Kenkää saaneen kaupunginjohtajan viimeinen valssi?

"Lyhyestä virsi kaunis", sanoi kanttori kun kirkkoa purettiin.

Käydessäni Tikkurilan keskustassa viemässä lottokuponkia kioskille, 

kuulin jostain viulunsoittoa. Oma äitini soitti aikoinaan lapsuudenkodissani viulua ja tarpeeksi sille altistettuna viuluviikarointi kiinnostaa edelleen. Lähdin tutkimaan asiaa. 

Musiikki tuntui tulevan jostain korkealta, joten päättelin että jos kiipeäisin Tikkurilan kirkon  purkutyömaan kautta katolle, paikallistaisin soittoniekan helpommin.  Tuumasta toimeen ja tikkaille. Katon harjalla soittajan sijainti selvisikin:

entisen Sampo Pankin yläpuolella tapahtui kummia. Viulua kuritti pahamaineinen ystäväni Aki Kovanakki, frakkiin pukeutuneena ja joku pariskunta tanssi katolla. 

Mitähän hemmettiä?

Utelias kun olen niin piti mennä lähemmäs katsomaan showta.

 Siinähän laittoi jalalla koreasti entinen Vantaan kaupunginjohtaja, 

kenkää korruption takia saanut Jukka Peltomäki. Tanssitettavanaan hänellä oli ystävänsä arkkitehtitoimiston omistaja Leila Tuominen. 

Mutta miksi juhlat ja miksi katolla?

Kysyin asiaa Akilta, joka supisi soittamisen lomassa, että kyseessä on viimeinen valssi

Vantaan katoilla ennen Peltomäen kakkukekkereitä kaltereiden takana.

Törkeän lahjuksen ottamisesta oli tulossa 2 ja puolen vuoden tutustumismatka tiilenpäitä lukemaan, ellei sitten hovissa asia jotenkin muutu. Sen kunniaksi tanssijat olivat hörppineet samppakaljat tuulensuojaan ja jorasivat Jailhouse Rockia kuin viimeistä päivää. 

Let's Rock!

Elvis Presley: Jailhouse Rock

Länsimäen lintuparvi

Kato moro, äijääkin näkee!? 

Jep. Ollu täs vähän kaikenlaista...

ja kaikenlaista on kans tulossa, niin jos nyt vähän sit taas jotain runoilisi. 

Aloitin kirjoittamaan tätä blogia vasta vuonna 2012, jolloin bloggailu ei ollut enää 

mikään uus juttu. Sillon tuntui tapahtuvan suht paljon ja oli hauska kertoa tarinoita kavereille, joita ei kerennyt näkemään, sekä toki myös graffitigenren ulkopuolisille lukijoille.Enhän mä tiedä lukeeko kukaan nykyään mitään blogiposteja, kun julkaistavan materiaalin pitäisi olla puhelimella puolihämärässä kuvattujen tärähtäneiden fotojen sijaan jotain dronella kuvattuja youtube-videoita tai edes twitch-kanavaa ja instaliveä. Ja vähintään editoituna. Mielellään taustamusalla.

Ei oo eikä tuu. Näillä mennään mitä on ja mihin jaksan puolipäivätyön jälkeen suht keskittyneesti paneutua.

Sain huhtikuussa viestin Street Art Vantaa:n Jesse Pasaselta, 

jossa hän kysyi kiinnostaako maalata sähkökaappeja Vantaan Länsimäessä.

Maalailuthan kiinnostaa aina, oli paikka melkein mikä hyvänsä. Tällä kertaa kiinnostavuutta lisäsi, että maalattavia kohteita oli itse asiassa viisi yhden sijaan. Tarinankerronnallisesti viiden ruudun sarjakuvaan saa mahtumaan tietysti enemmän kuin vain yhteen neliöön. Lisäksi juuri tämä lokaatio herätti myös hauskoja muistoja...

Työskennellessäni kokkina Lentoasemalla 90-luvulla työkaverini Niklas asui 

kuvassa taustalla näkyvässä talossa. Silloisella kokkiporukalla oli paljon hyviä kotibileitä ja myös Tykkikujalla tuli bailattua. Samoihin aikoihin toinen kokkikaverini teki sivubusinesta Virosta tuodun pirtun välittäjänä ja pari kertaa olin ystävääni siinä hommassa auttamassa. Juurikin Länsimäessä, tuossa mäen alla ostarilla. 

Hyppy siitä 10 vuotta eteenpäin 2000-luvulle, niin työskentelin Rajavartijana ja olimme suorittamassa kotietsintää laittoman maahantulon järjestämiseen liittyen samassa korttelissa, ostarin vieressä. Siitä 10 vuotta eteenpäin, (muutama vuosi sitten) olin jo irtisanoutunut valtiolta ja opetin Länsimäen nuorille graffitin alkeita Vantaan Nuorisotoimen tilaamana. Ja tällä kertaa maalaisin itse. 

Lähiöt on rakennettu aikoinaan keskelle metsää ja sieltä löytyy monenlaista kulkijaa ihan äärestä laitaan. Omasta mielestäni se on hyvä asia. 

Maailmaan mahtuu niin monensorttista viheltäjää, että on vain siistiä kuinka erilaisista lähtökohdista saapuneet asukkaat tuovat kukin oman ripauksensa alueelle rikastuttaen paikallista kulttuuria.Siksi sähköbokseihin saapuisi lauma lintuja vähän sieltä sun täältä, kuka mistäkin.

Kesähän oli helteisin vuosikausiin, kiva maalata ja paljon tulikin maalattua vaikka mitä. Länsän maalaaminen pääsi lopulta käyntiin lokakuun alussa. Erilaisissa projekteissa usein eniten haasteita aiheuttaa luvat ja niiden saanti, niin tässäkin. Sekä tietysti Suomen sääolosuhteet ja kunkin taiteilijan oma allakka ja aikataulu. Mutta mahtavaa että asia saatiin käyntiin. Ensimmäiseksi boksit piti pohjamaalata Rostex-maalilla ja sen hoiti ystävällisesti Jesse. 

Samana iltana kävin suhistelemassa viisikon siniseksi, jotta pohjamaalaus saatiin viimeisteltyä. Ilman kosteuden ollessa lokakuussa jo melkoisen märkä päivittäin, tiedossa oli ahkeraa matkustusta Länsimäkeen. Maalattavien pintojen tulisi saada kuivua jotta pinta pysyisi hyvänä säästä huolimatta.

Pohjia maalatessani myös lokaalit konstaapelit kävivät tervehtimässä lupien kysymisen muodossa.Oli joku huolestunut kansalainen soittanut että sähkökaappeja töhritään. 

No tavallaan joo. Lupalappu oli kuitenkin olemassa ja asia ratkesi sillä.

Pari päivää myöhemmin pääsin jo piirtämiseen. Luonnostelut tein taululiidulla ja tässä vaiheessa vielä luonnoksiin tuli pieniä muutoksia. Hanhelle piti saada reissaamisesta kertova laukku ja mietin olisiko kapsäkki vai selkäreppu parempi.

Sillä kerralla vahvistin vielä liidun päälle kannulla linjat, ennen lähtöäni.

Seuraavalla visiitillä väritin pohjat hahmoihin. 

Tässä vaiheessa pohdin vielä, pitäisikö keskimmäiseen boksiin laittaa metson sijaan pari citykania tai varis ja harakka? Lopulta kuitenkin päätin pysyä originaalissa ideassa.

Varsinaista lopullista maalaamista kävin toteuttamassa kolmena päivänä. Lähes joka kerralla ohikulkijoilta tuli myös mukavia kommentteja. Osan kanssa juteltiin pitempäänkin ja oli kiva kuulla kuinka monet seurasivat työn edistymistä ja tarkkailivat koska olin paikalla maalaamassa.

Muutamia päiviä myöhemmin koko lauma oli kasassa ja aika räpsiä päiväkuvat.

Julkaistessani lintuparven instagramissa toissapäivänä, kysyin myös mikä maalatuista linnuista on ollut olemassa? Osaatko sinä arvata?

Oikea vastaus kysymykseen on tölkkinokkainen joutsen.

YLE:n uutinen kertoi ihmisen aihauttaman roskaamisen seurauksista. Artikkeilissa kerrotaan, kuinka luontokuvaaja Lassi Kujala oli nähnyt ja kuvannut joutsenen, joka myöhemmin todennäköisesti kuoli nälkään tölkin aihauttamana, koska se ei pystynyt syömään eikä saanut tölkkiä pois nokastaan. 

Toki tavallaan myös Martti-hanhi on ollut olemassa, mutta kuitenkin vain

  "Peukaloisen retket"tv-sarjassa.

Maalatessani eräs herrasmies myös kysyi, enkö aio maalata boksien kylkiä lainkaan, kun ovat niin ikävästi sotkettu. Tavallaan joo, mutta sitten myös toisaalta nyt ollaan lähiössä ja lokaalit ovat jättäneet puumerkkiään reviirilleen. Koska katutaiteeseen kuuluu myös tagit ja tarrat, jätin tahallani päädyt siihen tarkoitukseen edelleen. Koska kyllä sinne mukaan mahtuu ja sopu tilaa antaa.

Niinkun lähiössä ylipäänsäkin.

Yleensä linkkaan blogauksiin musaa, mutta tällä kertaa laitetaan Nils lentoon, 

jos Peukaloisen retket ei ole jostain syystä ennestään tuttu.

Peukaloisen retket: Joutsenkuningas

Punatulkun kanssa piiputtelemassa

Hyvää kuluvaa vuotta 2017!

Vaikka blogaamisen tahti onkin vähentynyt vähän tärkeämpien 

prioriteettien takia, kyllä näitä yhä tulee ajoittain kirjoitettua. Vaikka jos oikein

ajan hermolla olisi niin blogaamisen sijasta tulisi vlogata ja snäpätä ja vähän päälle.

Itse diggailen enemmän tarinankerronnasta ja valokuvista. Jää tilaa mielikuvitukselle

ja aukot tarinassa voi täyttää jokainen haluamallaan tavalla. 

Loppiaisen aikoihin olin menossa tsekkaamaan erästä purkutaloa jälleen

kerran, jota olin kurkkinut jo aiemmin pääsemättä sisään. Tällä kertaa joku 

oli kuitenkin avannut ovet ja pystyin kävelemään sisään. Talon seinät ja ikkunat ovat jo 

osittain pirstaleina, joten sisälle oli myös satanut lunta. 

Se helpottikin mukavasti kulkuani, lähdin katsomaan minne jalanjäljet vie.

Ensin löytyi maanpinnan alapuolelta hämyinen pesäkolo, joka oli nähtävästi sini-oransseihin haalareihin sekä keltaisiin liiveihin ja kypäriin sonnustautuneiden arjen ahertajien tukikohta.

Kuten kaikki ornitologit ja pesäbongarit, tarkastelin ympäristöä saadakseni

varmuutta pesän aktiivisuudesta ja käyttöasteesta. Mehupurkkien ja banaaninkuorien 

lisäksi tämä laji näytti viihtyneen pesässä jo useamman sukupolven ajan, koska 

vanhimmat jätökset oli selkeästi vuosien takaa. Löydön perusteella pystyi myös 

päättelemään ahertajien vaeltaneen Helsinkiin alun perin Lahden seudulta, 

talvehtiakseen etelässä.

Jatkoin matkaa läpi kerrosten kohti korkeuksia ja päästyäni huipulle, löytyikin yksi

siipiveikko tupakoimassa lakritsapiippuaan kattoterassilla.

Ajan hengen mukaisesti talipallon kimpussa ahkerasti vieraillut punatulkku oli 

jättänyt nilkat paljaiksi muotitietoisena, mutta kuitenkin koetti huolehtia lämpimänä

pysymisestään pörröisillä korvalapuilla.

Punatulkku selvästi tarkkaili ympäristöään, kuin jotakuta odottaen.

Vai oliko se vain varuillaan, pelätessään jäävänsä kiinni tunteita kuohuttavasta

 lakritsipiipun polttamisesta, näinä terveyden ja hyvinvoinnin aikoina? 

Otin varmuuden vuoksi etäisyyttä veijariin, 

ettei se ainakaan minua säikähtäisi ja annoin siipiveikon tuprutella rauhassa. 

Pian paikalle lehahti pulu tarkkailemaan tv-antennin päälle, mitä katolla tapahtuu. 

 Selkeästi tämä häiskä oli lähetetty paikalle houkutuslinnuksi,

mutta kenen toimesta?

Varmaankin tarkoituksenaan saada minun huomioni kiinnitettyä, jotta toiset 

linnut pääsisivät yllättämään selän takaa ja joutuisin kiipeliin.

Oli aika ottaa ritolat ja poistua ennenkuin Punatulkkujen verilöyly alkaisi.

Kun pääsin kauemmaksi pesimäalueelta, selvisi että ehkä olin ollut turhan hätäinen. 

Katolla oli edelleen piipputipu blaadaamassa, eikä pulusta ollut enää

tietoakaan. Olin arvioinut uhan väärin ja katsonut liikaa elokuvia.

Joskus lintujen hyökkäys kuitenkin voi tapahtua, kuten loppuvideossa,

jossa bad-ass lokilta palaa käämi ja turistin Go-Pro -kamera saa kyytiä.

EIKÄ IKEA- katutaidekonstit on monet

Sain maaliskuun puolivälissä sähköpostia elämäni naiselta, äidiltä.
 Sisustus- ja markkinointiskenessä elämäntyönsä tehnyt mutsi Nieminen
ilmoitteli että Ikea alkaisi myymään graffitia.
Hei pliis... eikä!

Ingvar Kampradin vuonna 1943 perustama Ikea ilmoitti lanseeraavansa

 huhtikuun alussa maailmanlaajuisen katutaide -kampanjan. 

Kyseessä on rajoitetun ajan saatavilla olevia eri puolilta maailmaa

valittujen kahdentoista graffititaiteilijan suunnittelemia julisteita.

Joku voi ajatella että "Entäs sitten, graffiti ja katutaide on jo moneen kertaan
kaupallistettu maailmalla monen firman toimesta."
Niin se onkin, mutta toisaalta esim. spraymaalibusineksessa
pyörivä raha on parantanut maalien laatua ja saatavuutta.
Piissien laatu on tämän myötä kehittynyt, joten kaikki busines ei ole pahasta.

Välillä itsekin on asian parissa tullut ansaittua, vaikka näissä kuvioissa
enemmän elämäntavan ja innostuksen takia pörräänkin.
Mutta siinä onkin omasta mielestäni se pointti.
Kun vuosikaudet on puskissa juossut ja useassa tapauksessa korvauksia ja
 sakkoja maksellut, niin mielestäni on hyvä että jossain vaiheessa
maalarin on mahdollista myös saada pientä tuloa taitojensa käytöstä.

Tällaisten massakampanjoiden toimintamalli puolestaan tuo itselleni
mieleen lähinnä katutaiteen arkipäiväistämisen ja kertakäyttökulttuurin.
Etenkin kun kyseessä on Ikea.

Kampradin kioskilla on ollut vuosien varrella monenlaista likapyykkiä
pestävänään. Pyykkikorista löytyy mm. lapsityövoimaa ja alipalkkausta,
suunnitelmallista veronkiertoa ja salaisia säätiöitä, sekä muutenkin
kyseenalaisia toimintamalleja. Näistä syistä johtuen asioin itse mieluimmin
missä tahansa muualla.

Katutaiderahastus antoi inspiraation ja päätin osallistua kampanjaan omilla ehdoillani.
Julistemyynti alkoi sopivasti 1.4. eli aprillipäivänä ja pilailu sopi
suunnitelmaani mainiosti. Aloin luonnostelemaan.

Idea koostui monesta palikasta, aivan kuten brändin kauppaamat tuotteetkin.
Yksi inspiraationi lähteistä oli maailman ehkä tunnetuin katutaiteilija Banksy.
Kerron muutaman kappaleen päästä millä tavalla...

Tätä blogikirjoitusta pohjustaessani löysin taiteilijalta myös Ikea-aiheisen maalauksen

vuodelta 2009. Teos sai pintaansa ensin reipasta tägäystä, mutta lopulta maalaus piikattiin irti muurista ja myytiin eteenpäin. Vuonna 2012 Ikea puolestaan hyödynsi Banksyn ja monen muun katutaiteilijan käyttämää stencil-tekniikkaa mainoskampanjassaan Milanossa.

Projektista kuvattu video on kieltämättä melko hauska.

Omassa duunissanikin käytin mutkan kautta stenciliä. Joitain vuosia sitten

tein muistaakseni vastamainoskilpailuun sanaleikin IKEA-> EIKÄ.

Kisamenestystä ei tullut, mutta käytin tekelettä myöhemmin mm.

nuorten työpajassa esimerkkinä pahvipöydän alapinnassa.

Tätä lähdin nyt vähän isommin versioimaan.

Suuntasin yötä vasten eräälle purkutyömaalle ja aloin suihkimaan hämärässä.

Aamuvarhaisella duuni oli valmis:

Siinä se Ingvar-pappa on tussi kourassa katutaidetta tekemässä.

Pientä viimeistelyä olisi vielä tarvittu, mutta keltainen ja sininen 

loppuivat hilusti kesken. Aikataulu ei antanut myöten tulla myöhemmin

 jatkamaan, sillä aprillipäivä oli jo seuraavana päivänä.

 Räpsin muutaman kuvan, nukuin pari tuntia ja menin kouluun.

Opiskelujen jälkeen poikkesin kopioliikkeeseen, jossa maalauksestani tulostettiin

10 julistetta, halvimmalle mahdolliselle paperille.

Seuraavaan työvaiheeseen tulisin versioimaan sitä Banksyä. Vuonna 2005

Banksy kuljetti museoon omia teoksiaan virallisten näyttelytöiden

joukkoon, vanhukseksi valepukeutuneena. Tarkotukseni oli siis teettää maalauksestani 

nippu julisteita ja roudata ne Espoon ja Vantaan Ikeoihin myyntiin oikeiden 

StreetArt2015- tuotteiden sekaan. Siinä sitä aprillia olisi.

Blogilähteitä metskatessa löytyi tällainenkin hassuttelu, joka sopii

tilanteeseen täydellisesti, kuvan lähde alla.

http://s3.amazonaws.com/kinvara/pins/images/000/000/606/original/2014-01-27-01_honestslogans_ikea-thumb.jpg?1398145003

Aamun koittaessa oli kampanjan lanseerauspäivä. 

Uhrasin koulun ruokatunnin projektille, käydessäni Vantaan 

Ikeassa katsomassa kuinka StreetArt-kampanjan julisteet on laitettu esille. 

Myyntihyllyn luona en alkanut kuvaamaan, mutta käytävän 

kampanjajulisteesta näppäsin foton.

 Myyntihyllyllä tulikin pieni pettymys...

Tuotteet oli rullattu erityisten myyntipakkausten sisälle.

Se mutkisti suunnitelmaani merkittävästi.

Yksi julistepötkö oli sitten ostettava 9,90 € hintaan, mallikappaleeksi 

projektin yllättävää jatkoa varten. Aprillipäivän ajankohtaisuus kusahti

siis tässä vaiheessa. Koulupäivän jälkeen kiersin hiessä kaupunkia

ja haalin tarvikkeita. Paketointiin soveltuvia rullia onneksi löytyi parista eri 

liikkeestä ja lähes samankaltaista keltaista nauhaakin sain hankittua.

Palasin koululle askartelemaan. 

Pakkausrulla oli skalpeerattava ja käärepaperi kopioitava.

Muksuna Salapoliisin käsikirjasta opitulla höyrystämistempulla kokeilin ensin.

Se kyllä auttoi, mutta kovin hitaasti. Piti ottaa käyttöön myös lyhyeksi jääneen

postimerkkikeräilyharrastuksen parissa opittu niksi, eli laitoin rullan uimaan.

Pian paperi irtosi, jonka jälkeen se piti tietysti kuivata.

Kopiokoneen kuormittamisen jälkeen jatkoin hommaa kotona.

Pahvirullat oli sahattava määrämittaan ja päällystettävä kopiokäärepapereilla.

Vedellä ohennetulla erikeepperillä pensselöiden pinta kuosiin.

Oikeat rullat oli päistään suljettu muovitulpilla, joita sain haalittua vain puolet

tarvittavasta määrästä, ne laittaisin näkyviin yläpäihin.

Alapuolelle tulpan virkaa toimittamaan liimasin kertakäyttöisiä pahvimukeja.

Sopii brändiinkin kivasti.

Myös hintalappuja oli skannattava ja tulostettava.

"Myyntiin" olin päättänyt toimittaa 4 rullaa per puoti, jonka lisäksi teetin muutaman 

ylimääräisen omaan ja parin kollegan arkistoihin. Ja yksi tietysti äidille.

Mutsi saisi halutessaan sen aidon julisteenkin, jonka ostin pakettirullan takia.

Julisteiden taustapuolelle jätin terveiset tarran muodossa.

Kuten oikeat taiteilijat tekevät, myös taidehämmentäjä numeroi duuninsa

tällä kertaa. Hämmennyksen lisäämiseksi numeroin viimeisen kappaleen "11/10"

Nyt kun rullat ja julisteet oli valmiit, jäljelle jäi enää myyntipakkausten

 kokoaminen ja spoteille toimitus. Aidoissa myyntijulisteissa oli suojana 

käärepaperiakin putken sisällä. Siihen tarkoitukseen varasin kierrätyshengessä 

päivän Hesaria. Pakettia kasatessani tajusinkin, että vaikka aprillipäivä menikin ohi,

 niin pääsiäinenhän oli käynnissä. Ja se jos mikä on yllätysten aikaa, tällä kertaa

tosin yllätys löytyy munan sijaan pahvirullasta.

Kantohihnan materiaali oli erilainen kuin alkuperäisen ja värisävykin

vähän erosi, eikä rullatkaan aivan samankokoisia olleet,

mutta lopputulokseen olen kuitenkin melko tyytyväinen. Tarkoitushan oli 

kaiken kaikkiaankin kritisoida halpaa kertakäyttöistämistä,

eli sinänsä aivan sama.

Koska kyseessä oli eräänlainen katutaiteen nimissä toteutettu sissioperaatio,

olin pukenut aprillipäivän aamuna tutustumiskäyntiä varten YK- villapaidan

takkini alle taistelufiilistä tuomaan ja samasta syystä kuvasin valmiit rullatkin 

asetellen kantonauhat reservin sotilasarvoni mukaisesti.

Aito myyntipakkaus kolmantena ylhäältä, uudelleen aitoon kääreeseensä liimattuna.

Kopioissa tekstit ei mene liimaus saumojen kohdalta ihan synkassa, mutta 

sen verran lähellä mennään että juonessa pysytään.

Latasin "ammukset" siniseen Ikeakassiin, pukeuduin huomiota

herättämättömästi harmaaseen ja lähdin matkaan.

Ensimmäisen erän pudotin Espoon Ikean hyllylle ja pääsin jatkamaan 

innosta täristen kohti Vantaata, jossa kampanjalle olikin pyhitetty suurempi tila 

myyntihyllyissä kuin Espoossa.

Aseteltuani Vantaan myymälässäkin rullat myyntitelineeseen

ja itselleni yläfemman autossa läpsäistyäni bongasin myös 

oikeaa katutaidetta kivenheiton päässä kertakäyttökaupasta.  

Vantaa Street Art oli toteuttanut tyylikkään maalausprojektin viereiseen alikulkuun 

viime vuonna. Hyvä meno, arvostan.

Mitäs niille kopiorullille sitten kävi? 

Ei mitään tietoa. Kävin kurkkaamassa myyntihyllyn lauantaina ja silloin ne oli jo poissa.

Onko tuotteet ostettu vai korjattu myymälähenkilökunnan toimesta roskiin?

Kopioitujen hintalappujen viivakoodien toimivuudesta en tiedä, mutta jos ne on myyty

niin silloinhan Ikea tienasi 79,20 € ilmaiseksi meikäläisen mielenilmauksella.

Jos ne puolestaan on bongattu ja karsittu pois, niin eipä sen väliä.

Tehtävä suoritettu joka tapauksessa.

Ja mikäli se maalaus juuri sinua, arvon lukija hymyilyttää, 

voit printata sen ulos tästä tai tallentaa ja kehittää niin suurena kuin haluat.

Ilmaiseksi, ole hyvä.

Foto: Olli Berg

Vanha sanonta kuuluu:

"Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki."

Ehkä sitä voi tässäkin soveltaa, vaikken eukko olekaan.

(Ruotsia osaamattomille vielä hilusti rautalankaa,

Konst= suomeksi taide.)

Joku voi tarinan luettuaan miettiä, miksi näin näin paljon vaivaa? 

Olenko katkera/ kateellinen kun ei pyydetty mukaan?

En kumpaakaan. 

 Ja jos Ikea olisikin kysynyt julistetta suunnittelemaan, 

en olisi suostunut. Helppo sanoa jälkikäteen, tiedän.

Mutta kaikki ei kuitenkaan aina ole kaupan.

Onneksi Ruotsista tulee jotain hyvääkin:

Stiga ja Looptroop Rockers.

Jälkimmäisen tuotannosta löytyy tilanteeseen 

melko hyvin istuva kipalekin. Var så god, här det kommer:

Looptroop: Fort Europa