tiistai 25. maaliskuuta 2014

Olipa kerran Funk On ry…jolla oli sen pituinen se.


Vuoden lopussa oli suruaika.
Yhdistyksemme Funk On ry lopetettiin yhteisellä päätöksellä resurssipulan takia
 ja fiilis oli kuin oman lapsen hautajaisissa.

Viime viikolla patentti- ja rekisterihallitus lähetti vahvistuskirjeen 
yhdistyksen toiminnan lopettamisesta. 


Siksi tein tänään kevätsiivouksen yhdistyksen suhteen.
Yhdessä Jouni Väänäsen
 kanssa kirjoittamamme yhteenveto Funk Onista 
päätyi yhdistyksen facebook sivuille ja wikipediaan
(jossa sen tärkeys kyseenalaistettiin, sivu on poistouhan alla, mulkerot)

Tuuletin myös valokuvakansioita ja nyyhkin nessuun.
Tässä muutamia hyviä hetkiä yhdistyksen 4,5 vuotta kestäneen tarinan varrelta:


Vuoden 2009 keväällä Riihimäellä nuorisotoimi mietti mahdollisuutta 
toteuttaa luvallinen graffitiseinä nuorisokeskus Monarille.
Entisen makkaratehtaan entinen lastauslaituri oli moneen kertaan 
puhdistettu luvattomista maalauksista.
Sain puhelun ja pääsin mukaan suunnittelemaan projektia.

Helsingin Suvilahti aukesi ensin, mutta pian perään myös Riksussa alkoi tapahtumaan.
Maalauspaikka päätettiin sijoittaa juurikin siihen buffattuun monttuun.
Suunnittelin julistepohjan, jonka ulkoasu rakentui hip hop- teemaan:
lenkkareita, hattuja, namebelt, graffitia ja tietysti kasettimankka.
Pääosaa julisteessa esitti Topparoikka -patsas, junaradan rakentajien muistomerkki.


Ohjelma ja esiintyjät kasattiin erityisnuorisotyöntekijä Jami Unkurin kanssa, 
toimiston daamit lisäsivät tekstit julkkaan ja painattivat ne.
Minä ja muut lökäpöksyt liimailimme julisteet ympäriinsä.

Tapahtumapäivänä 11.9.2009 ensin pultattiin vaneria kiinni betoniin ja verkkoaitaan.
Paikalliset nuoret ja vähän vanhemmat "nuoret" olivat mukavasti pelissä mukana.


Ennen suihkimisen aloitusta kahvitauolla porukka muisteli menneitä ja 
monta hyvää uutta ystävyyssuhdetta syntyi.




Paikalla oli myös Pasilan veteraani, kun  Paavo Arhinmäki tuli
tapahtumaa juhlistamaan ja pääsi toki myös väsäämään.

 Jouni oli lomalla.
Vanerin lisäksi Riksussa voi maalata myös betonipintaa.


Vandaalit vauhdissa
vai taiteilijat työssään?


Jussi TwoSeven oli tullut tutuksi Basson foorumilla ja 
stencilguru tuli näyttämään vähän erilaista katutaidetta.

Kemut oli menestys. Yleisö, järjestäjät ja artistit tykkäsivät.
Tätä piti saada lisää.

Jo ennen Riksun tapahtumaa olin kutonut suhteita festareille. 
Pipefest kiinnosti joten otin selvää kuinka sinne pääsisi maalaamaan.
Asa antoi yhteystiedot organisaatioon ja niinpä Vuokatissa meni 
pari päivää peintatessa.


 Toisia maalareita en tuntenut aiemmin, 
mutta automatkalla luotiin hyvät kaverisuhteet.
Jussi oli myös mestoilla, ollut jo useana vuonna
sooloprojektiensa merkeissä hyvällä menestyksellä.


Paipissa tuli myös todettua, että festariyleisö oli aivan pähkinöinä kun näki kyhäämistä.
Lukuisat "Maalaa mun kenkään jotain" ja "Saanko mäkin spreijata" -kommentit 
jäivät korvan taakse, mistä myöhemmin ideoita kaivettiin.


Seinästä tuli ihan ok, mutta nyt kun omaa kädenjälkeä katsoo seinän päädyissä,
niin onneksi vuosien aikana olen oppinut maalaamaan.


Summer Up kiinnosti myös ja laitoin matoa koukkuun. 
Graffitit ei vielä mennyt läpi, mutta tein tikusta asiaa ja pääsin piirtämään karikatyyrejä festariyleisöstä.

Samalla myin suunnittelemiani paitoja sekä kustomoimiani silmälasikoteloita.
Rahallisesti ei todellakaan kannattanut, mutta suhteet tuli luotua.

Riksun tapahtuman jälkeen talvi meni kesää muistellessa.
Festarit kiinnosti yhä ja kun samanhenkistä porukkaa isolla innolla oli mukana,
päätimme perustaa yhdistyksen. 


Perustamiskokouksen jälkeen bostailimme Marskin juurella 
jossa nauroimme olevamme uuden ajan suurmiehiä.

Nimeä mietittiin kauan, mutta kiertueen nimi oli selkeä, vaikkakin aika kliseinen:



Jussi suunnitteli kiertuejulisteen ulkoasun ja Jone kynäili yhdistykselle logon.


Koska rahaa ei tietenkään ollut, mutta ammattimaisesti piti koettaa esiintyä, 
itse lupasin painaa seulalla joukkueelle pelipaidat.


Varastomyynnistä blancopaitoja alennuksella ja värit pintaan.


Tytöille pinkkiä, pojille valkoista ja sinistä.
Yhdistyksen virallinen nuorison edustaja, (Eemil 9 v) sai keltaisen paidan.


Yhdistykselle oli tarkoitus kerätä toimintaa varten varoja tukikonsertilla.
Helsinki päivä oli tulossa ja kun Nuorisoasiankeskuksen Mari pyysi meitä 
maalaamaan Narinkkatorille ei hymy hyytynyt pitkään aikaan. 
Gloria Kulttuuriareenan kanssa saimme neuvoteltua iltaklubin päivätapahtuman jatkeeksi.

Esiintyjiähän piti vielä saada. Paleface tutustutti meidät ahkeraan Ariin, 
joka säätikin Kovan artistikattauksen tapahtumaan.


Se hymy kuitenkin hyytyi hetkeksi. 
Helsinki-päivänä satoi lähes tauotta.
Toritapahtuman yleisömäärä ei kovin mainittava ollut,
 mutta hommat hoidettiin hyvällä sykkeellä ja vaatteet märkänä.



Lopulta sade taukosi ja piissit saatiin valmiiksi.
Maalatut vanerit roudasimme Gloriaan Antin veljen pakettiautolla.


Kadunvarressa kiesi toimi vielä julistetelineenäkin yleisöä houkuttelemassa.


Lippuja oli myynnissä suuren maailman malliin.


DJ Osame hoiti soundit kohdalleen 


Artistivastaava Ari ja juontaja Tara Banxx kippistelivät ja ihailivat Glorian julistetta,
 jossa kevätkauden päätti meidän eventtimme.


Sisällä ei enää satanut, mutta Solonen ja Kosola olivat varautuneet siihenkin.


Erikoismiehiä pyörähti lavalla pitkin iltaa ja räpin ohella tietty breikki oli talossa. 
Räisänen otti tilan haltuun ja Bboy Ferwon säästeli kengänpohjiaan.


Vaikka näin jälkikäteen kuvia katsellessa hymyilyttää, oli ilta lompakolle katastrofi. 
Tulos oli persnettoa, vaikka kaikki esiintyivät ilmaiseksi. Onneksi olimme kuitenkin sopineet, että maksimikorvaus tilavuokrasta on 100% lipputuloista, eli emme jääneet ainakaan velkaa.

Eikä siinä kaikki. Tuhkatkin pesästä…
Punaiseen pakuun olimme varastoineet kaikki tarvikkeemme; vanerit, spraymaalit, lateksit sekä lainattuja työkaluja. Paku siis toimi väliaikaisena varastonamme.
Pari päivää tapahtuman jälkeen joku varasti auton Malminkartanolaiselta parkkipaikalta.

Yhdistysporukan piti aloittaa tarvikkeiden keruu nollasta.
Vakuutuksiahan ei tietenkään ollut.


Uutta siimaa vetämään.
Vappuna oltiin Riihimäellä maalaamassa ja Tomppa hoiti DJ-hommat.


Pipeen taas. Nyt yhdistyksen voimin isommalla köörillä.
Festareilla illat kului mukavasti, pari operatiivista olutta ja paljon piirtämistä.


Onneksi alue oli vartioitu, niin ei tarvinnut pelätä tällä kertaa autovarkaita.


Edellisenä vuonna porukka kyseli saako maalata itse
 ja saisiko maalauksia vaatteisiinsa. 
Siksi päätimme pitää kaikille avoimen graffitikilpailun
ja suihkimme kymmenittäin yhdistyksen logoja festarikävijöille.



Edes puunrungot ei säästyneet Kaitsulta.


Four Elements Tour


Bäkkärillä piti toki myös edustaa.


Yleisön graffitikilpailuun tuotepalkinnot lahjoitti Geezers the Shop 
ja voittajalle väkersin kultaisen spraykannu- plakaatin.
Kolmanneksi selviytyi Juha, josta tulikin pian yhdistyksen vakiojäsen.


Summer Uppiin sitten seuraavaksi.
Suuren maailman tyyliin artistikuljetukset hotellilta festarialueelle hoitui Hummerilla.


Another day at the office. 


Klubijärkkäämistäkin kokeiltiin.
sekä kumppanit vetivät mukavan illan.
Tapahtumamainostus hoitui kelmugraffitin keinoin vilkkaassa liikenneympyrässä.


Jannen jalka oli pipi joten hommasin rekvisiitaksi pyörätuolin sairaalasta
ja kipeään nilkkaan tehtiin vessapaperista "kipsi".


Tuoli tietysti palautettiin Meikkuun, josta se oli lainattukin.
Ja Janne palautettiin Munkkisaareen, luultavasti.

Riihimäellä ollaan oltu useasti, maauimalan 
Beach Party on monivuotinen perinne joka alkoi 2010.


Paikalliset Baywatchit olivat innoissaan Funk On Hunksit nähdessään.
On Riksussa paita päälläkin maalattu ja vierailevia taiteilijoita on ollut mukana oikein kattavasti.


Pipe muutti Himokselle ja kerran kävimme sielläkin.
Omistajavaihdoksen jälkeen päätimme jättää sen sirkuksen jatkossa väliin.


Jussi pensselöimässä?


Festareilla tuli vastaan uusia ja vanhoja kavereita.
Deos TMF HRC


Kisa tietysti oli taas ja tuomaristo pohti ankarasti, 
kenelle pokaalit jaetaan.



Matka jatkui Lahteen, jossa Che maalasi fillaria?


Summer Up 2012 toi mukanaan taas uutta. 
Alueen laajennuttua olimme Chill Out -
alueella workshop ja showcase- meiningillä.
Reikänaamakonsepti on vanha ja toimiva, me yhdistimme sen graffitiin.




Spotillamme myös muusikot kävivät vierailemassa 
kannun varressa. 
Redrama edusti GG Caravan orkesteria.


Muutamia erilaisia lehtijuttujakin oli. 
Koululainen tilasi kesälehteen opastuksen graffitin alkeisiin ja vinkkien perusteella 
lukijat harjoittivat katutaidetaitoja kirjekurssina. 


Breikkiä ja graffitia avullamme treenannut Joona oli Suosikissa kertomassa
 mielenkiinnostaan ennen Your Move -tapahtumaa. 


Telkkarissa poikettiin Summerin vieraana kahdesti.
Hyvinkäällä 2011 sekä Jakomäessä 2012.


Toki töllössä vieraillessa on tehty muutakin kuin maalattu...

Ystävämme Signmark sai kutsun Neljän Tähden Illallinen -ohjelmaan.
Kävin jeesaamassa ruoanlaitossa ja kotipoikien avulla säädimme päräyttävän loppunumeron yllätyksenä. Breikkiä Helsinki-Vantaan lentoasemalla.


Työpajatoiminnalle oli kysyntää kaiken aikaa.
Pääkaupunkiseutua kauempaa kysyttiin monesti, mutta aika ja kustannuspuoli ei antanut siihen mahdollisuutta paria kertaa enempää.

Boombox - festareilla Helsingissä maalasimme itse ja maalautimme yleisöä.



Juontohommat hoiti Ari ja apujuontajat.
Bäkkärillä pomo ohjeisti kundeille, mitä seuraavaksi.


Aerosoliaddikteja oli jälleen joka lähtöön seinällä vierailemassa.
Stenkka edustaa.


Välillä laitettiin jalalla koreasti.


Ja kun oikein koreaksi alettiin, koristeltiin myös tarvikevarastona toiminut teltta.


Festareilla tulee vastaan välillä kummallisia pyyntöjä.


"Moi, maalaisitteko ton meidän bussin?"
"No ei tietenkään, mitäs luulet?"
Vierailevat legenda -vahvistukset jälleen kehissä.
Trama FTC


Poseeraajia riitti hoiturin rinnalla


The Whole World is Yours


Resurssipula alkoi hissun kissun hiipiä kuvioon, 
joinain päivinä oli samaan aikaan useampi keikka käynnissä.
Kuten vaikka Rentofest sekä Jakomäen päivätapahtuma,
jossa muksujen kanssa toteutimme leikkipuiston seinälle 
Paavo Pesusieni- aiheisen graffitin.


Pelisilmä toimi ja välillä apuohjaajakin pystyi rentoilemaan.


Aina ei mennyt ihan putkeen. 
Välillä maalattavien vaneriaitojen kanssa oli säätöä suuntaan tai toiseen.


"Moi, haluisittekste maalaa meidän auton?"
osa 2


Kansainvälisiäkin vieraita poikkesi moikkaamassa.
Nate Gamble versioi Karhu- oluen etikettiä.


Narinkkatorilla on oltu myös monet kerrat. 
Kesäperinteeksi Helsingissä on muodostunut 


Meidän runkojätkien lisäksi tontilla on vieraillut eri alojen 
taiteilijoita puhemuusikoista taidemaalareihin ja siltä väliltäkin
kisailemassa leikkimielisesti taiteen keinoin.


Brandon Bauer voitti 2011 Jussi TwoSevenin kanssa.


Rakel Liekki ja Valo, vuoden 2012 voittajapari.

Pieniä tapahtumia halusimme myös tukea.
Puksufestissa nähtiin mm. DJ Jason,
 a.k.a. bboy Billow One


Työpajoissa vieraili kaiken ikäistä ja kokoista sukankuluttajaa:


Reaktorissa pikkutyttöjä,


Espoon Karatalolla isoja poikia,


Vantaankoskella isoja tyttöjä,


Tikkurilassa kaikkia edellämainittuja.


Jos ja kun seinää ei ole ollut tarjolla, 
maalasimme jotain muuta.


Lenkkareita, dekkejä, kenkiä, frisbeitä jne.
Tässä uimastadikan nurmella.


Kouluvierailuilla korostimme hyvää suojautumista ja oikeita toimintatapoja.
Töölön ala-asteella opetimme kahtena päivänä.


Nuorisotaloja tuli kierrettyä myös. 
Kauhajoella pari visiittiä sekä pääkaupunkiseutua pitkin poikin.
Malminkartanon nuta muodostui tärkeäksi yhteistyökumppaniksi.


Räppiä, graffitia ja kustomointia.
Vähän skabailua välillä.


Kesät talvet suihke ja kolina kuuluu.
Matti Kattilakoski maalasi kirjaimet koivusta.


Välillä kilpailutettiin, 
tuomaristolla oli sketsisaaliista kaksin käsin.


Järvenpäässä poikettiin myös suhisuttelemassa Jampan nuorisotalolla.


Joskus työpajaan oli jonoa, onneksi sopu säilyi ja kaikki pääsivät maalaamaan.


Kun graffitijätkät panee tuulemaan,niin aitaa kaatuu ja tanner tömisee.
Your Movessa seinän kaatoi kuitenkin tuuli.


Hapessa tuli poikettua monesti, 
Tomppa kävi tukemassa eläinten hyväksi järjestettyä konserttia 
ja maalasi arvontapalkinnoksi mummopyörän Hapen sisäpihalla.
Sisältä käsin touhua pystyi seuraamaan screeniltä livenä räppikeikan yhteydessä.


Aina välillä tuli autettua "kilpailijoitakin".
BassCamp tekee hyvää duunia hyvien tukiverkkojen avulla ja pyysivät 
seinämaalaria jeesimään graffitiopetuksessa.
Eemilin kanssa käytiin toki workshoppaamassa vaikka apuopella olikin käsi kantositeessä. 


Myös viimeisen Suosikin kunniaksi piipahdettiin 
samaisella lastauslaiturilla. Lämpötila oli vähän eri kuin edellisessä kuvassa,
 mutta hiki tuli molemmissa.


Kantsu Kuplii ja taas tuli vierailevia legendojakin paikalle.
Blitz KGB


Vantaan Kivistössä on nuorisotila Kannu.
Workshop -seinä viimeisteltiin linjat ja 3D:t vetämällä.


Tilausduuneja aukesi välillä jänniinkin paikkoihin.
Helsingin Jäähallissa pidettävä 
Helsinki HookUp sai väriä vanereihin 
parina vuonna.



Myös aikuisopiskelijoita kiinnosti oppia graffitia.
HEO:n koululaisia opastettiin porttikongissa ja 
valmiit duunit "rooftopille" nippusiteillä.


Jakomäessä Lähiöprinsessoilla oli sellaista piilotettua energiaa, että oksat pois.
Myös Super Janne oli mimmien ideoinnista vaikuttunut ja pyysi vieraaksi Bassoradioon


Projekti tuli isosti toteen ja musapuolelta mukana 
oli Jannen lisäksi mm. Shaka,  Scure 
ja VGR:stä tuttu Funtastic


Muutaman päivän ajan Jakomäki oli kaikkien huulilla
Tanjan ja Hennan graffitiprojektin ansiosta.


Tanja otti rohkeasti vastuuta nuorten asioista 
ja edusti myös Ruuti Expossa päättäjien seurassa.


Mites Riihimäki sitten?
Vuosien varrella avattiin muutamia seiniä, mutta myös vanhoja huollettiin.
Monarilla pidettiin hyvällä hengellä talkoot, joissa vanerit uusittiin ja betonista raavittiin pahimmat epätasaisuudet pois haittaamasta.


Sisätilakin sai uudet piissit pintaan.


Viimeiseksi jääneenä vuonna 2013 edustus siirtyi enemmän tuoreille käsille ja
Summer Upissakin vieraili Tanjan johdolla joukko nuorempia kykyjä.

Me vanhat hoppipäät olimme päässeet jäseneksi 
Universal Zulu Nationiin ja lähes kaikilla elämäntilanteet oli muuttuneet merkittävästi.
Hiphoppailua jatkettiin hieman hillitymmin UZN-meiningillä




Vuoden lopulla tehtiin raskaita päätöksiä ja Funk On ry:n toiminta lopetettiin.



Sellainen oli se tarina.
Lisää kuvia löytyy facebook-ryhmästä, tässä aika kapea otos siihen,
mitä lopulta tuli touhuttua.


Mutta elämä jatkuu, erilaisissa projekteissa tulette kuulemaan meistä jatkossakin.
Yhdessä ja erikseen.
Mutta nyt kuulette kuinka nuori herra Hyvinkäältä 
kertoo samasta aiheesta biitin tahtiin ja tiivistettynä:


maanantai 17. maaliskuuta 2014

Leffasankarit autokorjaamolla

Kävin viime viikolla Berliinissä.
Suunnittelin tekeväni tämän viikon päivityksen reissusta, 
mutta eilen tuli askarreltua omasta mielestä sen verran kiva juttu, etten malta sitä enempää jemmata.

Saksassa oli tarkoitus säätää tilaan ja kohteeseen sopivaa hassuttelua urakalla, 
mutta koska siellä oli niiiiiin paljon fotailtavaa, mutta vain 3 päivää 
niin se oma kyhääminen jäi vähän hosumiseksi.
Palaan siihen ensi kerralla.


Nyt suunnataan silmät autohuoltoon. Kävin katsastuksessa, eikä mennyt läpi.
Ei muutakun varaamaan aikaa korjaamolta. 
Korjausmiehissä on kaksi legendaa, joita arvostan.


Puuha Pete tietysti jo nimensäkin perusteella.
Ja onhan se ahkera sälli säätämään.

http://is12.snstatic.fi/img/1920/1288411450507.jpeg
Toinen legendaarinen autonkorjaaja on luonnollisesti 
Uuno-leffoista tuttu Härski Hartikainen
Suomalaisen duunarin perikuva, rento meininki mutta tiukka asenne.
Nyt kun duunarit on valittu, pitäisi vielä löytää korjaamo.


Helsingissä on kauan ollut puskutraktoria odottava entinen autokorjaamo.
Päätin poiketa vierailulla.


Siellähän tuli tuttuja vastaan.
Tiedustelin miten olisi aikoja huoltoon.
Puuha Pete vastasi: 


Härski oli vähän kyseenalaisesti samoilla linjoilla:


Ei siis tullut sieltä apua. 
Auto on edelleen katsastusta läpäisemätön.


Ehkä olisi pitänyt koettaa myydä koko kiesi.
Hartikaiselta kun autokaupatkin sujuu aika omalaatuisesti:



perjantai 14. maaliskuuta 2014

Graffiti backpiece farkkurotsiin

Kustomointijuttu vaihteeksi. 

Hip hop -kulttuuriin on sen perustamisesta saakka kuulunut vaatteiden muokkaus. 
Olisi mielenkiintoista tietää, kuka olikaan se visionääri,
joka ensimmäisenä keksi maalata spraymaalilla takkinsa selkään. 


Kotimaassakin näitä on vuosien varrella monet tehneet, kasarilla tietysti eniten.
Viime vuosina niitä on taas ilmestynyt katukuvaan. Kesällä 2012 Veera Jalava ja Trama vaihtoivat kuulumisia seuratessaan Valon ja Rakelin työskentelyä Helsinki Street Festivalin taidekilpailussa.


Olihan sellainen itsellekin askarreltava.
Farkkutakki löytyi kirpputorilta ja odotti naulakossa käsittelyä pari vuotta.
Nyt se viimein piti tehdä pois alta.
Selkään pohjalle kangasväriä, silitys ja spraymaalipohja.


Kun maali oli kuivunut, maalitussia pintaan.


Luonnos oli olemassa mutta suurimmat visionnit syntyi sitä mukaa kun kynä eteni.


Kun oikeaan reunaan jäi isosti tilaa, mietin jälleen minkälaista taustaa rakentelisi. 
Koska rotsihommat on kulttuurihistoriallinen juttu, 
päätin tussata selkämykseen oman historiani.


Kaakkoiskulmaan syntyi H-juna Helsinkiin, 
kotikaupunki Riihimäki vyönsolkeen,
lapsuus vesitornin juurella uimalan kupeessa,
polun vartta tahdittanut kasettimankka sekä blogin tunnus.


Hahmon taustalta näkyy, kuinka tie on ollut pitkä ja kivinen. 
Osa mukuloista jo vähän on sammaltakin kerännyt.
Mutta siellä täällä versoaa uutta ja elinvoimaista nurmea, 
seuraava sukupolvi nousee esiin.


Mankan antenni on vähän ottanut osumaa matkalla 
ja kerännyt hämähäkinseittiä, aivan kuten minäkin.


Juniahan tässä on tullut väriteltyä tauluihin ja näyttelyihin ym.
 joten tietysti se Punainen Paholainen eli lähijuna SM2
piti rotsiinkin ikuistaa. 


Vesilinnanakin tunnettu Riihimäen vesitorni tuli mukaan.
Riihimäen ainoana "pilvenpiirtäjänä" se sopi hyvin tuomaan suurkaupunkivaikutelmaa 
ja kyllähän tornin juurella on kikkailtu vuosien varrella vaikka mitä päättömyyksiä.


Backpieceissä on tapana ollut kertoa takin kantajan taiteilijanimi ja ryhmä jota edustaa.
Siksi sinne tuli tietenkin nimeni sekä hip hop -kulttuurin aloittanut, maailmanlaajuinen organisaatio Universal Zulu Nation 5:1, 
jonka jäsenenä pari vuotta olen päässyt olemaan.


Ja se hahmo…no, peilistähän se tuli.


Africa Bambaataan ja muiden pioneerien ansiosta
 bboy-vaatetuksessa kuljetaan ja kulttuuria ylläpidetään.
Sen kunniaksi "vähän vanhempaa" puhemusiikkia loppuun…

Tyylit oli silloin hieman toiset, mutta hauskanpito
 ja yhteisöllisyys eivät vanhene koskaan. 
Backpiecejäkin tuolla vilahtaa, ensimmäinen jo 10 sekunnin kohdalla.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Turtlesit Porvoossa

Sen verran vahvasti aurinkoisessa kevätsäässä mennään kohti kesää,
että tuli mieleen kiva keikka viime suvelta Porvoosta.
 Taloudessa on kolme alle 10-vuotiasta poikaa jotka fanittavat Turtles- ninjakilpikonnia.
Vanhemmat halusivat lastenhuoneeseen innoituksen mukaista koristelua, 
joten farkkujeni oikeassa etutaskussa pirisi.


Kun sain kuulla tilauksen luonteesta, alkoivat ajatukset pyöriä enemmänkin Turtlesien parissa. Samoihin aikoihin bongasin kirppikseltä samaa aihepiiriä olevan lasten päiväpeiton, jonka ostin eurolla auton takakontin suojaksi. Kun keikkapäivä koitti, pakkasin maalipurkit ja muut tilpehöörit päiväpeiton päälle ja huristin till Borgå.

Lastenhuone sijaitsee rintamamiestalon yläkerrassa ja perheen vanhemmat olivat valmistelleet maalaustyömaata poistamalla vanhat pinkopahvit huoneen päätyseinästä.
Perheen isä oli kertonut jo aiemmin, että huoneessa sijaitseva takka olisi mukava jollain tapaa liittää osaksi maalausta.


Levittelin suojapahvit lattialle ja aloin avaamaan lateksipurkkia. 
Olin valinnut tarvikevarastostani vaaleansinistä maalia kilpikonnien taustalle
mutta purkissa olikin yllätys.
Edellisen käytön jälkeen en ollut sulkenut purnukkaa kunnolla
 ja nyt siellä olikin sininen kakku.
(Veitsi kuvausrekvisiittaa)


Pohjamaali siis vaihtui lennossa hentoon vaaleanvihreään.
Lähemmäs sata vuotta vanha raakalauta imikin maalia ihan kiitettävästi
ja pensselöidessä hiki virtasi.


Lapsiperheessä aina sattuu ja tapahtuu kun sällit seikkailevat 
mielikuvitusta ruokkivassa pihapiirissä. 
Lateksin kuivuessa yläkerrassa napsin muutaman fiiliskuvan ympäristöstä.





Vastuullisuuttahan perheissä monesti opetetaan lemmikkien avulla,
yleensä silloin hankitaan kissa tai koira.
Tällä perheellä on näkökulma samaan asiaan hieman  eri vinkkelistä.


Jokaisella perheenjäsenellä on oma kana. 
Paavo, Biffen,Kiwi, Lady Gluck Gluck ja Ättä. 
Kuvassa heistä kolme.


Pikkusälleillä on mahtavat puitteet seikkailla, ontto omenapuunrunko voi olla tilanteesta riippuen vaikkapa salakäytävä maan alle, merirosvojen saaliin kätkö tai piilopaikka vanhemmilta.


Teltta ja itsetehty jouskari. Inkkarileikit jääneet kesken? 
Puunrungon vieressä mopo lähtenyt käsistä?


Äidin leikkipaikka?


Iskän puuhanurkka?


Myös musiikki on vahvasti läsnä arjessa.
Viulut, piano, kitarat, poikien huoneessa on jopa rumpupatteristo. 
 Monesti vanhemmat eivät halua äänekkäitä leluja lapsille omien korviensa takia 
jolloin huuliharput ja laserpyssyt jää ostamatta.
Porvoon porukka on eri mieltä, kyllä maailmaan ääntä mahtuu.


Olohuoneessa asuu myös ihka oikea iguaani nimeltä Justin Bieber.
Koska kaikki kuitenkin tietää miltä Justin Bieber näyttää,
 kuvasin sen sijaan askarrellun krokotiilin
näyttääkseni kuinka monipuolisesti muksut pääsevät kädentaitoja oppimaan.


Palasin oman duunini pariin. 
Takalle sadetakki päälle, seinille suojamuovit ja eikun hommiin.


Keinuhevoset pitivät vahtia, että kaljupää hoitaa hommansa eikä vedä lonkkaa.


Hissukseen kuva alkoikin muodostua. Ideana oli että Turtlesit ovat tulossa vasemmalta kohti oikeaa nurkkaa ja matkalla täytyy ylittää rakenteellisena esteenä oleva takka. 
Kilpikonnia on tietysti kolme, kaikille pojille yksi. 
Siitä syystä vyönsoljissa löytyy kaikkien muksujen alkukirjaimet.


Tiimityöskentely kuuluu elämään ja kaveria on autettava.
 Siten Turtlesitkin toimivat.


Kun toiset vielä ovat matkalla määränpäähän, yksi kaveri suojaa selustaa.
Mietin luonnosvaiheessa millaista taustaa tekisin. 
Kaupunkisiluetti ja viemärinkansi?
Päätin jättää kuitenkin kokonaan pois, koska kohdehan oli vanha puutalo. 
Näin sankarit vaikuttavat enemmän olevan läsnä juuri tässä huoneessa, 
muksujen kanssa touhuamassa.


Loppuun vielä maailman viilein mutanttininjamusavideo.
Featuring Vanilla Ice!



Hyvää viikonloppua kaikille, hakekaa pizzaa ja katselkaa piirrettyjä