Pete, poika ilman nimipäivää, mutta silti kauppojen hyllyillä.

Tänään keskiviikkona 29.6. on meikäläisellä syytä juhlaan.
Paitsi ettei oikeasti ole.
Tänään nimipäivää viettää mm. Petri, Petteri ja Pekka, mutta
 oma etunimeni Pete ei kuitenkaan virallisessa nimipäivälistassa esiinny.
Voit vaikka tarkastaa YLE:n Nimipäiväkoneesta.
Lapsena nimppareitani toki juhlittiin 29.6. mutta virallisesti olen kuitenkin
"nimipäiväorpo" tai "nimipäiväkoditon".

Jonkun mielestä asia voi olla yhdentekevää saivartelua, enkä nyt tietenkään
ihan vakavissani tätä kirjoitakaan, mutta kuitenkin toisaalta...
Näin aikuisena pystyy peilaamaan elettyä elämää nykypäivään, niin tietynlaista syrjintää / ennakkoluuloja nimen perusteella on kyllä tapahtunut vuosien varrella.
En ole asiasta oikeasti katkera, vaan itse olen nimestäni ylpeä ja kiitollinen
vanhempieni valinnasta olla antamatta nimeksi mitään peruspetteriä
vaan sopivan erilaisesti Pete.

Lähes aina, hyvin monissa virallisissa tilanteissa nimeni on kyseenalaistettu.
Virastoissa, kirjastoissa, kilpailuissa, ym. tilanteissa, joissa kysytään nimeä
olen vastannut totuuden mukaisesti Pete Nieminen.
Hyvin usein virkailija / toimitsija esittää kyseenalaistavan vastakysymyksen:
"Eli siis Petri vai Petteri?"
Tai vielä suoremmin:"Siis Petri Nieminen."
Ja sitten kun vastaan "Ei vaan Pete" ja esitän henkilöllisyystodistuksen
virkailijan katse nousee papereista / näyttöpäätteeltä hämmästyneenä.

Nykypäivänä tilanne on onneksi muuttunut, kun ihmisen nimenä voi yhtä hyvin
olla Kivi tai Syksy tai Kevättuuli, mutta varsinkin kouluaikoina asia häiritsi
aika paljon. Koulussa tuli joskus nimipäivät puheeksi ja sielläkin joku
 luokkakaveri tokaisi: "Ei sulla oo oikeesti nimipäivää."

Samaan aikaan kuitenkin moni Petri tai Petteri esittelee itsensä
 Peteksi. Ja sitten kun esittää sen vastakysymyksen: "Ai ootko säkin oikeasti Pete?"
Niin vastaus on 99%:sesti: "Lempinimi on Pete, mutta ristimänimi on Petri."
 Tunnen tietynlaista samaistumista mitä erilaisimpia vähemmistöjä kohtaan:
Vasenkätiset, saamelaiset, kuurot, pakolaiset, seksuaalivähemmistöt, jne.
Ehkä osittain siksi olen aina altavastaajan enkä ennakkosuosikin puolella
urheilutilanteissa tai elämässä ylipäänsä.

Tätä taustaa vasten voit ehkä ymmärtää, kuinka innoissani ja ilahtunut
olen ollut aina kun jossain yhteydessä etunimeni on tullut vastaan.
Esimerkiksi kirjallisuudessa:

Lapsena löytyi jostain kumman syystä ikisuosikkini Disneyn tuotannosta:
Pete ja lohikäärme Elliott. Tarina on edelleen itselleni tärkeä ja se inspiroikin
parisen vuotta sitten piirtelemään ihan seinälle saakka: Palanut talo ja Elliotin erhe
syntyi palaneeseen ja hylättyyn omakotitaloon Hyvinkäällä.

Ala-asteella löysin Riihimäen kirjastosta 3 etsivää-kirjasarjan, johon friikahdin 

täysin. Samaistumista kirjan henkilöhahmoihin lisäsi se, kuinka yksi pojista oli 

nimeltään Pete Crenshaw. 

Takakannen tekstin mukaan Pete "puuttuu asiaan milloin

tarvitaan väkivahvaa apua äkkitilanteissa. Hän tosin hermoilee."

Kuinka itsetuntoa nostattavaa luettavaa se olikaan noin 10-vuotiaalle,

 jonka etunimi toistuvasti kyseenalaistettiin?

Samoihin aikoihin, 1980-luvun puolivälissä R-Kioskeihin ilmestyi 

superkiinnostava karkkipatukka: Black Pete.

http://s1353.photobucket.com/user/Sekalaisetkarkit/media/BlackPetevuodelta1985_zps12ee0fad.jpg.html

Oranssiin kääreeseen oli kuvitettu merirosvon naama ja minun etunimeni.

Voitte uskoa että sitä lakritsitoffeeta tuli imuroitua kilotolkulla. Ikävä kyllä 

kyseistä herkkua ei ole enää myynnissä missään. 

Karkkibusinekseen liittyy myös Helsingin Itäkeskuksen entinen karkkikauppa

jonka nimi oli houkuttelevasti Namu Pete, jonka logossa toistui merirosvoaihe.

 Liiketoimintaa karkkikaupalla oli vuosina 1996-2006. Taisi olla vielä ysärin puolella,

 kun huomasin liikkeen jollain graffitien kuvaamiseensuuntautuneella reissulla ja 

kävin ostoksilla. Hyllyillä oli myös pari firman nimellä brodeerattua lippistä, joista 

toisen sain ostettua itselleni. Jos muistan oiken, niin maksoin hatusta 10 markkaa.

Samoihin aikoihin, ysärin puolella ystäväni Tommi lähti 

Helsinki-Vantaan lentoaseman Ravintola Cesar's:in pizzanurkasta maailmalle

ja haki työkokemusta Disney Cruise Linesin loistoristeilijältä Karibianmereltä.

Nykyisin Chef Tommi-nimellä tunnettu keittiöguru laittoi viestiä merten takaa, että

Floridassa on olemassa kauppa, josta saa teetettyä omalla printillä omilla 

värivalinnoilla upeita baseball-rotseja. Tottakai sieltä piti saada itsellekin 

yksilöllinen takki ja Tommin palatessa reissusta mukana tuli sinimusta herkku

teemaan sopivilla brodeerauksilla:

Uskollisesti Piraatti-aiheella tietenkin. Siihen aikaan vähän päälle parikymppisenä

 oma kuntosaliaktiivisuuteni oli huipussaan, joten ilman paitaa käsipainojen kanssa 

heiluva merirosvo oli selkeä valinta rintapielen kuvitukseksi.

Vaatetuspuolella on nimeni ollut myös ehkä vähän kyseenalaisemmin navan 

alapuolella, sillä jossain vaiheessa jollain vaateketjulla oli myynnissä Pete's -boxereita.

Tämäkin tuote liittyy Disney-maailmaan, sillä Pete-nimellä viitattiin 

Black Pete-hahmoon, joka suomessa tunnetaan nimellä Musta Pekka.

Vuonna 1998 olin itse edelleen itse Lentoasemalla kokkihommissa, kun 

Iltalehden lööpissä luki jonkun kaimani nimi isolla. Nuori sälli oli kuollut,

 kun ei ollut saanut keinosydäntä sydänvikaansa korjaamaan. Ikävä ja vakava 

uutinen, mutta itseäni se kaikessa järkyttävyydessään myös inspiroi. 

Itsellänihän oli synnynnäinen sydänvika, jonka takia kävin vuosittain 

Meilahden sairaalassa tarkastuksissa ja oli jo silloin tiedossa, että jossain

 vaiheessa pumppu leikataan. Pyysin kioskilta lööpin ja vaihdoin

potilaan kasvojen tilalle oman kuvani, jonka tulostin kopiokoneella keittiön

kulkuluvastani ja väritin yliviivaustussilla kuvan taustan keltaiseksi.

Roudasin feikkilööpin Ravintola FLY INN:in keittiöön, jossa työskentelin.

Työkavereilla suhtautuminen lööppihassutteluun meni aika tasan 50-50. 

Toiset nauroi, toiset nuhteli huonosta huumorista.

Toistin saman toimintamallin 10 vuotta myöhemmin, kun työskentelin edelleen

Lentoasemalla, mutta silloin jo Rajavartiolaitoksen leivissä.

Jälleen kuva kulkukortista ja leikkaa-liimaa tekniikalla kustomoitu lööppi,

tällä kertaa Iltasanomilta:

Oikeasti kyseessä oli uutinen Pete Parkkosen tippumisesta Idolseista, mutta 

omalla kohdallani oli myös tapahtunut valtava vääryys ja järkytys.

Osallistuimme nimittäin Meidän Isä On Parempi Kuin Teidän Isä-

tv-ohjelmaan pikkusällin kanssa ja Team Nieminen putosi kisasta vähän 

liian aikaisin. Fiilis putoamishetkellä oli myös aistittavissa joukkueemme

ilmeistä ohjelman välityksellä kotikatsomoissa saakka:

Joukkuetoverini synnyttyä vuonna 2000 oli jo maailma

muuttunut paljon omasta lapsuudestani ja monenlaista nimeäni 

kantavaa tuotetta oli tarjolla varsinkin lastenkirjojen puolella.

Ihan pikkuvauvoille Pete Pöllöä liikkuvilla silmillä,

vähän isommille sitten jälleen merirosvoseikkailu, jossa tarinan setä oli

nimetty Peteksi. Tämän kirjan lahjoitin luonnollisesti sukulaislapsilleni.

Myös vähän "pelottavampaa" Mörköleikkiä oli tarjolla Kirjamessuilla.

Mutta lopulta kuitenkin se Rohkeus löytyy, ainakin 

Pete ja Pate nimisillä pesukarhuilla. 

En osaa sanoa mistä etunimeni yllättävä lisääntyminen

tarjolla olevissa tuotteissa johtuu. Liittyykö siihen kaima Parkkosen menestys 

musiikkirintamalla ja sitä kautta ehkä kirjakustantamojen yritys ratsastaa 

toisesta yhteydestä tutulla nimellä, vai liittyisikö samalla motiivilla asiaan 

muuan keltakypäräinen rakennusmies?

Puuha-Pete on tietysti myös otettu haltuun meidän perheessä, niin tv-formaattina kuin 

fanituotteinakin. Kun poitsu syntyi vuonna 2000, alkoi samana vuonna töllössä

ilmestyä mukava animaatiosarja kaimapojan puuhasteluista. 

Illalla ipanan oli tietenkin turvallista nukahtaa tutun kaverin tyynyliinan äärelle.

Pidän hahmosta itsekin ja muutaman kerran on tullut hahmoa lainattua myös

 jonkun graffitin kylkeen, ehkä hauskimpana niistä hylättyyn autokorjaamoon 

toteuttamani maalaus Leffasankarit autokorjaamolla, joka nykyisin jo purettu.

Puuha Peteä versioivia firmoja on näemmä myös pari versiota kotimaisessa yrittäjissä: 

sukkia kauppaava http://www.puuha-pete.fi (yrittäjän etunimi Petter)

ja pintaremontteja toteuttava http://www.puuha-pete.com (yrittäjän etunimi Petri)

Tiedä sitten miten kauppa käy, mutta näinhän se yritystoiminnassa monesti menee.

Opiskellessani kulttuurituotannon parissa omaa puuhailua

Metropolia Ammattikorkeakoulussa, säilytän kunnon koululaisen tapaan

kyniäni penaalissa, jossa hymyilee tuttu hahmo.

Ohjelman tunnuslause sopii myös omiin projekteihini kannustaen:

"Onnistuuko? Tietenkin!"

Tätä taustaa vasten varmaan ymmärrätte, kuinka riemuissani olin kun jokin aika

 sitten sain erään yllätyksenä tulleen paketin postissa.

Olin kiinnittänyt tietysti huomiota ruokakauppojen hyllyillä erääseen 

maustekastikkeeseen jo aiemmin, mutta nyt jotain muuta googlaillessani oli tullut

 vastaan Texas Pete- kastiketehtaan kotisivu, josta oli myös saatavilla brändin nimellä 

varustettuja vaatteita. Kun vielä kastikkeen etiketissä on samat värit kuin itse 

käyttämässäni Hendenvaara -"logossa", niin asiaa oli tutkittava enemmän.

Meilasin maahantuojalle ja kysyin löytyykö tuotemerkin "fanituotteita"

Suomen markkinoilla jo jostain ja jos, niin kuinka niitä voisi ostaa?

Vastaus tuli pikaisesti, mutta myynnissä kuulemma vaatteita tms. oheistuotteita

Suomen päässä ei ole. Vain sitä olennaisinta, eli maustekastikkeita. 

Kiitin infosta ja toivottelin hyvät kesät. Sain kuitenkin vielä viestin, jossa 

kysyivät osoitettani, sillä halusivat lähettää nimikaimalle tervehdyspaketin.

Kun sitten muutama päivä myöhemmin sain paketin noudettua, sisältä

löytyi hymyilyttävä yllätys: maustekastiketta parilla eri maulla

sekä lippis ja t-paita brändilogoilla!

Pakkohan tässä on olla tyytyväinen kivasta asiakaspalvelusta ja lähteä 

nimipäivän juhlimisen kunniaksi hakemaan loput tarvikkeet fajitas-ateriaan

 läheisestä kivijalka- ruokakaupasta. 

Juhlasapuskaa mutustaessa taustalle voi laittaa luonnollisesti 

aiheeseen sopivaa puhemusiikkia. Kasarin-ysärin taitteessa Riihimäen kirjaston

kautta löytyi New Yorkista ponnistanut 3rd Bass- yhtye, jonka yksi MC

käytti nimeä Prime Minister Pete Nice. Sitä oli hankittava omiinkin hyllyihin, 

mieti nyt kuinka siisti räppinimi: Pääministeri Kiva Pete. 

(vaikka räppärin oikea etunimi tietysti olikin Peter)

Harmi että yhtyeen matka ei mennyt ihan niin kivasti, mutta monta hyvää 

biisiä yhtye sai aikaan. Ja siksi juuri tämä biusa, että monesti omatkin steppailut

edelleen jatkuu pitkälle aamuyön puolelle. Varmaan myös tänään.

3rd Bass: Steppin' To The A.M.