Jouluseimi 2015 piparitaikinasta

Viime vuonna tuli inspiroiduttua väsäilemään piparitaikinasta
Mellakkakuvaelma itsenäisyyspäivän pyörätelinepojista ja kun ilmoitin sen mukaan
Hesarin piparikilpailuun, olikin se yllättävän kova hitti.
Voittoa ei 2014 tullut, mutta ei se päätarkoitus ollutkaan, vaan se idean toteutus.
Tänä vuonna Hesarin piparikilpailu 2015 on jälleen päällä, mutta nyt en ole mukana.
Tarkoitus kyllä oli, mutta toisin kävi...
Deadline ilmoittautumiselle oli torstaina, johon tähtäsin,
mutta en ollut tajunnut että se on klo 09.00 vaan käsitin että 17.12. iltaan saakka.
Tässä nyt kuitenkin kerron ne läpät ja avaan idean sillä aikaa kun piparit on uunissa.

Kuten kaikki (ikävä kyllä pakostikin) tietää, kotimaamme käy
päivä päivältä syvemmissä vesissä. En jaksa nyt linkitellä mistä puhun,
riittää kun avaat netistä oman facebook-feedisi, tai iltapäivälehtien saitit,
tai sitä tai tätä. Joka paikassa missä kuljet, maahanmuuttopolitiikka,
eli turvapaikanhakijat on spekuloinnin kohteena. Mitä porukkaa, miksi tänne,
mistä kotoisin, minkä ikäisiä, millä puhelimella, ja mitä vielä.
Eikä siis asiasta keskustelu johdu tutustumisenhalusta, vaan pääasiassa
maahanmuuttajia paheksuen ja peläten.

Oon oman mielipiteeni jo aiheeseen kertonut rajavartija-työhistoriani näkökulmasta

sekä myös katutaide-näkökulmastani Art Goes Kapakan yhteydessä.
Kuitenkin asia vaivaa yhä, joten päätin purkaa mieltä pipariin.
Oon joskus aiemminkin kertonut, että faija ohjeisti aikanaan välttämään kahta
puheenaihetta; uskontoa ja politiikkaa. Nyt ne kuitenkin piti taas
kaivaa esille ja ravistella.Työni tulisi käsittelemään nykyaikaista Jouluseimeä,
pienin variaatioin.

Seimi on klassinen joulukoriste. Se kuvaa hetkeä ajanlaskumme alussa, 

jolloin kolme viisasta itämaan tietäjää saapuvat Beetlehemiin tervehtimään 

vastasyntynyttä Jeesus-lasta , joka nukkuu eläimille tarkoitetussa

tallissa Marian ja Joosefin kanssa, koska perheelle ei ollut sijaa majatalossa.

Kotimaan tilanne on tällä hetkellä se, että yhä useampaa maahanmuuttajaa

on vastassa enemmän kuin kolme, vähemmän viisasta tietämätöntä ja tervehdykset

on tulikuumia: polttopulloja tai raivoisia uhkailuja.

Ehkä siis ihan hyvä että missasin sen deadlinen, enkä pilaa hyvän mielen kilpailua, 

koska tää mun duuni onkuitenkin enemmän mielipiteeseen pohjautuva installaatio, 

kuin joulumieltä nostattava söpö piparitalo. 

Kaiken lisäksi projektista tuli lämminhenkisen puuhastelun sijasta 

hammastapurevaa pakerrusta, kun lähes jokainen työvaihe meni niin sanotusti

 vi.. eikun pipariksi. Lähikaupasta oli aiemmin hyväksi havaitsemani piparitaikina loppu,

 joten otin korvaavan tuotteen. Vehnäjauhoja muistin kaapissa olevan, mutta ne olikin 

täysjyvää, eikä puolikarkeaa, jota olisi pitänyt olla. En jaksanut lähteä

uudestaan kauppaan vaan päätin mennä sillä mitä on.

Kaulitsin ensimmäisen taikinapaketin liian ohueksi, jolloin se hajosi heti pöydälle, 

kun koitin siirtää leikattuja hahmoja uunipellille. Piti vaihtaa työtapaa. 

Kaulitsin seuraavan paketin leivinpaperin päällä ja ujutin pellin alle ja 

sitten vasta leikkasin hahmot.

Pohjoisen maan tietämättömillä miehillä oli tehtävä Helsingissä.

He olivat tulleet tapaamaan maahamme kaukaisista maista saapunutta

 miestä ja naista, joilla oli kuulopuheiden perusteella hallussaan

Suuri Uhka: Alle 6 euron pizza

Kuuleman mukaan pariskunta pizzoineen majailisi kaiken lisäksi miesten

 suurimman Sankarin kunniaksi pystytetyn muistomerkin juurella, 

sillä samalla laatoituksella jossa kolmikkomme kävi nostamassa kättä lippaan aina 

Viroon suuntautuvien oluthankintareissujen ohessa. 

Miesten Sankari on tietysti kivipaasin huipulla

hevosellaan ylväästi ratsastava Marsalkka Mannerheim.

http://img.yle.fi/uutiset/kotimaa/article5574511.ece/ALTERNATES/w580/mannerheim%20mannerheim-patsas%20patsas

Patsaan mallina oli kuulemma ollut Marskin viimeinen hevonen, 

Käthy  joka oli syntynyt Ruotsissa ja sieltähän ylipäällikön omakin

suku oli aiemmin Suomeen muuttanut. 

Paperimuottien kanssa säätäessä ja taikinaa kirotessa hahmot 

viipyivät uunissa suunniteltua pidempään. Siinä kävi pipareille 

vähän samalla tavalla kuin vastaanottokolmikkomme Rauskille, 

joka kerran sammui Thaimaanmatkallaan hieromalaitoksen

 aurinkoterassille Speedoissaan. Maatalouslomittajana satunnaisesti 

työskentelevällä Rauskilla kun oli tapana aina lypsyn jälkeen ottaa nokoset.

Rauskin lisäksi muutkin oli tällä kertaa vähän poikki.

Taikinan rakenne oli heikentynyt entisestään, kun täysjyvävehnäjauhoissa 

on mukana jyvän kuorirakennetta, eli se on karkeampaa koostumukseltaan. 

Kuumalla sokerimassalla kropat oli kurottava kasaan, sillä sekä taikina 

että käytettävissä oleva aika ennen deadlinea oli loppumassa, kun yöllä 

duuniani kasasin. Jossain vaiheessa myös Nukkumattia olisi moikattava.

Hahmoilla alkoi olla pikkuhiljaa vaatteet niskassa.

 Markku-Juhani oli joutunut lainaamaan marssilleen vaimon crocsit, 

koska maihinnousukengät oli ollut naapurilla lainassa vaimonhakureissulla 

ja jonne toinen kenkä oli sitten kadonnut baarikadulla.

Kavereiden kesken Mace-Juzziksi kutsutulla sällillä kävi huono munkki.

Liian ylpeänä takakenossa kulkenut kaveri kellahti selälleen ja oli aika liimata kuumasokerilla ja viilentyä pakastimessa, Harmi vaan että vastaostettu Leijona-paita kärsi kaatumisesta eniten. 

Sen verran päättömäksi meno on vastaanottokeskusten lähistöllä yltynyt, 

että on vain ajan kysymys milloin alkaa kauloja katketa oikeasti.

Puolin tai toisin.

Isänmaallisuudella toimintaansa perustelevat kulkevat Katupartiot  

ovat aktivoituneet, mutta väkivallalla saa vain väkivaltaa, se ei ole ratkaisu mihinkään.

Parempi ratkaisu olisi opettaa ja osallistaa. Sitä on myös onneksi liikkeellä, 

ainakin Kemijärven katutaidetunnelissa

Mitähän se Marski tilanteessa tekisi?

Ehkä hän veisi pakolaiset ratsastamaan. Tai leipomaan.

Niin ne tekivät Helsingin Koskelassa

Mun Marski oli valmis vihdoin. Deadlinesta 8 tuntia jäljessä .

Kolme sisukasta vastaanottajaamme olivat saavuttaneet etsimänsä.

Patsaan juurella alle 6 € Pizzan ääreltä löytyi Romaniasta saapunut 

Maria, yhdessä Somaliasta kotoisin olevan Yusufin kanssa. Juomaa heillä

 ei ollut, mutta vastaanottokeskuksesta saisi kuitenkin vettä kraanasta.

Markku-Juhanin ja Rauskin kanssa liikkeellä oli silinterihattuinen salkkumies, 

johon sisä-Suomen sisu-miehet oli tutustuneet netissä, Juttu-foorumilla.

He kutsuivat pukumiestä Päälliköksi, koska liituraitapuvuissa työskentelevä mies 

keksi aina hyviä ideoita, tämäkin reissu oli Päällikön ideoima.

Hän oli odottanut miehiä juna-asemalla ja tervetulotoivotuksena osti kaksikolle 

reippaat eväät lähikaupan käyttölasi-osastolta.

Kaiken keskellä se lepäsi katukivetyksellä jäähtyen.

PIZZA KOLMELLA TÄYTTEELLÄ 5,90 €

Maria oli toivonut siihen oliiveja, Yusuf halusi sekaan avocadoa

ja kumpikin piti keltaisista paprikoista. Tomaattikastike ja juusto

olivat vakiotäytteitä.

Mutta vaikka Yusuf ja Maria olivat kasvissyöjiä ja vähään 

tyytyväisiä, huokaisi Yusuf ajatuksensa ääneen:

"Oispa kaljaa."

Kun Mace-Juzzi kuuli toiveen oluesta, hän sai idean. "Hei kuulkaas,

myö voitas tehä yhteisjakoa: Työ annatte meille pitsaa, ni myö tarjotaan 

teille Karjalapullot ruokajuomaksi. Ko miullahan on tää viikate, 

nii saahaan tuo lätty viiteen osaan helposti.

Johan täs on kiukuteltu nii et nälkä kurnii."

Siitähän tuli lopulta kiva kansainvälinen puistopiknik.

Eiköhän se Mannerheimikin olisi mielissään ollut mukana

tällaisessa kehitysyhteistyössä.

Ruokailun lomaan suositan porukalle vielä taustamusiikkia,

jonka riimit antaa sopivasti pippuria ja tabascoa siihen 

yhteiseen alle 6 € pizzaan. 

Joulu- ja Taidemarkkinat Larun Sähinässä sunnuntaina 13.12.

Joulu tulee, oletko valmis?!

Jengi miettii hiessä mitä hankkisi kullekin kaverille ja sukulaiselle lahjaksi

sadetakeissa ja toppavaatteissa marketteja hiessä koluten. Tee sinä toisin 

ja hanki jotain hauskempaa ja / tai hyödyllisempää kuin konvehtirasia tai kossupullo. 

Pari vinkkiä tässä nopeasti vähän erilaisiin lahjahankintoihin.

Helsingin Lauttasaaressa sijaitsee nykyisin Kulttuurikeskus Sähinä, jonka 

toimitilat palvelivat aiemmin Luottokunnan pääkonttorina. Kun massipäälliköt häipyivät

muualle, on nykyisin kolmessa kerroksessa monenlaista kulttuurityöläistä

ahertamassa jos jonkinlaista isompaa ja pienempää projektia yhdessä ja erikseen.

Jos et ole aiemmin käynyt käyskentelemässä 1970-luvun
 tyylikkäintä sisustusarkkitehtuuria vilisevissä tiloissa, ota sunnuntaina suunnaksi
Lauttasaari ja tule hämmästelemään mitä nykyajan käsityöläisten myyntipöydiltä
löytyy, kun klo 11-16 välillä on auki

Sähinän Joulu- ja taidemarkkinat

Myynnissä on kirjava kattaus mukavan monimuotoista lahjaideaa. Myös itse olen 

paikalla myyjän roolissa, kun oma työhuoneeni sijaitsee samassa talossa ja hyllyillä lojuu kustomoituja leluja, lamppuja ja kelloja sekä muutamia taulujakin, jotka odottavat

innolla uusia omistajia ja rakastavaa kotia. Osa tuotteista on ollut aiemmissa
näyttelyissä mutta mukana on myös muutamia uusia tuotteita, kuten tämä:

Jostain on työhuoneelle löytynyt myös Smurffit aiheinen seinäkello, jonka piristin

vähän omanlaisekseni maalitussien voimin. Tiuku käy ja tikittää hyvin, oli sitten

sijoituspaikka lastenkamari tai tv-huone. 

Jos mietityttää kuinka sitä on käsitelty, alkuperäisenä se näytti tältä:

Tarjolla myös valoa pimeään joulun odotukseen, parin vuoden takaisesta 

joulunäyttelystä jääneiden metro-lamppujen muodossa, joista tässä

esimerkki Kalasatamassa kuvattuna 2013.

Kiskoilla kulkevien liikennevälineiden sarjassa mukana on myös 

raitiovaunu vähän väritettynä versiona. Toinen puoli on kaikissa 

liikennevälinetuotteissa ilman piissejä, joten esille laitettaessa voi valita 

tuoko grafitidiggailunsa esiin vai pitääkö piilossa.

Raideliikennettä edustaa myös vanhaa tuotantoa oleva 

lähiliikenteen CD-kotelo junadiggailijoille.

Varmaan myös muutamia paitoja roudaan pöydälle, pehmeiden pakettien ystäville.

Pehmeissä paidoissa terävyys löytyy printeistä.

Paikalla Sähinässä on myös paljon muita myyjiä, esimerkiksi ainakin:

* Maukkaita teelaatuja myymässä: http://www.123tea.co

* Koruja ja käyttötaidetta kauppaamassa: Ruusa Graphics 

* Graffitin Suomen Mestari TRAMA tuo tukotuksiaan tarjolle

* Aikuisten värityskirjoja diilaa Art Seppo Alanissi

* Musapuolesta ostosten lomassa vastaa: DJ Justus Valtanen

* Jos suuhunpantavaa kaipaat, Makers Kahvila myy herkullista evästä

ja muuta imailtavaa.

Sähinässä tapahtuu muutenkin monenlaista vähän väliä, ravintolapäivänä kuvattu

video kertoo hieman meiningistä ja tunnelmasta lisää:

Peinttarin Piparkakkutalo

Joulun pyhiä odotellessa halusin päivittää perinteitä.

Piparitalon rakennus perheen kesken oli hauskaa puuhaa muksuna Riihimäellä.

Kolme ipanaa rintamamiestalon ahtaassa keittiössä sormet sokerikuorrutteessa 

ja kinastelemassa siitä kuka syö uutena vuotena savupiipun,  joka on tehty lontoonrakeista.

Se piparkakkutalon rakenteiden saumaukseen käytettävän
palaneen sokerin tuoksu ja koristekarkkien salaa napostelu 

jätti niin hyvät muistot, että muutaman kerran on omankin poitsun kanssa piparitaikinan parissa aherrettu. On tehty juna ja raketti sekä muitakin objekteja.

Tällä kertaa päätin tehdä homman soolona ja "vähän isommin".

Omakotitaloalueella on yhä tallella 1985 rakennettu leikkimökki, 

jonka isä rakensi yhdessä ukkini kanssa.

Rakentamisvaiheessa kävi vahinko, kun ukki löi otsansa johonkin tukirakenteeseen

jonka seurauksena pää oli paikattava terveyskeskuksessa.

Ukki nauroi silti, kuten aina,

 ja haki työpaikaltaan pari rakennuskypärää.

Näin hommat jatkui hymy huulessa.

Mökki oli lähinnä -82 syntyneen siskoni valtakuntaa, 

mutta toki me isoveljetkin siellä jotain kikkailimme systerin seurana.

Mökkihän palveli välillä myös "jännittävänä" yöpymispaikkana,

 josta oli helppo hiipiä omaan sänkyyn jos pelotti liikaa.

Vuosien varrella ulkopinta oli jo vähän rapistunut, joten asialle piti tehdä jotain…

Kaivoin kokkivaatteet vinttikomerosta ja tekstasin luotokuvaaja Larille. 

Kerroin idean joka meni läpi.

 Sovittiin toteutus parin päivän päähän, jos toteutusta ennen saataisi lunta maahan. 

Treffasimme noutotukun pihalla, jossa ensin suoritettiin tarvikehankinnat: 

sokeria, jauhoja, siirappia ja karamellejä koristeluun.

Sitten autolla Riksuun, maalipurkit suhisemaan.

Kondiittorin hoitaessa torppaa kondikseen, 

hoiti Lari oman tonttinsa parinkin kameran voimin

Lumi jäi tulematta, joka vaikuttaa kuvasaldoon vahvasti. 

Vaikka olikin kylmä, ei stillikuvista sitä huomaa, onneksi videossa sentään hengitys huuruaa.

Ulkoilmat olivat 28 vuodessa piiskanneet leikkimökin ulkoseinät aika rapeaan kuntoon, joten maalia kuluikin huomattavasti enemmän kuin olin kuvitellut. 

Hämärä alkoi tulla joulukuun puolivälissä jo klo: 15 aikaan 

joten päivänvalon maksimoimisen takia oli kiirehdittävä.

Video ja Larin fotosaldo päättyy tähän kuvaan, jollaiseksi kuvittelin mökin jäävänkin.

Lunta odotellessa alkoi kuitenkin häiritsemään 

kuistin kaiteen laudoituksen lievä levottomuus. 

Uusi reissu oli tehtävä.

Vähän valkoista kuistilaudoitukseen ja ikkunanpieliin 

sekä piparmintturaitojen skarppausta, niin olin tyytyväisempi.

Vielä kun sitä lunta tulisi.

Lopulta tuli edes vähän, tosin vasta joulun jälkeen. 

Vihdoin edes katto näytti siltä kuin sinne olisi sihdattu tomusokeria.

Mutta sitten se tuli…

Pakkasherra saapui ja toi lumipeitteen tullessaan.

Eräänä aamuna näky kotitalon kuistilta toi Joel Hallikaisen mieleen.

Niin se talvi viimein oli saapunut Riihimäellekin.

Nyt sain viimein napsittua jouluista valokuvasaalista. 

Melko hämäräähän oli kellonajasta huolimatta, joten valitettavasti piti salamaan turvautua.

Herkullisinta oli omasta mielestäni jälleen karkit. 

Jos jostain saisi noin isoja englannin lakritseja olisin varmasti ensimmäisenä jonossa.

Lunta oli edelleen sen verran vähän, että en voinut hyödyntää sitä kolmiulotteisuuden lisäämisessä sokerikuorrutteeseen, kuten alkuperäinen idea oli, mutta spraymaalillakin pärjäili aika hyvin.

Takaseinälle laitoin pipariukkelin ja possun, 

silmät tein isoiksi, koska kuorrutetta pitää olla Paljon!

Vanhemmat suhtautuivat ensin alkuun ehdotukseeni kahdella tavalla:  

Äidin mielestä idea oli hauska ja hyvä.

Isä tyrmäsi ajatuksen.

"Mutta mutsi antoi jo luvan", jouduin perustelemaan.

Faijakin lopulta heltyi, kun lupasin maalata mökin ennalleen 

jos se ei miellyttäisi isän silmää.

Ei onneksi tarvinnut. 

Tästä lähtien Hannun ja Kertun henkiseksi kustomoitu leikkimökki 

tönöttää vielä toistaiseksi lapsuudenkotini pihalla. 

Jos jollekulle tulee joululaulun mukainen ajatus 

"oi jospa ihmisellä ois joulu ainainen",

niin sinne vaan lautapintaa nakertamaan.

Lopuksi tietty se Felt Fotografin  tekemä video,

 josta tunnelma välittyy glögin ja aerosolin yhteisvoimin.

Graffiti Writer´s Gingerbread House

Nyt kun sitä lunta ja pakkasta sitten on niin painukaa mäkeen siitä.

Pulkkamäkeen nimittäin

:)

Joulupukki. Tilaajan ohjeistus

Huomenna on taas vihdoin Se päivä vuodesta,

 minkä takia on purtu hammasta ja pysytelty kilttinä.

Itsekin olen kovasti koettanut opiskella siellä Metropolian Kulttuurituotannon linjalla, 

vaikka ajoittain koulu onkin himputin haastavaa. Kuten esim. it-taidot atk-luokassa…

Viestinnän tunnilla piti tehdä powerpoint esitys jostakin tuotteesta ja 

päätin nyt taas lyödä pari kärpästä yhdellä iskulla…

 Siispä jaan jouluhenkisen esitykseni teillekin.

Powerpointin dioja en osannut suoraan tänne linkitellä, eli oppimista todellakin riittää yhä

mutta käsiteltävä viesti pitäisi aika hyvin aueta valokuvienkin kautta.

Joillekin kanssaeläjille joulukuusen varastaminen on perinne. Hyi hyi. 

Mutta Joulupukkia et voi varastaa. Hänet pitää tilata.
Entä kuinka se onnistuu?

Näin:

Toivottavasti teidän perheessä tilaus on toimitettu ja pukin odottelu voi alkaa pikkuhiljaa.

Toivotan kaikille blogin lukijoille rentouttavaa ja nautinnollista Joulun aikaa.

Pitäkää korkki ja kännykkä kiinni, ja nauttikaa läheistenne seurasta.

Joulukalenteri 22

Jouluviikonloppu alkoi, :

- koulujen joulujuhlat käytynä,

- todistukset kourassa, 

- pikkujoulut ohitse, 

- kinkut uunissa, 

- lahjat hankittu,

- auto pakattu, 

- lomille lomps...

Tälläisiä statuspäivityksiähän Naamari on juuri nyt pullollaan.  Kiva että jengi pääsee arkirutiineista hengähtämään hetkeksi omaan rauhaan kotiin, mökille, mummulle, laivalle, etelään, mihin vaan.

Mutta;

kun toiset starttaa lomailun, niin joillain duunit vasta alkaa... 

Kuten kolmosluukussa tarinoin, niin pukkikeikkailua on kuulunut sukumme työhistoriaan useammassakin polvessa. Siksi tänä jouluna kaivetaan taas valkoparta naftaliinista ja vedetään punanuttu niskaan. Pikkujäbä hoitaa tonttuilun ja allekirjoittanut ottaa pukin roolin.

Perheen 12-vuotias ehdotti tällä kertaa tällaista joulunviettoa ja mikäs siinä, napataan perheen äiti pakoauton kuskiksi ja lähdetään kiertämään koteja.

Jos Teille ei vielä ole tulossa, muutama paikka saattaa sopia yhä kalenteriin. Koodaa korvatunturille: hende4 at gmail.com niin sihteeritonttu tarkistaa aikataulut.

Mutta aattoon on vielä aikaa, joten vielä on aikaa paketointiin, kuusenhakuun, vihdan tekoon, ja muuhun puuhasteluun. Olkaa kiltisti, tontut on yhä liikkeellä