka säilyvät 
vuosikymmenestä toiseen. Eräs niistä on bubblebackit (kuplatausta).
Nyt olisi mahdollisuus tehdä kuplat kolmiulotteisina, enkä ainakaan itse ollut kuullut
 että kukaan olisi koskaan sitä tehnyt.

Demian kääri hihansa ja alkoi hommiin.


Kannu käteen ja sketsaamaan. 
Vaikkei mikään hirmuauringonpaiste ollutkaan, piti vähän siristellä.


Demian alkoi puhkua ja puhista.




Olin pyytänyt kuvaajaksi vanhan luokkakaverin Laajasalon Opiston
kuvallisen viestinnän ja graafisen suunnittelun linjalta,  Polina Buryaninan.
Tekijäkaartin kasvaessa kolmeen, myös passilukumäärä oli saman verran.
Demian on Argentiinasta, Polina Venäjältä ja meikä suomalainen.


Suurin osa valokuvista on peräisin Polinan kamerasta, 
muutamia otin itse ja joitakin näpsi mukana olleet kaverit. 
Polina on jatkanut opiskelujaan toisaalla ja kuplaprojektia seuraamaan oli tullut 
koulutovereita ja kavereiden kavereita.


Hikihän siinä päälle pukkasi, vaikka syksy oli jo saapumassa.
Tausta oli saatu mustaksi ja oli aika alkaa värittämään.


Ensin kuitenkin vähän leikkiä, pystyisikö saippuakuplaa maalaamaan?
Eipä juuri, maalihiukkaset poksautti heti pallon puhki.


Ihana Kahvila oli jo suljettu tältä kesäsesongilta, 
mutta hyvin kuplat senkin ympäristöön istui.
Konttiin maalattu EGS:in hattarasävyinen piissikin oli kuin tehty kuplia silmälläpitäen.


Merihakaa pidetään rumana kaupunginosana, 
mutta kuplien lomasta katsoen sekin vaikuttaa miellyttävämmältä.


Kuinka ollakkaan, myös satunnaisia ohikulkijoita saapui Kalasataman kärkeen
ja saippuakuplataiteilija sai taas uusia pieniä ystäviä


Kuplaliemi kului hälyyttävää tahtia, riittäisikö sitä loppuun saakka, 
kun värityskin oli vielä pahasti vaiheessa?


Välillä mies päästi yleisön tekemään kuplia ja tyytyi 
itse hymyilemään vieressä.


Demian vaihtoi pienempiin kupliin, pian fiilis oli kuin pallomeressä.


Ilmavaa, mutta saippuaista menoa.


Sen lisäksi että kuplat ja graffiti sopii yhteen, myös nimemme olivat näppärästi
yhdistettävissä: (Demian) Zen + Hende = ZENDE
Tyylin piti olla suht simppeli, kupliin sopivasti pyöreän pehmeä.


Vaikka kuplat ovat läpinäkyviä ja näyttävät värittömiltä,
tarkemmin katsoen ne loistavat monikirjavissa väreissä.


Stadi kupladonitsin läpi katsottuna.


Go BIG or go home!


Ei "Tanssii susien kanssa" vaan "Kävelee kuplien kanssa".


Viereinen maalari vietti omassa kuplassaan kaikessa rauhassa muutaman tovin.


Demian suuntasi rantaan, mutta pullopostin sijasta matkaan lähti pallopostia.


Kuplat vaeltavat vapaana sinne, minne tuuli kuljettaa,
 kunnes pintajännite laukeaa ja kupla puhkeaa.


Haaveilut sikseen ja eikun rajaamaan.
Demian otti myös oman nykifättinsä käyttöön ja väritti isolla kynällä.


...ja silmänräpäyksen maailma oli kaunis:


Argentiinalaisen asenne on äärimmäisen positiivinen ja mies säteilee
iloa ympärilleen saippuakuplien voimin.


Rajaus edistyi pikkuhiljaa, tikkaiden puutteessa roskis toimi korokkeena.


Vihdoin seinä oli valmis. 
Signeeraukset vielä alle molemmilta osapuolilta.


Vielä vähän spedeilyä ennen lopullisia kuvia...


..kupla puhki pään yläpuolella. 
Mitäs siitä seurasi?
No saippualitkut suoraan naamaan, spraymaalilla maustettuna.


Voin kertoa, pahalta maistui.


Yhteistyössä on voimaa: Demian teki kuplia ja meikäpoika rikkoi niitä.
Jokaisella on vahvuutensa.


Pimeys oli läsnä ja saippuavesi finaalissa...
Loppumetreillä koetettiin saada autonvaloista jeesiä kuvauksen valaisuun.


Viimeisistä fotoista illan parhaita oli kuva, jossa kupla yltää 
piissin päästä päähän.


...kunnes poksahtaa.


Illan päätteeksi salamakuva ja kauniit kiitokset koko porukalle.


Seuraavana aamuna piti taas suunnata koulun penkille, 
mutta sitä ennen oli käytävä vielä nappaamassa päiväkuva. 


Siinähän se. 
Demian oli yhä kaupungissa, mutta en hakenut häntä enää uudestaan seinälle.
Mies oli toimistossaan Senaatintorilla hankkimassa matkarahoja.

Rahoista puheenollen, hauska sattuma, että samaan aikaan kun 
Demianin ja Polinan kanssa kikkailimme seinällä, oli kaupungissa toinenkin, 
isomman kokoluokan kansainvälinen tapahtuma menossa. 
Tosin katsojia taisi olla ehkä saman verran...
HS NYT:in uutinen kertoo kuinka MTV PUSH tyhjensi pajatson.

Mutta Demian jatkoi matkaansa maailmalle. 
Tapaamisemme jälkeen mies on kiertänyt ainakin Saksassa, Pariisissa, Kiinassa 
ja Intiassa. Välillä kadun varressa, välillä esiintymislavalla.
Jos miehen tarina kiinnostaa enemmän, videohaastattelussa hän kertoo sitä itse.

Kuva Demianin facebook-sivulta
Loppuun lisää kansainvälisyyttä ja nuorta intoa musiikin keinoin. 
Kongosta ja Angolasta Suomeen muuttaneet Kevin Tandu 
ja Toinen Kadunpoika versioivat 2014 keväällä ilmestyneellä
 Nyt Kolisee levyllä J.Karjalaisen biisiä "Sinivalkoisia Sirpaleita".
Uusi versio on nimeltään "Nykyään Näin".


Musavideon aluksi haastattelija Mikko Alatalo kysyy Jiiltä:
"Tuossa teidän debyyttilevyllä tuntuu olevan semmoinen 
aika vapautunut fiilinki, oliko mukava tehdä levyä?"
Jukka vastaa:
"Se tehtiin huvin vuoks, vähällä rahalla."

Sama pätee meidän saippuakuplakeissiin.
Huvin vuoks, vähällä rahalla.

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Persugraffiti-jupakkaa YLEn Kioskissa

Onpas ollutkin melkoinen viikko puoluepoliittisella graffitikentällä.
Ja tätä kirjoittaessa on vasta tiistai!

Perussuomalaiset ovat viime aikoina yllättävän kovasti kiinnostuneet 
karikatyyreistä ja graffiteista. Ensin tuli se pilakuvakilpailu joka muuttui vitsiksi. 
Maanantaina sitten Hesarin Nyt-liitteen uutisessa kerrottiin kuinka
sinikeltaiset olivat tarttuneet spraypurkkiin. Tai ainakin 
tartuttaneet taiteilijan siihen. Tai siis en tiedä tarttuiko persuus taiteilijaan,
vai oliko jo ennestään heikäläisiä, kun maalarin nimeä ei ole paljastettu.

Voiman artikkelissa myöhemmin maanantaina 
toimittaja Tamminen kartoitti maalauksen syntyhistoriaa ja 
listasi sen julkaisun jälkeen salamana nettiin ilmaantuneita meemejä.
Sekä Nytin että Voiman jutuissa sattui olemaan myös kuvat meikäläisen kättentöistä, 
Halla-aho koirasta jonka maalasin 2013 kesällä Hernesaareen
ja Piparkakku pyörätelineestä jonka inspiraationa oli sama
tuulitakkianarkistikaksikko kuin persugraffitissa.  

Tässä vaiheessa oli reagoitava sen verran, että päivitin facebookkiin
etten minä ole maalannut hailausgraffitia persujen ikkunaan, 
väärinkäsitysten estämiseksi. Sitten tuli yö ja taideteos muutti muotoaan.
Päivän aikana yöllisen tuunauksen päälle tuli vielä Persujen tilaama tarravalokuva
 alkuperäisestä maalauksesta. Kiinnostaisi tietää, onkohan niitä ikkunatarroja
 isokin nippu odottamassa seuraavia öitä?

Aamupäivällä sain viestin:
"Moi, pääsisitkö maalaamaan graffitia tv-lähetykseen, jossa käsitellään 
Perussuomalaisten graffitin töhrintää koskien."


Toimittaja Liekki pyyteli poikkeamaan YLEn Kioskilla.
Säntäsin koulusta lainaamaan illan lähetykseen asustusta lainaksi Palefacelta.
 Hän inspiroitui 2011 sinikeltaisten aiemmista kohuista ja 
 uusliberaalista talouspolitiikasta sen verran, 
että ideoi paidan jolla kertoa kantansa puhumatta mitään. 
Toteutin Palen toiveen tuplana, paitoja on valmistettu omin käsin 2 kappaletta.
Jatkotuotannosta neuvotellaan...


Paikan päällä laitoin purkit ojennukseen ja aloitusta odotellessa 
katselin konttorin näppärän hauskaa sisustusta, 
pari hauskinta tässä kevennykseksi:


Persiljan kuvalla varustettu sisustustaulu oli tuunattu uusiksi
ja Rakelin taiteilema kasettitaulu levitti rakkauden sanomaa.


Ohjelman kesto on 30 minuuttia, joten kovin mehevää burneria 
ei voinut alkaa hinkkaamaan, mutta jotain pikkusäätöä kuitenkin.


Työpisteeksi oli varattu toimituksen seinä, jonne Rakel itse 
oli työtovereineen taiteillut maalitusseilla piristystä harmaaseen.
 Jani Leinonenkin oli käynyt seinää tussaamassa tehden tatuointihenkisen piirroksen.

Ikävä kyllä tatuointiribboni ja sateenkaari lähti vaihtoon.
Maalatessani Rakel räpsi kuvia toisella kädellä haastatteluiden ohessa:

foto: Kioskin toimitus
Sain vapaat kädet maalauksen suhteen, joten valitsin sanan joka sopi tilanteeseen.
Tässä vaiheessa kuulemma jotkut luulivat että maalaisin seinään "persu".
Se luulo vähän oli tarkoituskin.

Mutta PEACE seinään lopulta ilmaantui rauhaa tuomaan.
Soppa on nyt sen verran kiivaasti kiehunut, 
että rauhallisempi hämmentäminen voisi olla vaihteeksi poikaa.

foto: Kioskin toimitus
Lähetyksen päättyessä maalaus oli tässä pisteessä, ääriviivoja vailla.
Vartin verran vielä hinkkasin linjat ja pienet varjostukset,
 ennenkuin keräsin kamat ja jätimme studion.

foto: Kioskin toimitus

Lopputulos vielä edestä kuvattuna:


Piis mään...
Jos kiinnostaa mitä siellä puhuttiin, kurki Kioski YleAreenasta: