SLUSH, miesluola ja Elisa

Kävin toissapäivänä pikaisesti Pasilan kirjastossa palauttamassa laina dvd:n

(tää juttu lähtee heti sivu-urille, mutta käyttäkää kirjastoja ja unohtakaa se waretus!)

Pihalla ei voinut olla huomaamatta kuinka innovaatioyritysverkostosijoituseventtiä

oli markkinoitu kyseenalaisin keinoin: krossaamalla kirjaston edustan luvalla maalattu

 katutaideseinä tähden muotoon viritetyllä mainosnauhalla. 

Samaa nauhoitusta oli lähistöllä muuallakin. Kampanjan tarkoitus oli tietysti 

mainostaa vuoden 2015 SLUSH -tapahtumaa Messukeskuksessa.

Vaikka seinän maalaus olikin pilalla vain tilapäisesti, niin duunin maalanneen 

3feR:in puolesta otti hieman otsaan noin "röyhkeä" meno mainostuksessa. 

Vaikka ei nuo räkäiset kromitägitkään yhtää enempää miellytä piissin päällä. 

Toki se nauha olisi lähtenyt nykäisemällä pois, mutta silti. 

No, toisaalta nauhan tarkoitus oli tietenkin herättää huomiota,

ehkä vähän ärsyttääkin, silloinhan se jää mieleen. Näin maailma toimii ja 

samantyyppisiä niksejä meille Metropolian kulttuurituotannossakin opetetaan.

Viime vuoden Loskassa roolit oli tavallaan toisinpäin.

 

Nauhan väri oli silloin punaista ja spraymaali sisällä Messukeskuksessa.

Sain kutsun mennä toteuttamaan taustaseinää Elisa Oy:n osastolle, jonne 

heillä oli toiveena saada näkymä autotallin peräseinästä.

Ajatuksen ydin oli tietenkin se, kuinka monet yrittäjät ja innovaattorit aloittavat

toimintansa autotalliverstaissaan pienessä mittakaavassa ja kysynnän kasvaessa 

laajentavat asianmukaisempiin toimitiloihin.

Toteutin maalauksen vanereille Messukeskuksen alakäytävällä samaan aikaan

kun muut messurakennusfirmatkin kasasivat osastojaan.

Autotalli on startuppien alkuverstaiden lisäksi monesti muulloinkin 

jossain muussa käytössä, kuin auton säilytystä varten. Jo ennenkuin 

kukaan oli mistään "mancave-miesluolista" kuullutkaan, ovat miehet monesti 

kerääntyneet "naapurin Sepon tallille korjaamaan perämoottoria", 

eli juomaan olutta ja heittämään huulta. 

Illasta aamuyöhön saakka se virittely muistaakseni kesti, 

työpäivän verran tunteja hommaan hupeni.

Loppusijoituspaikka maalauksella oli sisääntuloaulan vierellä,

 jossa poikkesin seuraavana päivänä ottamassa kuvat valmiista osastosta. 

Meeting Point ja Elisan autotalli toimi hyvin samassa kuvassa.

Yläkuvan tynnyrit ja kuormalavat tuki hyvin diy-henkistä osastoa.

Seinän maalaamisen ohessa jeesasin myös tavallaan 

radiotoimittaja Maiju Pellikkaa, joka tarvitsi materiaalia opiskeluprojektiinsa.

Maiju ja kuvaaja poikkesivat jutustelemassa mm. mun motiiveista, haaveista 

ja toimintamalleista katutaiteen parissa.Videota en ole aiemmin jakanut, 

enkä muistaakseni kuviakaan, mutta näin vuoden viiveellä toimii ihan ok.

Hende Nieminen - Graffittitaiteilija (toteutus: Maiju Pellikka)

Old school street food & street art

Välillä tulee eteen tilanteita, joissa yhdistyy ruoka ja kulttuuri,

rennolla mutta reippaalla otteella. 

Eli vähän tarkemmin KATUruokaa ja KATUkultturia tällä kertaa.

Ex-ravintolakokille ja nykyiselle graffitityöläiselle se on kiinnostava yhdistelmä.

StreetFoodCarnival oli tulossa Kaapelitehtaalle ruoka-autoineen ja peräkärryineen.

Tiedossa olisi fish&chipsejä, burgereita, pulledporkia ja vaikka mitä 

muuta herkullista mutustettavaa. 

Sekä tietysti lipitettävää; kahvia, teetä, siidereitä, lonkeroita ja limppareita.

Viimeiseen liittyen Hendenvaaran Toymiston kuumalinja pirisi

ja seinämaalari pyydettiin apuun perjantai-illaksi. 

Säkkituoliloungeen tarvittiin logo seinään.

 Sikälikin tilaus oli kiinnostava juttu, 

että niistä kahdesta kuuluisasta kasvisuutejuomasta juuri tämä 

merkki sattuu olemaan omasta mielestäni parempaa.

Eihän siinä muuta kuin 1940-luvulta peräisin oleva logoprintti malliksi,

hihat ylös ja hommiin.

Valkoisella valkoiselle sketsaillessa piti kuitenkin olla suhteellisen tarkkana, 

koska seinän pohjavärin mukaista lateksia ei ollut tähän hätään olemassa.

Valkoisten lainien ollessa tarpeeksi "sinnepäin", tuli sinisen vuoro.

Mallikuvan logo oli toki punaisella, mutta muutamia vuosia sittenhän 

Pepsi vaihtoi tunnusvärinsä virallisesti siniseksi.

Joten sellainen siitä sitten tuli.

Vähän piti valkoisella reunoja skarppailla kuitenkin, 

joten valkoiset paksut outlinet tekstiin laittelin lopuksi.

Se ei paljon kuvissa näy, mutta antoi silti vähän lisää näyttävyyttä.

Vapaalla kädellä ihan jees lopputulos.

Sunnuntaina pääsin itsekin paikalle poikkeamaan, 

itselleni tyypillisesti viime metreillä. 

Ajattelin etten siihen pahimpaan ryysikseen lähde vaan mieluusti jään 

häntäpäähän vähän väljemmin hämmästelemään.

Paikalla oli mitä mainioin meininki ja mehevät tuoksut.

Tapahtumassa oli myyjiä monesta maasta ja monin menuin varautuneena.

Yksilöllisin myyntipiste oli hassunhauska mustan munan muotoinen BBQ-kioski.

Rupisesta asuntovaunusta kovalla duunilla on syntynyt musta liekehtivä timantti.

Tästä näet munan synnyn

Astetta jouluisempi fiilis tuli tästä myyntipisteestä, 

mielleyhtymä brittipuhelinkioskiinkin kävi mielessä.

Paikalla leijaili hienoinen savuvana katonrajan alapuolella, 

vähemmästäkin käristämisestä hihat palaa, tai ainakin pihvit.

Ilmanvaihto pelasi kyllä avointen ovien ja ikkunoiden kautta, 

eli tukehtumisvaaraa tai häkämyrkytystä ei tarvinnut ajatella.

Vaikka kello kävi jo viimeistä puolituntista, väkeä riitti yhä.

Sain pari safkalippua tilaajalta joten toki ne oli tuhlattava. 

Päätin jättää munagrillivierailun seuraavaan kertaan ja tilasin 

Ruotsista tulleilta yrittäjiltä Burger from Hell:in.

Epäilin vähän olisiko se liian tulinen makuuni, mutta 

eipä hätää. Aika mieto on ruotsalainen helvetti, näköjään.

Iloinen Joe huuhteli kurkunpäästä viimeisetkin pippurit ja 

kokonaisuus oli oikein makoisa.

Säkkituoliloungessakin näytti porukka viihtyvän mainiosti. 

Jopa niin hyvin ettei itselleni ollut tilaa, eli

suunnistin narikkaa kohti.

Vielä olisi saanut Stadin Paahtimolta jälkkärisumpit hankittua, 

mutta en viitsinyt enää iltamyöhään päiväkahveja imailla.

Lisää ja parempia kuvia eventistä löytyy mm. 

streetfoodcarnivalin Facebooksivulta.

Tällainen alempi fotokin tuli jossain somevirrassa vastaan, 

valitettavasti kuvaajasta ei ole tietoa.

 

Mutta loppuun tietysti videota.... 

Tällä kertaa kaivelemalla löytyi logon tyyliin sopivasti

kiva retromainos, jossa myös Kaapelitapahtuman lamppurivistökin

natsaa fiilikseen.

Pepsin mainosvideo 1960-luvulta