Matkamessut ja spraymaalausta lentoasemalla

Näillä keleillä tekee mieli sinne missä pippuri kasvaa.

 Matkamessut auttaa ensihätään. 

Viikonlopun ajan Messukeskuksessa voi ihailla, haaveilla ja varailla reissuja.

Kun matka on varattu ja passit pakattu, niin mitä pidemmälle matkustat, sitä todennäköisimmin lähtösi tapahtuu Helsinki-Vantaan lentoasemalta. Siellä passintarkastuslinjojen alapuolella sijaitsee Rajavartiolaitoksen kahvihuone, jossa tuli vuonna 2010 seinää spreijattua. Nyt kerron siitä.

Flyggalla vietin työelämästäni aika tiiviisti vuodet 1996-2011. 

Ensin kokkina ja 2000 alkaen Rajavartiolaitoksen virkamiehenä. 

Virkanimike oli viimeiset vuodet Vanhempi Merivartija. 

Merivartija lentoasemalla!?

Koska toimipiste kuuluu Suomenlahden Merivartioston alaisuuteen,
niin näin se vaan menee.

Viran lisäksi tein asuntovelallisena myös sivuduuneja; muuttomiehenä,portsarina, jne. Mutta myös piirsin ja maalasin. Kun kahvihuoneessa alkoi remontti, jollekin tuli mieleen että tylsä seinä voitaisi maalata kauniimmaksi viihtyisyyttä luomaan.

Ilmeisesti meikäläisen firman kursseilla piirtelemät karikatyyrit opettajista

 ja passikopissa rustaamat sarjakuvaukkelit oli tehneet esimiehiin sellaisen 

vaikutuksen, että kädenjälkeä haluttiin isomminkin esiin. 

 Tein työkavereille kyselyn, mitä he seinälle haluaisivat. 

Työyhteisön 150 duunaria kattavan kyselyn tuloksena ennalta arvattujen 

kirkkoveneiden lisäksi tuli myös hyviä ehdotuksia . 

Valitsin muutaman ja laitoin äänestyksen II-vaiheen käyntiin, 

jotta mahdollisimman moni tuntisi mielipiteensä huomioiduksi. 

Lopulta kolme eniten ääniä saanutta olivat:

* Helsinki

* merimaisema

* auringonlasku

Nämä ehdotukset lopulta yhdistin ja niin tavoitteeksi tuli 

"merinäköala Helsingistä auringonlaskulla". Käänsin vielä maiseman 180 astetta, 

eli näkymä Helsinkiin päin mereltä tultaessa. Tämän jälkeen etsin Helsinki-aiheisia kirjoja kirjastosta sekä selasin nettiä ja aikakauslehtiä jotta saisin rakennettua karkeaksi malliksi kollaasin kuvista. En todellakaan ole mikään it-guru, joten photoshopin sijaan malli syntyi "leikkaa-liimaa" -tekniikalla kopiokoneen avustuksella:

Jostakin lentoliikenteen historiaa käsittelevästä kirjasta löysin tyylikkään kuvan vanhasta mainosjulisteesta. Samanhenkistä vedenpintaa lähdin tavoittelemaan Kolera-altaaseen.

Tarvikehankintakierroksen jälkeen oli aika kääriä hihat 

ja lähteä telttailemaan. Maalipölyn minimoimiseksi kahvihuoneessa pystytin 

suojamuoveista telttamaisen hökötyksen, jonka suojassa seinää maalasin.

Ensin lyijykynäluonnos seinään ja sitten isoimmat alueet kuntoon, eli meri ja taivas. 

Sen jälkeen maalarinteipin ja askarteluveitsen kanssa värialue kerrallaan eteenpäin.

Pikkuhiljaa homma eteni ja maisema alkoi hahmottua.

Sävyeroilla hain kolmiuloitteisuutta rakennuksiin ja maisemaan.

Ennenpitkää olin jo ääriviivoja ja ikkunoita vaille valmis. 

Teltan pystyin tässä vaiheessa jo purkamaan.

Taustalle laitoin kerrostalosiluettia fiilispohjalta 

ja kauimmaisten talojen väritkin nykäisin puhtaasti hatusta.

Vähän piti myös oikoa, jätin aidan pois pressanlinnan ympäriltä, 

mutta lippu piti kuitenkin nostaa salkoon.

Lopputulos sai kiitosta, vaikka muutama perspektiivivirhe itseäni jäikin kiusaamaan.

Jos taivaan väritys vaikuttaa epäluonnolliselta, kyseessä on tietty "taiteilijan vapaus". 

Mutta aikalailla samankaltaista värimaailmaa todistetusti lentokentällä on nähty, kuten Joonas Rennicken platalta ottamasta fotosta näkyy:

Onhan se aina mukavaa kun seiniä saa maalata. 

Tässä tapauksessa hauskinta oli kuitenkin se, että homma tapahtui virka-ajalla, eli toisin sanoen Valtio maksoi meikäläiselle projektiin hurahtaneiden muutamien työpäivien ajalta täyden palkan. Toki valtion palkkalistoilta löytyy muitakin graffitimaalareita.

Tero Karvinen valittiin läänintaiteilijaksi vuonna 2011 ja kahden vuoden ajan Pirkanmaan läänintaiteilija suoritti toimenkuvaansa spraykannu taskussa ilosanomaa levittäen.

Mutta niistä matkamessuista vielä. 

Monesti on tullut käytyä, yleensä asiakkaana, kerran myös duunissa.

Vuonna 2010, ennen maalausprojektia, oli Rajavartiolaitoksella osasto messuilla. 

Sinne valittiin pari edustajaa jakamaan esitteitä ja esittelemään sen aikaista uusinta uutta: passintarkastus automaattia. Keikka tietysti kiinnosti, koska kaikki työaika joka oli 

pois passikopista maistui mukavasti mansikalta.

Osastolla kävi kiinnostuneita messuvieraita testaamassa automaattia.

Myös virkamiehiä toisista ympyröistä tuli tutustumaan laitteeseen.

Kuva "Rajamme Vartijat" -lehdestä.

Totuttuun tyyliin loppuun videosuositus. 

Koska nyt käsittelin lentoasemaa, rajatarkastusta ja matkamessuja 

 kyseessä ei kuitenkaan ole puhemusiikkia, vaan näet 

kuinka Kristiina Braskin näköinen nainen käyttää nimenomaista 

Rajatarkastus-automaattia virallisessa opasvideossa.

Automaattinen rajatarkastus

Hyvää matkaa, trevlig resa!

Hip hop- viisumi home made

Kevät on jo sen verran pitkällä että peruskoululaiset odottaa suvivirttä ja kesälomaa, amikset ja lukiolaiset odottavat kesäduunia, mutta me muut koulunpenkkiläiset koitamme parhaamme mukaan päästä sisälle uusiin kouluihin, eli ravaamme pääsykokeissa. Omalla kohdalla viime viikolla oli ohjelmassa Metropolia HKI, tällä viikolla Muotoiluinstituutti Lahessa ja Humak Grani. Hakemuksen kohteena siis  2 x kulttuurituottaja ja 1 x graafinen suunnittelija.

Lahden Muotoiluinstituuttiin hakua ehdotti jo äitimuori aikoinaan, vuonna 1993, kun opiskelin Lahden Fellmannissa ravintolakokiksi. Silloin jäi hakematta, kiireellisempää oli saada kokkiopiskelut päätökseen, käydä intti pois alta ja päästä omille siiville pois kotoa ja työelämään. Näin 20 vuotta myöhemmin tämä kuljettu tie ei kaduta, mutta nyt se opiskelupaikka olisi kultaakin kalliimpi. Piti siis yrittää parhaansa ja vähän päälle näissä hakemushommissa. Viime vuonna hakutilanne tuli "vähän puun takaa" kuten kerroin aiemmin tämän jutun alussa ja silloin hakemukset ei tuottaneet tulosta. Tänä vuonna pystyin panostamaan ennakkotehtäviin ihan eri tavalla ja tuloskin oli vähän eri. 

Haettuani kolmeen kouluun, myös  kolmet pääsykokeet kutsui.

Muotoiluinstituuttiin piti laittaa hakupaperin mukaan ammattimainen portfolio. Koska tarkoitus oli jäädä valitsijoiden mieleen, lähdin liikkeelle itselleni tärkeällä ja mukavalla teemalla; hip hopin keinoin. Rakentelin luonnoslehtiöstä mattopuukon ja kromimaalin avulla spraypullon ja luottovälineiden kanssa (viivotin, lyijäri ja pari tussia) väkersin etiketin. Toivottu vaikutus ilmeisesti toteutui, koska tuli kutsu itse pääsykoetapahtumaankin tälle viikolle. Toissayönä rakensin Lahden ennakkotehtävää klo. 21- 04.30. Tehtävänanto oli seuraava: 

"VIISUMI

Pääsykokeisiin osallistumisen edellytyksenä on viisumi, jonka suunnittelet ja myönnät itsellesi. Suunnitteluasi rajoittavat vain seuraavat seikat:

- viisumin koko ei saa olla postikorttia suurempi

- viisumissa on oltava nimesi ja kolme eri sanaa, joista ilmenee miksi pidät graafisesta suunnittelusta

Suunnittelemasi viisumin pitää henkiä sanojen merkityksiä. Kaikenlaiset tekniikat ja työvälineet ovat sallittuja."

Sinänsä hauska juttuhan on, että aiemmassa työpaikassani Helsinki-Vantaan lentoasemalla, jossa työnantajana oli Suomenlahden Merivartiosto , apupäivystäjän tehtäviin kuului mm. viisumin myönnöt. Niinpä reilun kymmenen vuoden työuran aikana tuli oikeita viisumeita myönnettyä omin käsinkin isohko nippu, pääsääntöisesti merimiehille kauttakulkuviisumeita lentokentältä satamaan.

Miettiessäni toteutustapaa ajattelin että periaatteessa nyt voisi revitellä vähän reippaammin ja päätin lähteä hakemaan lopputulosta, jonka tunnistaa kaukaakin viisumiksi, mutta läheltä katsottuna tuottaa "ahaa-elämyksiä". Pian tässä ne luettelen, koska sitä itse "viisumia" ette kuitenkaan pääse livenä näkemään. Teemana halusin myös pitää edelleen hip hopin, itseäni huvittaakseni. Ne kolme sanaa piti keksiä myös ja pitkällisen pohdinnan tuloksena kirjoitin siihen: "mielikuvituksellisuus, monimuotoisuus, hauskuus". 

Mikäli joku lukija ei tiedä miltä viisumi näyttää, niin tässä on malli suoraan Googlesta:

Jonkun viisumitoimiston mainos, henkilötiedot "taitavasti" peitetty, kun ne kuitenkin voi lukea kuvan alta...

 Eikä muuta kuin hommiin: kokeilin ensin jos vesiväreillä olisin saanut sopivan sävypohjan mutten ollut tyytyväinen aikaansaannokseeni, joten vaihdoin pastelliliituihin:

Mycket bättre. Viisumissahan täytyy myös olla erinäköisiä pohjakuviokerroksia ja kuviointeja turvatekijöinä. Niiden tekemiseen otin kannut ja addut:

Kuva kuuluu asiaan olennaisesti. Mietin pitkän tovin piirränkö vai liitän valokuvan, kumpikaan ei oikein tuntunut kovin persoonalliselta. Siispä tein molemmat, eli skannasin kämmeneni, tulostin ja piirsin valmiisiin juonteisiin sopivan lärvin:

Vielä pari aitoustekijää tarvittiin. 

Valokuvan alle skannasin zoomatun sivunpalasen omasta aidosta passistani 

ja oikeaan yläkulmaan piti saada jotain erilaista paperia missä olisi hyvä olla jo valmista pohjakuviointia; TDK-VHS- videokasetin etikettilapusta sellainen järjestyi.

Aitousleiman virkaa suoritti vanha itsekaiverrettu leimasin, jota olen käyttänyt eri kustomointituoteiden ohessa oleviin "aitoustodistuksiin":

Alareunaan piti vielä saada jotain paperia jossa on vesileima valmiina, (toiminimen perustuskirjasta löytyi), hologrammin suunnittelin askartelevani kahdesta erilaisesta foliosta, mutta koska nukkumisaikaa oli jäljellä 2,5 tuntia ennen herätystä, niin oikaisin ja käytin jotain lasten pahvista leikkirahaa vasemmassa yläkulmassa.

Mutta konelukurivihän piti vielä saada valmiiksi ja mielellään kohopainatuksena, turvatekijäsyistä. Suodatinpussista saksin pari suikaletta leiman alle ja vasempaan alakulmaan vielä rivitäydennykseksi taktiset oheisläpät aihealueeseen liittyen.

Siinä se. Saa nähdä miten käy. Testit oli eilen ja "yllättäen" loppui aika kesken luomistyön, mutta paremmin meni kuitenkin kuin viime vuonna. 

Nyt vain enää odotellaan, jos vaikka pääsisi takaisin kouluun...

Liisanpuisto: Takaisin Kouluun

Peace out