Jälleen kerran tuli mielenkiintoisen erilainen keikkatarjous sähköpostiini joitain
viikkoja sitten. Vanha yhteistyökumppani kyseli, onnistuisinko järjestämään muutaman
pianon spraymaaleilla maalatuksi. Ajatus sinänsä oli niin hölmö, että tietysti vastasin
"Kyllähän se onnistuu!"
Pianon maalaamisesta on aina silloin tällöin puhuttu muutamankin frendin
kesken, lähinnä vitsillä. Pianohan on lähtökohtaisesti melko kallis
sijoitus olohuoneen nurkassa, monesti saatu perintönä ja sen myötä kunnioitettava
esine. Lisäksi, jos riittävän laveasti asiaa katsotaan, pianon voi lukea myös
aina graffitimaalareita kiinnostavaan kategoriaan "liikkuvat objektit". Pyöräthän niissä
yleensä on tassujen alla.
Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestettävä tapahtuma nimeltä Slush Music,
jonka isoveli SLUSH tunnetaan mielikuvituksellisista sisustuksistaan.
Orkkisloskassa sisustuksesta vastaa Jenni Kääriäinen, mutta tämän pianoidean
keksijä ei selvinnyt projektin aikana. Oli idea sitten kenen hyvänsä, siihen oli myös
hyvä syy. Seitsemästä maalatusta pianosta muodostuisi tapahtuman baaritiski.
Kun maalaamisen päivä sitten koitti, tapahtui taidetalkoot erään itä-helsinkiläisen teollisuusrakennuksen uumenissa. Kauniita kiiltäviä soittopelejä odotti trukkilavojen
ja alumiinitikkaiden keskellä seitsemää suihkijaa, jotka olin pyytänyt mukaan
tähän rokkaavaan projektiin. Poikakuoromme koostui itseni lisäksi
seuraavista herrasmiehistä:
Taiteilijoista kolme ensimmäistä työskentelee aktiivisesti myös musiikin parissa
kuvataideilmaisunsa lisäksi. Jälkimmäiset kolme sekä minä sen sijaan kuuntelemme
sujuvasti, joten kattaus sopi tilanteeseen kuin lusikka hanuriin.
Hip hop-kulttuurin perinteiden mukaisesti pianobattlemme käytiin
rinkimuodostelmassa, musiikin soidessa taustalla. Jokainen väsääjä oli saanut itse
valita värinsä, toisistaan tietämättä. Tyylien ja tekniikoiden kirjo oli porukalla myös ilahduttavan erilaista, vaikka maalattava pinta ei ollutkaan pianoa suurempi.
 |
| Foto: Soved |
Koskettimet jätettiin tilaajan toiveesta maalaamatta, joten mustavalkoinen raidoitus
oli kaikissa yhdistävä tekijä loppuun saakka. Toinen yhdistävä tekijä oli,
että varsinaista viimeisteltyä luonnosta ei ollut kellään. Pari pientä mallikuvaa
oli havaittavissa, mutta pääasiallisesti duunit revittiin freestylenä hatusta.
Jotkut jättivät alkuperäistä pintaa esille, toiset maalasivat kauttaaltaan.
Löytyi valumaa, pisaraa, roisketta, räiskettä ja raaputusta.
Oli sumuista ilmaisua sekä selkeämpää muotoa.
Lopputuloksena tuli valmiiksi 7 kpl hyvin erilaisia pianoja.
Tähän olimme tähdänneetkin. Jos kaikki olisi saman näköisiä, se olisi varmasti
tyylikästä, mutta nyt haettiin vähän enemmän rokkenrollia kehiin.
Työvälineinä käytössä oli spraymaalin lisäksi mm. maalitusseja, kynäruisku,
sapluunalevyjä, siveltimiä ja maalarinteippiä.
Kun loppusilauksia vedeltiin vielä viimeisiin pianoihin ja aloimme kerätä
tavaroitamme kasaan, alkoi jostain kuulua kummia...
Yhteyshenkilömme Teeriotti ei malttanut enää pidätellä,vaan
veteli yhden käden konserttoa vissypullo toisessa hanskassa.
Jätimme pianistin musiikin pariin ja häivyimme yöhön.
Kuluvalla viikolla sitten asia eteni. Tekstiviesti piippasi alkuviikosta ja
viestin kuva kertoi, että Kaapelitehtaalla rakennetaan baaria.
Pari päivää myöhemmin sitten koittikin se Pääpäivä.
Odotimme toiveikkaina, olisiko saumaa käydä kuvaamassa
porukalla possekuva pianobaarin edustalla.
Kuitenkaan kaikkien aikataulua ei saatu naulattua kohdalleen,
koska "kaikenlaista". Pari fotoa metskasin Slushin saitilta kuitenkin,
joissa baarin rakenne selkenee.
 |
| Photo: Slush Media |
 |
| Photo: Slush Media |
Mutta kuitenkin. Onneksi kävi lopulta niinkin hienosti, että edes 3 meistä
pääsi paikalle, Rion ilmoitettua meidän pääsevän iltatapahtumaan fotaamaan se baari.
Ehkä täytyy myöntää, että kun tämän kerran pääsi jonon ohi sisään, hymyilin.
Normaalistihan olisin tuolla jonon päässä ja lopulta ovelle päästyäni tajuaisin
ettei ole rahaa lipun hintaan.
Sisätiloissa oli ihan komeaa. Visuaalit teki tilasta tyylikkään,
ei mitään happolamppuviidakkoa, vaan virkistävän raikkaan, mutta silti mystisen.
No entäs se baari? Tiski vaikutti olevan klo 23 aikaan niin tukossa, ettei moni varmasti
edes tajunnut keitaan koostuvan pianoista. Piti etsiä parempi kuvakulma fotaukseen.
Portaat ylös, estenauhan ali kielletylle alueelle (järjestyksenvalvojalta ruinatulla luvalla),
pöydälle seisomaan, kurkotus reunan yli:
Sama uusiksi puhelimen panoraamaversiona:
JV:n kiittely, kättely ja baariin. Nyt kun duuni oli saatettu loppuun, oli pakko testata
mikä se lääkepullo oli mitä joka toinen miljardisijoittaja imaili.
Alma veti lavalla ja lasipullossa hymyili apina... nauroi varmaan mulle.
Bissen hinta oli 8 € + euron pantti. Jep.
Lisäksi maku ei kyllä osunut yhtään. Toki puolensa siinäkin, sillä koska
juoma oli niin pahaa, kesti sippailu pitkään. Samassa ajassa turvallista lonkeroa olisi
varmasti kulunut reippaammin.
Siirryimme jälleen baariin, sinne oli tullut tilaa kun porukka kerääntyi
enemmän lavan eteen.
Nyt oli baarissa sen verran väljää, että eräskin tuntematon
herrasmies intoutui leikkimään koskettimilla.
Toisella puolen oli myös hetkittäin tilaa fotaamiseen.
Pikkuhiljaa fiilis alkoi hiipua ainakin meidän seurueeltamme, joten oli aika soittaa
illan viimeinen hidas. Siinä soittoani avusti tuntematon tummaverikkö suu hymyssä.
Kiitos tästä, olipa hauskaa!
Loppuun totutusti musaa, teemaan sopien.
Timelapse sumuisesta pianon peinttaamisesta by: Sellekhanks
