Maaliskuun alussa tuli lunastettua lupaus, jonka olin antanut vuonna 2006.
Jotta olisin sanani mittainen mies, oli taas aika poiketa lentokentällä.
Nyt kiitoradan puolella.
Vuonna 2006 siis tutustuin Berliinissä asuvaan Mikkoon, kun hän lomaili Suomessa.
Kävimme Porvoon seinällä maalailemassa ja mökillä kalastelemassa.
Vuonna 2009 Mikko oli myös
Riihimäen lupaseinän avajaisissa mukana suihkimassa.
Lupasin jo 2006 hänelle, että tulisin mielelläni myös vierailemaan Berliinissä.
No, nyt se lupaus viimein toteutui.
Olin jo kerran ollut Saksassa, "muutamaa" vuotta aiemmin…
Tarkemmin sanoen vuonna 1986.
Kuudennella luokalla ollessani poikkesimme
Silloin poseerasin asiaan kuuluvalla vakavuudella
paikallisen pollariauton vierellä upouusi sarkatakki päällä.
Toki siis tälläkin kerralla oli poseerattava,
nyt vähän iloisemmalla ilmeellä.
Kun pääsin perille kaupunkiin, ensimmäisiä havaitsemiani asioita oli
Suomea mainostava näyteikkuna. Olihan se kuvattava.
Matkan tarkoitus oli antaa kameralle kyytiä.
Museot, kirkot ja muut turistirysät oli jälleen kierrettävä
...kaukaa.
Olin Berliinissä melkein kolme vuorokautta,
maanantai aamupäivästä keskiviikkoiltaan.
Ei pöllömpi seikkailu.
Saaliiksi tuli yhteensä n. 650 valokuvaa katutaiteen parista
jonka lisäksi joka päivä piti jotain itsekin suhistella.
Reissusta kirjoitan tänne blogiin kolmiosaisen raportin,
tämä on niistä ensimmäinen ja keskittyy maanantaihin.
Maanantaina kiersin katuja ja kujia majapaikan lähistöllä
monenlaisia katutaiteen eri toteuttamistekniikoita fotaillen.
Kummallisimpia näistä oli jonkunlainen hiiren ja norsun yhdistelmä kontin katolla.
Kyseinen duuni sijaitsi ylläolevin tekstein varustettujen konttien päällä
sisäpihalla, josta filmille tarttui muutakin kiinnostavaa:
Stencileitä, tussauksia, tarroja ja spreijattuja hahmoja.
Myös maalitelaan oli joku tarttunut taidetta tehdäkseen.
Rullaa oli liikuteltu katolta sekä maan pinnaltakin.
Vai olisiko telaaja ollut kuitenkin lentävää mallia?
Pihalla oli ilmeisesti ollut katutaidetapahtuma,
koska niin monenlaisia duuneja ja monilla tyyleillä viereisillä seinillä oli.
Tyyleistä tunnistin muutaman tekijän, mutten läheskään kaikkia.
Muutama herkku vielä:
Vähän matkan päässä löytyi toinenkin tyylikäs sisäpiha
Tuli myös maalattu Conversen mainos vastaan.
Graffiteista puhuttaessa monesti mainokset ja piissit asetetaan vastakkain:
maksamalla mainostilasta saat haluamasi sanoman seinään tai junan kylkeen.
Mutta kun maalaat saman spotin luvatta,
se on rikos josta kiinnijäätyäsi maksat sakkoja ja korvauksia.
Seinään maalattu graffiti on aina tekijänsä mainos, oli lupaa tai ei.
Täytyy kuitenkin muistaa myös se, että moni mainoksia työkseen
suunnitteleva graafikko on hankkinut graafisen osaamisensa perustan
yläasteikäisenä seiniä spreijaten.
Aina välillä avautuu tilanteita, joissa mainosmaailma ja graffititaide kohtaavat.
Kuten ylläoleva liikehuoneiston julkisivukin.
Myös tässä mainos ja suihkemaali kohtaa,
lähikaupan ikkunassa vähän eri lähestymiskulmasta.
Liikkeistä puheenollen,
löysin myös omalla tavallaan erittäin tyylikkään sisäänkäynnin.
Jos keräisin graffitifotojen sijasta tatuointeja eri maista,
olisi tämä ovi vetänyt sisäpuolelle välittömästi.
Tällä haavaa ei kuitenkaan ollut ihopiirroksiin aikaa.
Saksahan on tunnettu autoistaan.
Kadun varrella tuli vastaan pari paikallista automerkkiä.
Onhan noita ooppeleita nähty,
mutta vuosikertamersu oli oikein namukas.
Graffitipiireissäkin kiesit kiinnostaa, paljon tyylikkäitä
maalauksia on tullut nähtyä autojen kyljissä.
Ylläoleva ei kuitenkaan kuulu siihen sakkiin.
Kun puhutaan katutaiteesta, tarkoitetaan yleensä seinille suihkittuja duuneja.
Nyt bongasin ihan kirjaimellisestikin katutaidetta, kun eräällä aukiolla oli maahan taiteiltu
ilmeisesti liiduilla tyylikäs ihmishahmo.
Toisille kadut ei riitä, vaan tavoitteet on vähän korkeammalla.
Ihan tulee lastenloru nokipojasta mieleen:
"yhä ylös yrittää, katolle hän kiipeää"
Ylemmäs ei pääse.
Kadunvarressa oli vähän erikoisempaakin katutaideviritystä.
Viime viikolla tuli vastaan samankaltainen fillari
erilaisella teipillä kuorrutettuna Helsingissä Manskulla.
Jäin miettimään onko tekijä sama, vai kopioitu tekotapa?
Niin tai näin, tässä ilmainen vinkki:
Jos luet tätä kirjoitusta vaikka Muonion kirjastossa, näin helposti voit olla
kotikuntasi kulttuuripiireissä aallonharjalla katutaiteen keinoin:
teippaa fillarisi ja laita tienposkeen.
Jos teipparitoiminta vie palan sydäntäsi, voi homma lähteä lapasesta...
Pian haluat teipata henkilöauton, sitten bussin,
lopulta päädyt teippaamaan rakennustyömaan nostokurkea
ja kun olet melkein huipulla, jalkasi lipeää ja putoat asfalttiin.
Akvarellitaide on myös ihan kiva harrastus.
Saksassa on aika vilkas graffitikulttuuri myös rautateillä.
Jopa lastentarhan seinään oli toteutettu maalaus,
jossa yhtenä aiheena oli maalattu juna.
Radan varressa värittelyitä löytyikin oikein urakalla.
Piisseistä näkee että työt säilyvät kauan,
osa on auringon haalistamia vuosien takaa.
Tuoreempaakin taidetta toki oli näytillä.
Tätä maisemaa lisää myöhemmissä postauksissa.
Junamaalareita on huomioitu mainonnassakin.
Tien poskessa näin hostel yrittäjän pakettiauton,
jonka kohderyhmä oli aika selvä.
Myöhemmin tuli vastaan myös kyseisen hostellin sisäänkäynti.
Jollei olisi ollut majoitusta tuttavani Mikon puolesta,
olisin varmaan majoittunut juurikin tuolla.
Suomessa on tullut vastaan jo pari hanketta, jossa vastaavantyyppistä konseptia on
"alettu vakavissaan toteuttaa", ja halukkuutta mukaan maalaamaan kyselty meilitse.
Ei ole toteutusta kuitenkaan näkynyt.
Jos joku lukija tietää graffitihostelleja Suomessa olevan, kerro ihmeessä mullekin!
Stencil duuneja tuli myös spotattua vaikka millä mitalla.
Jotkut aika simppeleitä, toiset vähän monimutkaisempia.
4xMJ?
Siltapilariin spreijattu merirosvo oli omasta mielestäni
kaikkein tyylikkäin löytämistäni sapluunatöistä.
Pieni, taitava, tehokas ja yllättävässä paikassa
Aina taideteoksen ei tarvitse olla iso
ollakseen kiinnostava.
Ovisummerin ylle liisteröity saksofonisti oli aika herkku.
Tarragenreä löytyi tietysti myös.
Perinteistä stickerbommailuakin
oli näkyvillä.
Hyvää kantaaottavuutta löytyi myös julistetaiteena.
Joku on hyvin tiivistänyt monen ihmisen elämää
nykyisin hallitsevan kulutusfilosofian.
Rappioromanttista kaupunkitaidetta vuosien takaa…
Valokuva suurennetusta valokuvasta,
jossa maalattu autonromu, josta tehty kukkapenkki
Sivukujalle joku oli väsännyt telalla vähän vaivalloisemmat viritykset
Ihan perus tägejä oli toki myös.
Joku lukija saattaa ehkä ajatella,
"miksei noin hienon talon seiniä maalata uusiksi spreijaukset peittäen?"
Silloin voi käydä näin.
Ilmeisesti isännöitsijä on tilannut julkisivun
harmaaseen sokkeliin uuden maalin,graffitiin kyllästyttyään.
Wraitteri on huomannut tapahtuneen ja
entisöinyt kirjaimensa puolihuolimattomasti.
Hyvä ja taitava maalaus ei tarvitse välttämättä
kokonaista talon seinää.
Ovenpielen pirulainen siitä näppäränä esimerkkinä.
Rakennuksen voi maalata myös tyylillä.
Jäi vähän auki mikä mesta tämä oli, mutta
seinät oli kyllä herkulliset.
Herkulliset oli myös spraymaalikaupan seinät.
"Less is more"-ajatusmalli toimi erittäin näppärästi.
Valikoima sisällä oli todella kattava ja edullinen.
Koska päivä oli kääntymässä jo alkuiltaan,
täytin reppuni liikkeessä ja suuntasin kohti kivenheiton päässä
sijaitsevaa Mauerparkin luvallista graffitiseinää.
Matkalla tuli ratikkahalli vastaan.
Taas yksi mehukas taidonnäyte, kuinka suihkemaalia voi käyttää.
Jos kyvyt riittää, voi sementtiseinään loihtia vaikka millaista rakennetta.
Jotenkin tuli yhtäkkiä mieleen että pääsiäinen on ihan kohta
Taas on pakko kysyä, kumpaa katselet mieluummin:
-edellisten kuvien mukaisesti maalattua rakennusta
vai
-likaisenharmaata betonikuutiota?
Mauerparkiin päästyäni fiilis oli lähellä kesäpäivää kaivarissa.
Aurinko porotti, ihmiset virittelivät vilttejä ja pallogrillejä,
rohkeimmilla oli vaatetuksenaan pelkästään shortsit ja lenkkarit.
Mauerpark sijaitsee paikallisen urheilustadionin kupeessa.
Stadion on aidattu ja tietysti aina joillekin
"ruoho on vihreämpää aidan takana".
Eli aidan takana stadionin pihapiiri on laitonta maalausaluetta.
Laillisella puolella tulee vähän Kalasataman ympäristö mieleen.
Vain Ihana kahvila puuttuu.
Kaiken ikäistä ohikulkijaa menee ohi ja fiilis on oikein mukava.
Penkkejä ja pöytiä on puistossa kulkijoita varten sekä lapsille keinuja.
Peinttaajille se lupaseinä on kuitenkin tärkein.
Materiaali on betonia.
Kun menen maalaamaan, valitsen yleensä
vaatimattomimman duunin jonka sitten peinttaan yli.
Tällä kertaa se oli muurin vasen laita, jossa kasvavat puut estivät pitkälti maalaamista.
Koska kyseessä oli luvallinen seinä,niillä maalaukset vaihtuvat hyvinkin nopeasti.
Joskus monta kertaa päivässä.
Päätin ottaa itselleni sen kaikkein vaikeimmin maalattavan spotin,
silloin todennäköisesti piissi säilyisi pidempään.
Puiden lomassa väsäillessä aurinko laski ja aikaa kului.
Puistossa oli aika kehno valaistus, joten kännykän näytön valo auttoi hieman.
Pimeässä ei kunnon fotoja saanut, eli tiistai aamuna oli tultava takaisin kuvaamaan.
Matkalla majapaikkaan tuli vastaan Löytö!
Helsingissä 1980- luvun alkupuolella liikkui mystinen katumaalari nimeltä ZOOM.
Vielä tänäkään päivänä kuulemma ei tiedetä kuka hän oli.
Onko siis näin, että ZOOM on muuttanut Berliiniin?!
Tiistaina palasin kuvaamaan sen pusikon.
Luonnostahan ei siis ollut, joten puiden takia päädyin tekemään
nimeni oheen metsurin joka aikoo pätkiä puut kirjainten edestä.
Kirjaimet oli hyvin simppelit, juurikin siksi että tila työskentelyyn
oli paikoin kovin rajallinen.
Innokas sahuri viritteli partneriaan,
joten tähän on hyvä pätkäistä reissun ensimmäinen osa.
Ensi viikolla tarina jatkuu.
Kuitenkin vielä teemaan sopivaa puhemusiikkia:
