perjantai 2. joulukuuta 2016

Slush Music: Graffitipiano-baaritiski

Jälleen kerran tuli mielenkiintoisen erilainen keikkatarjous sähköpostiini joitain 
viikkoja sitten. Vanha yhteistyökumppani kyseli, onnistuisinko järjestämään muutaman 
pianon spraymaaleilla maalatuksi. Ajatus sinänsä oli niin hölmö, että tietysti vastasin 
"Kyllähän se onnistuu!"

Pianon maalaamisesta on aina silloin tällöin puhuttu muutamankin frendin
kesken, lähinnä vitsillä. Pianohan on lähtökohtaisesti melko kallis
sijoitus olohuoneen nurkassa, monesti saatu perintönä ja sen myötä kunnioitettava
 esine. Lisäksi, jos riittävän laveasti asiaa katsotaan, pianon voi lukea myös
aina graffitimaalareita kiinnostavaan kategoriaan "liikkuvat objektit". Pyöräthän niissä 
yleensä on tassujen alla. 

Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma nimeltä  Slush Music
jonka isoveli SLUSH tunnetaan mielikuvituksellisista sisustuksistaan. 
Orkkisloskassa sisustuksesta vastaa Jenni Kääriäinen, mutta tämän pianoidean
keksijä ei selvinnyt projektin aikana. Oli idea sitten kenen hyvänsä, siihen oli myös 
hyvä syy. Seitsemästä maalatusta pianosta muodostuisi tapahtuman baaritiski.


Kun maalaamisen päivä sitten koitti, tapahtui taidetalkoot erään itä-helsinkiläisen teollisuusrakennuksen uumenissa. Kauniita kiiltäviä soittopelejä odotti trukkilavojen 
ja alumiinitikkaiden keskellä seitsemää suihkijaa, jotka olin pyytänyt mukaan 
tähän rokkaavaan projektiin. Poikakuoromme koostui itseni lisäksi 
seuraavista herrasmiehistä:


 Taiteilijoista kolme ensimmäistä työskentelee aktiivisesti myös musiikin parissa 
kuvataideilmaisunsa lisäksi. Jälkimmäiset kolme sekä minä sen sijaan kuuntelemme
 sujuvasti, joten kattaus sopi tilanteeseen kuin lusikka hanuriin.


Hip hop-kulttuurin perinteiden mukaisesti pianobattlemme käytiin
rinkimuodostelmassa, musiikin soidessa taustalla. Jokainen väsääjä oli saanut itse 
valita värinsä, toisistaan tietämättä. Tyylien ja tekniikoiden kirjo oli porukalla myös ilahduttavan erilaista, vaikka maalattava pinta ei ollutkaan pianoa suurempi.

Foto: Soved
Koskettimet jätettiin tilaajan toiveesta maalaamatta, joten mustavalkoinen raidoitus 
oli kaikissa yhdistävä tekijä loppuun saakka. Toinen yhdistävä tekijä oli, 
että varsinaista viimeisteltyä luonnosta ei ollut kellään. Pari pientä mallikuvaa 
oli havaittavissa, mutta pääasiallisesti duunit revittiin freestylenä hatusta.


Jotkut jättivät alkuperäistä pintaa esille, toiset maalasivat kauttaaltaan. 
Löytyi valumaa, pisaraa, roisketta, räiskettä ja raaputusta.


 Oli sumuista ilmaisua sekä selkeämpää muotoa.


Lopputuloksena tuli valmiiksi 7 kpl hyvin erilaisia pianoja.
Tähän olimme tähdänneetkin. Jos kaikki olisi saman näköisiä, se olisi varmasti 
tyylikästä, mutta nyt haettiin vähän enemmän rokkenrollia kehiin.


 Työvälineinä käytössä oli spraymaalin lisäksi mm. maalitusseja, kynäruisku, 
sapluunalevyjä, siveltimiä ja maalarinteippiä.


Kun loppusilauksia vedeltiin vielä viimeisiin pianoihin ja aloimme kerätä 
tavaroitamme kasaan, alkoi jostain kuulua kummia...


Yhteyshenkilömme Teeriotti ei malttanut enää pidätellä,vaan
 veteli yhden käden konserttoa vissypullo toisessa hanskassa. 


Jätimme pianistin musiikin pariin ja häivyimme yöhön.
Kuluvalla viikolla sitten asia eteni. Tekstiviesti piippasi alkuviikosta ja 
viestin kuva kertoi, että Kaapelitehtaalla rakennetaan baaria.


Pari päivää myöhemmin sitten koittikin se Pääpäivä.
Odotimme toiveikkaina, olisiko saumaa käydä kuvaamassa 
porukalla possekuva pianobaarin edustalla.  
Kuitenkaan kaikkien aikataulua ei saatu naulattua kohdalleen, 
koska "kaikenlaista". Pari fotoa metskasin Slushin saitilta kuitenkin, 
joissa baarin rakenne selkenee.

Photo: Slush Media
Photo: Slush Media 
Mutta kuitenkin. Onneksi kävi lopulta niinkin hienosti, että edes 3 meistä 
pääsi paikalle, Rion ilmoitettua meidän pääsevän iltatapahtumaan fotaamaan se baari.


Ehkä täytyy myöntää, että kun tämän kerran pääsi jonon ohi sisään, hymyilin.
Normaalistihan olisin tuolla jonon päässä ja lopulta ovelle päästyäni tajuaisin 
ettei ole rahaa lipun hintaan.

Sisätiloissa oli ihan komeaa. Visuaalit teki tilasta tyylikkään, 
ei mitään happolamppuviidakkoa, vaan virkistävän raikkaan, mutta silti mystisen.


No entäs se baari? Tiski vaikutti olevan klo 23 aikaan niin tukossa, ettei moni varmasti 
edes tajunnut keitaan koostuvan pianoista. Piti etsiä parempi kuvakulma fotaukseen.

Portaat ylös, estenauhan ali kielletylle alueelle (järjestyksenvalvojalta ruinatulla luvalla),
pöydälle seisomaan, kurkotus reunan yli:


Sama uusiksi puhelimen panoraamaversiona:


JV:n kiittely, kättely ja baariin. Nyt kun duuni oli saatettu loppuun, oli pakko testata
mikä se lääkepullo oli mitä joka toinen miljardisijoittaja imaili.


Alma veti lavalla ja lasipullossa hymyili apina... nauroi varmaan mulle. 
Bissen hinta oli 8 € + euron pantti. Jep.
 Lisäksi maku ei kyllä osunut yhtään. Toki puolensa siinäkin, sillä koska 
juoma oli niin pahaa, kesti sippailu pitkään. Samassa ajassa turvallista lonkeroa olisi 
varmasti kulunut reippaammin.


Siirryimme jälleen baariin, sinne oli tullut tilaa kun porukka kerääntyi 
enemmän lavan eteen. 


Nyt oli baarissa sen verran väljää, että eräskin tuntematon 
herrasmies intoutui leikkimään koskettimilla.


Toisella puolen oli myös hetkittäin tilaa fotaamiseen.


Pikkuhiljaa fiilis alkoi hiipua ainakin meidän seurueeltamme, joten oli aika soittaa 
illan viimeinen hidas. Siinä soittoani avusti tuntematon tummaverikkö suu hymyssä.


Kiitos tästä, olipa hauskaa!
 Loppuun totutusti musaa, teemaan sopien. 
Timelapse sumuisesta pianon peinttaamisesta by: Sellekhanks




2 kommenttia:

  1. WOW!! Upeita! BTW, kommentoin sun Synapsia tekstiä, koska haluisin käyttää sitä Synapsia-graffittia yhdessä mun jutussa, kun juuri kotiuduin sieltä ;) Passaahan se sulle? Samassa yhteydessä mainitsisin sun blogin tietty myös.. ;) http://arcakiraniia.blogspot.fi/
    Peace & love, and respect to you all

    VastaaPoista
  2. Moi Kira

    Kiitos kommenteista :) Luinkin sun blogin ja kivalta vaikutti, vaikka aihe onkin synkkä. Huumori auttaa jaksamaan ja musta huumori pitää virkeänä, vaikka sivullisia saattaakin hirvittää.

    VastaaPoista