Karhu Hyvinkäällä

Eilen huomasin aamukahvia hörppiessäni facebookin feedissä Aamupostin uutisen, 

jossa kerrottiin karhun seikkailevan Hyvinkään taajama-alueella.

Oli tarkoitus käyttää koko päivä asiakkaan luonnosten piirtämiseen ja koulun
opinnäytetyöhön. Muutaman tunnin piirsinkin, mutta lopulta kuitenkin oppari sai jäädä
edelleen kesken, kun ajatukset pyöri vain metsässä ja mesikämmenessä.

Pakkasin auton ja kruisailin Hyvinkäälle.

Etsittyäni Talvisillan kaupunginosasta sopivan metsäisen kohdan jonne askarrella, 

viritin kelmun ja aloin hommiin. Maalaus piti olla piilossa ohikulkijoilta, 

mutta silti löydettävissä.

Jonkin aikaa suhisteltuani nalle ilmestyi puiden siimekseen. Puin sille 

punaisen paidan Nalle Puhin hengessä ja laitoin nimikkotöppöset jalkaan.

Janojuomaakin oli mukana, yhden purkin verran. Jos oikea nalle

olisi tullut paikalle, olisin tarjonnut huikat. 

Varmasti metsässä liikkuu niitäkin jotka haavailevat sen karhun kaatavansa. 

Siksi jätin jotain heillekin kelmun edustalle; nurin meni jo.

Sinne jäi karhuherra nauttimaan keväästä.
Tuoreimpien tietojen mukaan se oikea karhu on suunnannut jo Riihimäelle.
Jos kiinnostaa lähteä nallea etsimään, voisin veikata sen suuntaavan joko
Otsolan kaupunginosaan, tai kenties Kontiontielle.
 K Market Otso:n kauppiaalle antaisin vinkin, nyt kannattaisi
laittaa oluet alennukseen :)

Katutanssia ja katutaidetta: #streetsm2016

Eilen oli varsin energinen meininki muuallakin kuin Kiekkoleijonien MM-kisamatkalla.

Myyrmäen urheilupuiston Energia Areenalla on tämän viikonlopun ajan käynnissä 

Katutanssien SM-kilpailut 2016 , johon järjestäjät odottivat noin tuhatta kilpailijaa

 eri puolilta maata, sekä tietysti siihen päälle runsaslukuinen yleisö. Suomen suurin 

vuosittainen tanssitapahtuma järjestettiin Vantaalla edellisen kerran vuonna 2014,

jolloin tapahtumajärjestäjät saivat runsaat kiitokset onnistuneista järjestelyistä, sekä 

kilpailijoilta että muilta yhteistyökumppaneiltakin.

Muutamaa päivää ennen kilpailuviikonlopun alkua poikkesin 

paikalla virittämässä pikku mainoksen oheistapahtumasta pylväiden väliin.

Edellisellä kerralla vierailimme parin kollegan kanssa tanssiparketin reunalla

 spraypullojen kera koristelemassa showcase-tyyliin tapahtumalle aiheeseen liittyvän

 graffitin, joka yhä on tapahtumajärjestäjillä tallessa tarkoin varjellussa lokaatiossa.

Artwork: Pher Five One & Juhali & Hende. Character design: Wartecs FlowMo

Tänä vuonna oli tarkoitus jälleen maalata, mutta vähän eri meiningillä kuitenkin.

Vantaan Katutanssiyhdistys halusi antaa tällä kertaa maalipurkit kaikkien 

halukkaiden ulottuville, joten saavuimme Areenalle Funk On ry:n voimin 

"hop in-hop out" tyylistä työpajaa pitämään.

Kuten kaikki urheilun parissa toimivat tietävät, on tanssikisoissakin tärkeintä 

kunnon tankkaus ja huolto, jotta energiataso ja suorituskyky säilyy hyvänä.

Aamupäivän ensimmäinen tehtävä oli siis ateria takahuoneessa, 

jonka jälkeen alakäytävällä koneet käyntiin Scuren kanssa.

Pihalle parkkeerattuamme virittelimme toistakymmentä kelmuseinää

puiden väleihin ja aloimme ohjeistaa osallistujille graffititaiteen alkeita.

Innoikkaimmat olivat jo odotelleet saapumistamme ja pian kiristekalvot

saikin väriä oikein urakalla. 

Seinäjokelaisen TanssiWimma -ryhmän Minion -pukukoodi laittoi hymyilemään 

ja hauskasti he saivat toteutettua kelmuseinälle spraytekstauksen lisäksi 

vaatetuksensa inspiroineen animaatiohahmon ohjaajiemme pienellä avustuksella. 

Porukkaa kertyi mukavaan tahtiin, muttei pelikenttämme kuitenkaan liikaa 

ruuhkautunut,vaikka siihenkin olimme varautuneet. 

Ohjaajilla riitti ohjattavaa, mutta päivän mittaan myös pari pikaista suhautusta tuli 

huvikseen itsekin ohessa ruiskittua. Tässä Pher Five One näyttää b-boy-mallia.

Mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Ehkä nuorin osallistuja tällä

kertaa oli 3-vuotias pikkuneiti Lauttasaaresta.

Foto: Alex Pått

Seinäjoen plikat sai maalauksensa valmiiksi ja sitten pitikin kiirehtää kohti

tanssilattiaa, koska ryhmän oma kilpailuvuoro oli tulossa.

Parin tunnin maalailun jälkeen kannut alkoi hupenemaan siihen malliin, että 

pullopojan oli haettava täydennystä. Löysin alakäytävän rappusten alta vaatetukseen

natsaavan kuljetusvälineenkin, jonka aioin viedä hyötykäyttöön spotillemme, 

mutta onneksi joku paremmin kartalla oleva järjestäjä huomautti liilan roskiksen 

kuuluvan erään tanssiryhmän koreografiaan.

Välillä osa kelmuista piti myös vaihtaa uusiin, koska puhtaalle pinnalle on aina 

helpompi maalata kun linjoista saa selvää. Yhtä kelmua alkoi värittämään

selkeästi isä lapsineen. Tytöt kävivät välillä isän kainalossa, välillä heittivät 

kärrynpyöriä ja ainakin yksi spagaati tuli myös todistettua. 

Välillä kolmikko kävi kannustamassa perheen äitiä, joka oli kisaamassa 

tanssiryhmänsä kanssa. Skabaosion jälkeen homma jatkui ja nappasin myös 

Vaasasta paikalle saapuneesta porukasta perhepotretin.

Työpajan loppusuora häämötti neljän pintaan, mutta trafiikki nurmikentällä jatkui.

Hyvin moni tanssiryhmä eri puolilta maata kävi fotailemassa itseään aiemmin 

maalaamiensa piissien edustalla, ennenkuin poistimme kelmut puiden 

kainalosta roskikseen. Moni kysyi saako ottaa maalauksen mukaansa, mutta 

valitettavasti maalatun kelmun ehjänä siirtäminen on käytännössä mahdotonta.

Koska maali ei imeydy muovin rakenteeseen, se varisee hiutaleina 

pois kelmua siirrettäessä.

Työpajatiimimme oli päivän lopputulokseen tyytyväinen niin taiteellisesti, 

kuin tunnelmaltaankin. Tapahtumajärjestäjille suuret kiitokset seinämaalareiden 

puolelta ja kuten oli puhe, niin tod.näk. palaamme syssymmällä jälleen asiaan 

uusien projektien kanssa.

Ja niin juu, skabat jatkuu vielä tänään. Käy tsekkaamassa kuka 

vie finaalit tanssilajeissa. Loppuillasta sitten töllöstä selviää miten siellä kaukalon 

puolella kävi ja tavataanko torilla vai viekö vaahteranlehdet kirkkaimmat mitalit. 

 Rykäistään loppuun vielä urheiluteemaan sopiva ralli niiden pinkkipöksyisten 

vaasalaistyttöjen isän kokoonpanolta, jossa tullaan takas aika Isosti.

Sen voimin tsemppiä tanssiparkettitiikereille ja kaukaloleijonille!

Klass1kko: Tuun Takas feat. Killeri

Aina Mun Pitää juhlia Pertti Kurikan Nimipäiviä

Jokaisen Suomen kansalaisen olisi viimeistään nyt hyvä tietää kuka on Pertti Kurikka, 

ja miksi miehellä on joka päivä nimpparit. Ei varmaan kovin monta 

tietämätöntä löydykään, sen verran loistavaa duunia

  Pertti Kurikan Nimipäivät on tehnyt tukijoukkojensa

 kanssa viime vuosina. Yhtyeen arvo ei ole pelkästään musiikissa, vaan 

myös siinä, kuinka käytännössä on nähtävissä, että kulttuurin keinoin voi 

vaikuttaa ympäristöönsä ihan kuka tahansa, mistä lähtökohdista tahansa.

Bändi syntyi vuonna 2009 Helsingin Konalassa Lyhty ry:n tiloissa. 

En itse bändistä tiennyt ennenkuin 2012, näihtyäni videoklipin 

leffasta Kovasikajuttu ja sen jälkeen tietysti koko leffan. 

Jos Sinä et sitä ole vielä nähnyt, korjaa tilanne 

ja näe se, vaikkapa tästä. Mielenkiintoinen yhteensattuma euroviisuihin 

liittyen on se, että samana vuonna kun PKN syntyi, oli kotimaisilla

 musiikkipuristeilla kuuma peruna käsiteltävänä Euroviisuja koskien...

Kisoihin oli ehdolla kuulovammainen artisti, Signmark. 

Sillä kertaa Suomi ei kuitenkaan ollut vielä kypsä vammaiseksi luokitellun 

edustajan kilpailuun lähettämiselle, vaan reppunsa pakkasi Waldo. 

Tänä vuonna PKN kuitenkin pesi lattian kilpakumppaneillaan 

ja lensi Euroviisuihin rokkaamaan. 

Kuva: Tiia Santavirta /YLE

 Wieniin lähtöä odotellessa yhtye sai paljon positiivista huomiota kansainvälisestikin.

Briteissä The Independent kertoi artikkelissaan bändin tarinaa ja Yhdysvalloissa 

legendaarinen punk yhtye Dead Kennedys nosti Pertti Kurikan Nimipäivät

esille facebook-sivullaan. Kisamenestykseen uskoin itsekin vääjäämättä.

Lopputulos jäi kuitenkin tavoitteesta, kun yhtye tippui semifinaalivaiheessa jatkosta.

Mutta entäs sitten? Hyvän reissun sällit pääsi heittämään ja hauskaa piisasi

ainakin lehtikuvista päätellen.

Copyright: /All Over Press. Kuva: Pelle T Nilsson.

Sunnuntaina bändi oli tulossa kotiin. Sitähän piti juhlistaa

ja kiittää bändiä hienosta edustuksesta. Facebookissa oli polkaistu käyntiin 

kansanjuhla Piritorille Sörnäisiin, ilmeisesti puolittain kieli poskessa.

Mutta kun on tarpeeksi hölmö idea, niin se on joskus silkkaa timanttia.

Sain inboxiini viestin, jossa pari kaveria kysyivät mukaan

 toteuttamaan kunnianosoitusta yhtyeelle, osana kansanjuhlaa. Viime aikoina 

on ollut sen verran hoppu, että olen koettanut pitää sunnuntaisin 

spraypurkit pois käsistä, mutta nyt näpit oli sotkettava maaliin. 

Ideaa palloteltiin edestakaisin ja lopulta tiivistin käydyn keskustelun 

viestiketjun lopuksi kahteen lauseeseen:

"Graffaa sabluunalla kelmulle piritorilla kehitysvammaisten punkbändille metron hätäpoistumistien rakenteisiin. Nyt alkaa olemaan aika eeppinen suunnitelma."

Sunnuntaina puolilta päivin löysin itseni Piritorilta tuijottamassa metrokuiluun.

Idea oli kelmuttaa aukiolla sijaitseva hätäpoistumistien uloskäyntirakennuksen 

ulkoseinä ja maalata kelmulle kunnianosoituksemme yhtyeelle. 

Siksi olin kiivennyt rakennuksen katolle kelmurullaa kiinnittämään. 

Kovin yllättävää ei ollut se, että aika pian saimme seuraa ja toimintamme kyseenalaistettiin. 

Herrasmies harmaissa haalareissa halusi keskustella aiheesta

ja juttutuokiossa oli mukana myös neuvottelemassa eräs 

värikäs kulttuurihenkilö, joka tunnetaan mm. nimellä Trama FTC.

Keskustelut eteni hyvään tahtiin ja kun vielä haalarifirman päällikön kanssa 

vaihdettiin kuulumisia, pääsimme lopulta tositoimiin.

Sunttulunttu alkoi sumuttaa Karia seinään ja Harakiri Jiri

synnytti kirjaimia. Maalit oli ystävällisesti punkin hengessä tarjonnut

Geezers The Shop ja toteutuksen ideoinnissa oli mukana myös 

Katutaidetila Leiskuva.

Eihän siinä kauaa mennyt kun jo ohikulkijatkin alkoivat ihmettelemään mistä on kyse.

Saimme torikulkijoilta taustamusiikkia sekä hyviä maalausvinkkejä. 

Myös kelmun leikkausapua tarjottiin, mutta lopulta pärjäsimme kolmisin.

Kansanjuhlan alkuajankohdan lähestyessä porukkaa ilmaantui 

paikalle koko ajan enemmän.

YLE:n Jusu Lounelakin oli paikalla valmiina punkkareita juhlimaan.

 Kulttuurin moniottelija piti tarkasti silmällä kelmuprojektimme edistymistä.

Vihoviimeisenä muovin kimpussa oli taas sama jamppa, eli minä.

Toiset maalarit olivat saaneet ruutunsa valmiiksi, kun vielä hinkkailin viimeisiä piirtoja.

Saimme naapurin smarresta luvalla lainaksi pari limukoria tikkaiksi.

Ehkä joku muukin oli koettanut lainata jotain, ilman lupaa,

sillä kaupan edessä näytti sinihaalareilla olevan tilanne päällä.

Noin parin tunnin suihkimisen jälkeen glädit oli valmiit
ja juhlat saattoi alkaa meidänkin puolesta.

Pertti

Kari 

PKN

Toni ja Sami

Nyt kun pystyin irroittamaan silmät seinästä, porukkaakin oli tullut 

vähän lisää.Keskellä kuvaa, maalauksemme edessä bändiä odotteli myös 

Paleface tyttärensä kanssa.

Myös hieno irokeesi löytyi toriväen seasta.

Vähän ajan odottelun jälkeen myös odotetut kunniavieraat saapuivat.

Mustasta bussista purkautui punkkarilauma tukijoukkoineen ja "joutui" välittömästi

 halailun kohteeksi ja keskipisteeksi.

Kari pysäytettiin parinkymmenen metrin matkalla lähes joka askeleella ja 

tässäkin pipopää halusi tarjota Karille oluen kiitokseksi.

Sami oli saanut käsiinsä puolestaan kuplivaa.

Väkijoukossa bändiläisiä tervehti ja onnitteli myös Helsingin kaupoungin 

kulttuurijohtaja Stuba Nikula aisaparinaan mm. Radio Helsingistä

tuttu toimittaja Ari Peltonen

Myös Kapteeni oli paikalla. Minkä liikennevälineen kippari mies oli 

ja minne vempele oli parkkeerattu, ei selvinnyt. 

PKN jatkoi matkaansa kohti punaista mattoa, nyt onnittelemassa

kädestä pitäen Kari Peitsamo.

Väenpaljoudessa keulamiehen paikalle siirtyi Bassoradion

Tuomas Tuomi-Nikula, joka myös vaikuttaa PKN- yhtyeen taustaTukena.

Tapahtuma jatkui tihkusateesta huolimatta iloisissa merkeissä ja hienoja kohtaamisia 

oli monenlaisia. Kansanjuhlaa kuvasi niin monet kamerat ja filmiryhmät, 

että materiaalia on varmasti vaikka muille jakaa.

Joten jaetaan sitten:

YLE: PKN palasi liikuttuneena kotiin

lisää fiiliksiä ja materiaalia FB-eventin kautta

https://www.facebook.com/events/1595916817354686/

Mutta lopuksi kuitenkin se koko homman ydin ja sielu:

Pertti Kurikan Nimipäivät- Aina mun pitää!

Halkosavotta Helsingissä

Ajoittain lukee uutisia, joista ensireaktiona on ajatusmalli "Kirveelle töitä."

 Tänään huomasin Facebookissa Supafly-organisaation linkkaaman

Itä-Savon Uutisten artikkelin, jossa kerrottiin kuinka Savonlinnalaiseen metsikköön 

oli ilmestynyt kelmulle maalattu graffiti. 

Kuva: itä-savo.fi /lukijan kuva

Duuni oli nopeasti poistettu ja asiasta oli haastateltu paikallista rakennuspäällikköä 

Savonlinnan teknisestä toimesta. 

Päällikkö Harri Halko otti tapahtuneeseen kantaa virkamiehesmäisen suoraselkäisesti: 

"Luvanvaraista ja laitonta toimintaa, 

paheksuttavaa kuten muutkin seiniin töhrityt graffitit."

Rakennusinsinöörin koulutukseen ei käsittääkseni kovin kattavia taidehistorian 

opintokursseja kuulu, mutta saatan toki erehtyäkin. 

Ajattelin antaa sedälle palautetta pääkaupungista.

Mietin mikä spotti olisi sopivan metsikköinen, mutta kuitenkin selkeästi 

Helsingiksi tunnistettava. Päädyin Sibeliuksen puistoon. 

Valitsin  sijainnin siten, että Sibelius monumentti pääsee myös hyvin kuvaan

ja virittelin kelmun puiden väliin.

Askartelin paikalla noin tunnin verran, jonka aikana

putkirakennelmaa kuvaamassa kävi kymmenittäin ihmisiä, turistiryhmiä pääasiassa.

Osa heistä oli kiinnostunut meikäläisenkin hommailusta.

Jutulla kävi kuvassa näkyvä espanjalainen turistiryhmä oppaansa kanssa, 

kymmenkunta japanilaista pienemmissä ryhmissä sekä muutama suomalainen sunnuntaikävelijä.Kaikki olivat touhusta vilpittömän kiinnostuneita ja espanjalaisryhmän opas suoritti simultaanitulkkauksella pienimuotoisen haastattelun, joten jonkunlaista suomikuvaa tuli kulttuurivaihtona annettua samalla.

Maalauksen teema oli tietenkin kannanotto kuvan keinoin.

Rintamamiestalossa lapsuuteni viettäneenä ei halkosavotta ole 

uusi ajanviettotapa. Tällä kertaa ei ollut vaaraa että kirves olisi osunut polveen.

Kun kerroin suomalaiselle pariskunnalle syyn Halkomaalaukseen,

kuinka joku rakennuspäällikkö koettaa tuhota vuosien sillanrakennustyön

 nuorisokulttuurin parissa mistään mitääntietämättömällä kannanotolla, 

niin oman äitini ikäinen nainen hihkui innosta,

kuinka hieno idea reagoida uutiseen.

Kelmugraffitin ilosanomaa on levitetty useiden toimijoiden tilaamana

eri kaupunkien nuorisotoimien tilaamana lukuisissa tapahtumissa, 

useilla festivaaleilla sekä mm. Kiasmalla 

ja Hartwall Areenalla Lastenklinikan Kummien konsertissa. 

Funk On ry:n ollessa vielä aktiivinen kerroimme sadoille nuorille,

kuinka helposti pystyt tekemään itsellesi maalausseinän, jos sellaista ei vielä 

kotikaupunkisi kulttuuritoimen tai rakennusviraston toimesta ole saatu aikaiseksi.

Niinpä lähetän rakentavia terveisiä Savonlinnaan,

tehkää sinne maalausseinä jonne kuvataiteen keinoin nuoret ja vanhemmat 

maalarit voisivat ilojaan ja surujaan purkaa spraymaalin keinoin.

Toinen vaihtoehto on tietysti sijoittaa tuhansia euroja valvontakameroiden ja vartijoiden hankkimiseen, ihan kuin se jotain estäisi.

Mitäs sitten sille kelmulle tapahtui maalaamisen jälkeen?

Se meni roskiin. Ja puisto säilyi ennallaan.

Loppuun musaa sieltä itäsuomesta, Dinosaurock vuodelta 1988

Sleepy Sleepers: Pölkyllä Päähän