Hokia

"Viime vuonna samaan aikaan"-sarjamme jatkuu. Vähän liikaakin tullut taas keskityttyä taiteilun puolelle, joten nyt vähän muskeleita peliin. Ja paino nimenomaan sanalla peliin.

 Vuosi sitten junnukiekkojoukkue turnasi Lohjalla tähän aikaan ja tänä viikonloppuna matka kulkee Vuosaareen Jokeri-turnaukseen. Saa nähdä kuinka Vuokissa kulkee, mutta vuosi sitten meni aika mukavasti.

Mitä sitten tarvitaan kun lähdetään kiekkoturnaukseen? No ASENNETTA tietysti.

Mutta turnauksethan on tietenkin sitä kermaa kakun päälle. Suuresti työtä tehdään jäähallilla ympäri vuoden sekä tietysti omalla ajalla, silloin kun toiset lapset vaikka hakkaa pleikkaa tai kivittää ostarin ikkunoita.

No mutta kun sinne turnaukseen sitten mennään, niin se asenne pitää olla kohdallaan. Pientä painetta muille joukkueille voi heittää vaikka pienellä (?) viestillä. Lohjalla sellainen tehtiin isän ja pojan toimesta tallomalla vastasataneeseen lumeen Urheilukeskuksen futiskentälle se tärkein; 

meidän jengi.

Sitten ei muutakun putket jalkaan ja hommiin.

Tästä se lähtee. Kopissa teippirulla rutisee ja urheiluräppi raikaa.

Tuomarilla on asiaa?

Urheilijalle tekee hyvää joskus myös olla yksin...

No lopulta kaikki meni sen verran mukavasti kuitenkin että mitsku tipahti ja täytyy muistaa että 

"hopee ei oo häpee."Edellytykset toisenväriseenkin mitaliin oli, mutta mustavalkoiseen sotisopaan pukeutunut herrasmies toimitti virkaansa sen verran ikimuistettavasti, että parikin maalia hylättiin.

Mutta tänään on taas uusi päivä. Loppuun teemaan sopivaa musiikkia, muttei todellakaan mitään eppunormaalinurheiluhullua. 

JVG feat. Esa Tikkanen: Ei sul riitä

Kunnia videon herrasmiehille, sekä sankareille ulkojäillä. Sieltä se kaikki lähtee.

Joulukalenteri 20

Nyt on tullut sen verran paljon tarinoitua piirroksista ja maalauksista, että jotain muuta väliin. Tämä menee taas nuorisourheilun puolelle, eli luukun aiheena kustomoidut luistimet.

Jälleen oli projektina kehittää joku semisti hassutteleva, mutta kuitenkin mielellään kehittävä joululahja kummitytölle. Siihen saumaan sopi hyvin kaunoluistimet, joita nykyisin saa toki useamman värisinä ja aika söpöinäkin. Mutta halusin lähteä klassisesta valkoisesta liikkeelle, avainsanana nimenomaan se Söpö.

Siispä kävin hankkimassa neitiskrinnarit urheilupuodista, kengäännauhaa edesmenneestä hip hop-vaateliikkeestä ja sitten maalikaupan kautta kotiin. Luonnostelut olin toki tehnyt etukäteen joten itse maalaus ei aiheuttanut suurta päänvaivaa, ajattelin että tällaisessa kohteessa se klassinen "less is more" on hyvä ohjenuora.

Sen verran jäi kuitenkin kiinnostusta terällä varustettuihin kenkiin, että koska hokkareita kuluu kahden parin vuositahtia (toiset ulkojäillä, toiset hallissa) meidän perheen kiekkohirmullakin, niin halusin testata josko niistä perusputkista saisi vähän rokkaavammat. 

Kyllä sai:

CCM:t sai petomaisen ilmeensä kirpputorilta eurolla ostetun leopardihameen kankaasta ja koska niistä tuli sen verran viileä lopputulos, oli kuvakin otettava pakastimessa. 

Luistimet on yhä tallella muistona, koska sen verran hyvät muistot jäi tuosta luistinparista. Vastustajissa ne herättivät reaktioita hämmästelystä naurahduksiin ja oman joukkueen keskuudessa eritoten tuli monet hyvät naurut. Eikä ollut muutenkaan turhat kapistukset, maaleja, syöttöjä sekä jäähyjä tuo pari kerkesi nähdä ehkä enemmänkin kuin aiemmat ja myöhemmät putket.

Pienenpieni hipidihoppi-läppäkin noihin liittyy: koetin kepillä jäätä ja tarjosin Monspin Kepelle diiliä, jossa olisin tehnyt kiekkoräpistään tunnetulle JVG:lle samantyyppiset hokkarit esim. yleisökilpailun palkinnoksi tms. käyttöön. Pyysin palkkioksi duunista bändin pelipaitoja itselleni ja kiekkohirmulle, mutta se diili jäi syntymättä, valitettavasti.

On kyllä muuten kumma juttu, että lähdin kirjoittamaan pikkutytön söpöstä joululahjasta ja lopulta päädyin isojen miesten kiekkotreeneissä hiestyviin pelipaitoihin ja vielä suomiräppiäkin käsiteltiin matkan varrella. 

huh huh.