Idän Palmu ja jääkarhujen ympäristöasiaa

On tullut jo muutaman kerran purettua ajatusmaailmaa Kyläsaaren
rannassa ja sinne nytkin mennään. Kun viime syksynä vaeltelin joutomaalla
meren äärellä Kapteeni Haddocin tapauksen yhteydessä,
löytyi sieltä toinenkin hylätty veneenraato.

Alus oli todella kuvauksellinen ja kaikesta päätellen paljon elämää nähnyt vempele.

Kiulun kyljessä lukee aluksen nimi "Idän Palmu". 

Nimestä tuli mieleen palmuöljy ja sen ympäristövaikutukset. 

Palmuöljystä Shell ja Idästä Gazprom. Ympäristöstä ja öljystä ajatus kulki 

ilmastonmuutokseen ja sen symboleiksi muodostuneisiin jääkarhuihin. 

Parhaillaanhan venäläinen Gazprom etsii öljyä valtavalla Prirazlomnaja-

porauslautalla hallitsemallaan Jäämerellä yhdessä Shellin kanssa. 

Tuli inspiraatio projektiin, jonka tosin voisi toteuttaa vasta talvella.

Vaikka en mikään ituhippi olekaan, on ympäristönsuojelu itselleni tärkeää. 

Maailmassa on muutama asia joita rauhanmieskin vihaa,

oman inholistani kolmen kärjessä löytyy:

ahneus, välinpitämättömyys ja ylimielisyys.

Gazprom + Shell tapauksessa nämä kaikki yhdistyvät.

Johanna Sinisalo kartoitti Hesarissa kuinka Suomi pohtii jäänmurtajiensa

mukanaoloa Arktiksen öljynporaushankkeessa. Kuvatun kaltaista 

toimintaa  ei tietenkäänpidä hyväksyä. Jos itse koet Arktiksen asian tärkeäksi

ja tämän linkin kautta myös sinä voit vaikuttaa.

Sen minäkin allekirjoitin.

Mutta siihen alukseen nyt takaisin.

Hylyn ohjaamon etureunassakin oli kirjoitusta: "Farther Christmas"

Sanaleikki joka tarkoittanee vapaasti suomennettuna "Joulu Kauemmaksi".

Joulupukkihan tunnetaan myös Father Christmas nimellä.

Tietysti piti myös sisätiloissa vierailla. Karu meininki.

Ties mitä päätöksiä ja suunnitelmia noilla nahkasohvilla oli joskus tehty.

Aloin selvittää paatin taustaa. Miksi se makasi hylättynä ja kenen se oli?

Lopulta sain kaverin kautta seuraavanlaista informaatiota:

Entinen venäläinen merentutkimusalus joka vuosia sitten vaihtoi omistajaa 5t/€ hintaan. Värikkäästä tapahtumasarjasta vois kirjottaa vaikka pienen komediakirjan, mutta on mm. ajautunut tuuliajolla vanhankaupunginlahdelle kaislikkoon ja kolaroinut useita laiturissa olleota veneitä Herttoniemen rannassa, jonka seurauksena veneen korvauksena nuoliluokan veneelle aiheutuneista vahingoista otti maasta karkoitettu brittilordi. Vene upposi viime talvena Herttonimen rantaan. Veneen omistaa ja Kinnunen tekeytyi varattomaksi joten noston ja poishinaamisen maksoi Helsingin kaupungin liikuntavirasto, joka puolestaan siirtää aiheutuneet kustannukset muiden veneilijöiden paikkamaksuihin 2015.

Veneen pohja on hiekkapuhallettu muistaakseni vuonna 2008 Verkkosaaren kentällä ja silloin pohjaan laitettiin aivan alimitoitetut sinkit. Vene laskettiin vesille Verkkosaaresta ja silloinen omistaja keksi säästää nostokustannuksissa kertomalla nosturifirmalle veneen painon alakanttiin. Nosturissa ei riittänyt kyky siirtää venettä riittävän syvälle ja vene jäi pohjastaan kiinni rantakiviin. Seuraavalle päivälle tilattiin isompi nosturi, mutta yöllä oli vedenpinta noussut ja vene löytyi aamulla vastapäisestä kaislikosta. Vene hinattiin pois kaislikosta ja omistaja alkoi siirtää sitä ajaen Herttoniemenrantaan. Veneessä ei ollut kaasu- tai vaihdevaijereita brykalta konehuoneeseen, vaan käskynvälittäjänä toimi n.10v poika, joka juoksi brykan ja konenhuoneen välillä. Tämän seurauksena vene ajautui pienvenelaituriin runnoen ainekin 3 pienempää venettä. Lisäksi ruutuun peruuttaessaan työnsi tämä viereisessä ruudussa olleen nuoliluokan veneen kiinni aallonmurtajaan rikkoen peräkulman.

Metro-lehti uutisoi aluksesta parikin kertaa 2014.

 Ensin uppoamisesta Helmikuussa Ja puoli vuotta myöhemmin kuinka alus on 

edelleen pohjassa. Loppukesästä se raato oli lopulta nostettu ja 

jonkun toimesta siirretty sitten Herttoniemestä Kyläsaaren rantaan.

Hylyn kuvauksellisuus palveli myös markkinavoimia. Loppusyksyn 

muotia aluksen luona Me Naiset -lehteen oli kuvannut Jouni Harala.

Itselläni oli kuumien kissojen sijaan mielessä viileät jääkarhut.

Helmikuussa kun paatti vielä lojui jäissä, lähdin käymään.

Yön kelmeässä valonkajossa aloin synnyttää valkoista nallea 

aluksen kyljelle.

Muutamien mallikuvien avulla olin luonnostellut jääkarhun,

joka olisi kiipeämässä sulavilta jäälautoilta alukseen turvaan.

Kyljen lisäksi väriä sai savupiippu, tunnuslogon keinoin.

Yökuvat saatuani suuntasin kotiin lämpimään suihkuun,

maalatessa jalkani meni kolmesti jään läpi ja tuli vähän vilu.

 Seuraavana aamuna ennen kouluun menoa kävin fotaamassa päiväkuvat.

Siellä se nalle killui yhden tassun varassa koettaen saada köydestä otetta 

ylös kannelle päästäkseen.

Paatin lisäksi ranta on kerännyt muutakin hylättyä kulutushyödykettä.

Idän Palmu ja muut romut toivottavasti häipyy rannasta "jonkun toimesta", 

mutta tehokas nimi elää jo omaa elämäänsä kierrätettynä. Itäkeskuksessa 

bongasin tutun sanan betonitolpasta. Se näyttää palvelevan jonkun täginä.

Mutkan kautta myös Greenpeace oli kuullut jääkarhuprojektistani.

Kun heidän Arctic Sunrise -laivansa poikkesi Helsingissä, siellä oli avoimet ovet.

Tietysti poikkesin kurkkimassa miltä ympäristöaktivistien aluksessa näyttää.

Pelastusrenkaan kanssa otin kaverikuvan, kun maailmaa tässä 

koetetaan pelastaa itse kukin, mitä moninaisimmin keinoin.

Sisällä oli paljon hienoja yksityiskohtia, 

yksi niistä oli messinkinen kyltti komentosillalla.

Aluksen ohjaamossa oli syksyllä 2013 melkoinen melske ja ryske

kun Venäjän armeija otti aluksen haltuun ja kiinniotti miehistön.

Siinä yhteydessä paatti sai kuritusta oikein isän kädestä ja vähän jalastakin.

Käytävällä löytyy muistona vierailusta sisään potkaistu ovi kehystettynä.

Tarkempaa infoa tapahtuneesta tiivistetysti antaa Arctic Sunrisen tapaus.

Greenpeacen runsaissa varusteissa löytyy myös jääkarhupukuja.

Tässä yhteydessä oli mahdollista katsoa ympäristöä myös

nallen näkökulmasta, enkä voinut vastustaa kiusausta.

"...Peace, man..."

Alus miehistöineen seilaa jo muualla tositoimissa, laitetaan tarinakin pakettiin

ja loppuun taas musaa. Tapaukseen sopii jo nimensäkin puolesta DJ Polarsoul,
ja feattaavien herrasmiesten tarinat myös istuu ytimeltään tarkoitukseen.

DJ Polarsoul: Ei Kompromisseja. Feat. Asa, Jodarok, Paperi T

Äiti ja luonto

Huomenna olisi taas äitienpäivä. 

Omasta äidistäni voisin kertoilla monta juttua, mutta en kuitenkaan mene sitä odotetuinta tietä, joten juhlitaan nyt tällä kertaa Luonto-äitiä. Tarinaa on vähemmän, kuvia enemmän

Vein aamulla pikku-ukon softaamaan Vihtiin. Paluumatkalla kotiin, poikkesin tarkistamassa erään tulomatkalla huomaamani jutun. Tien varressa oli ollut jotain, joka herätti kiinnostusta... 

Puomi.

Monesti on tullut aiemmin löydettyä vastaavien puomien takaa mielenkiintoisia juttuja. Autiotaloja, graffiteja, hylättyjä vanhoja esineitä, jne. Tien päässä oli mentävä käymään.

Tällä kertaa ei odotettuja aarteita kuitenkaan näkynyt, mutta kannatti silti poiketa koska ilma oli mitä parhain, sain muutaman mukavan luontokuvan alkukesästä.

Päästessäni melkein tien päähän saakka, huomasin kolme peuraa ja yritin hiipiä huomaamattomasti fotaamaan. Hiiviskelyssä on kuitenkin vielä treenattavaa ja saaliiksi jäi vain tuoreet jäljet.

Pari joutsenta oli myös tullut kesämökilleen ja toisen sain kuvattua.

Ilma todella oli oikein kohdallaan. Vihreää puskee luontoäidin sylistä.

Hiirenkorvat coming up!

Ihaillessani tuoreita koivunlehtiä, tilannehuumori tuli tontille. Olinhan löytänyt Koivukujalle. Mitään tietä tosin ei ollut vielä paikalle tullut mutta ilmeisesti Vihdissä kunnallistekniikka toimii näin päin; ensin nimi, sitten tie.

Paikallisia asukkaitakin tuli vastaan. Neljä sisiliskoa nautti aurinkokelistä mutta myös niille hiipimiseni oli hivenen liian rymistelevää ja fotot jäi saamatta.

Nokkosperhonen repi arskaa.

Kuten kuvioon kuuluu, valkovuokot mukaan juhlapäivän viettoon.

Jatkaessani kotimatkaa bongasin tien varresta vielä  toisenkin mielenkiintoni herättävän asian:

Joku kutsui nimeäni.

Luontoäiti koetti vihjata mitä seuraisi jos vaara iskisi.

Hyvältä näytti reitin varrella

Maasta se pienikin ponnistaa

Tästä näkökulmasta tulee itselleni mielleyhtymä kirjoituksestani tammikuulta: "Osuuspankin raunioissa"

Ja vielä tarkemmin nimenomaan tämä kuva:

Mutta takaisin tähän päivään. Päästyäni hiekkakuopan päälle, huomasin että joku oli rakentanut aikamoisen barrikadin matkaa estämään:

Kävellessä kohti reunaa, muistelin Duudsoneiden huikeita

 Hiekkakuoppa-voltti sessareita sankareiden alkuajoilta, kun kundeilla ei vielä ollut tatskoja tai pitkiä hiuksia. Sällien maailmankiertueita ihastelin Moon TV:ltä joskus yli 10 vuotta sitten ja ei voi kuin arvostaa yhä edelleen.

Näky reunalta ei ollut lainkaan hullumpi oikealla puolella,

ei vasemmallakaan, 

edessäpäin näytti vähän syvällisemmältä.

Kiersin samaa reittiä takaisin autolle ilman putoamisia, mutta myös alhalta päin piti kuvat napsia.

Tällaisina hetkinä sitä toivoo että olisi peruspokkaria parempi kamera ja että sellaista osaisi käyttää.

Mount Hiekkakuoppa

Aurinko on kuuma, käyttäkää rasvaa ja tarpeeksi vahvoja suojakertoimia. 

Kuvaillessa tuli mieleen jostain syystä Egyptin pyramidit. 

 Viimeisessä kuvassa ikuistin paikallisia asukkaita. Törmäpääsky-yhdyskunnalla oli pihatalkoot menossa.

Vielä viimeinen räpsy, vuoden takaa: kunnon kimppu niitä valkovuokkoja sekä Pätkän kanssa äidilleni kustomoidut tennarit. Mummi tykkää valkoisesta joten hillittömiä väripläjäyksiä ei lähdetty hakemaan. Poitsu teki vasenkätisenä vasemman jalan tossun ja itselleni jäi oikea poponen

 Loppuun "Lapinläänin Scarfacea", vaikkei olekaan joulu.

Stepa: Viimeiset Dollarit

Adios