Old school street food & street art

Välillä tulee eteen tilanteita, joissa yhdistyy ruoka ja kulttuuri,

rennolla mutta reippaalla otteella. 

Eli vähän tarkemmin KATUruokaa ja KATUkultturia tällä kertaa.

Ex-ravintolakokille ja nykyiselle graffitityöläiselle se on kiinnostava yhdistelmä.

StreetFoodCarnival oli tulossa Kaapelitehtaalle ruoka-autoineen ja peräkärryineen.

Tiedossa olisi fish&chipsejä, burgereita, pulledporkia ja vaikka mitä 

muuta herkullista mutustettavaa. 

Sekä tietysti lipitettävää; kahvia, teetä, siidereitä, lonkeroita ja limppareita.

Viimeiseen liittyen Hendenvaaran Toymiston kuumalinja pirisi

ja seinämaalari pyydettiin apuun perjantai-illaksi. 

Säkkituoliloungeen tarvittiin logo seinään.

 Sikälikin tilaus oli kiinnostava juttu, 

että niistä kahdesta kuuluisasta kasvisuutejuomasta juuri tämä 

merkki sattuu olemaan omasta mielestäni parempaa.

Eihän siinä muuta kuin 1940-luvulta peräisin oleva logoprintti malliksi,

hihat ylös ja hommiin.

Valkoisella valkoiselle sketsaillessa piti kuitenkin olla suhteellisen tarkkana, 

koska seinän pohjavärin mukaista lateksia ei ollut tähän hätään olemassa.

Valkoisten lainien ollessa tarpeeksi "sinnepäin", tuli sinisen vuoro.

Mallikuvan logo oli toki punaisella, mutta muutamia vuosia sittenhän 

Pepsi vaihtoi tunnusvärinsä virallisesti siniseksi.

Joten sellainen siitä sitten tuli.

Vähän piti valkoisella reunoja skarppailla kuitenkin, 

joten valkoiset paksut outlinet tekstiin laittelin lopuksi.

Se ei paljon kuvissa näy, mutta antoi silti vähän lisää näyttävyyttä.

Vapaalla kädellä ihan jees lopputulos.

Sunnuntaina pääsin itsekin paikalle poikkeamaan, 

itselleni tyypillisesti viime metreillä. 

Ajattelin etten siihen pahimpaan ryysikseen lähde vaan mieluusti jään 

häntäpäähän vähän väljemmin hämmästelemään.

Paikalla oli mitä mainioin meininki ja mehevät tuoksut.

Tapahtumassa oli myyjiä monesta maasta ja monin menuin varautuneena.

Yksilöllisin myyntipiste oli hassunhauska mustan munan muotoinen BBQ-kioski.

Rupisesta asuntovaunusta kovalla duunilla on syntynyt musta liekehtivä timantti.

Tästä näet munan synnyn

Astetta jouluisempi fiilis tuli tästä myyntipisteestä, 

mielleyhtymä brittipuhelinkioskiinkin kävi mielessä.

Paikalla leijaili hienoinen savuvana katonrajan alapuolella, 

vähemmästäkin käristämisestä hihat palaa, tai ainakin pihvit.

Ilmanvaihto pelasi kyllä avointen ovien ja ikkunoiden kautta, 

eli tukehtumisvaaraa tai häkämyrkytystä ei tarvinnut ajatella.

Vaikka kello kävi jo viimeistä puolituntista, väkeä riitti yhä.

Sain pari safkalippua tilaajalta joten toki ne oli tuhlattava. 

Päätin jättää munagrillivierailun seuraavaan kertaan ja tilasin 

Ruotsista tulleilta yrittäjiltä Burger from Hell:in.

Epäilin vähän olisiko se liian tulinen makuuni, mutta 

eipä hätää. Aika mieto on ruotsalainen helvetti, näköjään.

Iloinen Joe huuhteli kurkunpäästä viimeisetkin pippurit ja 

kokonaisuus oli oikein makoisa.

Säkkituoliloungessakin näytti porukka viihtyvän mainiosti. 

Jopa niin hyvin ettei itselleni ollut tilaa, eli

suunnistin narikkaa kohti.

Vielä olisi saanut Stadin Paahtimolta jälkkärisumpit hankittua, 

mutta en viitsinyt enää iltamyöhään päiväkahveja imailla.

Lisää ja parempia kuvia eventistä löytyy mm. 

streetfoodcarnivalin Facebooksivulta.

Tällainen alempi fotokin tuli jossain somevirrassa vastaan, 

valitettavasti kuvaajasta ei ole tietoa.

 

Mutta loppuun tietysti videota.... 

Tällä kertaa kaivelemalla löytyi logon tyyliin sopivasti

kiva retromainos, jossa myös Kaapelitapahtuman lamppurivistökin

natsaa fiilikseen.

Pepsin mainosvideo 1960-luvulta

Pepsi Cola- limuautomaatti

Kesähelle paahtaa parhaimmillaan ja silloin voi alkaa janottaa. Jos jano yltyy oikein kovaksi niin limukka jeesaa. Siksi tänään aiheena on old school limsa-automaatti.

Kirjahyllyssäni on muutama itselleni tosi tärkeä leffa, jotka katson vähintään kerran vuodessa, jottei aikuisuus pääse liikaa puraisemaan. Yksi niistä elokuvista on Big-Isoksi yhdessä yössä. Tom Hanksin esittämä Josh muuttuu 12-vuotiaana 35-vuotiaan kroppaan toivomuksensa takia ja siitä seuraa sellaista "aikuisuutta", jollaista itsekin haluan vaalia. Mies muuttaa asumaan yksin ja asunnosta löytyy mm. niin jättitrampoliini, flipperi, kuin limsa-automaattikin.

Tästä johtuen kymmenen vuotta sitten annoin vaimolle mahdollisuuden valita, kun muutimme omistusasuntoon. Kämppään tulisi sijoittumaan joko flipperi tai limsa-automaatti. Lopulta voiton vei limukone, koska se mahtui pienempään tilaan sekä siitä "oli oikeasti vähän hyötyäkin". 

Kun aloin limuautomaattia sitten etsimään, en missään nimessä halunnut mitään liian "uutta ja kiiltävää", eli kaikki mallit 1980-luvusta eteenpäin oli poissuljettuja. Onneksi löysin Keltaisen Pörssin kautta sopivan yksilön keski-suomesta ja sain kärsineen veteraanin jopa kotiinkannettuna, koska kyynärpääleikkauksen jälkeen en voinut itse käsi kantositeessä paljon nostella.

Kone siis saapui kerrostalokolmioomme ja siinä keskellä olohuonetta väkersin hissun kissun spraymaalin ja pikku siveltimen kanssa peltiveijarin taas uuteen kevääseen. Kaveri oli saanut vähän maistaa nyrkkiäkin etulevyn kolhuista päätellen, mutta lopulta vaiva palkittiin.

 Ruokavaliokin oli tulokkaalla vanhempaa mallia, joten kävin Suomen Pankista ostamassa satasella markkoja. Kassatäti hieman ihmetteli toimintaa, kun niihin aikoihin mummonkolikon kulkusuunta oli yleisimmin sisään kuin ulos tiskiltä.

Limukoneen saatuani sen kaveriksi oli hankittava muutama seuralainen. Divarista löysin uusvanhaa tuotantoa olevan "retrokyltin", joka oli otettava myös käsittelyyn. Peltilätkä asfaltille ja muutaman kerran nastarenkailla yli, niin johan alkoi tapahtumaan. Vähän vasaraa perään ja suolavesiliuosta niskaan , jonka jälkeen pari viikkoa parvekkeella niin kyltin kunto alkoi olla toivotunlainen. 

Mutta vielä  jotain amerikanmeininkiä halusin haeskella. Hain erään luhistuneen ladon seinästä lankun, johon kiinnitin pari jostain hankkimaani ruosteista kettinkiä. Näin aikaansaatuun "mainoskylttitelineeseen" kiinnitin ikälopuilla ruostenauloilla rangaistun kyltin parvekkeelta ja koko viritys sitten limukoneen ylle kattoon killumaan. 

Tietysti tyhjille pulloillekin vielä tarvitsi teemaan sopivan säilytyspaikan. Eräästä autiotalosta oli tarttunut matkaan muutama Hartwallin puukorin raato, ja niistä hieman yhdistelemällä sain pari kokonaista kasattua. 

Vaikka luulinkin homman olevan jo paketissa, niin myöhemmin kirppiksellä tuli vastaan seinäpuhelin, joka toisti samaa teemaa, joten matkaan vaan. 

Vuosien saatossa kerääntynyt limsakokonaisuus oli tarkoitus pitää yhdessä aina, tietysti toiveena oli että jossain vaiheessa piirros ja maalaus businekset olisi sillä tolalla että voisin pitää jossain toimistoa, jonne kokonaisuus istuisi näppärästi ruokkimaan aivotoimintaa nesteytyksen muodossa. Haavemaailma ei aina mene ihan kuten on kuviteltu ja siitä syystäkin tilanne on se, että kun oma rivitaloneliö vaihtuu vuokrakolmioon ja työhuonettakaan ei edelleenkään ole, niin tästä rakkaasta colakombosta on luovuttava. 

Yhdessä koimme hienoja hetkiä kymmenen vuoden aikana, parhaat muistot on Kaivokselasta, jossa aina ennen taloyhtiön saunavuoroa Pätkä kanssa "ostettiin" saunajuomat olohuoneesta kylpytakin taskuun. Ja vaikka se ei millään muotoa tarkoituksellista ollutkaan, niin kyllähän synttäri- ym.juhlissa  lapsivieraiden ilmeet oli vilpittömästi hämmästelevän ihailevia; "Siis onks teillä limukone kotona?!" Pihankin lapsilla riitti kuulemma asiassa kummastelemista. Joskus aikuisvieraat kummastelivat miksi moinen viritys on hankittu. Mutta hei, jotkut panostavat kotiteatterilaitteisiin tai vinyylisoittimiin, meillä riittää perustelkkari ja cd-soitin mutta limut säilytetään automaatissa. Näinkin asiaa joillekin perustelin.

Jos aihe lämmittää ja tiedät uuden kodin limukoneelle kavereineen tai vaikka yksi kerrallaan, niin tässä taktiset koodit, joista löytyy keinot omaksi hankkimiseen Tori.fi:n kautta:

Pepsi Cola -limuautomaatti

Pepsi Cola mainoskyltti

Pepsi Cola seinäpuhelin

Hartwall puulaatikko- limukori

Joku saattaa myös ihmetellä, miksi maalasin koneen Pepsin väreihin, enkä siihen toiseen. Vastaus ei ole Kola-Ollin legendaarisessa tokaisussa, vaan koska tykkään itse olla mieluiten "altavastaajan" puolella enkä valtavirran mukana. 

Oikeastaan juuri siksi lempikiekkojoukkueenikin on HIFK, eikä se venäläishallin punakeltaporukka ja myös osittain samasta syystä ei vaatekaapistani löydy yhtään swoosh-logoa, vaan Kolmen Raitaa kukkii henkarissa ja kenkäkaapissa.

Tämä poitsu näyttää olevan kanssani samaa mieltä juomapuolesta ;)

Loppuun tottakai taas musaa, youtubesta kaivettu herkullinen Pepsimainos, jossa myös hyvä meininki meneillään: Michael Jackson Pepsi Generation

Kesä on kuuma, limuautomaatti cooooooool.