Ihan Tuskassa

Festarit pyörii täyttä häkää parasta aikaa.
Hietsussa mekastaa Rock the Beachja Suvilahdessa jengi hikoilee "Tuskan
paiskeessa", kuten festarin vanha paitaslogan kertoi.

 Junnuna tuli jonkun verran käytyä hevin mäiskettä katsomassa. Metallica-paita päällä ja itse tussattu Anthrax-lippis päässä poikkesin Hämeenlinnan Ahvenistolla kahdesti (1990-1991), homman nimi oli Giants of Rock.  Edelleen harmittaa että 1989 jäi käymättä, silloin mestoilla oli sentään Anthrax ja Suicidal Tendencies. Menomatka sujui junalla ja asemalta käveltiin perille. Seurana reissuilla oli Riihimäen pitkätukista mm. Ville, Tamo, Joksa ja Janne sekä muutamia muita paikallisia moshausaddikteja, kuten Tammisen Janne ja Tuomisen Sämpy. 

Sepultura ja Sodom tuli nähtyä ja muutama muu orkesteri siinä sivussa, kuten kotimaisista Waltari ja tietysti Stone (johon liittyy myös tämä blogaus). Molempina vuosina ilma oli helteinen joten nestetasapainostakin oli huolehdittava, kuten 16-17 vuotiaana asiaan kuului siihen aikaan. Eli Mehukatin voimin... Viimeiset keikat alkoi muistaakseni klo. 22.00 , mutta ensimmäisellä kerralla skipattiin suosiolla viimeisenä esiintynyt Uriah Heep , koska ei paljon viisikymppiset vanhukset jaksanut kiinnostaa. Kulkuyhteydet paluun suhteen oli astetta hankalemmat, koska viimeinen juna lähti Riksuun jo ennen kuin tapahtuma päättyi ja vaikka faija tarjoutuikin hakemaan kotiin, niin molempina vuosina tuli teinipojat reteesti taksilla takaisin ja kunniakierros vielä kaupungin läpi.

Se historiasta tällä erää. TUSKA on juuri nyt käynnissä ja myönnettäköön, että siellä en ole ikinä käynyt. Pari kertaa on ollut lähellä kun on ollut joku legendaarinen bändi mestoilla, mutta koska nykyisin en hirveämmin hevistä välitä niin on jäänyt väliin. Eikä sitäpaitsi kaljulla moshaaminen ole kovin järkevän näköistä, ainoa jolla se näyttää hyvältä on Scott Ian. 

No mutta. Koska olen virallisesti parasta aikaa "lomalla" niin käytin yhden yön hevirokkifiilistelyyn Kalasatamassa betonia maalaten ja korvanapeista Anthraxia kuunnellen. Siinä Suvilahdessahan se pitkätukkasirkus pyörii, joten sikäli oli paikka ja aika kohdallaan tällä kertaa. Olin jo jonkun aikaa miettinyt, että noita keltaisia tikkaita olisi kiva jotenkin sisällyttää johonkin sopivaan juttuun, niin saisi möhkäleestä vähän kauniimman:

Ajatuspajatso pyöri korvan takana aina silloin tällöin ja nyt se piti purkaa ulos. Sankariksi valikoitui pitkän kaulansa ja sopivan rokkaavan semi-irokeesinsa ansiosta kirahvi. Ja vaikka Kiss ei tällä kertaa lauteilla olekaan, niin täpläturkin kieli haastaa jopa Genen ihan tasaväkisesti.

http://www.hdwallpapers.in/giraffe_pair-wallpapers.html

Eipä muuta kun hihat ylös ja hommiin.

Illan tullen hämärtyy pariksi tunniksi, vaikka kesä onkin parhaimmillaan. 

Mutta pian arska taas kuikuili esiin:

About näihin aikoihin paikalla kävi kaasuttelemassa autollinen "koviksia", joista rohkein huusi ohiajavasta autosta: "V***n hintti, mitä v****a sä teet?!" En kerennyt vastaamaan, koska pröm pröm -kaasuttelija jatkoi matkaansa. Muutamaa tuntia aiemmin samaa vee-sanaa huudettiin lasipulloja rikkoen Suvarin puolelta oikein urakalla illan pimetessä ja jonkunnäköistä laumapainiakin siellä näytti olevan. 

Joidenkin nähtävästi piti ottaa se paitaslogan kirjaimellisesti.

Mutta aamukuudelta homma oli lopulta valmis:

Siinähän se rokkaa. Kaveri diggailee kimaltavista killuttimista, joten on korvien lisäksi ripustanut kaulallekin muutamat rinkulat. Tätä kuvakulmaa silmälläpitäen roudasin möhkäleen päälle pari betonilohkaretta jotka maalasin myös, jotta sain irokeesin ehjemmäksi. Eli oheisläppä "ihan tuskassa" viittaa festarin lisäksi myös siihen, että selkäranka ruuvattuna kun tällaisia rakentelee, niin Panadolit on paikallaan.

Perustäksyä en tällä kertaa laittanut, vaan hihamerkki bändilogotyyliin farkkuliivissä korvasi sen. Esiintyjälistassa on juurikin tänään nimittäin laulu- ja soitinyhtye Testament, joka päättää Radio Rock-lavalla päivän  ohjelman klo. 20.30-22.00. Olis toki kiva nähdä nämä rokkiveteraanit, mutta ehkä käyn kirahvin herteilla kuuntelemassa.

Jos nimi ei sano mitään, niin tästä aukeaa: 

Testament - Practice What You Preach

Mosh!

STONE!

Luin hetki sitten Hesarista, että tänään olisi kivi sirkuksessa. Siitä syystä näin sekunnin mielijohteesta haluan kunnioittaa arvon soittoniekkoja sekä (sattumalta) jatkaa tarinaa Riksun Polarista. Yläaste oli siinä mielessä merkittävää aikaa että tapahtui suuria elämyksiä joiden aiheuttamat "heräämiset" ovat ohjanneet tähän suuntaan jossa nyt olen.

Ala-aste meni kuunnellessa vain Elvistä, muut luokkakaverit koettivat pilkata musamakuani KISS ja WASP paidoissaan, mutta pidin oman pääni ylpeästi. Jailhouse Rock oli herättänyt jotain sellaista, jonka takia oli itsekin alettava soittamaan kitaraa... kolme vuotta meni rämpytellessä mutta enää ei sujuisi edes c-duuriasteikko. Suurella vaivalla sain pari vuotta sitten kaivettua Ukko Nooan sillä lapsuuden kitaralla.

Yläasteelle siirryttäessä tapahtui muutos, kun jostain löysin ensin Popedan Sukset ja  pian sen jälkeen alkoi tapahtua kun "musiikillinen porttiteoria" johti nopeasti metalliin. Musiikin tunnilla ensimmäistä kertaa korviin pamahti Metallican Master Of Puppets ja nälkä kasvoi syödessä... Anthrax, S.O.D., Helloween ja Megadeth teki vaikutuksen. Graffitifanina olin tietty ihaillut suuresti Helloweenin levynkansitaidetta ja etenkin sarjishenkiset kurpitsaukkelit auttoivat musiikillisen kehitykseni suunnan kehittymisessä. 

Popedan SUKSET sketsasin silloisella tyylillä aika hosuen.

Musiikkimaun kehittyessä, myös piirrostyyli eteni

Pian ilmestyi rinkiin myös päivämme sankari; kotimainen STONE, jonka Get Stoned oli sellaista herkkua, joka levisi siihen aikaan isolla liekillä meidän kaveriporukkaan.

Helloweenin ja Metallican logoihin verrattuna Stonen logo oli naurettavan yksinkertainen, mutta musa sitäkin tiukempaa. Lisäksi Keravan kundit avoimesti inhosi tyttöjen suosikki Europea, levyttäen jopa pilkkaversion Final Countdownista, joten kotimainen fanituskohde oli löydetty. Bändin haastattelut oli myös hauskaa seurattavaa, jossa kundit pelleili akuankka-lippis ja sotakypärä päässä ja naurettavat aurinkolasit naamalla vastaillen hölmöjä, kuten Rockstopin haastattelusta näet 

Stonen Soundi -haastis vuodelta 1988 antaa jotain syvempää käsitystä siitä, mikä teinipoikaa alkoi kiinnostaa.

Tamon kanssa moshataan Villen luona

Luokkakavereiden kotibileissä oli tietysti luukutettava moshausmusaa ja vatkattava omaakin pehkoa parhaansa mukaan, vaikkei hiusten pituus järin häävi ollutkaan. 

Yllättävän nopeastikin tilanne kehittyi siihen että pian Stone tuli keikalle Riihimäen urheilutalolle ja paikanpäälle oli päästävä. Aiemmin kyseisessä paikassa oli konsertoineet suurta halveksuntaamme saaneet Dingo ja Eppu Normaali. Se keikka oli jotain ennenkuulumatonta; suuren maailman meininkiä moshauksineen ja stagedaivauksineen! 

Meininki keikalla oli niin kova, että yhtyeen mukana olleen valokuvaajan foto jopa päätyi EP:n takakanteen. Paikallisen Levy ja Kasetti- liikkeen laaria myöhemmin tutkiessani löysin sieltä aarteen; Stonen levy, jossa takakannessa oli kuva urheilutalon keikalta ja minä kavereiden kanssa kuvassa mukana!! (Tuossa puolivälin kohdalla farkkuliivisen tyypin vasemmalla puolella)Todellakin merkittävä hetki 14-vuotiaan speedmetalfanin elämässä. 

Stonen jälkeen tutustuin myös yhä tiukempiin komboihin: Testament, Kreator, Sepultura ja Sodom tuli faniteltua ja kaksi viimeistä myös näin Hämeenlinnassa Giants Of Rockissa, mutta koska oma mielenkiintoni oli jo suuntautumassa enemmän Public Enemyn ohjaamalle tielle Chuck D:n johdolla jäi vierailu örinämusiikin maailmaan lopulta aika lyhyeksi. Sillä hip hopin tiellähän tässä yhä ollaan...  Mutta vaikka musiikillinen mielenkiinnon kohde olikin vaihtunut niin samassa porukassa kuljettiin edelleen. Pukeutuminen alkoi muuttumaan ja Helsingin Decadenzistä oli hankittava kesäduunirahoilla musta pilottitakki, koska sellainen oli myös Chuck D:llä. Lisäksi äiti levensi Leviksen farkut kangaskaistaleella ja tylppäkärkiset mokkabootsien sijaan jalat upposi varsilenkkareihin ja converseihin.

Riihimäki by night 1989: minä, Tamo, Janne ja Autsi

Lopuksi on sanottava että jos Popeda tulisi nyt keikalle Helsinkiin, ei paljon kiinnostaisi, koska aikamoinen "Yöllistyminen" on vienyt parhaan terän Ikurin Turpiinin johtaman porukan tatsista. Sensijaan Stonen tänään pamahtaessa Cirkukseen, siellä haluaisin olla koska en epäile sekuntiakaan etteikö Janne, Roope ja kumppanit vetäisi yhä samalla kivenkovalla asenteella Jacksonit ojossa.

Juhlan kunniaksi bändi vetää setin kahdesti; illan 21 alkava keikka on loppuunmyyty, mutta tuolta lippuja voi vielä kysellä 18 alkavalle keikalle: http://www.tiketti.fi/Stone-The-Circus-Helsinki-lippuja/17899