Jouluseimi 2015 piparitaikinasta

Viime vuonna tuli inspiroiduttua väsäilemään piparitaikinasta
Mellakkakuvaelma itsenäisyyspäivän pyörätelinepojista ja kun ilmoitin sen mukaan
Hesarin piparikilpailuun, olikin se yllättävän kova hitti.
Voittoa ei 2014 tullut, mutta ei se päätarkoitus ollutkaan, vaan se idean toteutus.
Tänä vuonna Hesarin piparikilpailu 2015 on jälleen päällä, mutta nyt en ole mukana.
Tarkoitus kyllä oli, mutta toisin kävi...
Deadline ilmoittautumiselle oli torstaina, johon tähtäsin,
mutta en ollut tajunnut että se on klo 09.00 vaan käsitin että 17.12. iltaan saakka.
Tässä nyt kuitenkin kerron ne läpät ja avaan idean sillä aikaa kun piparit on uunissa.

Kuten kaikki (ikävä kyllä pakostikin) tietää, kotimaamme käy
päivä päivältä syvemmissä vesissä. En jaksa nyt linkitellä mistä puhun,
riittää kun avaat netistä oman facebook-feedisi, tai iltapäivälehtien saitit,
tai sitä tai tätä. Joka paikassa missä kuljet, maahanmuuttopolitiikka,
eli turvapaikanhakijat on spekuloinnin kohteena. Mitä porukkaa, miksi tänne,
mistä kotoisin, minkä ikäisiä, millä puhelimella, ja mitä vielä.
Eikä siis asiasta keskustelu johdu tutustumisenhalusta, vaan pääasiassa
maahanmuuttajia paheksuen ja peläten.

Oon oman mielipiteeni jo aiheeseen kertonut rajavartija-työhistoriani näkökulmasta

sekä myös katutaide-näkökulmastani Art Goes Kapakan yhteydessä.
Kuitenkin asia vaivaa yhä, joten päätin purkaa mieltä pipariin.
Oon joskus aiemminkin kertonut, että faija ohjeisti aikanaan välttämään kahta
puheenaihetta; uskontoa ja politiikkaa. Nyt ne kuitenkin piti taas
kaivaa esille ja ravistella.Työni tulisi käsittelemään nykyaikaista Jouluseimeä,
pienin variaatioin.

Seimi on klassinen joulukoriste. Se kuvaa hetkeä ajanlaskumme alussa, 

jolloin kolme viisasta itämaan tietäjää saapuvat Beetlehemiin tervehtimään 

vastasyntynyttä Jeesus-lasta , joka nukkuu eläimille tarkoitetussa

tallissa Marian ja Joosefin kanssa, koska perheelle ei ollut sijaa majatalossa.

Kotimaan tilanne on tällä hetkellä se, että yhä useampaa maahanmuuttajaa

on vastassa enemmän kuin kolme, vähemmän viisasta tietämätöntä ja tervehdykset

on tulikuumia: polttopulloja tai raivoisia uhkailuja.

Ehkä siis ihan hyvä että missasin sen deadlinen, enkä pilaa hyvän mielen kilpailua, 

koska tää mun duuni onkuitenkin enemmän mielipiteeseen pohjautuva installaatio, 

kuin joulumieltä nostattava söpö piparitalo. 

Kaiken lisäksi projektista tuli lämminhenkisen puuhastelun sijasta 

hammastapurevaa pakerrusta, kun lähes jokainen työvaihe meni niin sanotusti

 vi.. eikun pipariksi. Lähikaupasta oli aiemmin hyväksi havaitsemani piparitaikina loppu,

 joten otin korvaavan tuotteen. Vehnäjauhoja muistin kaapissa olevan, mutta ne olikin 

täysjyvää, eikä puolikarkeaa, jota olisi pitänyt olla. En jaksanut lähteä

uudestaan kauppaan vaan päätin mennä sillä mitä on.

Kaulitsin ensimmäisen taikinapaketin liian ohueksi, jolloin se hajosi heti pöydälle, 

kun koitin siirtää leikattuja hahmoja uunipellille. Piti vaihtaa työtapaa. 

Kaulitsin seuraavan paketin leivinpaperin päällä ja ujutin pellin alle ja 

sitten vasta leikkasin hahmot.

Pohjoisen maan tietämättömillä miehillä oli tehtävä Helsingissä.

He olivat tulleet tapaamaan maahamme kaukaisista maista saapunutta

 miestä ja naista, joilla oli kuulopuheiden perusteella hallussaan

Suuri Uhka: Alle 6 euron pizza

Kuuleman mukaan pariskunta pizzoineen majailisi kaiken lisäksi miesten

 suurimman Sankarin kunniaksi pystytetyn muistomerkin juurella, 

sillä samalla laatoituksella jossa kolmikkomme kävi nostamassa kättä lippaan aina 

Viroon suuntautuvien oluthankintareissujen ohessa. 

Miesten Sankari on tietysti kivipaasin huipulla

hevosellaan ylväästi ratsastava Marsalkka Mannerheim.

http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article5574511.ece/ALTERNATES/w580/mannerheim%20mannerheim-patsas%20patsas

Patsaan mallina oli kuulemma ollut Marskin viimeinen hevonen, 

Käthy  joka oli syntynyt Ruotsissa ja sieltähän ylipäällikön omakin

suku oli aiemmin Suomeen muuttanut. 

Paperimuottien kanssa säätäessä ja taikinaa kirotessa hahmot 

viipyivät uunissa suunniteltua pidempään. Siinä kävi pipareille 

vähän samalla tavalla kuin vastaanottokolmikkomme Rauskille, 

joka kerran sammui Thaimaanmatkallaan hieromalaitoksen

 aurinkoterassille Speedoissaan. Maatalouslomittajana satunnaisesti 

työskentelevällä Rauskilla kun oli tapana aina lypsyn jälkeen ottaa nokoset.

Rauskin lisäksi muutkin oli tällä kertaa vähän poikki.

Taikinan rakenne oli heikentynyt entisestään, kun täysjyvävehnäjauhoissa 

on mukana jyvän kuorirakennetta, eli se on karkeampaa koostumukseltaan. 

Kuumalla sokerimassalla kropat oli kurottava kasaan, sillä sekä taikina 

että käytettävissä oleva aika ennen deadlinea oli loppumassa, kun yöllä 

duuniani kasasin. Jossain vaiheessa myös Nukkumattia olisi moikattava.

Hahmoilla alkoi olla pikkuhiljaa vaatteet niskassa.

 Markku-Juhani oli joutunut lainaamaan marssilleen vaimon crocsit, 

koska maihinnousukengät oli ollut naapurilla lainassa vaimonhakureissulla 

ja jonne toinen kenkä oli sitten kadonnut baarikadulla.

Kavereiden kesken Mace-Juzziksi kutsutulla sällillä kävi huono munkki.

Liian ylpeänä takakenossa kulkenut kaveri kellahti selälleen ja oli aika liimata kuumasokerilla ja viilentyä pakastimessa, Harmi vaan että vastaostettu Leijona-paita kärsi kaatumisesta eniten. 

Sen verran päättömäksi meno on vastaanottokeskusten lähistöllä yltynyt, 

että on vain ajan kysymys milloin alkaa kauloja katketa oikeasti.

Puolin tai toisin.

Isänmaallisuudella toimintaansa perustelevat kulkevat Katupartiot  

ovat aktivoituneet, mutta väkivallalla saa vain väkivaltaa, se ei ole ratkaisu mihinkään.

Parempi ratkaisu olisi opettaa ja osallistaa. Sitä on myös onneksi liikkeellä, 

ainakin Kemijärven katutaidetunnelissa

Mitähän se Marski tilanteessa tekisi?

Ehkä hän veisi pakolaiset ratsastamaan. Tai leipomaan.

Niin ne tekivät Helsingin Koskelassa

Mun Marski oli valmis vihdoin. Deadlinesta 8 tuntia jäljessä .

Kolme sisukasta vastaanottajaamme olivat saavuttaneet etsimänsä.

Patsaan juurella alle 6 € Pizzan ääreltä löytyi Romaniasta saapunut 

Maria, yhdessä Somaliasta kotoisin olevan Yusufin kanssa. Juomaa heillä

 ei ollut, mutta vastaanottokeskuksesta saisi kuitenkin vettä kraanasta.

Markku-Juhanin ja Rauskin kanssa liikkeellä oli silinterihattuinen salkkumies, 

johon sisä-Suomen sisu-miehet oli tutustuneet netissä, Juttu-foorumilla.

He kutsuivat pukumiestä Päälliköksi, koska liituraitapuvuissa työskentelevä mies 

keksi aina hyviä ideoita, tämäkin reissu oli Päällikön ideoima.

Hän oli odottanut miehiä juna-asemalla ja tervetulotoivotuksena osti kaksikolle 

reippaat eväät lähikaupan käyttölasi-osastolta.

Kaiken keskellä se lepäsi katukivetyksellä jäähtyen.

PIZZA KOLMELLA TÄYTTEELLÄ 5,90 €

Maria oli toivonut siihen oliiveja, Yusuf halusi sekaan avocadoa

ja kumpikin piti keltaisista paprikoista. Tomaattikastike ja juusto

olivat vakiotäytteitä.

Mutta vaikka Yusuf ja Maria olivat kasvissyöjiä ja vähään 

tyytyväisiä, huokaisi Yusuf ajatuksensa ääneen:

"Oispa kaljaa."

Kun Mace-Juzzi kuuli toiveen oluesta, hän sai idean. "Hei kuulkaas,

myö voitas tehä yhteisjakoa: Työ annatte meille pitsaa, ni myö tarjotaan 

teille Karjalapullot ruokajuomaksi. Ko miullahan on tää viikate, 

nii saahaan tuo lätty viiteen osaan helposti.

Johan täs on kiukuteltu nii et nälkä kurnii."

Siitähän tuli lopulta kiva kansainvälinen puistopiknik.

Eiköhän se Mannerheimikin olisi mielissään ollut mukana

tällaisessa kehitysyhteistyössä.

Ruokailun lomaan suositan porukalle vielä taustamusiikkia,

jonka riimit antaa sopivasti pippuria ja tabascoa siihen 

yhteiseen alle 6 € pizzaan. 

Piparkakkupyöräteline

Joulun alla on perheen yhteisen puuhastelun aika.

Muksun ollessa pienempi, pipariaskarteluja oli mukava tehdä, 

vaikka silloinkin tehtiin aina jotain muuta kuin piparkakkutalo.

Vuosien varrella on syntynyt mm. kuuraketti, vanha höyryveturi, 

piissit kylkeensä saanut paikallisjuna sekä radio.

Viime vuosina se on jäänyt vähemmälle, mutta nyt oli aika tarttua taikinaan.

Inspiraationa oli Hesarin piparikilpailu, mutta myös muuan parivaljakko pyörätelineineen.

Itsenäisyyspäivää vietettiin viikko sitten ja tähän aikaan oli kaupungilla vilskettä.

Itse asiassa meidän leipomiset on jo myöhässä, koska jengi on repinyt huumoria 

tuulipukuanarkisteista jo aika huolella.

Häiriköt- Kulttuurihäirinnän Aakkoset nauratti itseäni

hauskoilla "uutismainoskuvillaan" jotka oli muokattu uutisissa esiintyneistä

mielenosoituskuvista.

YLE: Luokkaretki Lähiöst Linnaan-uutisoinnista  löytyy kuvia reitin varrelta

ja siellähän pyörätelinepojat laittavat tuulemaan.

LKS+20141206+miekkari27560681.jpg

Monenmoista viestiketjua tapahtuneesta liikkuu, puolesta ja vastaan:

kurkkaa itse anarkistien Takku.net keskustelu  ja perhearvoja tihkuva Vauva.fi keskustelu.

Oli miten oli, niin aika pipariksihan se mielenosoitus näyttää menneen. 

Siksi päätettiin perheen teinin kanssa väkertää pikku installaatio.

Pari mielenosoittajaa, pari poliisia ja ratsupoliisien ratsu.

Koska kohta on joulu, niin laitettiin Histamiini miekkariin 

poliisiheppaa tuuraamaan.

Jauhot pöytään ja puukko kehiin.

Ensimmäisenä rakennuspäivänä saatiin kamppeet paistettua.

Eilen illalla alkoi kasaus.

Kuumaa sokeria levitellessä tuli vahingossa myös tapettua possu.

Tarkoitus oli laittaa mellakkapoliiseille myös possu mukaan poliisikoiraa korvaamaan,

mutta se tippui lattialle ja kuoli. Taikinaa ei ollut enempää, joten uutta ei tehty.

Vaatekaupan sijaan kledjut oli tehtävä itse.

Siinä auttoi tomusokeri ja karamelliväri.

Itsenäisyyspäiväjuhlan tulkintateemaan sopien myös lipun värit oli läsnä.

Kissalanpojat jäi yöksi lepäämään ja mekin painuttiin pehkuihin.

Tänään sitten koko paketti kasaan.

Rouva joutui hankkimaan lisää mukulakiviä, kun tarkoitukseen hankittu pussi oli 

yön aikana tyhjentynyt mystisesti.

Ja niin se meininki alkoi näyttää suunnilleen tavoitellulta.

Mellakkapoliisit seurasivat toimintaa valmiudessa.

Histamiini oli saanut myös silmiensä suojaksi visiirin.

Siinähän se alkaisi olemaan.

 Viimeiseksi vielä laajempi versio uutisen kanssa.

Hyvää ja piparintuoksuista joulun odotusta

niin sinihaalareille kuin pyörätelineaktivisteillekin.

Koittakaahan olla kiltisti jatkossa, tonttuja on liikkeellä 

ja joulupukki kuulee ketkä lahjoja ansaitsee.

Loppuvideon virkaa pääsee tällä kertaa toimittamaan miekkaripolle Histamiini.

Histamiinin joulukalenterikooste

Joulukalenteri 23

Vähiin käy ennen kuin loppuu... Enää huominen jäljellä Joulukalenterista ja sitten päivitystahti onneksi laantuu. Viimeaikaisissa luukuissa on menty sen verran söpöilylinjalla, että nyt viikoittaisen Piparipäivityksen kunniaksi mennään taas pari askelta HendenVAARA -meiningin puolelle käymään.

Mitäpä siis tarvitaan kun lähdetään piparihommia tekemään? No taikinaa tottakai:

Hae ensin pari kiloa piparkakkutaikinaa kaupan pakastealtaasta, jos et jaksa itse tehdä ja osta pari pussia Amerikanpastilleja koristeeksi. Ranskanpastillitkin toimii. Laita taikina jääkaappiin sulamaan seuraavaa päivää varten.

Myöhemmin illalla, kun karkkihammasta alkaa kolottaa kinkunpaistamisen ohessa tai joulukortteja kirjoittaessa, tyhjennä pastillipussit kurkusta alas. Hanki seuraavana päivänä uudet karkit kaupasta ja tarkista onko piparkakkutaikina jo sulanut. Koska joulun alla olet kuitenkin niin kiireinen tekemään joulusiivousta ja paketoimaan lahjoja, ettet kerkeä paneutumaan piparin leivontaan, voit hyvillä (?) mielin palkita itsesi illemmalla niillä uudestaan ostetuilla koristelukarkeilla. Sulaneet piparitaikinat voit vaikka heittää roskiin. 

Tähän päivään piti siis tulla alunperin ihan toisenlainen päivitys, mutta erinäisistä tilanteista johtuen kaivelen arkistomateriaalia vuodelta 2010. Sitä hivenen rohkeempaa matskua siis...

Kyseisenä päivänä oli Helsingissä tarjolla ensin päivällä Joulumyyjäiset, jonka jälkeen pienet rauhallisen jouluiset puhemusiikki-iltamat otsikolla "Malmi Vice X-Mas Bash"

Tapahtumapaikkana toimi FredanTivoli -niminen ravitsemusliike entisen Vanha Maestro -humppaliiterin tiloissa.

Saimme muutaman kollegan kanssa kutsun tulla myymään käsitöitämme päivätapahtumaan ja tottakai se iltashow oli myös tsekattava. Kinkereiden pääesiintyjäksi kun oli ennustettu jo jonkin aikaa kaduilla supistu SMC Hoodrats -orkesteri.

Myyntipöydälle keräsin mukaan kaikenlaista kättentyötä paidoista pipoihin ja tauluista pipareihin.

Ja koska tänään on tosiaan se piparipäivitys Joulukalenterissa, niin niitähän löytyi 

myyntipöydältä monen tyylistä ja monen sävyistä: 

Piparitauluja tein rajallisen määrän, (joka tietysti joulun kunniaksi oli Kuusi kpl)

Pari myin, kolme lahjoitin Lähiöpukille lahjasäkkiin ja yhden pidin muistona itse.

 Lähiörotat heiluttivat parvekkeelta lähes kuninkaalliseen tyyliin?

Lavalle saapuessaan sai Rottalauma myös muutaman katsojan?

 Siitä meiningistä on jotain aistittavissa YouTuben kautta:

http://www.youtube.com/watch?v=w7It5ZY3xt0

Voin kertoo että kivaa oli. Kiitosta järjestäjille vieläkin.

Parit tuotteet tosiaan jäi myymättä jotka jäi omiin aarrekammioihin. Niihin lukeutuu Kommando-tonttulakki, joita on maailmassa 2 kpl. Toisen myin, toisen seivasin:

Sen voimin pusipusi, huomenna viimeinen luukku jossa taas ihan muuta

Joulukalenteri 16

Näin joulun alla on pikkuleipäsesonki huipussaan ja siitä syystä tähänkin blogiin on päässyt muodostumaan perinne: viikonloppuisin piparipäivitys. Ensin oli se Basson pipari boombox, sitten Havukosken maalattu piparkakku-ukko ja viikon päästä tulee jotain muuta. Mutta sitä ennen mennään jääkiekon pariin, koska Suomen maajoukkueessa on tullut tutuksi eräs EVU:n kasvatti, jonka pelinumerona on ollut tämän päivämäärän mukaisesti nro. 16

Eli Myyrmäen Jäähallilla on vuositain EVU:n isännöimä junnukiekkoturnaus: http://www.hopeakiekko.net/ joka pari vuotta sitten oli nollanollien järjestämänä. Hauskat kisat vaikka mestaruus menikin meidän kundeilta sivu suun. 

Kisakahvioon tarvittiin myyntituotteita ja koska mokkapalat ja pizzaslicet on parhaat myyntiartikkelit, niitä on kaikissa turnauksissa aina. Mutta tietysti kun on kysyntää, pitää olla myös tarjontaa. Itse kuitenkin päätin toimitaa myyntiin vähän erilaisia kahvikupillisen kavereita. Joukkueellisen piparipelureita: 

Neljä hyökkäysketjua, kolme pakkiparia. 

Tässä joukkue vielä oli pukuhuoneessa vaatturia venttaamassa.

Sinänsäkin turnauksessa oli mieleenpainuva tilanne, että finaalimatsiin oli itselleni merkitty toimitsijavuoro. Yleensä vastaavissa tilanteissa pyrin säätämään itseni jäähyvahdiksi jolloin toisella kädellä toimin musavastaavana. Mutta silloin kuulutuspenkki oli ainoa jäljellä ollut vaihtoehto, joten ei muuta kun Mertaranta mielessä kuuluttamaan loppuottelua. Kivasti se lopulta sujui vaikka ei varmasti totuttujen kaavojen mukainen selostelu ollutkaan. Mutta tulipa sekin koettua.