Näytetään tekstit, joissa on tunniste Felt Fotografi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Felt Fotografi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 22. marraskuuta 2014

SCURE: Oman onnen seppä

Tällä kertaa perusasioiden äärellä;
mikkiin sylkemistä ja seinän spreijaamista Tampereella,
SCURE:n musavideon kuvaaminen uuden levyn kunniaksi.

Videolta on turha odottaa blingbling räppikliseitä:
limusiineja, shampanjoita, 
uudenvalkoisia sneakereita,
tai puolialastomia naisia.

Miksi? Koska ei kiinnosta.

Mutta mitä meillä oli, on sitäkin arvokkaampaa:
-luotettavia ystäviä
-kulttuuriperintöä
-spraymaalia
-intohimoa
-tahto

Marraskuun alussa homma alkoi Hatanpään feimillä.


Muovisen yökerhon sijaan kuvasimme luonnollisesti ratapihalla.


Jos kuvat käsittelisi haalistuneiksi ja mustavalkoisiksi, 
voisi melkein kuvitella olevansa Bronxilaisella metrojaardilla 1970-luvulla...


...mutta vain melkein.

Ghettoelementtiä löytyi kuitenkin värikkäiden seinien ja ratakiskojen 
lisäksi  kaupunkiympäristön fossiileista, kuten ostoskärryn raadosta.


 Tässä ympäristössä aamutuimaan pikkupakkasessa 
oli mukava kunnioittaa kulttuuria.


Varmaan jokaisella meistä on joskus hetkiä, jolloin tuntee seisovansa junanraiteilla 
tai tuijottavansa tunnelin seinää, miettien miten tästä noustaan.

foto: Felt Fotografi
Mutta niistä ahdistavista hetkistä selviytyy vain tarttumalla toimeen, 
tässä tapauksessa musiikin, piissin tai videon tekoon.
Ja olemalla oman onnensa seppä.

Melkoisia seppiä oli feimilläkin pörrännyt.


Tyylien ja värien kirjo oli niin maukasta, että vanhan sanonnan 
"Tampereella tehdään Suomen ruminta graffitia"
voi talloa lyttyyn ja heittää roskikseen.


Ympäristö raikkaine piisseineen toi mieleen
eurooppalaisten suurkaupunkien radanvarret.



Tunnelipätkän jälkeen matka jatkui Pispalan feimeille,
Tampereen hylätyille tikku- ja kattohuopatehtaille.


Paikka tunnetaan useiden alakulttuuriharrastajien keskuudessa 
herkullisena harrastuskohteena, jossa voi vastaan tulla maastopukuinen softaaja, 
puhelinta näpräävä geokätköilijä, rappioromantiikkaa ikuistava valokuvaaja,
tai graffitimaalari.

Näkyvimmin porukoista jälkien perusteella tietysti erottuu wraitterit.
Siellä oli väsääjät tälläkin hetkellä suihkimassa.


Sisätilassa Scure suoristi lippistä ja alkoi puskemaan, 
sillä välin Lari viritteli kamerat ja taustalla 
allekirjoittanut alkoi kyhätä piissiä.


Tiiliseinälle oli tulossa maalaus artistille. 
Scurelle, jonka muusikonuraa on ollut ilo ja kunnia seurata 
ensilevystä lähtien joka ilmestyi syksyllä 2010.
 Nuori sälli Hyvinkäältä tiputti nyt jo kolmannen levynsä,
eikä se siihen jää.

foto: Felt Fotografi
Sillävälin toisaalla kuului myös kilikalipullon helinää,
ulkoseinällä Tare Brush ja kumppanit koristivat junaradanvartta ja 
sitäkin ikuistettiin filmille.


Pispalan feimi on väritetty vuosien varrella
tuhansien tekijöiden käsin lattiasta kattoon ja useaan kertaan.


Vastapäisessä rinteessä ei paljon nurmikkoa tai muuta kasvillisuutta näy,
mutta siellä kukkiikin betoni.


Tehtaiden tonteilta löytyy monenmoista käsialaa ja monessa koossa.


Oma piissini tuli valmiiksi. 
Scuren toiveesta käytin väreinä vihreää ja violettia.


Kädet ilmaan ja nimi seinään.


Takavasemmalla kotipojat seurasi kuvaustilanteen etenemistä.


Päivä alkoi olla pulkassa ja filmit rullalla.
Hetken aikaa pörräsin vielä täyttämässä omaa kameraani 
seinäherkkujen paljoudella.


Isoimman talon "kattohuoneistosta" 
löytyi Suuri Kurpitsa. Olihan sentään Halloween-viikonloppu.


Ja kuten aiemmin jo kirjoitin, paikka todellakin on lattiasta kattoon maalattu
niinkuin näkyy.


Ulkoseinän suihkijat oli saaneet myös duuninsa valmiiksi.


Kuvien terävyys ei ole paras mahdollinen,
iltahämärä oli jo laskeutua


Kiitokset Mansen sälleille yhteistyöstä, hyvää duunia.


Isoimman rakennuksen porttivahti pöllö toivotti hyvää matkaa ja
 jäi valvomaan tonttiaan.


Silti piti vielä naapurissa poiketa.
Viereisessä tehdasrakennuksessakin riittää nähtävää ja koettavaa.

Rakennus on nähnyt paljon ja aika rapeassa kunnossa, 
Vain muutama päivä aiemmin siellä oli kuulemma joku juuri kuollutkin.
Vahvaa huhua ja kaupungilla onkin alustavia suunnitelmia, että talosta remontoitaisiin 
hoivakoti vanhuksille ja alakulttuurit saisivat häipyä muualle.


Mutta ennen sitä piti tietysti spotti ottaa haltuun.
Vasemmassa yläkulmassa poiketessani maalaaminen oli hivenen hankalaa, 
koska tiilet tuppasi jäämään käteen.


Mutta sellasta se on, nokisutareilla sekä lökäpöksyillä.
"Yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää"

Foto: Felt Fotografi
Pispala hallussa.
Ja niin, miltähän se video mahtaa sitten näyttää?
No hyvältä tietysti. 
Tsekkaa pätkä linkistä ja hanki koko levy Scurelta taskuusi.



Julkaistu 21.11.2014
Scure - Oman onnen seppä
Kaamoksen puoli levyn raita 7. 

Kaamoksen Puoli kaupoissa 28.11.2014.

Kuvaus/Editointi: Felt Fotografi
Beat: Dj Peeäl
Skrätsit: Dj Tatc
Sävellys: Kim 'Kasio' Rantala
Äänitys: 3rd Rail Music
Mix/Master: Jyrbä

Suuri kiitos kaikille jotka ovat osallistuneet videon tekemiseen, osallistumalla kuvauksiin sekä tukemalla niitä. 
Suuri kiitos etenkin: Felt Fotografi, Hende, Dj Tatc, A-Puoli, Jyrbä, Wäinö, Kim "Kasio" Rantala, Wille HRD, Dj Peeäl, Teemu, TareBrush, TaukoArt, Geezers, Make your mark & 3rd Rail Music.
-Scure-

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Sissimarkkinointia sillan alla: Helsinki StreetFestival 2014

Huomenna lauantaina 14.6. on taas vuosittainen 
Helsinki Street Festival Helsingin ydinkeskustassa Narinkkatorilla.
Jo neljättä kertaa järjestettävässä tapahtumassa aiempien vuosien tapaan tarjolla 
urbaania kulttuuria ja urheilua: koripalloa, graffitia, katutansseja sekä räppiä.
Tapahtumaa ovat olleet kasaamassa: 




Oma roolini on ollut taas graffititoiminnan organisointi, 
tällä kertaa Zulu Nation Scandinavian nimissä. Aiempina vuosina 
tapahtumassa on maalattu vanereita monenlaisten vierailevien taiteilijoiden kanssa.
Jos et tiedä yhtään tapahtuman historiaa, se selviää tästä blogauksesta
Suunnitelmat oli hyvät ja tarkoitus oli jatkaa jälleen 
kisailumielellä torin laidalla maalaillen mielenkiintoisten vieraiden kanssa. 
Tällä kertaa  maalauksen kohteena on surffilaudat vanereiden sijaan.

Tuli kuitenkin mutkia matkaan ihan urakalla: 
Virkamiesten virheestä johtuen oli päällekkäisyys aikataulussa, olimme kasanneet 
tapahtumaa järjestettäväksi viikko sitten 8.6. kunnes selvisikin että tori on silloin 
jo varattu toisille toimijoille. Jouduimme vaihtamaan huomiseen. Sen myötä 
suli käsiin sovitut taiteilijat, kun uusitut aikataulut ei täsmänneet vieraille.

Tällä viikolla tuli ongelmia lisää.
Suunnittelimme toteuttavamme tapahtumamarkkinointia varten 
videon, jonka kuvauspäiväksi sovittiin maanantai. 
Kun sen aika koitti, matka taittui kohteeseen kosteissa merkeissä


Tarkoitus oli mennä vielä viimeisen kerran Lauttasaareen maalaamaan sillan alle
 sana Helsinki, saman tyylisesti kuin esimmäisellä kerralla talvella tai viime syksynä 
Radio Helsingin puolesta . Ajattelin että koska tapahtuman nimi on
 Helsinki Street Festival, se olisi ollut hyvä päätös kolmiosaiselle 
"Helsinki kelmulle sillan alla"-sarjalle.


Auto oli lastattu tarvikkeilla, joita olikin tällä kertaa aiempaa enemmän. 
Maalattavat surffilaudat tapahtumaa varten lahjoitti 
Heidän elämänfilosofiansa on mielestäni niin mukava ja lähellä omia arvojani, 
että yhteistyö sopii hyvin kuvioon. Siihen yhtälöön sopi myös idea 
surffivälineistön ja graffitin yhdistämisestä. Siksi teimme videon.


Auton parkkeerattuani tallustus rantaan alkoi jälleen. 


Aiemmasta poiketen, tällä kertaa oli myös yleisöä.


Tehtävän haasteellisuuden lisäännyttyä piti myös kuvaajalle hankkia kulkuväline.
Cafe Regatasta vuokrasimme soutuveneen Larin käyttöön.


Tällä kertaa maalareitakin oli kaksi.
Good Things -firmaa pyörittävä Henry tuli mukaan suppeilemaan.


Ghettoblasterin maihinnousu!

Kun mankka oli saatu perille kuivana, alkoi melonta.
Zimmarit jalkaan ja laudalla perille. Kuvia ei ole, mutta videolta näkyy…
Sitten alkoi taas kelmutus; tolpalta toiselle sipsutellen. Kunnes kuului NAPS!
Ja vielä myöhemmin naps naps. 


  Tämä kelmurulla oli eri valmistajan kuin aiemmin, 
eikä kestänytkään tuulen rasitusta ja betonipilarin teräviä reunoja.
Hetken aikaa tuli kiroiltua.
Kun kuitenkin tänne saakka oli tultu, piti keksiä plan B.


Molemmat tolpat käyttääksemme jaoimme toiseen tekstin ja toiseen hahmon.
Lopputulos ei ole se mitä lähdettiin hakemaan,
mutta sillä mennään mitä on.




Kun homma oli paketissa (lopulta 2 tuntia suunniteltua myöhemmin)
alkoi poistumisoperaatio. Lopetus oli jo hilkulla aiemmin, 
kun venepoliisit tulivat keskeyttämään homman, 
mutta selittelyn ja henkilöllisyystodistelun jälkeen saimme kuitenkin jatkaa.


Henry meloi maihin ja itse jäin repimään kelmut pois,
 kunnes pääsin veneellä rantaan.


Lari suuntasi lopulta vastatuuleen kohti auringonlaskua.


Musat filkkaan sävelsi Scure ,
matskut narulle ja nippuun veteli http://www.feltfotografi.fi
Lopputulosta voitte ihmetellä alta videon kautta:



Nähdään Narinkalla. Maalaaminen tapahtuu noin klo 12-16
mutta korismatsit ja muu ohjelma alkaa jo aamupäivästä klo 10 alkaen.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Valokuvaaja Larin kamerakortti

Jatketaan kamerateemalla, kun viimeksi siihen päästiin...

Eilen oli luottoystäväni Lari Järnefeltin valmistujaisjuhlat. 
Hän on hyvä tyyppi, jolle haastavat tilanteet on mahdollisuus eikä uhka.
Olen miehestä aiemminkin kertonut mutta pieni kertaus lyhyesti:
Tutustuimme lentoasemalla kun Lari oli vielä tarjoilija ja minä kokki,
maailma on muuttunut vuodesta 1997 aika paljon ja elämäntilanteet myös,
nykyisin Lari tienaa kameralla ja minä spraypullolla.
Näytteen saumattomasta yhteistyöstämme 
voitte kurkkia vaikka jo klassikoksi muodostuneesta
Helsinki jäältä käsin -blogijutusta.

Eilen oli siis juhlapäivä.
Ammatitutkinto tuli näppiin, arvosanalla kiitettävä. 
En yllättynyt.
Kävimme vaimon kanssa juhlistamassa kuvaajaa Felt Fotografin studiolla
ja nostamassa maljaa todistuksen kunniaksi.


Studiolla on sisustuksena valokuvaukseen liittyvää rekvisiittaa ja 
ammattivälineistöä vuosikymmenten varrelta.
Mielenkiintoista kuinka kalusto on kehittynyt, aivan kuten kuvaajatkin.


Sinne fotografeerausvempeleiden joukkoon sulautui onnittelukorttinikin aika mukavasti.


Tavanomaisten "Paljon Onnea Valmistuneelle"
tusinakorttien sijaan tein alaan liittyvän vähän tukevamman version.
Taiteilijatarvikeliikkeistä ja mm. Clasulta saatavasta maalauspohjasta
askartelin muutaman tussin avulla versioni 
Larin käyttämästä Nikon merkkisestä kamerasta.
Tässä tapauksessa merkiksi vaihtui luonnollisesti "Larin".


RÄPS!

Loppuun tutusti musiikkia. 
Vaikka pätkän olenkin jo aiemmin postannut, niin Larin kuvaama 
viimekeväisen taidenäyttelyni making of-video ja Scuren räpit 
on vain omasta mielestäni niin hyvä taidonnäyte molemmilta ystäviltäni, 
että se ansaitsee tulla esiin vielä kerran.
Sitäpaitsi myös Scure valmistui omasta koulustaan, joten onnet sinnekin!