Joulupukki. Tilaajan ohjeistus

Huomenna on taas vihdoin Se päivä vuodesta,

 minkä takia on purtu hammasta ja pysytelty kilttinä.

Itsekin olen kovasti koettanut opiskella siellä Metropolian Kulttuurituotannon linjalla, 

vaikka ajoittain koulu onkin himputin haastavaa. Kuten esim. it-taidot atk-luokassa…

Viestinnän tunnilla piti tehdä powerpoint esitys jostakin tuotteesta ja 

päätin nyt taas lyödä pari kärpästä yhdellä iskulla…

 Siispä jaan jouluhenkisen esitykseni teillekin.

Powerpointin dioja en osannut suoraan tänne linkitellä, eli oppimista todellakin riittää yhä

mutta käsiteltävä viesti pitäisi aika hyvin aueta valokuvienkin kautta.

Joillekin kanssaeläjille joulukuusen varastaminen on perinne. Hyi hyi. 

Mutta Joulupukkia et voi varastaa. Hänet pitää tilata.
Entä kuinka se onnistuu?

Näin:

Toivottavasti teidän perheessä tilaus on toimitettu ja pukin odottelu voi alkaa pikkuhiljaa.

Toivotan kaikille blogin lukijoille rentouttavaa ja nautinnollista Joulun aikaa.

Pitäkää korkki ja kännykkä kiinni, ja nauttikaa läheistenne seurasta.

Joulukalenteri-bonus 24+1

No nyt on joulut juhlittu ja paluu arkeen odottaa kulman takana. Mutta koska vielä hetken aikaa rouvat ravaa välipäivä-alessa ja äijät paatuu kotosalla tai kapakassa, lykkään tilaajalahjana Joulukalenteriin bonus-luukun. Ja vaikka se bonus onkin, turha odotella mitään sätkäpaperikuvia.

Eli paluu Kalasatamaan oli eilen ajankohtainen, koska se lumisade loppui viimein. Parissa päivässä hiutaleita kertyi jopa 40 senttiä, sillä vaeltaessani kohti betonimöhkälettä kahlasin paikoitellen polvet lumessa. Mutta koska en tullut tänne säätä raportoimaan niin siirrytään fotoihin:

Halusin siis saada ne hiilikasojen viereiset puut mukaan kokonaisnäkymään ja sopivasti myös pilvenhattarat muodosteli jotain dramatisoivaa näkymää taustalle

Etuviistosta kuvattuna maalauksen taustan värisävyt näkyy suhteellisen hyvin, vaikka itseäni suuresti kiusaakin kokonaisuuden kannalta se, etten saanut koko betonipintaa maalattua. Olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan ok.

Mutta se siitä ja palataan sohvankulmaan... Pari päivää vielä aikaa kaivaa napaa ja mussuttaa konvehtirasioita töllön ääressä tai lahjaksi saadun kirjan parissa. Näin aikoo tehdä kuulemma myös Joulupukki, joka lähetti kiitoskirjeen aattoillan apulaisille ja liitti mukaan kuvan omasta välipäivien vietostaan Korvatunturin saunan pukuhuoneesta. Ei muutakun mankka olalle ja virkapuku vinttikomeroon.

Vaeltavan Valkoparran videosuosituksena tähän loppuun kaupan päälle Konvehdinmussuttajien 

reipashenkinen matkakertomus kotimaan keikkamatkalta

http://www.youtube.com/watch?v=AYv3sYu6meI

Uudenvuoden aattona seuraavan kerran,

sii juu

Joulukalenteri 22

Jouluviikonloppu alkoi, :

- koulujen joulujuhlat käytynä,

- todistukset kourassa, 

- pikkujoulut ohitse, 

- kinkut uunissa, 

- lahjat hankittu,

- auto pakattu, 

- lomille lomps...

Tälläisiä statuspäivityksiähän Naamari on juuri nyt pullollaan.  Kiva että jengi pääsee arkirutiineista hengähtämään hetkeksi omaan rauhaan kotiin, mökille, mummulle, laivalle, etelään, mihin vaan.

Mutta;

kun toiset starttaa lomailun, niin joillain duunit vasta alkaa... 

Kuten kolmosluukussa tarinoin, niin pukkikeikkailua on kuulunut sukumme työhistoriaan useammassakin polvessa. Siksi tänä jouluna kaivetaan taas valkoparta naftaliinista ja vedetään punanuttu niskaan. Pikkujäbä hoitaa tonttuilun ja allekirjoittanut ottaa pukin roolin.

Perheen 12-vuotias ehdotti tällä kertaa tällaista joulunviettoa ja mikäs siinä, napataan perheen äiti pakoauton kuskiksi ja lähdetään kiertämään koteja.

Jos Teille ei vielä ole tulossa, muutama paikka saattaa sopia yhä kalenteriin. Koodaa korvatunturille: hende4 at gmail.com niin sihteeritonttu tarkistaa aikataulut.

Mutta aattoon on vielä aikaa, joten vielä on aikaa paketointiin, kuusenhakuun, vihdan tekoon, ja muuhun puuhasteluun. Olkaa kiltisti, tontut on yhä liikkeellä

Joulukalenteri 14

Bäk tu poustkaards...

Aiemmin jo kirjottelin joulukorteista ja niihin liityvistä kilpailuista. Nyt palaan siihen sen verran, että  kuten kaikessa, myös korttivärkkäämisessä harjoitus yleensä auttaa. Pari korttia on edennyt painokoneisiin asti, mutta jos sitten joskus 10 vuoden päästä kehittyisi niin hyväksi että kortteja pääsisi myyntiinkin saakka.


Ensimmäisen joulukorttini piirsin vuonna 1991 ja kun sitä nyt katsoo niin onhan se aika kömpelö. Idea ihan suht jees, mutta paljon korjattavaakin olisi. Todennäköisesti sillä 17-vuotiaalla "korttitaiteilijalla" oli kiire jonnekin muualle tekemään jotain muuta.

Tilaajana Riihimäen Palloseura. Fudisjengi oli muutamaa korttia vailla ja meidän perheen oikeampi taiteilija, äitini Tuula Nieminen sai tehtäväkseen piirtää ne. Mutsi antoi pojalle porkkanaa ja sain toteuttaa tuon kappaleen. Kuvassa koetin tuoda esille Riihimäen mainetta lasinpuhalluskaupunkina (tontun puhaltaessa lasista joulukuusenkoristetta) sekä tilaajaa, eli jalkapallojoukkuetta. Hyvä yritys mutta aika köpö.

Ylläoleva tekele ei varsinaisesti ole joulukortti, mutta aiheensa ja rujoutensa takia otin mukaan tähän sakkiin. Tämän "pikkujoulu- flaijerin" tein entisen työpaikan yövuorossa paint-ohjelmalla erään yhteisön pikkujouluja varten, noin vuonna 2007 luultavasti.

Seuraavakin on rakennettu samoilla spekseillä:

 yövuoro Helsinki-Vantaalla, vuosi ehkä 2008, paint-ohjelmalla

Vuonna 2009 oli  Mannerheimin Lastensuojeluliitolla kilpailu joulukortin suunnittelusta. Sinne lähti korttiluonnos, jossa pukki oli vaihtanut poron lentokoneeseen, mutta  kone oli Petterin henkeen kustomoitu. Tusseilla tehty, paitsi taustan sinitaivas (joka ei juurikaan näy kuvassa). Taivaan pensselöin veriväreillä. Kilpailussa ei sijoitusta.

Pari vuotta sitten oli aktiivisena myös Jenmir lastenvaatefirma jolle suunnittelin nipun vaateprinttejä eläinhahmoista. Ehdotin johdolle myös samasta aihepiiristä joulukorttien (yksi malli yllä) ja mahdollisesti palapelien ottamista repertuaariin, mutta ajatus jäi toteutumatta. Joitain malliston potkupukuja ja yövaatteita on vielä myynnissä täällä, mutta se ei siis ole minun bisnekseni. Omat palkkioni olen jo kuitannut.

Tässä sitten tämän vuoden kisaduuni sinne Lions Clubin kisaan.Puuvärit ja tussi, piirretty Synapsiassa. Tähän olen itse melko tyytyväinen, varmaan siksi että se on tuorein näistä.  Mites sen kisan suhteen: tuttu juttu; ei voittoa.

Loppuun vielä bonus yllätyssektori, jonka huomasin muistaakseni Postin ilmaisjakelulehdestä.

Näyttelijänä paremmin tunnettu Tuija Piepponen  tekee yllätyksekseni myös kuvituksia. Ja kun kerran 65-vuotias näyttelijätär on näemmä piirtänyt graffitihenkisen skeittarijoulukortin, on se mielestäni mielenkiintoista ja hauskaa. 

"Merry Christmas Joulu"

Jos Tuija luet tämän, ota yhteyttä niin vien sut vaikkapa Suvilahteen graffiteja maalaamaan ;)

Joulukalenteri 7

Mennään piirroksiin tällä kertaa. Eilen kerroin sähkökaappitaidekilpailusta ja monenmoisiin kilpailuihin on tullut itse osallistuttua vuosien varrella, vaikka tuota Espoon skabaa boikotoinkin. Kisailu on sisäänrakennettu intohimo, jonka kautta on tullut monia hassunkurisia ja ikimuistettavia kokemuksia. Monesti ihan muissa lajeissa kuin taidepiireissä yleensä on tapana. Mutta niistä tarkemmin sitten joskus muulloin.

Nyt kuitenkin siihen piirroshommaan. Vuonna 2011 piti Lions Club järjestö kilpailun, jossa oli tehtävänä suunnitella joulukortti, heidän kampanjansa hyväntekeväisyys -myyntituotteeksi.

Aihealueet olivat:
                                                 - Joulun sanoma
                                                 - Toisten auttaminen
                                                 - Vastuu kanssaihmisistä
Kilpailukategorioina oli:
                                                 - uudempi ja moderni kortti
                                                 - perinteinen joulukortti
                                                 - valokuvakortti

Lähdin toteuttamaan perinteistä korttilinjaa, jossa toteutuisi aihealueista oikeastaan kaikki. Lopputuloksesta tuli tällainen:

Joulun sanoma löytyy tähdestä ja toisten auttaminen näkyy tietysti yhdessä tekemisessä: Poro auttaa pukkia ylettymään hatunvaihtoon. Vastuu kanssaihmisistä on vertauskuvallisena, kun pukki antaa oman lämpimämmän lakkinsa lumiukolle, ettei sen tarvitsisi tyytyä rikkinäiseen vanhaan silinteriin. Halusin myös ottaa possun huomioon, joka yleensä näyttelee joulunvietossa erästä toista pääosaa, sinappihuntu yllään. Nämä kaverit syövät aattoaterialla kenties vain laatikoita ja rosollia, omenan possu toki silti saa halutessaan suuhunsa, mutta sitä ei tarvitse mutustaa uunissa.

Kilpailun voitti kuitenkin toisen tekijän työ ja tietysti spekuloin mielessäni, mahtoiko totutusta kuviosta poikkeaminen aiheuttaa tappion kohdalleni, vai johtuiko se kenties lumiukon silinteristä roikkuvasta hämähäkistä? 

Käytin piirrosta kuitenkin itse, toivottaessani hyvät joulut yhteistyökumppaneilleni toiminimeni Hendecorate:n nimissä.

Tänä vuonna kisa käytiin myös, mutta sen tuoreemman kuvan linkkaan toisella kertaa.