Tällä viikolla oli aika mielenkiintoinen peinttauskeikka.
Maalattavan kohteen lokaatio sekä työvälineet oli hyvinkin erikoiset ja
kun miettii kaupunkirakenteen & kulttuurihistorian kannalta, kokonaisuudessa
voi nähdä mukavasti positiivisuutta ja tietynlaista jatkumoa.
Helsingin keskustaan oli tulossa jotain mielenkiintoista, Elisa Oyj:n järjestämä
WORD–hanke. Projektin tarkoituksena on kampanjainfon mukaan saada
"nuoret miehet takaisin sanojen pariin". Hankkeen saitilla kerrotaan tarkemmin:
"WORD-hankkeen tavoitteena on etsiä uusia, kiinnostavia sisältöjä sekä
tapoja lukea." Tätä tarkoitusta palveleva Design camp järjestettiin Elisa Kulmassa,
Keskuskadun ja Aleksanterinkadun risteyksessä sijaitsevassa liiketilassa.
Keulakuvana kampanjalle toimi räppäri Mikael Gabriel , joka oli
tulossa nuoria tapahtumaan sparraamaan.
Järjestävä taho halusi myös oheisohjelmaa teemapäivään ja siinä vaiheessa
oli tarkoituksenmukaista käyttää kirjaimia vähän värikkäämmin. Tilaisuuteen
toivottiin graffitia teemaan sopien ja otin keikan vastaan. Neuvottelut toteutuspaikasta
ja välineistä päätyi ratkaisuun, jossa maalaisin liiketilan ikkunaan, ulkopuolelta
ja kalkkispraylla eli kansanomaisemmin liitutaulumaalilla, jotta maalaus olisi
myös helposti poistettavissa.
Niinpä tapahtumapäivänä 23.3. Elisa Kulman instatilille on taltioitunut kuva,
jossa spreijaan ikkunaan keskellä kirkasta päivää:
Aloitin oman osuuteni tapahtumasta luonnostelemalla valkoisella ääriviivat
ikkunaan, ennalta tekemäni luonnoksen mukaisesti.
Ikkunaa maalatessa palasin mielessäni omiin teinivuosiini, jolloin poikkesin
Riihimäeltä Helsinkiin imemään kulttuurivaikutteita maalatuista tunneleista ja
ostamaan räppilevyjä sekä muuta hip hop- gearia.
Eräällä niistä reissuista vaikutuin hyvin vahvasti tuossa tien toisella puolen,
Stockmannin One Way -farkkumyymälän seinään toteutetusta tilausgraffitista.
Duunin olivat taiteilleet Tomi Lauren ja Sami Mäkelä. Onneksi oli kamera mukana ja
sain edes jonkunlaisen (mutta heikosti kohdistetun) todistusaineiston kundien
mestarillisesta taidonnäytteestä. Turha kai edes sanoa, että allaoleva maalaus on
yksi suurimmista vaikuttimistani seinään piirtelyn saralla.
Teoksen toteuttajista Sami Mäkelä on nykyisin ammattitaiteilija,
joka asuu Yhdysvalloissa perheineen ja on tehnyt hyvin monipuolista uraa.
(Tässä yhteydessä muuten voisi varmaan ehdottaa Stockalle, että juhlistakaapas
vaikka SUOMI100-vuotta kaivamalla duuni lateksikerrosten alta esiin?)
Palataan takaisin ElisaKulmaan.
Välillä piti ulkoistetun maalarinkin käydä sisällä miestenhuoneessa ja
hörppäämässä kuppi kuumaa värityksen lomassa. Sisältäpäin katsoessa
katumaisema hiljalleen peittyi kalkkisprayn voimin.
Pihalla puolestaan ohikulkijat kummastelivat, mitä tapahtuu.
"Kato toi maalaa tota seinää" kommentteja tuli muutama, joitain vähän pidempiäkin
juttutuokioita rupateltiin monenlaisten kulkijoiden kanssa ja joku naisääni
sanoi selän takana: "Toi näytti takaapaäin ihan pikkupojalta". Luvan kyselijöitä oli tällä
kertaa harvinaisen vähän, alle kourallinen. Facebookista löytyi yllättäen
kuvakin random kulkijan nappaamana:
 |
| foto: Jukka Helin |
Pääasiahan oli kuitenkin ikkunan takana, eli se nuorten miesten joukko,
joille koko projekti oli suunnattu. Välillä muutama poika kävi pihalla tupakalla
seuraamassa maalailuani, joten kiva että kiinnosti. Sanojahan me maalaritkin
maalataan, eli samassa juonessa kyllä. Järjestäjän postaama yhteiskuva kertoo
hankkeen osallistujista. Sivukorvalla kuulemani perusteella poikien työpajassa oli
suunnitteilla ainakin mobiiliapplikaatioita sekä tietysti puhemusiikkia.
Varmasti myös jotain ihan muuta.
Illan päätteeksi pojat lähtivät omille teilleen ja myös itse sain oman
duunini pakettiin. Toteutus oli normaaliakin hitaammin toteutettu,
ainakin työvälineiden haastavuudesta johtuen. Liitutaulukannujen väriskaala on
minimi, eri sävyjä ei ole saatavilla ja etenkin skarpin työjäljen aikaansaamiseksi
on maalattava samaa kohtaa moneen kertaan. Ja kun värikerroksia kertyy
tarpeeksi, maali alkaa kuoriutua pois ikkunalasin pinnasta.
Tilaaja kävi myös kysymässä, kauanko maalaus ikkunassa pysyy, kun se olisi niin
mukava siinä. Kerroin värien lähtevän runsaalla vedellä, eli jos reippaasti sataisi
maalaus valuisi viemäriin.
Loppuun jälleen tietysti räppiä. Ja mistäkö?
No tietysti Carrolsin kulmalta, eli siitä spotista johon ikkunan hahmo tähystää,
kadun toiselta reunalta. Paikka tunnetaan eräänä merkittävänä kohteena Suomiräpin
historiassa, siinä on ollut takavuosina useinkin muutama mies ghettoblaasterin
edessä räbäyttämässä mitä sylki suuhun tuo.
Ehkä MG:n sanatyöpajan jälkeen jotkut nuorista voisi myös kesän mittaan koettaa
ottaa kadun haltuun Asfalttisoturin & Särren jalanjäljissä ex-Carrolsin kulmalla?
ps. lisätään vielä kuva ensimmäiset räntäsateet läpäisseestä ikkunapiissistä,
24 tunnin ikäisenä duuni oli jo muutamasta kohdasta rispaantunut mutta
ehkä se alkuviikkoon jaksaa sinnitellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti