Elämä Lapselle: Signmark graffiti by Zulu Nation Finland

Aloitin tämän postauksen kirjoittamisen 18.30...
Eilen siihen aikaan istuimme porukalla Hartwall Areenalla pukuhuoneessa

käymässä suullisesti vielä tehtäväjakoa läpi. En ollut valmistautumassa jääkiekko-otteluun,

 enkä hevoskilpailuun. Olimme siellä lasten takia, tekemässä hyvää 

ja kantamassa kortemme kekoon Lastenklinikan kummien tärkeän työn tukemiseksi

Elämä Lapselle - konserttiin. 

Signmark laittoi viestiä ja kertoi menevänsä tapahtumaan keikalle. 

Hän kysyi olisiko mahdollista toteuttaa esiintymisen aikana lavashowna graffiti, 
jossa lukisi SIGNMARK. Vastaavaa ajatustahan oli pyöritelty Markon kanssa jo aiemmin,
 ennen levyjulkkarikeikkaa Tavastialla. 
Silloin homma ei onnistunut mutta nyt saattaisi natsata järjestäjille. 

Kysyin "Kauanko on aikaa maalata? Ja kuinka iso pinta? "
Marko vastasi: “ Biisi kestää 3minuuttia, 51 sekuntia, pintaa 2x3 metriä”

Kiireeksihän se menisi, mutta lupasin järjestää asian. Tosin pituutta halusin saada puolet lisää, ettei maalaus ihan postikortin kokoiselta näyttäisi katsomosta käsin. Pintamateriaalina toimisi vanha ystävämme pakkauskelmu a.k.a. Kiristekalvo.

Toissapäivänä tähän aikaan kävimme tsekkaamassa lavan ja puitteet. Pari kuvaa piti ottaa treenimielessä, jotta saimme suunniteltua työjärjestyksen mahdollisimman sujuvaksi.

Kun me mittailimme kelmuraameja, Chike ja Vera tsekkasivat soundit.

Tarvitsin mukaan muitakin maalareita ja päätimme toteuttaa homman 
Universal Zulu Nation- nimen alla, paikallisen jaostomme voimin. 
Maalaamaan tulisivat itseni lisäksi kollegat Aleksi ja Juha

Sekoitimme myös vähän pakkaa ja neljänneksi peinttaajaksi saapui Ahki Pale, 

alias Paleface.  

Eilen sitten vedettiin vielä kenraaliharjoitus roolituksesta, kun teline oli kelmutettu ja sketsattu.  Päätimme pitää duunin mahdollisimman simppelinä, koska alle neljässä minuutissa ei ihmeitä tehdä. Jos kyseessä olisi ollut kokopitkä keikkasetti, niin viritystä ja väritystä olisi tietysti rakennettu rakkaudella ja huolella kuin sitä kuuluisaa kahvimerkkiä. 

Vuosien varrella sitä kokopitkää 
toimintamalliakin on koetettu toistuvasti muutaman artistin kanssa, 
mutta vielä ei ole tärpännyt. Nyt sitäkin touhua 

pääsimme starttaamaan ja heti Hartwall Areenalla. 
Ei huono.

Esiintyjäkattaus oli varsin laaja, lavalla näkyisi artisteja moneen makuun.

Hallin etuovilla innokkaimmat fanit olivat olleet leiriytyneinä jo ainakin yhden yön,

eturiviin pääsyllä on aina hintansa. Olisi ollut ihan kiinnostavaa tietää, oliko porukka 

Anna Abreun vai Isac Elliotin faneja, vai kenties Robinereita?

 Bäkkärillä pitäisi tietysti olla artisteille kylmäkaappi täynnä juotavaa. 

Nyt oltiin kuitenkin hyväntekeväisyyskeikalla ja tarjoilut oli kollektiivisesti toisessa tilassa, 

joten otimme kaapin toiseen käyttöön...

Graffitihan on niin cool elämäntapa, että kannut oli syytä viilentää ennen näin kuumaa keikkaa.

Värit oli valittu mustalta kelmulta hyvin erottuvaksi, tapahtumajulisteen

värimaailmaa mukailevaksi. Pian pilliin vihellettiin ja liikahdimme lavaa kohti.

Markon tulkit olivat yleisössä, 
joten pyysin Saijaa räpsimään muutaman kuvan keikasta.

Tästä se lähtee...

Signmark in da house!

Featuring Adam Tensta, Vera Fey, 

 Chike Ohanwe,  Nora Mahmoud

ja meidän maalarisedät

Lavalla uurasti myös mies kameroimassa, 

keikan kuvasi hovikuvaajamme Faruk Nazeri

Eturivissä laulu raikasi ja kädet heilui, 

takarivissä tölkit suhisi. 

Tarkalleen 3 minuuttia, 51 sekuntia myöhemmin biisi loppui, 

joten kannutus loppui vaikka piissi jäi tietysti kesken.

Mutta tilanteen mukaan pelataan.

Vedon jälkeen kelmu rullattiin takakäytävälle ja 

pakollinen poseerausrumba käynnistyi.

5:1 Zulus Helsinki

Marko & Chike

Myös yllärikuvattava takavasemmalta,

Robin ja Celina

Bäkkärillä vielä possekuva.  Poislukien Juha, 

joka unohti lasit lavalle ja lähti etsimään linssejään.

Lapset on tärkeä asia myös monelle esiintyjälle, yllä olevassa 

kuvassa eturivi on lapsellisia ja takarivistä myös Marko on isä.

Fotailujen jälkeen kävimme syömässä yhdessä ja sen jälkeen tsekkaamaan keikkoja.

Teeveeväki touhusi täysillä

Kiekkojoukkeen kaukalossa kun oltiin, 

niin toki lauteilla yksi Koutsi pitää löytyä.

JVG:n mukana oli myös mies, jolla on maailman kaunein etunimi:

Pete Parkkonen

Yleisön pikkutypyt oli ihan liekeissä fiiliksestä

...mutta vielä enemmän fileissä oli Chike, joka löysi äitinsä katsomosta!

MG kävi Woppaamassa

Artistien tyylikkäin puku oli Jannika Beellä. 

Oli toki biisikin ihan jees. 

Iskällä alkoi koti-ikävä painaa ja ryhmän kiitoskättelyn jälkeen 

tähtäsin exitin suuntaan. Käytävällä kulkiessa huomasin lämpiössä 

Lastenklinikan Kummien toiminnanjohtaja

Anne Knasterin, joka jutteli ikisöpön Teemu-nallemaskotin kanssa. 

Sen verran lapsenmielinen ukkeli olen, että pitihän nallen kanssa 

päästä vielä pönötyskuvaan. Kysyin kohteliaasti ovensuusta "En kai häiritse?"

Jolloin nallen takaa kurkkasi toinenkin Teemu, sukunimeltään Selänne.

Selitin nopeasti että isot pehmeät maskotit on sellainen objekti joiden kanssa 

aina haluan kaverikuvan, mutta toki Teemukin voisi tulla kuvaan mukaan.

Se oli sellanen seikkailu.

Meidän slottihan ei tullut livelähetykseen, mutta kiitos Farukin, 

voit kurkkia sen youtubesta tuon linkin takaa:

Signmark feat. Adam Tensta: Impossible is my thing (Elämä Lapselle -konsertti)

Paleface, Poliisi ja pakkanen

Näin toissapäivänä Sinivuokot liikenteessä ja bongasin "Poliisin Päivä"-tarran maijan takaikkunasta. Tänne kirjoitellessa kun aina ajankohtaisuuteen pyrin jollain tapaa, niin paiskataan tähän väliin sitten kumipampullinen pakkasta kehiin, vaikka vielä kesähelteiden jälkilämmöt parvekkeella ritiseekin.

Tutustuin Paleface-Karrin kanssa levyn tehneeseen MC Matreen talvella. Kun jääkausi eteni, otti Pale koodia kysellen avustamaan musavideon teossa. Ja minkälaisen videon!?! 

Hem-me-tin kovan.

Olen itse sen verran vanhakantainen kaveri, että en juurikaan lämpeä tesnolle tai höygelle tai mille muullekaan uudemmalle tsumptsump- tuhnutukselle. Älkää käsittäkö väärin, jotkut diggaa ja siitä vaan, hyvä että kaikille löytyy jotain tykättävää. Mutta tosiaan itse lämpeän enemmän vanhemman koulun meiningistä. Matre oikeastaan sai heräteltyäkin meikäläistä. En vuosiin ole seurannut amerikanräppiä, kun se mitä radiosta pikkuväinön perillisiä olen kuullut, ei vaan kolahda. Siksi suomiräppiskene on ollut innostavampaa seurattavaa. Oli siis kiva huomata että myös perinteitä kunnioittavampia seremoniamestareita uudelta mantereeltakin vielä löytyy. 

Biisi tipahti meiliin ja kyllä kainalot hikosi kuin teinipojalla nudistirannan aidan takana. Biisi oli kunnianhimoisesti kasattu vuosien varrella kotimaisen puhemusiikin polkua rakentaneista sotaratsuista ja sekaan oli tiputeltu nippu tuoreita tien haltuun ottaneita asfalttiduunareita, joista vielä kuullaan ja paljon. Kaikki tiputtivat englanniksi ja Matre oli ihan pähkinöinä; kuinka Suomesta voi tulla tällaista tavaraa ja jo 30 vuoden ajalta?! 

Sain tehtäväkseni olla maalareiden yhteyshenkilönä videokuvauksia varten. Vaikka piirit onkin seinämaalareiden suhteen kohtuu pienet, mukaan toivottiin myös sellaisia sankareita joita en ollut koskaan nähnyt. Olen tietoisesti halunnut säilyttää sitä "mystisten sankareiden" mielikuvaa,  jota alan ensimmäisiä tekijämiehiä kohtaan olen tuntenut sieltä kasarin puolivälistä saakka. Projektissa kun oli mukana sellaisia henkilöitä, joita olen katsonut aina ylöspäin ja nöyrästi lakki päästä. 

Kuten Spinner

Kaikki lukijat ei varmasti tiedä, mistä on puhe, niin taustaksi suora lainaus 17.06.2013 Ilta Sanomista:

VIDEO Suomiräp täyttää tänä vuonna pyöreitä, kun Kojo & Billy the Kidin Whatugonnado -hiphop-kokeilusta tulee kuluneeksi 30 vuotta.

Juhlavuoden kunniaksi englanninkielisen Suomi-räpin keskeiset nimet on koottu Sacred Order of the Pen -nimiselle yhteisraidalle. Kappale löytyy keväällä ilmestyneeltä Paleface & Matre -levyltä Food for the Gods, ja kappaleesta on nyt julkaistu myös video.

- Mukana on tekijöitä eri sukupolvista. Nuorimmat ovat alle parikymppisiä, vanhimpana valtiomiehenä mukana on Damn the Band -yhtyeen nokkamies. J.A.K. Damn the Band julkaisi ensimmäisen englanninkielisen suomiräp-levyn vuonna 1991, Paleface kertoo.

Mukana ovat myös Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana -joukkion Redramaja Tommy Lindgren, sekä parhaiten Petri Nygård -nimellä tunnettu suomiräp-pioneeri, joka räppäsi vuosia englanniksi Nuera-kokoonpanossa.

Sacred Order of the Pen onkin ensimmäinen englanninkielisten suomiräppäreiden possebiisi, jolla kuullaan yhteensä 14 kotimaista MC:tä.

Graffititaide ja sen ympärillä elävä kulttuuri ovat videolla keskeisessä osassa. Ensimmäisten kotimaisten hiphop-kokeilujen aikaan 30 vuotta sitten ilmestyivät myös ensimmäiset graffitit pääkaupunkiseudun katukuvaan.

- Halusimme, että video kuvaa tämän kiistellyn kuvataideharrastuksen kaikki kerrokset, harrastusvälinekaupan tiskiltä yön pimeyteen. Lopuksi paikalle saapuu tutun näköinen poliisipartio, jollaisen kohtaaminen on monille alan harrastajille valitettavan tuttua. Uskon, että tulee hetki, jolloin katsomme ymmällämme taaksepäin ja hämmästelemme, kuinka yhteiskunta saattoi joskus kriminalisoida ja panna ahtaalle kokonaisen taiteenalan, Paleface lataa.

Videon on ohjannut Ezra Gould.

Karkkikaupassa kuvaamassa

T.O.A. tiskiin!

Matre mehustaa, Pale reputtaa, Cocoa naruttaa

Seuraavana päivänä oli tiedossa kirjaimellisesti tiedossa supercoolit sessarit...
"Huh hellettä, sanoi jänis pakkasella."
Mutta Matrea nauratti kuinka kylmä ja pimeä Suomi onkaan.

 Järvenpään vesitornilla mikkihirmut hyppäsivät uniformuihin ja pukuhuoneena toimi pollareiden partioauto.

Ezra käskyttää kyybeleitä

Pienen lapsen isänä Karri poseerasi kahdessa tuoreessa roolissa

Muotikatsaus pian alkavan syys sesonkiin:

"Tänä syksynä poliisit pukeutuvat siniseen, hihansuita ja lahkeita koristaa heijastinkankaasta valmistetut loistavat yksityiskohdat. Huomatkaa erityisesti, kuinka mallimme sointuu sävyisästi sinihopean seinämaalauksen värimaailmaan"

"Noniin hippi, koppi kutsuu!"

"aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken, päivänsäde viimeinen"?

Sinivilkkuja kerrakseen

Jäge by night 

Seuraavana päivänä Kiasman kulmilla kelmurullat vinkui ja maalipurkit kolisi kun kiristemuoville syntyi värikerrosta tiuhaan tahtiin. Kuvitukset ja kuvakulmat hallussa

ART OF

Mannerheim käänsi selkänsä katutaiteelle, mutta maalarit ei olleet moksiskaan

NOISE

"Nykytaidetta näillä kulmilla, Kiasma"

And BRING was born.

Suvilahdessa suihkittiin myös. Eri ympäristöä haluttiin tuoda esiin monipuolisesti ja eri kulmista.

YOUR

VOICE

Vaikka pääsääntöisesti toimittiinkin kelmurulla-tekniikalla, piti poikkeuksen vahvistaa sääntö. Kaksi viimeistä sanaa spreijasivat Suvilahden harkkotiiliseinään kaksi kivenkovaa kannuttelijaa

"BATTLE GROUND!"

Job well done. Paljon onnea vielä suomiräpille juhlavuoden kunniaksi ja iso arvostus niin projektiin osallistuneille, kuin muillekin lekan heiluttajille sekä pioneereille siitä työstä jonka olette tehneet jotta tätä nykyä näitä asioita voi edustaa myös tällä tavoin yhä useammat sukupolvet.

Miltäkö lopputulos sitten näytti? Varaa aikaa reilu seitsemän minuuttia ja perehdy kotimaisen hip hopin kehityskaareen:

Sacred Order of the Pen

Peace