tiistai 4. marraskuuta 2014

SUPER SUNDAY: Helsinki Seagulls vs. Bisons Loimaa

Sunnuntai oli Superia!

Paljon on tullut vuosien varrella Nordenskiöldinkadun penkkejä kulutettua, 
mutta tällä kertaa oli "hiukan" erilainen tapahtuma tiedossa.
Helsinki Seagulls nousi miesten Korisliigaan viime kauden päätteeksi 
ja reippaan tuoreelta Lokkien meininki vaikuttaa.

Sunnuntaina oli peli siirretty kivenheiton verran kotiareenasta Kisahallilta 
sinne Nordikselle, jossa oli tiedossa aikamoinen perhetapahtuma:

Luvassa oli tietysti pääasia, liigaottelu Lokkien ja Loimaan Biisoneiden välillä. 
Mutta sen lisäksi ohjelmassa oli mm.
Signmark feat. Adam Tensta (SWE), DJ Nice,
Rudi Rok, kolmen pisteen heittoskaba,
Sami Hedbergin ja Aleksi Valavuoren julkkisjoukkueiden korisottelu
ja lopuksi Roope Salminen ja Koirat


Mitäs mä siellä sitten tein? 
Pianhan se selviää. Kun menin paikalle oli hallilla jo tohina päällä.


Lokkimaskotti piti fiilistä yllä ennen miesten matsia.
Jo aiemmin oli pelattu naisten sarjan ottelu ToPo- Honka, 
jonka näki samalla lipulla.


Joukkueet saapuivat kentälle cheerleadereiden kunniakujasta.


Vaikka korispelaajat on aikamoisia hujoppeja, oli joku saapunut kentälle Minillä.
Auto parkkiin ja matsi käyntiin.


Kentän laidalla "muutama nuori" odotti puoliaikaa ja pääsyään kentälle riehumaan.
Pher, SignmarkGood ThingsRudiRok ja minä sekä muutama sikspäkki.


Kentällä alkoi sukka heilua.


Yleisöä oli paikalla hieman alle 4000 henkeä, joista osa istui kentän laidalla. 
Siellä löytyi monenlaista mikkihirmua, näyttelijää ja urheilijaa.
Myös Niklas Hagman tarkkaili pussittajien suorituksia.


Puoliajan tultua lökäpöksyt pääsi parketille


Signmarkin messissä lattian otti haltuun Linda Ilves


Samaan aikaan me suihkijat vedimme pitkän päätyyn ja perään.


Tapahtumajärjestäjät oli tilanneet kentälle graffitia samaan aikaan 
Signmarkin esityksen kanssa. Yleisän kannalta paras paikka oli hallin päädyssä, 
jotta mahdollisimman moni näki mitä tapahtuu.
Ilmaveivi jäi veivaamatta, mutta vanhanaikaisen vedin vasempaan alakulmaan.


Myös tapahtuman pääsäätäjä Sami Hedberg poikkesi 
tarkastamassa mitä lippisjengi väsää.
 Samin kehonkielestä voi tulkita, miltä vaikutti


Pyysin  jos joku porukasta ottaisi muutaman foton kun maalaamme 
ja Signmark esiintyy.
Saadessani kameran takaisin oli kuvaaja ottanut myös pari muuta räpsyä:


Linda ja Adam Tensta tarttui linssille


Selfiestä selvisi kuvaajaksi Chike joka luuli (kuten koko muukin väki hallissa)
 että piissi on valmis. Niinhän se oli suunniteltukin...

Matsi jatkui ja tsekkasimme pelin etenemistä kentän laidalla muina miehinä.


Verrattuna Petolauman matseihin yleisö oli kuitenkin suht vaisusti mukana, 
paitsi innokkaimmat fanit, joita oli mm. aitiossa kannustamassa.
Kundiporukka koetti villitä muitakin kannustamaan reippaalla meiningillään.
Kaikenkaikkiaan erittäin hienon tapahtuman yleisö eli kuitenkin monta tuntia mukana.


Lopulta peli oli pelattu ja Lokit korjasi pistepotin pesään 84-64.


Kokovartalomies ja tapahtuman juontaja Zaani kiittivät joukkuetta ja 
spiikkasivat sisään RudiRokin. Ääniakrobaatti otti tilan haltuun 
mikrofonin ja äänihuultensa voimin tyylillä.


Signmarkin tulkit tekivät parhaansa tulkatakseen viittomakielelle Rudin pörinää,
kuulostaa mahdottomalta, mutta näin se käy:


Sillä aikaa DJ luki nuottejaan, vai pelasiko kenties matopeliä?


Kentän laidalla Jaajolla oli jo nokka punaisena, 
mutta syynä siihen oli Nenäpäivä


Mies odotti vuoroaan päästä pussittamaan kentälle ja
kun vuoro tuli, niin hyvässä kaaressa pallot lentelikin.


Samaan aikaan kentän laidalla alkoi viimeistään nyt
testosteroni haista urakalla. Korisjoukkueiden maskotit valmistautuivat 
kahdenkeskiseen breikkibattleen ja ilmeisesti uhosivat toisilleen
kumpi vie ja kumpi hikisee...


Bättle oli hauskaa seurattavaa, 
mutta koska kuvasin sen videolle, jäi stillikuvat ottamatta.
Oma videoni kentän laidalta löytyy tästä ,
mutta tapahtumajärjestäjän toimesta kuvattu battle on tietysti tarkempi:


Puolivalmiin piissin edessä kävi porukkaa itseään kuvaamassa,
mutta Signmarkin mennessä vetämään vielä pari biisiä lisää, 
jatkoimme maalaamista.


Tulkki Karoliina otti satsin fotoja toisesta slotista.


Kolmeen pekkaan homma eteni ripeästi.


Kiilteet, second outlinet, vähän higlightia ja pikku viilausta. 
Kokonaisaikaa kahdessa osassa yhteensä oli n. 13 minuuttia.


GULLS Hki 2014


Pelikentällä tapahtui taas, nyt vuorossa oli Hedbergin ja 
Aleksi Valavuoren kutsujoukkueiden matsi, 
joissa vilisi tuttuja vaikuttajia monelta saralta: 
räppäreitä, urheilijoita, juontajia, näyttelijöitä sekä tietysti Sami ja Aleksi itse.


Särre ja Aleksi tarkkailivat joukkueensa peliä, 
 itse zoomailin ristikulmaan valmista piissiämme kohti.


Vaikka peli oli kiivas ja hikinen, parhaat kuvat tuli vapaaheittotilanteista.
Tidjan pussitti nätisti viivalta.


Toisessa päässäkin vapareita viskeltiin, 
mutta keskityin kuvaamaan Tiki Tikkasen ja Signmarkin poikamaista kujeilua, 
koettivat vetää toisiltaan housuja alas, siinä onnistumatta. 
Toisella puolella Brädi katsoo paheksuvasti touhua  
Hanna-Maria Seppälän keskittyessä peliin.

Hedbergiläiset korjasivat lopulta saaliin 22-16, 
eli Samille tuplavoitto Aleksista. Ei huono.


Eikä yhtään hullumpi lopetuskuvakaan: 
piissimaakarit ja maskottibboyt piissin edessä.

Loppuun ei tule räppivideota,vaan ottelun koostevideo
jonka ääniraidalla fiiliksen takaa tutkapari Solonen & Kosola:

torstai 30. lokakuuta 2014

Kirjamessut 2014: KirjaKallion graffitiseinä

Tuttu blogausaihe aiemmilta vuosilta: Kirjamessut.
Joka vuosihan siellä on käytävä kuuntelemassa kirjailijoiden kertomuksia
 ja kuvittajien kuulumisia. Kun kuulee tarinoita luovan alan ammattilaisten arjesta,
tulee hyvää näkökulmaa ja mahdollisia vinkkejä omallekin uralle.

Tänä vuonna oli mahdollisuus osallistua messuille joka päivä työn merkeissä,
olin yksi maalareista, jotka kuvittivat messuosaston seiniä.
Maalasimme MakeYourMarkista hankituilla 
 vesiohenteisilla spraymaaleilla hitusen tussilla hifistellen.
Viereisellä seinällä maalasivat Antti Kalakivi sekä Jaana Tikkanen 
siveltimillä ja pullotussilla sekä samoilla kannuilla.

KirjaKallio , eli Kallion ilmaisutaidon lukiolaiset isännöivät Louhi-lavaa,
 jossa messujen aikana vieraili monensorttista kynänpyörittäjää 
kertomassa synnyttämistään opuksista.


Torstai

Joka päivälle oma teema, johon vieraat sekä päivittäinen paneelikeskustelu liittyivät. Torstain aihepiiri oli: "Kun vahvasta tuli uusi laiha". Paneelissa mm.
Radio Helsingin päätoimittaja Maria Veitola kertoi
 omakohtaisista kokemuksistaan ympäristön ulkonäköodotusten suhteen. 
Samaan aikaan taustalla joku lippispää maalasi bodaria seinään.

foto: Kirjakallio
Marian tarina olikin kiinnostavaa kuultavaa, tarina ufosta ja ennakkoluuloista
kertoo paljon tasapäistävästä yhteiskunnastamme. Voit lukea haastattelusta 
kirjoitetun artikkelin Iltalehden linkistä

Päivän edetessä sain seuraa seinälle, kun Mad Max Madson tuli kaverikseni.
Eipä aikaakaan, kun suuri yleisö oli huomannut Maxin saapuneen,
 sällin maalaamista seurasi aikamoinen lauma uteliaita.


Samaan aikaan sohvalla istui James Nikander, 
eli Musta Barbaari kertomaan kirjastaan "Salil eka salil vika".
Vierailijan kunniaksi taustaseinälle ilmestyi ghettoblaster kirjahyllyn viereen.

foto: Kirjakallio
Aiemmin päivällä vierailleiden crossfit-miesten ollessa sohvalla
seinälle syntyi myös kahvakuula, joka muuttaisi muotoaan heti seuraavana päivänä.


Puolivalmiin mankan kaveriksi ilmestyi vielä
henkilövaaka, fitness-harrastajalle elintärkeä kapistus.


Päivän päätteeksi kävin kuuntelemassa vähän 
vanhemman koulukunnan muusikkoa (kaikkien muiden titteleidensä ohella).
Mato Valtonen oli kertomassa kirjasta "UUTTA MATOA KOUKKUUN"
jonka kirjoitti Kalle Isokallio. Luin itse teoksen viime talvena ja suosittelen!


Tässä on sellainen kirja, joka pitäisi ehdottomasti lisätä pakolliseksi 
oppimateriaaliksi kulttuurituotannon opiskelijoille, tai oikeastaan jokaiselle
joka haluaa tehdä jotain vähän eri tavalla kuin muut.
...vaikka välillä vähän tulisi turpiinkin...


Tietysti piti ne nimmaritkin siihen etusivulle ruinata.

Perjantai

Päivän aihepiiri oli "Maailmanmatka ja maailmantuska".
Eli kuinka matkustaminen vaikuttaa kohdemaihin ja kuinka omalla toiminnalla
asiaan voisi reagoida. 

foto: Kirjakallio
Aamupäivästä alkaen suurin energia meni värityshommissa, 
kun torstain linja oli ollut pitkälti sketsausta harmaalla valkoiselle.
Puolialastomasta adonisbodaristakin kehkeytyi enemmän sohvauneksijan 
näköinen matkamies merinovillaneuleessaan.
Max väritteli säästöpossun ja spreijasi kylkeen "Matkakassa".


Maailmanmatkailuaiheisiin kysymyksiin parhaat vastaajat 
ovat tietenkintv:stä tutut Riku & Tunna Madventures
Mondo lehden päätoimittaja Kati Kelola vahvisti 
omalla panoksellaan keskustelua mukavasti.


Tästä riemastuneena kahvakuula lensi lepikkoon ja karttapallo tuli kehiin.


Lisää tarttumapintaa aiheeseen toivat kirjahyllyn kylkeen ilmestyneet 
matkamuistoviirit, piikikäs kaktus saviruukussa sekä kapsäkki, 
jonka Max oli muovannut ghettoblasterista lukiolaisten haastatellessa
 sarjakuvataiteilija Petri Hiltusta. Mieheltä on ilmestynyt 
uusi osa hilpeitä Väinämöisen seikkailuita, nimeltään Tietäjä tien päällä.


Samaan aikaan seinän takana tytöt treenaavat jo seuraavaa haastattelua.
radiossa se tehtäisi lämpiössä, messuilla homma sujuu lattialla.


Värikkäisiin neliöihin sai kuka tahansa jättää viestiään. 
Ja hienosti seinään piirtäminen houkutti niin isoja kuin pienempiäkin messuvieraita.
Melkein tuli lapsuus mieleen, kun oltiin vaihtamassa tapetteja lastenhuoneeseen
ja faija antoi luvalla piirtää suoraan seinään.

Aikakoneita näytti olevan laatikkokaupalla naapurissa myynnissä, 
mutta noilla ei kyllä omaan lapsuuteni pääsisi.


Mukanani tuoman Julkimot- sarjisalbumin avulla tehtiin silti tekijän kanssa 
pieni aikahyppy muutaman vuoden taakse.


Suosikkiin sarjakuvaa piirtänyt Jarkko Vehniäinen oli aidosti yllättynyt pyytäessäni 
omistuskirjoitusta näinkin vanhaan albumiin. 
Nykyisinhän mies tunnetaan ajankohtaisesti Kamala Luonto -sarjastaan.


Jatkoin matkaa messuilla ihan eläimenä, seuraava kuuntelun kohde oli 
ankkamaestro Ameriikasta asti.


Pari muutakin messuvierasta näytti suunnitelleen samaa.


Don Rosan tarinoita olisi kuunnellut mielelläni vaikka kuinka kauan, 
siinä on miehellä asenne paikallaan. Jalat maassa ja jokaisen huomioon ottaen 
hän kertoi olevansa todella pahoillaan, 
että ei voi piirtää kaikille halukkaille lukijoille ankkoja.

Akkarin päätoimittaja Aki Hyyppä kertoi että tällä kertaa signeerauspisteellä saisi vain nimmarin, eikä piirrosta. Kuljin signeerauspisteen ohi noin tuntia ennen kuin Rosa alkoi tarinoida ja jo silloin se jono oli montakymmentä metriä pitkä. 


Pettymystä lieventääkseen piirtäjä oli tuonut mukanaan toisen itselleen rakkaan 
harrastuksen satoa; chilipaprikoita. Niitä hän 
auliisti heitti yleisöön ja fiilishän oli kuin penkkaripäivänä kadunvarressa.


Miehen tehdessä lähtöä salamavalot räpsyivät 
niin ammatti-, kuin amatöörikuvaajillakin.


Piirtäjämestarin nimmari on tullut hankittua jo aiempien vierailujen yhteydessä,
 joten tsekkasin perjantain päätteeksi muuta messutarjontaa.


Kahdella eurolla olisi saanut näemmä kahmittua 
itseriittoista aidankaatajaa muutaman sata grammaa.
Pohdin hetken olisiko pitänyt ostaa johonkin hyötykäyttöön, 
mutta koska Lambista ei jää painomustetta kalsareihin, 
jätin löydön muiden elävien ruumiiden joukkoon. 


Divaripuolella kirosin jälleen teini-ikäistä itseäni, kun rahanpuutteessa roudasin 
lähes kaikki aarteeni antikvariaattiin. 
Vaikka Pink Panthereista ja Mustanaamioista ei vieläkään myymällä niin suuria 
rahoja saisi, kuin alla olevista Hämäriklassikoista (!), niin kyllä nuoruuden sarjiksia silti on ikävä.


Lauantai 

 Antin ja Jaanan seinällä Karhupuiston karhu oli päättänyt lähteä reissuun, 
mutta kyllä se kuitenkin oli mukanamme loppuun saakka.


"Miltä näyttää menestyjä" oli päivän teema.
Siihen liittyen laitoin sohvalla nukkujan haaveilemaan kultakellosta ja 
pröystäilemään setelinipulla. Tehokeinona käytin monopoliseteleitä maalattujen sijasta.

foto: Kirjakallio
Päivän kuuntelusettiini olin aikatauluttanut kirjailijan Kotkasta.
Jari Järvelä osallistui paneelikeskusteluun Suomen Dekkariseuran kutsumana, 
keskusteluaiheena "Nuorten rikokset kirjallisuudessa".


Kun dekkaristit olivat paneloineet, pyysin Jarin maalaamaan.
Tutustuin mieheen kesällä vieraillessani Kotkassa ja jo silloin oli puhetta että joskus 
pitäisi maalata jotain kimpassa. Nyt sitä sitten kokeiltiin messuilla.


Oranssi kannu kouraan ja kirjailija kirjahyllyn kimppuun.


Muiden kirjojen kärkeen syntyi tutunvärinen kirjanselkä.

Samaan aikaan meidän selkiemme takana oli haastattelu menossa.
Duudsoneiden tarinasta kirjoittanut Jani Niipola kertoi projektistaan HP:n ja Jarnon kanssa.


Niinpä säästöpossu heräsi eloon, jekkunelikon lemmikin muistoa kunnioittaakseen.


Myös unimaailman pukumies osallistui hullutteluun Jarpin bravuurilla
tikkataulu vatsassaan.


Jaana ja Antti puolestaan elävöittivät naapuriseinälle lisää Helsinkimaisemaa.


Pian saatiin seinälle myös naisenergiaa Jakomäestä, 
kun Lähiöprinsessa Tanja saapui mukaan maalailemaan.


Matkalaukku vaihtoi taas muotoaan, nyt siitä tuli läppäri. 


Myös kaktus lähti lauluun ja seuraavaa päivää valmistellen 
kaktus antoi tilaa orkidealle.


Lauantain päätteeksi seinä näytti tältä:


Sunnuntai

 "Romantiikan Fantasia" oli päätöspäivän teemana.


Salla Simukka tarinoi Lumikki-trilogiastaan opiskelijoiden haastattelussa
ja sohvan uneksija haaveili romantiikan nälässään kurvikkaasta blondista.


Meidän kolmikon seinä oli viittä vaille valmis.
Kirjan selkämyksiin pientä tussausta ja muutama muu pikku säätö,
niin siinäpä se.


Possu vaihtoi nimeään Amoriksi saatuaan lemmekkäät siivet ja läppärillä 
sohvan mies oli ilmeisesti poikennut Tinderissä.


Näissä puitteissa paneelikeskustelua romantiikasta ja somesta
kävi käsittelemässä mm. Mikael Jungner.


Naapuriseinäkin oli tullut valmiiksi, sydämiä leijaili ja 
herkkyyttä piisasi.

foto: Kirjakallio
Kiitos messuista KirjaKallion väki,
pitäkää meininki yllä ja ajatukset korkealentoisina!

foto: Kirjakallio
Loppuun on tullut yleensä heitettyä joku musavideolinkki. 
Pysyäksemme aiheessa, löysin tällaisen:


Mielenkiintoista menoa, ja sehän on vain oikein!