tiistai 27. tammikuuta 2015

Riihimäen Jannen kulttuurikotia maalaamassa

Viime vuoden erilaiset keikat osa 3.
Tällä kertaa tarina hyppii suurempia aikaharppauksia
kuin koskaan aiemmin, mutta hyvästä syystä.

Näihin aikoihin viime vuonna yksi vanhimmista kavereistani otti koodit
ja kysyi maalaamaan. Perheen esikoinen oli täyttänyt 10 vuotta jolloin
iskälle ja Joonalle oli tullut puheeksi että graffiti poitsun seinään 
olisi hauskan erilainen lahja. Perheellä on kaikenkaikkiaan niin monipuolinen 
kulttuurikoti, että graffitikin suorastaan kuului sinne.

Toiveena oli sankarin nimikirjaimet ja siivekäs spraypullo, 
väreinä ainakin violettia, mustaa ja vihreää.
Lyijäriluonnoksella homma lähti käyntiin. 


Huoneen omistajan olin tavannut melko tuoreeltaan, 
Kaisaniemen puiston YleXPopissa vuonna 2004, jonne menimme oman nelivuotiaani
kanssa katsomaan Don Johnson Big Bandia. Yleisön joukossa tuli vastaan
Janne lastenvaunujen kanssa. Joona fiilisteli keikkoja rattaissa, 
siihen aikaan vielä suht harvinaisesti kuulosuojaimet korvilla.


Ipanan iskän kanssa tutustuimme kasarin alussa, ravatessamme Riihimäen
 seurakunnan poikaleireillä joka kesä ja talvi. Yhdellä leirillä vieraili 
jostain syystä paikallislehden toimittajakin juttua tekemässä kesällä 1986.


Janne löytyy toisen rivin toisena oikealta ja 
minä nojaan takarivissä ovenkarmiin oikeassa reunassa.
Leirien johtaja Markku Valkeavuori oli innostava ohjaaja, jonka vetämillä leireillä
urheilua ja makkaranpaistoa riitti. Välillä kun Valkkiksen silmä vältti, 
painittiin pari vuotta vanhempien isoisten kanssa ihan hiki päässä.
Valkkis on vanhempieni lisäksi yksi tärkeimmistä roolimalleistani
 nuoruudessa, melko varmasti Jannellekin. 


Leirikuvasta eteenpäin ehkä 4-5 vuotta, mitäs leiriläiset touhuili?
Pilotti päällä, tussi taskussa ja levennetyt levikset jalassa kaupungilla 
viikonloppua viettämässä. Seurana muusikonuraa aloittelevat pitkätukat 
Nikkasen Tamo ja Janne. Saattaa olla että ollaan tulossa oikean reunan Autsilta,
joka piti ajoittain kemuja vanhempien ollessa mökillä.


Pitkätukkien bändi oli Euthanausea, jonka keikoilla myös minä, Autsi ja
muut skeittari-hoppari-hevari- frendit kiersimme mm. Kino Sammossa.

***2014***

Takaisin viime vuoteen ja sinne Joonan seinälle...

Saavuin omakotitaloalueelle Riksuun.
Pihalla oli helposti huomattavissa, että tässä perheessä
muksut on tärkeitä ja mielikuvitusta ruokitaan monipuolisin keinoin.
jotka itsekin allekirjoitan aivan täysin.


Kun päivänvaloa vielä piisasi, räpsin heti muutaman fiiliskuvan ulkoa.
Leikkimökin edustalla oli pari fillaria ja punaisen pulkan sisällä 
tuore lumi kertoi, ettei sarvikset olleet vain koristeina.


Pienin polkupyörä oli söpön pinkki ja fillaria kannatteleva
teline huokui lämmintä mutta rosoista vanhan ajan henkeä.


Kokonaisuuteen sopii hyvin myös pihan ruokailuryhmän pöydällä 
lepäävä suuri lasipullo ja Töölön Sokeritehtaalta peräisin oleva puulaatikko.


Verannalla leikkimökin hempeä sävymaailma jatkui. 
Tuli mieleen kuinka mukavaa tuossa olisikaan istuskella viltti harteilla
 ja katsella lumisadetta iltahämärässä kaakaomuki kädessä.


Pimeää talvea valaisemaan oli tuotu muutama kynttilälyhtykin.


Janne otti vieraan vastaan ja suuntasin heti kellariin, jossa Joonan 
huone sijaitsee. Ensin sanomalehteä suojaksi ja sitten suihkimaan
sketsit seinälle.


Luulin olevani kellarikerroksessa yksin,
isompien lasten ollessa koulussa ja päiväkodissa. Nuorimmaisella oli 
ohjelmassa päiväunet ja sitä ennen lukuhetki isän kanssa.
Yllättäen varjoista hiipikin karvainen katsoja suihketta seuraamaan.


Taisi olla kuitenkin sen verran herkkänenäinen yleisö,
että vaihtoi maisemaa samantien.


Jonkun aikaa väriteltyäni laitoin itsekin kellarin oven auki tilaa tuulettaakseni 
ja siirryin kahvittelemaan Jannen kanssa. Perheen äiti oli sorvin
 ääressä sisustusliikkeessään, josta myös selkeästi on "tuotu töitä kotiin".

Pihalta sisälle jatkuva lämminhenkinen söpöily ja pastellisävyissä
hehkuva sisustus tuo tunnelmaan muvavasti piparminttua ja hattaraa. 


Muutama sarvipääkin tuijotti kahvittelijaa mykkinä lasittunein katsein.


Tyttöjen huoneen seinällä taidetta jo löytyi, Joonalle oli vasta tulossa.


Typyköillä on myös ehkä maailman, tai ainakin Riihimäen suloisin nukkekoti,
 jolla siskosten on varmasti hauska leikkiä lammaspenkillä istuskellen.


Mutta missäs se rokki luuraa, vai onko bändihommat unohdettu?
Ei todellakaan.
Kellarikerroksessa löytyy punkkia, metallia ja mitä vaan meteliä
niin että heikompaa hirvittää. Niitä voi luukuttaa vaikka jukeboxista
oman maun mukaan.


Mikäli valikoima vaikuttaa suppealta lasikannen alla,
niin hyllyköistä löytyy lisää.
Kun yläkerrassa oli sisustus karamellimainen, niin tässä hyllyssä
on vähän tuhdimpaa korvakarkkia tyrkyllä.


Seinältä löytyi myös toisen muusikon tekemää taidetta;
Jarkko Martikaisen piirtämä originaali vanhan  bändinsä
Euthanasian kokoelmalevylle. 
Hauska juttu, että ystävyksillä on lähes samannimiset bändit 
urapolkunsa varrella. Tätä en itse aiemmin tiennytkään.


Seinää vasten oli myös muutama uudempi levy,
näytti isäntäkin tuoneen töitä kotiin.


Perhettä tuntemattomat lukijat saattavat 
ihmetellen miettiä, mitä se isukki sitten töikseen tekee?
Lukee lapsille satuja ja kerää seiskatuumaisia?

Elantonsa poikaleirin pitkätukka on saanut oikeastaan aina musiikista,
viimeisimmät vuodet on kulunut mm. HIMin kiertuemanagerina.
Janne on kuolemanvakava kaveri, jollainen tarvitaan isojen nimien taustalle, 
ettei homma mene ihan pelleilyksi.

tumblr_n1kagztWL21s36gzvo1_1280.jpg
Toisella työpaikallaan mies tunnetaan myös Yks Janne nimellä,
jossa tuottaja Tamminen säätää monen musiikkigenren parissa.

No mutta.
Nuorempi herra Tamminen oli saapunut koulusta ja kysyin haluaisiko Joona 
maalata vähän itsekin oman huoneen seinää?
Tarjous kiinnosti ja ei muutakuin hommiin.


Hetken päästä Joona siirtyi läksyjen pariin. Itse jatkoin
 pari tuntia suihkimista ja sen olin näköinenkin, kun seinä tuli valmiiksi.
Sinistä oli nyt leikkimökin seinien lisäksi Niemisen naamassa.


 Kun suojaukset oli poistettu ja maalarin kasvot pesty,
 tuli koko muksutrio katsomaan lopputulosta.
Myös naapurin tyttö oli mukana ja ryhmäkuva piti tietysti näpsäistä.


Siinä se JT liihottaa.


Jos perheen kodin sisustus miellytti silmää, sitä voi ihailla täällä lisää.
Ehkä olet siitä lukenutkin Kodin Kuvalehdestä 2012.

Nyt jos koskaan se loppubiisikin on itsestäänselvyys.
Jannen Euthanauseasta lähdön jälkeen Monarin Nuorisotalolla
 syntyi Endstand, joka roudasi kotimaista hardcorea eurooppaan.
Videolla mukana myös bändin alkuperäinen rumpali Henrik Furu,
joka kuoli kesällä skeittionnettomuudessa saamiinsa vammoihin. 


Luultavasti Riihimäen nuorisokulttuuritarinoihin palataan 
jatkossakin, nyt vaan päät nyökkimään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti