Väinämöistä sämplättynä

Kulttuurissa on kautta aikain tehty versioita toisten taiteilijoiden teoksista.

Käännösiskelmät on merkittävä osa kotimaista musiikkihistoriaa ja hip hop-

kulttuurissa sämpläys (eli musiikkikappaleen jonkin osan kierrätys osana
uutta teosta) on myös aiemmin ollut hyvin yleistä, kunnes käytäntö mutkistui
tekijänoikeusoikeudenkäyntien myötä. Nykyisinkin sämpläystä tapahtuu, mutta
usein neuvottelun kautta. Muusikkojen liitto ohjeistaa nettisivuillaan
 sämpläyksen reunaehtoja. Toinen termi aiheeseen liittyen on plagiointi ,
eli olemassaolevan teoksen käyttäminen luvatta ja esim. omana tuotantonaan.

Kuvataiteen puolella tapahtuu myös sekä sämpläystä että plagiointia.
 Juuri hiljattain ilmestyi kirja taideväärennöksistä Suomessa, 

jossa taidekauppias kertoo suuren väärennösvyyhdin taustat ja seuraukset.
Hyvin kiinnostava kokonaisuus nykypäivänä, ikivanhassa rikollisuuden lajissa.
Kuvataiteessa sämpläys näkyy vaikkapa tunnettujen sarjakuvahahmojen
versiointeina osana uutta teosta. 

Parhaillaan Helsingissä puretaan Kannelmäen vanhaa ostoskeskusta ja 

kuten arvaatte, kävin kylässä työmaalla. Seinille on jo kerääntynyt monenlaista 

suihkemaalausta muilta tekijöiltä ja päätin sämplätä sekaan vähän kulttuurihistoriaa
sekä silmäniskun paikallisille. Löysin rakennuksesta autotallin jossa oli
kivan monitasoinen ja vaihteleva rakenne, josta tuli esiintymislava mieleen.

Tein version Akseli Gallen-Kallelan klassikkoteoksesta "Sammon puolustus",

jonka taiteilija maalasi vuonna 1896. Tiivistin teoksen päähenkilöihin, jotka laitoin

taistelemaan purettavasta rakennuksesta. Väinämöinen tahtoisi maalata seiniä, mutta

purkufirmaa edustava Louhi moukaroi niitä palasiksi. Toki olisi ollut hauska versioida 

koko maalaus suuremmalla väkimäärällä, mutta yössä on rajallinen määrä tunteja ja 

taskulampun valossa yksityiskohtien säätäminen olisi ollut varsin hidasta. 

Ehkä joskus palaan aiheeseen.

Wikipediasta aukesi myös alkuperäisen teoksen tausta:

"Tarinan mukaan Sammon puolustus oli tilausteos. Sen valmistuttua maalaus sijoitettiin rikkaan talon ruokasaliin, mutta palautettiin kuitenkin melko pian takaisin taiteilijalle. Syyksi kerrottiin, että talon emännän mielestä maalaus oli liian provosoiva, väkivaltainen ja värikäs katsottavaksi."

Kuva: https://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Sammon_puolustus.jpg

Omaa duuniani ei tarvitse palauttaa, vaikka se toki vähän provosoikin. 

Murusiksi se menee kuitenkin varmaan viikon-kahden sisällä.

Mallikuvaa netistä kaivaessani, tuli vastaan myös muita teoksen versiointeja.

Sinänsä hauska sattuma, että muutama oma esikuvani on myös sämplännyt

Sammon pelastusta enemmän tai vähemmän uskollisesti alkuperäiselle.

Kuva: f4acf1e8313dc3cbe553fdc83f11e1be.jpg

Mauri Kunnaksen versio Koirien Kalevala ilmestyi 1992 ja kirjassa 

hauveleiden aluksessa vilskettä ja vilinää riittää yksityiskohdissa valtavasti. 

Aku Ankka-piirtäjänero Don Rosa puolestaan versioi tyylikkäästi Kalevalaa 1998 ja 

tarinan mukaan inspiraation lähteinä Rosalla oli Gallen-Kallelan teosten lisäksi

myös yllä oleva Koirien Kalevala. Rosa taiteili kirjansa kanteen 

alkuperäiselle uskollisemman version pienemmällä variaatiolla.

https://kauppa.akuankka.fi/is-bin/intershop.static/WFS/SMF-AkuAnkanKauppa-Site/SMF/fi_FI/large/products/000000000001093747_1.jpg

Syvemmältä kirjan sisällä varsinaisessa tarinassa versiointi 

lähtee lapasesta ja kuva saa lisää mausteita ja mielikuvitusta, ottaen kunnolla 

etäisyyttä alkuperäisteokseen.

Kuva: http://geekgirls.fi/wp/wp-content/uploads/2015/03/Sammon-puolustus.jpg

Ensimmäisiä oman fanituksen kohteitani oli ala-asteella Elvis, joka yllättäen 

on myös näemmä taistellut Louhea vastaan. Tämän teoksen on toteuttanut

Markku Laakso vuonna 1999.

Kuva: https://www.flickr.com/photos/jodavid/7632162448

Useampiakin versioita hienosta maalauksesta löytyy googlaamalla.

 Jos Kannelmäen seinäpiirrokset kiinnostaa, käy kurkkimassa aidan raosta

 kuinka purku etenee. Joka päivä seinää kaatuu.

Loppuun vähän rankempaa Kalevala-henkistä tulkintaa, kun 

Amorphis kertoo mustasta talvipäivästä, vähän kuten nytkin loskaisen

 asfaltin keskellä. Livevideo sopii hyvin teemaan myös lavalla olevan taustakankaan 

kuvioinnin suhteen, siipiniekka sielläkin liihottaa. 

Amorphis - Black Winter Day - Live at Wacken Open Air 2015

Katutaidevaunu Kannelmäessä

Kannelmäessä oli tänään Nuorisoasiainkeskuksen toimesta järjestetty RuBu Fest 2014. 

Mystinen nimi on lyhenne Ruuti Budjetti -sanoista. 

Jos et ruudista tiedä, http://www.ruuti.net kertoo lisää.

Tilaisuudessa nuorille oli erinäisiä työpajoja sekä muuta osallistavaa toimintaa. 

Tapahtuma oli siitäkin syystä merkittävä, että nuoret pääsivät vaikuttamaan äänestämällä mille paikalle kesän aikana sijoitetaan uusin luvallinen graffitiseinä länsi Helsingin alueella. 

Funk On ry:n aikaan tuli luotua mukavat suhteet pääkaupunkiseudun nuorisotaloihin ja muihin tahoihin jotka junnujen kanssa apukasvattajina leipäänsä tienaa. Aina välillä sieltä suunnalta kysellään olisiko saumaa olla mukana erilaisissa tapahtumissa. 

Sain tällä kertaa pyynnön mennä maalaamaan näytösluonteisesti. Otin mukaan pitkäaikaisen kollegani Enginen, joka saapui värittämään toisen puolen vaunusta. 

Supafly:n ylläpitämä Katutaidevaunu rullasi myös Sitratorille pinnassaan 

edelliset maalaukset, kuten Zuresin maalaama äitienpäivätervehdys. 

Sovimme Enginen kanssa maalaavamme niiden kaupunginosien nimet, jotka tulevasta seinästä ensisijaisesti saavat nauttia. Eli Kantsu ja Haaga.

Sääolosuhteet suosivat tällä kertaa jamuutaman tunnin suihkimisen jälkeen 

vaunu olikin Enginen toimesta uudessa kuosissa.

Taustalla oleva enmuistakenentaiteilijan tekemä veistos istui myös kuvaan mukavasti.

Omalle puolelleni lähdin hakemaan paikkaan ja tilaan sopivuutta kaupunginosan nimestä.

Kannelmäestä tulee tietysti mieleen kantele ja sen vempeleen ykkösartisti on yksinoikeutetusti Väinämöinen. 

Häntä puolestaan on paljon kuvannut Akseli Gallen-Kallela. 

Googlauksen jälkeen mallikuvaksi löytyi hänen tuotannostaan seuraava teos:

Ajatuksena oli tehdä Haaga sanan yhteyteen mukaelmani Väinämöisestä, jolla olisi kädessään nykyaikaistettu sähköinen kannel ja päässään lähiökundienkin suosima Carhartt-pipo.

Kirjainten tyylissä puolestaan halusin huomioida vanhempaa lähiökaartia, joka päivästä toiseen päivystää Sitratorin laidalla. Nykyiset puistokemistithän ovat sitä ikäluokkaa että raskas rock on heidän mielestään parasta. Siksi lähdin versioimaan AC/DC-yhtyeen logoa. Liitin mukaan vielä vähän punkkarihenkeä maalaamalla salaman paikalle anarkistien A-kirjaimen, 

mutta sydämellisesti vaaleanpunaisena.

Poistuessani Sitratorille jäi tunnelma, jossa oli ripaus suomalaiskansallista runonlaulantaa, australialaista hard rockia, bronxilaista maalaustaidetta sekä jo paikalla ollutta intialaistyyppistä veistostaidetta.

Ei hullumpi kokonaisuus monikansallisessa lähiössä.

Supaflyn toimintaa pyörittävä Antti Salminen haki kärryn ja siirsi sen Kalasatamaan 

odottamaan Arabian Katufestareita. 

Antti oli vielä napannut sen verran tyylikkään kuvankin 

uudesta sijaintipaikasta että ryöstin kuvan käyttööni, koska 

Väinämöinen oli päässyt nätisti koivunlehtien katveeseen meren rantaan.

Jos Katutaidevaunu kiinnostaa enemmän, 

flickrissä löytyy kaikki siihen tähän saakka toteutetut teokset, 

sieltähän ylläolevakin on peräisin:

https://www.flickr.com/search?sort=relevance&text=katutaidevaunu

Loppuun jälleen musasuositus. 

Koska kantele jäi ajanpuutteen takia maalaamatta, voit kuunnella sen tuosta. 

Metallia ja Kalevalaa yhdistelevä laulu ja soitinyhtye Amorphis tarjoaa veisunsa 

Amorphis: My Kantele