Piparkakkupyöräteline

Joulun alla on perheen yhteisen puuhastelun aika.

Muksun ollessa pienempi, pipariaskarteluja oli mukava tehdä, 

vaikka silloinkin tehtiin aina jotain muuta kuin piparkakkutalo.

Vuosien varrella on syntynyt mm. kuuraketti, vanha höyryveturi, 

piissit kylkeensä saanut paikallisjuna sekä radio.

Viime vuosina se on jäänyt vähemmälle, mutta nyt oli aika tarttua taikinaan.

Inspiraationa oli Hesarin piparikilpailu, mutta myös muuan parivaljakko pyörätelineineen.

Itsenäisyyspäivää vietettiin viikko sitten ja tähän aikaan oli kaupungilla vilskettä.

Itse asiassa meidän leipomiset on jo myöhässä, koska jengi on repinyt huumoria 

tuulipukuanarkisteista jo aika huolella.

Häiriköt- Kulttuurihäirinnän Aakkoset nauratti itseäni

hauskoilla "uutismainoskuvillaan" jotka oli muokattu uutisissa esiintyneistä

mielenosoituskuvista.

YLE: Luokkaretki Lähiöst Linnaan-uutisoinnista  löytyy kuvia reitin varrelta

ja siellähän pyörätelinepojat laittavat tuulemaan.

LKS+20141206+miekkari27560681.jpg

Monenmoista viestiketjua tapahtuneesta liikkuu, puolesta ja vastaan:

kurkkaa itse anarkistien Takku.net keskustelu  ja perhearvoja tihkuva Vauva.fi keskustelu.

Oli miten oli, niin aika pipariksihan se mielenosoitus näyttää menneen. 

Siksi päätettiin perheen teinin kanssa väkertää pikku installaatio.

Pari mielenosoittajaa, pari poliisia ja ratsupoliisien ratsu.

Koska kohta on joulu, niin laitettiin Histamiini miekkariin 

poliisiheppaa tuuraamaan.

Jauhot pöytään ja puukko kehiin.

Ensimmäisenä rakennuspäivänä saatiin kamppeet paistettua.

Eilen illalla alkoi kasaus.

Kuumaa sokeria levitellessä tuli vahingossa myös tapettua possu.

Tarkoitus oli laittaa mellakkapoliiseille myös possu mukaan poliisikoiraa korvaamaan,

mutta se tippui lattialle ja kuoli. Taikinaa ei ollut enempää, joten uutta ei tehty.

Vaatekaupan sijaan kledjut oli tehtävä itse.

Siinä auttoi tomusokeri ja karamelliväri.

Itsenäisyyspäiväjuhlan tulkintateemaan sopien myös lipun värit oli läsnä.

Kissalanpojat jäi yöksi lepäämään ja mekin painuttiin pehkuihin.

Tänään sitten koko paketti kasaan.

Rouva joutui hankkimaan lisää mukulakiviä, kun tarkoitukseen hankittu pussi oli 

yön aikana tyhjentynyt mystisesti.

Ja niin se meininki alkoi näyttää suunnilleen tavoitellulta.

Mellakkapoliisit seurasivat toimintaa valmiudessa.

Histamiini oli saanut myös silmiensä suojaksi visiirin.

Siinähän se alkaisi olemaan.

 Viimeiseksi vielä laajempi versio uutisen kanssa.

Hyvää ja piparintuoksuista joulun odotusta

niin sinihaalareille kuin pyörätelineaktivisteillekin.

Koittakaahan olla kiltisti jatkossa, tonttuja on liikkeellä 

ja joulupukki kuulee ketkä lahjoja ansaitsee.

Loppuvideon virkaa pääsee tällä kertaa toimittamaan miekkaripolle Histamiini.

Histamiinin joulukalenterikooste

Joulukalenteri 6

Itsenäisyyspäivä. Suuri arvostus isovanhemmille jotka tämän saivat aikaan. Kovaa duunia ja paljon uhrauksia. Papalle ja mammalle terkkuja ilmavoimiin, arvostan.

Mutta sen enempää en halua alkaa spekuloiman päivän nykymerkitystä, EU:ta, tai edes yhä ympäristössämme voimistuvaa kiihkoisänmaallisuutta. Laitan kynttilät ikkunalaudalle ja katson Tuntemattoman  jälleen kerran. Edvin Laineen   Tuntematon Sotilas  alkaa Yle Teemalla klo. 17.00 Tässä yhteydessä voisi vaikka ottaa kantaa perinteisen elokuvan esitysaikaa koskevaan kiistaan, mutta en viitsi uhrata aikaa siihen, koska se on jo aikalailla käsitelty juttu.

Lähes loppuunkaluttua klassikko- hakamussuttelua on tällä päivämäärällä aina liikkeellä, kun muutaman kerran joka vuosi tulee vastaan "Hyvää itsepäisyyspäivää" -toivotuksia enemmän kuin haluaisikaan. Kun kuulin vitsikkään väännöksen ensi kerran vuonna 1994 silloiselta keittiömestariltani, oli läppä hauska ja tuore minun korviini. Mutta lähdetään nyt sille itsepäisyys-linjalle, taiteen näkökulmasta...
Koska itsenäisyys on ollut suuri lahja aiemmilta sukupolvilta meille, päätin antaa muutaman "isohkon lahjan" kanssaihmisille ja toteuttaa hieman itsepäisemmin katutaidetta.

Tähän myös liittyy pikku kuitti eräälle sähköntuottajalle, jonka toimintaan en myöskään ota sen enempää kantaa. Mutta sanon kuitenkin sen että tämä firma, jonka päälliköiden liksapolitiikka ei selity mielestäni millään, järjesti kilpailun kautta mahdollisuuden tuunata Espoossa sähkökaappeja katutaiteen hengessä. Mutta pakko kuitenkin ihmetellä mitä sellainen katutaide on, jonka luonnokset pitää lähettää etukäteen jollekin raadille ratkottavaksi ja sitten valitut tuotokset printataan peltiboxin kylkeen jollain tulostusmenetelmällä. Spraymaali ja tussi olisi paljon luonnollisemmat taiteiluvälineet tällaisessa kohteessa. Oliko kilpailussa siis enemmän kyse "imagomarkkinoinnista" kuin aidosta halusta edistää katutaidegenreä? Mene ja tiedä. Mielekkäämpi toimintamalli olisi voinut olla vaikkapa sellainen, jossa sähkökaappien kohdekuvat olisi julkaistu ensin ja sitten luonnosten perusteella olisi valittu tekijät toteuttamaan teos paikan päälle suoraan boxin pintaan. Vähän kankea sekin toimintamalli, mutta enemmän taiteilijoita kunnioittava kuitenkin.

Etenkin Helsingin keskustassa sähkökaappeja käytetään hyödyksi mm. erilaisten tapahtumamainosten (a.k.a. juliste) kiinnitysalustana. Tässä kerrotaan kuinka julisteiden liimaus voi johtaa myös  korvausvaatimuksiin.

Mutta paketointitaide soveltuu hyvin aikaan ennen joulua. Ja joulupaketti ei ole juliste, eli ei siis kielletty taiteentekoväline. Siispä tein pienen retken pääkaupunkiseudulla ja sijoittelin "joulupaketteja" akuutteihin paikkoihin. Espoosta luonnollisesti aloitin, koska siellähän tuo sähkökaappituunauskilpailu tapahtui. Sellon edusta Leppävaarassa ja kehä 1:n varren ABC-huoltoaseman edusta Tapiolassa saivat omat lahjansa. Helsingissä kohteiksi valikoituivat mm. suomenruotsalaisista asukeistaankin tunnettu Lauttasaari,  kulttuuriväen tapaamispaikka Kaapelitehdas Ruoholahdessa sekä turistien suosima Senaatintori tuli myös lahjotuksi. Enkä unohtanut työläskaupunginosiakaan, koska Hakaniemeen sijoitin myös paketin ympyrätalon vierustalle.

Sello / Leppävaara

Kaapeli / Ruoholahti

Senaatintori 

Hakaniemi

Punavuoren hipsterit saivat oman pakettinsa vähän kovempana betonisena versiona, koska a) en halunnut peittää muiden teippaamia tapahtumajulisteita ja b) koska Punavuoressa asuu kivikovia katutaiteilijoita. Lisäksi lahjani vieressä sijaitsee taidegalleria sekä taiteilijatarvikeliike, joten niissä asioivat kanssaihmiset saavat samalla ohikulkiessaan ilmaista käsitetaidetta silmilleen.

Uudenmaankatu / Punavuori

Sinänsä pikku taideprojektiani oli hauska säätää, että vaikka -18 asteen pakkasessa sormet jäätyivätkin, niin laittoi hieman hymyilyttämään, kun useammankin vartiointifirman autoja pörräsi ympärillä. Voin kuvitella kuinka radiopuhelinkeskustelu on voinut mennä vaikkapa näin:

steve: "Hei täällä on joku tollanen pipopää joka tukottaa sähkökaappia! Otetaanko koppi?" 
keskus: "Siis töhriikö se sitä kaappia?"
steve: "Ei kun se kiinnittää siihen jotain"
keskus: "Siis liimaa  julistetta vai?"
steve: "Ei, kun se kiinnittää siihen näköjään jolupaperia!?"
keskus: "Joulupaperia? Miks *#@:ssa? Mitä se suunnittelee?"
steve: "Emmä tajuu, nyt se laittoi siihen vielä koristenauhaa ja pakettikortin, mikähän jätkä tää on?"
keskus: "Varmaan joku avohoitotapaus, antakaa olla. Mut menkää tsekkaan Stokkan kulma, siellä joku liimaa tarroja bussipysäkkikatokseen."

Herrasmiehenä toivotin toki pakettikorteissa "Värikästä Joulua" ja allekirjoitin lahjoitukseni.

Jeanne-Claude Denat de Guillebon oli tämän paketointitaide- lajin suunnannäyttäjä, joka kerkesi uransa aikana käärimään paperiin kohteita nojatuoleista siltoihin saakka ja kaikkea siltä väliltä.

Siinä oli oman alansa omalla tavallaan itsepäinen artisti, jonka työt varmasti herättivät keskustelua ikuisesta kysymyksestä "Mikä on taidetta?"

Joten lahjapakettieni kautta toivotan hyvää Itsenäisyyspäivää itse kullekin. 
Mahdollisille huolehtijoille tiedoksi, puran kyllä paketit itse joulun jälkeen , mikäli niitä ei ole sitä ennen jo kerätty pois  jonkun toisen  toimesta.