Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juhannus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Juhannus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Rokkitähtiä ja Mustaa metallia

Junnumpana tuli muutama juhannus vietettyä festareilla ja leirintäalueilla.
Silloin 1980-1990-lukujen taitteessa bändeillä oli vielä omat keikkabussit, 
monesti aika rähjäiset mutta myös rappioromanttiset kulkupelit.
Niiden kyljissä oli vaikka mitä kirjoituksia faneilta bändiläisille.

Tätä nykyä omat keikkadösät on aika harvinaisia, 
useammalla bändillä saattaa olla sama auto ja kuski vuoroviikoin, 
tai sitten kulkeminen tapahtuu pienemmillä ja taloudellisemmilla pakettiautoilla.
Poikkeuksiakin löytyy...
Petri Nygårdilla on edelleen oma bussi ja tyylikäs onkin.

Itse löysin keväällä Hollolasta pusikon, jossa makaili muutama autonraato.
Niiden porukassa oli myös auringon haalistama musta helmi,
merkiltään Bedford ja vuosimallia tosivanha.
Juhannuksen kunniaksi lähdin maalaamaan sen
vähän hevimmäksi.


Kun raskaasta rokista puhutaan, kuka onkaan Se rokkistaroin?
No tietenkin edelleen rokkaava Motörheadin Lemmy.
Kumpikohan on vanhempi, legenda Lemmy vai pusikon Bedford?


Matkaevääksi teeman mukaisesti Rockstar energiajuomaa. 


Pusikossa se hylätty keikkaratsu lymyili yhä.
Hihat vaan heilumaan; lavat sivuun, 
koivuille kirvestä ja maitohorsmille saappaanpohjaa.


Keulalla oli vahti valppaana lippu kourassa.


Kiesi oli ottanut osumaa spraypullosta jo aiemmin, 
aika heikoin tuloksin.


Motörhead sanasta sai mukavasti säädettyä oman version, 
logoonhan on ulkonäkösyistä laitettu ne öö:n pilkut, 
joten otin skandinaaveja itsellenikin ja vedin ruotsiksi.
Maalarihende på finska.
Hendenvaara-kyltin sai myös kivasti yhdistettyä pataässään.


Tihkusateessa sketsailin sanan runkoon. 
Jätin tekstin säätämättä puolikaareen aika- ja olosuhdesyistä.


Toki piti sisustakin kuvata.
Koska vähän väliä aurinko paistoi ja vettä satoi, 
sadekuuron aikana poikkesin sisällä.


Kuskin penkki on varmasti nähnyt paljon ja kaikkea,
jos se osaisi puhua niin tarinaa riittäisi varmasti.


Sisusta oli rikottu, homeinen ja haiseva.
Ties mitä siellä olikaan touhuttu. Seinällä oli pari valokuvaa joista 
tod.näk. selittyi miksi keulaan joku oli spreijannut 
Pervo Kana.


Teurastamoapulainen näytti ainakin poikenneen, 
ehkä vuonna 1991.


Nyklatkin löytyi, mutta virtalukkoon niitä oli turha kokeilla.


Old school ilmastointi:
"Talvi lämmitys- kesä tuuletus"


Parin tunnin suihkimisen ja sadekuuroja väistelyn jälkeen homma oli kupissa.
Väriyhdistelmästä sen verran että ei todellakaan liity mihinkään pärinäpoikiin.
Keltainen ja punainen kun nyt sattuu olemaan nuo Hendenvaara-kyltin värit.


Ennen lähtöä oli tietysti otettava poseerausfoto.
Ei muuta kun perse penkkiin ja hevimerkki ilmaan!


Sinne se helmi jäi lepikkoon lepäilemään.
Toivottavasti eläkepäivät jatkuvat rattoisasti 
tästedeskin, nyt vähän hevimmässä kuosissa.

Lopun musaklippiä ei tarvitse arvailla. 
Hyvää juhannuksen loppua kaikille, ajakaa iisisti.




perjantai 21. kesäkuuta 2013

Vaarallinen Juhannus

Vaikka tossa aiemmin linkkasinkin jo kesäjuhlapostauksen, niin laitetaan vielä kerta kiellon päälle. Juhannushan on kuitenkin vuoden vaarallisin juhla, joten tämännimisen bloginkin on asiaan reagoitava. Poikkesin eilen Kalasatamassa juhlistamassa alkavaa lomaani, suljen luurin 6 viikoksi ja satunnaisesti kurkkaan tsägällä läppäriä. Kavereille tiedoksi että meilitse tavoittaa parhaiten, mutta huonosti.

Mutta kuitenkin se vaarallisuus... kuten monesti niin tumma huumorihan toimii. Monella duunipaikalla on varmasti taas lyöty kossupulloista vetoa, kuinka monta kuollutta Juhannus tänä vuonna kerää. Oma vakioveikkaukseni on aina 17 kpl ja kerran olen sillä pullon saanutkin.

Tässä yhteydessä siis toivotan vielä itse kullekin Hendenvaarallista Jussia! Jos makkaranpaiston ja saunomisen jälkeen alkaa pikku hiivassa tehdä mieli kalastamaan, niin ota kelluntaväline mukaan ja laita verkkarit jalkaan, niin ei Mononen korjaa ainakaan sepalus auki.


Palataan paremmalla, moikka

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Juhannus ja junamatka

Se on taas mittumaari nurkan takana. Mökkimatka tiedossa aika monella ja kesälomat alkamassa samaan syssyyn isolla porukalla. Siksi ajattelin valottaa vuodenaikaan sopien viimevuotista keskikesän raidereissua, jossa meidän perhe oli mukana. 

Ollessani siellä Synapsiassa selkää parantamassa tuli aika paljon tuijoteltua telkkaria ajan kuluksi. Huomasin sitten mainoksen, jossa haettiin Juhannusjuna- ohjelmaan matkustajia ja koska rautahepo on monessa mielessä itselleni läheinen kulkuneuvo, laitoin hakemuksen sisään 1300 muun halukkaan mukana. Hakemus johti haastatteluun ja koekuvauksiin, jonka seurauksena sitten oltiinkin Helsingin rautatieasemalla keinutuolissa odottamassa liikkeellelähtöä.



Porukkaa oli mukaan valittujen ilmoittautuneiden lisäksi iso lauma muita mtkustajia ja juna olikin verrattain pitkä normaaliin vuoroveturilliseen nähden.

http://www.ess.fi/?article=375592
Päästiin hyvin liikkeelle ja paikatkin löytyi kaiken hulinan keskellä. 



Muita junavieraita oli meidän tavallisten kansalaisten lisäksi mm. Jaakko Kolmonen ja Joulupukki. Ei hullumpaa matkaseuraa siis. Matkan pysäkit oli seuraavat:
Helsinki, Pasila, Tikkurila, Riihimäki, Hämeenlinna, Tampere, Parkano, Seinäjoki, Kokkola, Ylivieska, Oulu, Kemi ja Rovaniemi. Meidän trio päätti jäädä pois Seinäjoella koska onhan se Rovaniemi aika kaukana ja poiskin piti joskus tulla.


Matkan varrella oli asemilla porukkaa koko ajan enenevissä määrin,
 tässä Riihimäen asemalaiturinäkymää.

Itse en kovin hirveästi kerennyt junassa muuta tekemään, kuin piirtämään juhannusaiheista taulua, jonka olin luvannut matkan aikana toteuttaa. Pohjat tauluduuniin olin tehnyt jo kotona spraymaalilla, koska junassa sisällä suihkiminen olisi saattanut olla kanssamatkustajien kannalta 
vähemmän miellyttävää. 

tämä kuva ylen sivuilta
Maalitusseilla sitten väkersin "ei niin ergonomisissa" olosuhteissa tauluun kesämaiseman saunoineen, koivuineen ja kokkoineen. Taustalla viilettää vanha paikallisjuna, jota joku kommentoi Juhannusjunan fb-sivuilla puutteelliseksi, koska siitä puuttuvat johdinlangat katolta. No niinhän ne puuttuvat, mutta taiteilijan vapaudella jätin ne pois, koska juhannustunnelmaa henkivään tauluun olisi muuten tullut mielestäni liian hallitseva elementti sähkötolpista ja johtimista kokonaisuuden suhteen.

Toki siinä tuhertaessa jutusteltiinkin juontaja Ella Kannisen kanssa mm. katutaiteesta, vähän urbaanimmista perhearvoista ja nuorisotyöstä. Pätkäkin  kertoili miksi käsi oli kantositeessä ja kuinka Jussia oli suunniteltu vietettävän. Kun taulu oli valmis Tampereen tuolla puolen, Radio Suomen kuulijoille kertoilin millainen duuni tuli tehtyä ja mistä syystä. Vähän oli epänormaali tilanne; juhannusaattona haastatellaan junassa ja koetat selittää radion välityksellä mitä siellä 
junassa juuri tuli taiteiltua.



 Pikkusälli pääsi vierailemaan myös ohjaamossa toisen juniorin kanssa, lähes samalla tavalla kuin itsekin reilut 30 vuotta aiemmin, kun pappa-vainaani oli veturinkuljettajana.



Koska matkalla oli useampi tunti aikaa niin 11-vuotias käsipuoli rakensi ajankulukseen taskukokoisen juhannuskokon tulitikuista. Täytyyhän ajankohtaa viettää elävän tulen parissa joka tapauksessa ja kuten arvelimmekin, niin stidikokkoa suurempaa juhlavalkeaa
 emme livenä päässeet katsomaan.



Kullakin pysähtymisasemalla oli kaikenlaista ohjelmaa järjestettynä, usein tanssia ja elävää musiikkia. Mutta myös vähän eksoottisempia virityksiä nähtiin, kuten esimerkiksi tämä puujalkaveijari, olisiko ollut Tampereella kenties?



Junaisäntä Jusu huolehti kaiken muun ohessa siitäkin, että asemilta saatiin 
kaikki matkalaiset takaisin kyytiin ajallaan.



Ravintolavaunussa oli kuulemma ajoittain hirmuinen tungos, välillä väljempää. Rouva nautti matkastaan piilossa kameroilta, kanssamatkustajien kanssa rupatellen ja kahvikupin äärellä se sujui rattoisasti. Pätkä risteili junaa edestakaisin, fotaili ympäri stogea, (suurimman osa tän postauksen kuvista  ja välillä otti tuntumaa myös tv-työskentelyyn:


Pari ryhmäkuvaakin räpsäistiin muistoksi, koska muusikkovirtuoosi Iiro Rantala 
oli saatu irroitettua pianosta ja junaisäntä Jusu Lounela kerkesi hetkeksi pysähtymään, 
niin Pätkä nappasi tämänkin fliksin.


Vaikka Jusulla olikin illan komein kostyymi, jonka oli kuorruttanut punaisella tirehtööritakilla, niin llan edetessä saapui paikalle myös se kuuluisin punanuttu:


Joulupukki ei paljon vitkastellut, vaan liittyi tyylikkäästi asemalaituritanssien meininkiin mukaan



Jäätyämme Seinäjoella pois kyydistä, oli aika laittaa liekit kehiin ja lämmitellä loimotuksessa.





Jatkoimme Seinäjoen Omenahotelliin yöksi ja seurasimme sivusilmällä matkan jatkumista töllön kautta. Hanurimusiikki jatkui yhä eri asemilla ja nuorin matkaseurueestamme ilmaisi kantansa asiaan sanattomalla viestinnällä


Juna jatkoi matkaansa ja tarkemmin voit halutessasi tutkia aihetta virallisemmilta sivuilta:

Seuraavana päivänä pelattiin minigolfia ja ihmeteltiin lähes autiota kaupunkia. Iloiseksi yllätyksekseni myös muutamia maalattuja seiniä tuli vastaan, luvalla ja ilman:



Omenassa loikoiltujen kahden yön jälkeen palattiin etelään. Matkalla tietysti nautittiin perheen yhteisestä ajasta sekä ihasteltiin maisemia niin kaupunki-kuin maaseutuympäristössäkin. Liikkuvasta junasta otettu, joten skarppius ei ole paras mahdollinen...



Koska kiinnostukseni junia kohtaan alkoi Riksusta, niin olkoon viimeinen kuva sieltä pappa-vainaan työpaikalta, jonka suojelemisesta parasta aikaa Riihimäellä käydään aktiivista keskustelua. Jos minulta kysytään, niin ehdottomastihan noin mainio miljöö olisi säilytettävä.


Jos haluat nähdä Juhannusjuna- ohjelman läppäriltä, tuosta linkistä se onnistuu: 
tai sitten suoraan lupalaatikon kautta; maanantaina 17.6.2013 alkoi ja ensi tiistaina 23.6. loppuu.

Viimiset rivit saa kuitenkin taas musiikki, teemaan sopien kaksi vaihtoehtoa omavalintaisesti:

 tai