Joulukalenteri-bonus 24+1

No nyt on joulut juhlittu ja paluu arkeen odottaa kulman takana. Mutta koska vielä hetken aikaa rouvat ravaa välipäivä-alessa ja äijät paatuu kotosalla tai kapakassa, lykkään tilaajalahjana Joulukalenteriin bonus-luukun. Ja vaikka se bonus onkin, turha odotella mitään sätkäpaperikuvia.

Eli paluu Kalasatamaan oli eilen ajankohtainen, koska se lumisade loppui viimein. Parissa päivässä hiutaleita kertyi jopa 40 senttiä, sillä vaeltaessani kohti betonimöhkälettä kahlasin paikoitellen polvet lumessa. Mutta koska en tullut tänne säätä raportoimaan niin siirrytään fotoihin:

Halusin siis saada ne hiilikasojen viereiset puut mukaan kokonaisnäkymään ja sopivasti myös pilvenhattarat muodosteli jotain dramatisoivaa näkymää taustalle

Etuviistosta kuvattuna maalauksen taustan värisävyt näkyy suhteellisen hyvin, vaikka itseäni suuresti kiusaakin kokonaisuuden kannalta se, etten saanut koko betonipintaa maalattua. Olosuhteisiin nähden kuitenkin ihan ok.

Mutta se siitä ja palataan sohvankulmaan... Pari päivää vielä aikaa kaivaa napaa ja mussuttaa konvehtirasioita töllön ääressä tai lahjaksi saadun kirjan parissa. Näin aikoo tehdä kuulemma myös Joulupukki, joka lähetti kiitoskirjeen aattoillan apulaisille ja liitti mukaan kuvan omasta välipäivien vietostaan Korvatunturin saunan pukuhuoneesta. Ei muutakun mankka olalle ja virkapuku vinttikomeroon.

Vaeltavan Valkoparran videosuosituksena tähän loppuun kaupan päälle Konvehdinmussuttajien 

reipashenkinen matkakertomus kotimaan keikkamatkalta

http://www.youtube.com/watch?v=AYv3sYu6meI

Uudenvuoden aattona seuraavan kerran,

sii juu

Joulukalenteri 24

On hanget korkeat nietokset ja jouluaatto. Perille päästiin 24 erikoiskokeen jälkeen ja Ari Vatasen tapaan maalissa maitolasilla kippistelee Lumiukko. Tätä kirjoitettaessa on aikaa n. tunti siihen kun oma jouluni alkaa; siis siihen kun tv2:lta tulee klo.11.28 jokajouluinen The Snowman- animaatio. Ensi kerran tämä jouluntuoja näkyi suomen tv:ssä 1983 ja se oli kyllä rakkautta ensisilmäyksellä.

Lumiukko on sellainen mestariteos, jota ilman ei joulua voi viettää. Se on käytännössä ankkuri lapsuudenkodin jouluihin ja niihin mukaviin tunnelmiin, joita Apilakadulla vietettiin kun me lapset asuimme vielä kotona. Pukin käytyä avasimme lahjoja kukin vuorollaan, jotta kaikki näkevät lahjan saajan ja antajan ilmeet kun monimutkaisesti paketoidut paketit ja vasemman käden käsialalla kirjoitetut pakettikortit hämäsivät antajan viimeiseen saakka. Sitä lapsuden fiilistä ei saa koskaan takaisin, mutta Lumiukon lentäessä taivaalla tv:ssä, voi hetken kuvitella olevansa vielä siellä sinisellä plyysisohvalla.

Koska olen kiitollisuudenvelassa herra Raymond Briggs:ille mukavista hetkistä, päätin kiittää osaamallani tavalla ja maalasin Lumiukon Kalasataman graffitialueelle jouluaaton ensimmäisinä tunteina klo. 23-03.30. 

Kopio

The Original

Valitettavasti tässä yöllä otetussa valokuvassa ei taustalla olevat Kalasataman puut tule esiin toivotulla tavalla, mutta päiväkuvassa näkyisi, kuinka ne muistuttavat hyvin alkuperäisessä leffassa olevia puita.

Tarkoitukseni oli tietysti käydä vielä ottamassa tähän kirjoitukseen se päiväkuvakin, mutta juuri nyt ulkona pyryttää niiiiiin rouheasti, että kuvasta tulisi vielä huonompi kuin yllä. Joten palataan siihen ehkä myöhemmin. Loppuun vielä pätkä elokuvasta youtube-linkkinä, tää on se kohta milloin Kalju maalari Riihimäeltä alkaa pyyhkiä silmäkulmiaan: 

http://www.youtube.com/watch?v=ubeVUnGQOIk

Ja koska joulukalenterimatkalla olen linkitellyt suomiräppiä muutaman kerran niin tässä yhteydessä linkkaan vielä kotimaisen version elokuvan tunnarista "Walking in the air".

Nyt kuitenkin skippaan sen tunnetumman, eli Nightwishin esityksen, sori vaan Tuomas Holopainen, mutta mielestäni Saara burnaa Tarjan sen verran tyylikkäästi, että tähän pääsee

Saara Aallon ja Linda Lampeniuksen esittämä kipale:

http://www.youtube.com/watch?v=BVsGE-6hAK0

Hyvää ja rauhallista joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille

lapsenmielisille,

toivottaa Pete 38 v.

-

Joulukalenteri 11

Pari viimeistä päivää on mennyt niin tiukasti spraymaalin höyryissä, että vaihdetaan se kourassa höyryävä esine maalipurkista kahvikuppiin. Kuppi mokkaa kurkusta lämmittää hyvin pakkasessa.

Perheessämme harrastetaan toki muutakin nuorisokulttuuria kuin vain "Bronxin perinteistä". Junioriurheilu Ville Peltosen ja Ruudun veljesten jalanjäljissä Myyrmäen Jäähallilla on vienyt aikaa muutaman tuhat tiimalasillista vuosien varrella. Palkkiona siitä ajasta on kertynyt nippu metallia pikkusällin kirjahyllyyn ja jykevät reidet. Nuorisourheilu on siitä mukavaa puuhaa että jos aikataulut aikuisten maailmasta suinkin antaa myöten, on hauska puuhailla ja jeesailla joukkuejutuissa.

Junnuhommissa on tärkeänä osana erilaiset turnaukset ja vapaaehtoistoiminta; siivoustalkoot, arpajaiset, kahvimyynti, kirpputorivalvonta jne. Siihen liittyy tämän päivän fotosatsi. Eli Lumiukon tähdittämä kahvimainos:

Joskus materiaalit valikoituvat siitä, mitä on saatavilla. Valkoisen paperin ja värikartonkien lisäksi tässä on lumihanki vessapaperista, kaulahuivi tiskirätistä sekä silinteri jätesäkistä.

Mainoksen esikuvana ikimainio tehotiimi "Hinku ja Vinku", jouluruuhkiinkin sopivassa pätkässä  kaupungin kiire

Heikki Partasen  luoma "Käytöskukka"-nimellä tunnettu sarja tuli tutuksi Pikku Kakkosesta silloin joskus ajat sitten ja samankaltaista toteutustekniikkaa on myöhemmin imitoitu mm. South Park-sarjassa, joka tosin onkin tietokoneella luotu. Heikki varmasti aikoinaan repi ja leikkasi + liimasi paperit ja kartongit. Samasta sarjasta on tuttu myös Suursyömäri-hahmo, johon ehkä palaamme myöhemmin...

Joulukalenteri 7

Mennään piirroksiin tällä kertaa. Eilen kerroin sähkökaappitaidekilpailusta ja monenmoisiin kilpailuihin on tullut itse osallistuttua vuosien varrella, vaikka tuota Espoon skabaa boikotoinkin. Kisailu on sisäänrakennettu intohimo, jonka kautta on tullut monia hassunkurisia ja ikimuistettavia kokemuksia. Monesti ihan muissa lajeissa kuin taidepiireissä yleensä on tapana. Mutta niistä tarkemmin sitten joskus muulloin.

Nyt kuitenkin siihen piirroshommaan. Vuonna 2011 piti Lions Club järjestö kilpailun, jossa oli tehtävänä suunnitella joulukortti, heidän kampanjansa hyväntekeväisyys -myyntituotteeksi.

Aihealueet olivat:
                                                 - Joulun sanoma
                                                 - Toisten auttaminen
                                                 - Vastuu kanssaihmisistä
Kilpailukategorioina oli:
                                                 - uudempi ja moderni kortti
                                                 - perinteinen joulukortti
                                                 - valokuvakortti

Lähdin toteuttamaan perinteistä korttilinjaa, jossa toteutuisi aihealueista oikeastaan kaikki. Lopputuloksesta tuli tällainen:

Joulun sanoma löytyy tähdestä ja toisten auttaminen näkyy tietysti yhdessä tekemisessä: Poro auttaa pukkia ylettymään hatunvaihtoon. Vastuu kanssaihmisistä on vertauskuvallisena, kun pukki antaa oman lämpimämmän lakkinsa lumiukolle, ettei sen tarvitsisi tyytyä rikkinäiseen vanhaan silinteriin. Halusin myös ottaa possun huomioon, joka yleensä näyttelee joulunvietossa erästä toista pääosaa, sinappihuntu yllään. Nämä kaverit syövät aattoaterialla kenties vain laatikoita ja rosollia, omenan possu toki silti saa halutessaan suuhunsa, mutta sitä ei tarvitse mutustaa uunissa.

Kilpailun voitti kuitenkin toisen tekijän työ ja tietysti spekuloin mielessäni, mahtoiko totutusta kuviosta poikkeaminen aiheuttaa tappion kohdalleni, vai johtuiko se kenties lumiukon silinteristä roikkuvasta hämähäkistä? 

Käytin piirrosta kuitenkin itse, toivottaessani hyvät joulut yhteistyökumppaneilleni toiminimeni Hendecorate:n nimissä.

Tänä vuonna kisa käytiin myös, mutta sen tuoreemman kuvan linkkaan toisella kertaa. 

Joulukalenteri 5

Kuten eilen todettiin, on lumen kanssa peuhaaminen mukavaa puuhaa, olit minkä ikäinen hyvänsä. Tarpeeksi, muttei liikaa vaatetta niskaan ja möyrimään. Tietysti se klassisin muovailtava hahmo on lumiukko. Niitä voi kukin tehdä makunsa ja kykynsä mukaan, variaatio mahdollisuudet ovat rajattomat. Pieni mies voi tehdä ison ukon:

Tai iso mies tehdä pienen ukon, kumpikin toimintamalli käy loistavasti. 

Kuvan mallimme korkeus on n. 15 cm, nenän virkaa toimittaa viinipullon korkki ja päähineekseen hän on valinnut Tequila -pullon korkin.

Tehdessäni muutamia vuosia ovimiehen hommia Sipoolaisen Irlantilaispubin ovella, oli hetkittäin aikaa kikkailla muutakin kuin ripustella takkeja naulakkoon. Tässä baarin omistaja Tony poikkesi kurkkaamassa aherrukseni hedelmiä.

Lumiukon sijoituspaikka voi ikkunalaudan lisäksi olla muutenkin eksoottisempi kuin peruslumihanki. Vaihteeksi sen voi sijoittaa vaikka katolle.

Tässä sankarimme edustaa urheilullista lajityyppiä, hän lienee matkalla ulkojäille kun lätkämaila on kädessä sekä HIFK:n pipo ja kaulaliina vilua ylläpitämässä.

Mutta: tietysti aivan omaa luokkaansa lumiukkokomiikan saralla on Bill Watterson jonka Lassi ja Leevi-sarjakuvassa esiintyvät lumihahmot olivat ilmestyessään jotain täysin ennenkuulumatonta. Tästä pääset mainioille suomenkielisille sivuille, joista voit ammentaa lisätietoa aiheesta: http://www.phnet.fi/public/ryhanjon/ . Sivuilla löytyy myös alaosasto pelkästään lumiukkoja koskien, jossa myös tämä, yksi parhaista:

Lassin toteamuksen voi myös liittää seinämaalausmaailmaan ja joidenkin kanssaihmisten suhtautumiseen ;)

Lumiukkoskene sai siis uutta buustia sarjakuvista. Vai mitä luulette, olisiko allaolevia googlepoimittuja veijareita tehnyt kukaan, ellei Bill - setä olisi näyttänyt piirroksilla mallia...

Niinpä. Mutta monesti taiteen tehtävä onkin inspiroida. Kohta se pakkanen hellittää ja päästään suojalumen muotoiluun.  Siitä sitten vaan vaikutteita hakemaan ja lumi rullalle!