perjantai 3. kesäkuuta 2016

Jo joutui armas aika ja koulu loppui kirjaimellisesti.


Tänään on muksuilla ja teinareilla ilon päivä, kun koulu loppuu. Omalle koululaiselleni
 tällä päivällä on vielä suurempi merkitys, sillä oppivelvollisuus on ysiluokan jälkeen 
suoritettu. Sen kunniaksi pieni kurkkaus koulumaailmaan ja menneisyyteen.

Vuoden 2007 syksyllä eräällä pikkukoululla kokoontui viereisen rivitaloalueen
poikaporukka, ensimmäistä koulupäivää aloittamaan. Hymy oli herkässä ja Rassekin 
irvistää todennäköisesti vain koska aurinko häikäisee ja lippis jäi kotiin.
Terveisiä koko porukalle!


Vaikka kundit on vaihtaneet kouluja ja porukka hajaantunut, toissapäivänä oma ipana palasi leirikoulureissulta, jossa oli ollut mukana näistä herrasmiehistä 3 / 5. 
Aika hauskaa.

Juhlan kunniaksi poikkesin kuvaamassa samaa koulua uudestaan. 
Tuli aika ristiriitaiset fiilikset. Jo silloin kun muksu oli kyseisessä 1.-2. -luokkalaisten 
pienessä koulussa, Helsingin kaupunki kartoitti lakkautettavia kouluja. Asia tietysti
kuumensi vanhempia ja erilaisia kampanjoita asian suhteen suunniteltiin. Itse 
työskentelin aivan muiden kuin taiteellisten asioiden kanssa silloin, mutta piirsin silti
pari kuvitusehdotusta mielenilmauksia suunnitteleville työryhmille 
mahdollisia flaijereita tai tarroja varten.


Silloin koulu onneksi säästyi leikkauksilta. Mutta nyt tilanne on surkea.
Lapselleni tärkeä rakennus ja pihapiiri odottaa homeisena ja laiminlyötynä mitä
sille tulee lopulta tapahtumaan. Tyhjillään se on ollut jo vuodesta 2012.


Luonto näyttää ainakin valloittavan pihaa pikkuhiljaa takaisin.
Sisäpihan seinille puolestaan on ilmestynyt toisenlaista valloitusta:
tägäiltyjä kirjaimia.


Toisella seinustalla sama juttu. Pihalla on siis edelleen käyttäjänsä.
Käsialasta päätellen nuoret viettää aikaansa ja ajankuluksi piirtävät 
hylätyn koulun seiniin. Tarkemmin katsoessa näkee, että seinää on maalattu ja 
putsattu jo monet kerrat. Katoksen alla oven ikkunat on rikottu ja paikattu. 


Rakennusta siis edelleen huolletaan ja ovitarrojen mukaan vartioidaankin.
Lisäksi vieressä on runsaasti asuintaloja, joten naapuruston toimesta tapahtuva
 vahtiminen varmasti kuuluu "kissa ja hiiri"-pelin henkeen. 


Hylättynä on myös "FlaiFlai". Antti Nordinin teräsveistos on 
palveli aiemmin hienosti välitunneilla  kiipeilytelineenä. 

Ehkä parhaiten ajan kulua 9 vuoden taakse kuvaa nuoriherra Nieminen
vuosimallia 2007 ja 2016. Muita ryhmäkuvan sankareita ei tähän hätään 
alettu hätyyttelemään paikalle, mutta ehkä sellainenkin kuvaus vielä järjestetään.


Samaan aikaan toisaalla. 

Ristiriitaisia tunteita on homekoulujen ansiosta monessa muussakin kaupungissa,
kuten vaikkapa kotikaupungissani Riihimäellä. Lapsuudenkotini läheinen 
ala-aste, Uramon koulu on parhaillaan purettavana.  


Oli ihan viittä vaille, etten itsekin aloittanut koulunkäyntiä Uramossa, joka olisi 
varsinaisesti ollut lähikouluni. Isä ja hänen isänsä olivat kuitenkin käyneet kouluaan
 vähän toisessa suunnassa, Pohjoisella ala-asteella. Faijahan sen tarinan 
muistaa paremmin, miten ne neuvottelut meni, mutta 
lopulta kuitenkin Pohjoiselle suuntasin.

Tuli ne Uramokin pihapiiritkin tutuksi vuosien varrella. Koulun vieressä on 
puistoalue, jossa yläasteikäisenä tuli pyörittyä ajoittain ja melko usein siellä myös 
sattui ja tapahtui vaikka minkälaista. Ja viereisellä vuokrataloalueella oli 
myös melko vilkasta väkeä, ainakin silloin 1980- ja 1990- luvuilla.

Siihen taustaan verraten olin hyvin yllättynyt, kun pari viikkoa sitten
Aamuposti uutisoi purkutyömaan ilkivallan siivoamiskustannuksista.
Lisäksi enemmän uutisoimista mielestäni olisi silloin, jos purettavan rakennuksen
ikkunoita EI kivitettäisi rikki.

Tapahtuneeseen oli näemmä reagoitu ja laitettu siivoojat vartioimaan purkualuetta.


Vilkkaan naapuruston lisäksi Uramolla oli myös toinen maine silloin aikoinaan.
Uramo oli jostain hemmetin syystä aina paras koulujenvälisissä urheilukisoissa.
Oli lähes laji kuin laji, niin hyvin usein pokaalit päätyi sinne.
Pakko myöntää että se otti pannuun Pohjoisen koulun oppilaita.

Kuva:Aamuposti
Se sporttimaine ilmeisesti on edelleen voimassa, ainakin oli vuonna 2013


Nyt urheilukupla oli kuitenkin puhjennut, niinkuin pehmopallo Uramon laattapihalla.


Pallon lisäksi Järviset, Lampiset ja muut sukunimisuksitehtaiden tuotteet
oli viskattu pihalle rankalla kädellä.


Pääovella selvisi, että koulussa oli selkeästi siirrytty soveltamaan avoimempaa ja 
ulospäinsuuntautuneempaa toimintamallia. Lisäksi perinteisten mailapelien tekniikoita
 oli alettu toteuttaa myös sisätiloissa. Ainakin ylimmässä kerroksessa oli varmasti 
pelattu pesäpalloa, koska joku oli jo haavoittunut.


Musiikkiluokkakin taisi löytyä, joku lienee treenannut rokkitähden 
elkeitä, tuoli oli kuitenkin ulosheitettäessä tarttunut sälekaihtimiin. 


Mutta oli pihallekin asti jotain lentänyt.


Harmooni. Nähtävästi sillä oli vedetty vähän heavympaa vibratoa,
 joka oli ollut jo kerrassaan liikaa.


Koulurakennuksen tienpuoleiselle kyljelle oli syntynyt kannanotto. Liittyikö tämä 
kasvatusasia kivenheiton päässä sijaitsevaan kaupalliseen puutarhaan vai 
viitattiinko sillä kotikasvatukseen, tai kenties kotikasvatukseen? Mene ja tiedä.



Vapaasta kasvatuksesta huolimatta puurot on näemmä syöty,
tai syötetty.


Nyt kun rakennus oli pintapuolisin tsekattu, suuntasin sisälle. 


 Avaimiahan kulmaoveen ei ollut, mutta ei sen pahemmin ikkunoitakaan.
Sisällä joku tuhmeliini oli piirtänyt seinään, eikös se paperi ole piirtämistä varten?


Ymmärrän kyllä että joskus koululainen ei jaksa oppitunnilla keskittyä ja 
käyttää aikansa piirtämiseen. Kuulostaa kovin tutulta...


Esimerkiksi omat muistiinpanoni Metropolia ammattikorkeakoulun 
kulttuurituotannon apurahakurssilta näyttää tältä. 


Sisäseinien kliinisyyttä ihmettelin kovasti. Muutamia täksyjä lukuunottamatta 
seinät oli lähes koskemattomat. Ala-aulan päädyssä kuitenkin löytyi jotain 
kuvisluokkaan viittaavaa: metsän puita ja kärpässieniä sammalpedillä.


Juhlasalista puolestaan kuului jotain, ihan kuin joku laulaisi.
Tai jotkut. Oli pakko tutkia lähempää, mutta varovasti.


Hiippailin jumppa- /juhlasalin parvelle kuikuilemaan mitä tapahtuu.
Tässä samassa salissa olin vieraillut myös koripallojoukkueen treeneissä 
noin vuonna 1983, luokkatoverini Akin pyydettyä mukaan. Kävin muistaakseni 
kahdesti. Akin kanssa homma toimi, mutta muut vanhemmat pelurit tuijotti kuin
 halpaa makkaraa, eikä pallo pysynyt ihan toivotusti näpissä. Lisäksi treenien 
jälkeen koulun ulkopuolella joku yritti kiristää rahaa, mutta koska 
aloin kolmasluokkalaisena itkemään, päästi se pahis minut jatkamaan kotia kohti.


Uramon salissa oli varmasti harrastettu vuosikymmenten 
varrella lähes kaikkea mahdollista urheiltavissa olevaa.
Kuten vaikka RC-autoilua:
foto: http://www.elisanet.fi/~d634654/tapahtumat/Uramo/Uramo_03.jpg
Ja nyt siellä samalla lavalla oli kuorolaulu käynnissä.


Esiintymislavan nurkassa musiikin opettaja laulatti lapsikuoroa
Suvivirren säkeistöihin sormi pystyssä.


Vaan oliko musaope keksinyt itse lisää sanoitusta biisiin?
Mutta fakta mikä fakta: Uramon koulu oli ja meni, muistot säilyy.
Tämän rakennuksen taika oli kuitenkin lopussa.


Loppuvideon suhteen etsin jotain piristävää versiota Suvivirrestä, mutten 
ainakaan itse sellaista löytänyt. Joten sen sijaan voitte kuunnella
MC Scuren biisin "Nuoruus", jonka sanoitukset sopii hyvin tähän tilanteeseen.
Hyvää kesää kaikille koululaisille, auringon paistetta ja rentoa lomaa!


Videon on kuvannut Felt Fotografi Tampereen hylätyn Tulitikkutehtaan ympäristössä,
vuoden 2013 kesätaidenäyttelyäni varten ja siksi filkan nimi on

Hende: "Here 2 Stay", official making of the art exhibition.


4 kommenttia:

  1. Harmi, ettei taideteoksesi näy ulos. Toisi vähän iloa muuten niin surullisen näköiseen kouluun. Eksyin sivullesi graffitisi johdattamana, joten oli aika yllätys bongata täältä tyttäreni kuva. Hän ja nuoremmat sisarensa ovat tehneet parhaansa koulun urheilumaineen ylläpitämisessä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos palautteesta :) Kyllä se saattaa sieltä kohta näkyä, kunhan seinät alkaa kaatumaan. Ja urheilumaine on hieno juttu, oma poika on myös käynyt koulunsa urheilu edellä ja iskä kentän laidalla. Aikoinaan kun itse kisailin koulujenvälisissä, niin ainahan tuloslistassa oli Kitinojat ja Koskelat kärjessä. Hyvä että homma jatkuu sukupolvelta toiselle menestyksekkäänä ja tsemppiä tuleviinkin kisoihin! Oon aika monesti myös yhdistänyt urheilua ja graffitia, täällä blogissa niitä löytyy liittyen jääkiekkoon ja nyrkkeilyyn ainakin, monesti junioriurheilun näkökulmasta.

      Poista
  2. P.S. Tämän aamun Aamupostin mukaan Riksun urheilukoulu 2016 pienistä kouluista on Pohjoinen, isoista Patastenmäki ja yläkouluista Harjunrinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mahtavaa! Pääasia tietysti on että urheillaan, mutta lasten näkökulmasta on hyvä että välillä voittaja vaihtuu, eikä järjestys ole aina sama. Puuduttaa pidemmän päälle kaikkia joukkueita jos joka vuosi sama mitalikolmikko, mutta yllätyksen mahdollisuus antaa porkkanaa.

      Poista