Herra Hakkarainen hasardina Kasarmitorilla

Parasta aikaa pääkaupungissa on käynnissä mielenkiintoisen rakennuksen purku,

mielenkiintoisella paikalla. Helsingin ydinkeskustassa Helsingin Rakennusviraston

pääkonttori menee matalaksi aika nopeaan tahtiin.  Harvinaisesta purkutyömaasta 

kerrotaan kattavasti lisää 7.3. 2015 julkaistussa Hesarin artikkelissa. 

Uuden rakennuksen suunnittelija, arkkitehti Antti-Matti Siikala luonnehtii tehtäväänsä mielenkiintoiseksi. "On älyttömän uniikkia, kun tällaiselle paikalle pääsee suunnittelemaan. Yritämme tehdä tämän ajan rakennuksen, joka kuitenkin kestää aikaa"

En tunne arkkitehti Siikalaa, mutta pakko yhtyä sitaattiin, joka mun kohdallani 

menisi näin:"On älyttömän uniikkia, kun tällaiselle paikalle pääsee peinttaamaan." 

Tästä johtuen "Peinttaajan puuhamaassa" on tullut ahkeroitua jo muutaman kerran ja 

todennäköisesti postailen lisääkin kohteesta, kunhan seiniä kaatuu lisää,

 vaikka rakennus onkin yhä osittain pystyssä.

Ulkoseinien sisäpuolella on yllätyksiä luvassa ja katsotaan kuinka niitä paljastuu

 ajan myötä vähä vähältä. Lähdetään kuitenkin ulkoseinistä liikkeelle.

Itselläni on aika paljon esikuvia ja yksi niistä on Mauri Kunnas.  Oon hehkuttanut 

miehen nerokkuutta aiemminkin, mutta kertauksena hieman taustaa. 

Kunnaksen lastenkirjoissa sattuu ja tapahtuu siihen tahtiin, että heikompaa hirvittää.

Miehen kuvituksiin kuuluu myös aukeama, jossa maalataan graffiteja ratapihalla!

Sen verran kova aukeama, että siihen kylkeen piti käydä poimimassa maestron 

nimikirjoituskin kirjamessuilla 2013. 

Jos jotakuta muutakin kiinnostaa mistä kirjasta kuva on peräisin, niin 

aukeama löytyy "Hyvää yötä Herra Hakkarainen"-kirjasta.

Miksi kuvittaja Kunnas on sitten piirtänyt graffitia lastenkirjaan?

Hän itse sivuaa aihetta  Minä Mauri Kunnas-kirjassaan:

Ylläolevista faktoista johtuen olen odottanut jo pitkään mahdollisuutta osoittaa

kunnioitustani Kunnasta kohtaan graffitin keinoin. Kun HKR:n talon purku käynnistyi,

siellä oli lukuisten valkoisten seinien lisäksi yksi erityisen kiinnostava spotti, 

joka huusi maalaria kimppuunsa. Eräänä yönä viime viikolla kävin saattamassa sinne 

unissaan erilaisissa seikkailuissa vaeltavan Herra Hakkaraisen. 

Maalauksen jälkeen on tullut käytyä kuvaamassa päivänvalossa pari kertaa

ja molemmilla kerroilla olen saanut kuulla palautetta aiheesta ohikulkijoilta. 

Tosin palautteen antajat eivät ole ilmeisesti tajunneet että tekijä on vieressä.

Ensimmäisellä kerralla vierelläni Kasarmikatua pitkin kulki pari eläkeläisrouvaa, 

joista toinen tokaisi: "Kato Maire, tuollahan on Herra Hakkarainen katolla!"

Toinen vastasi: "Ohhoh, onpa hieno." 

Toisella kerralla aurinkoisemmalla säällä kadulla kulki kolme pukumiestä, joista 

yksi sanoi toisille: "Kohta ton nurkan takaa näkyy aika hasardi graffiti, tonne

katonreunalle on joku käynyt sen vissiin yöllä maalaamassa."

Ihan hauska juttu että porukkaa kiinnostaa. Jos alkaisi etsimään hashtageilla

 niin verkosta fotoja voisi löytyä enemmänkin, koska myös kuvaajia on ollut 

todistettavasti liikkeellä. Alla kuvasuurennos ylemmän kuvan alakulmasta.

Kaduntallaajan näkökulmasta Hakkaraista voi itse käydä kurkkimassa vielä 

toistaiseksi osoitteessa Kasarmikatu 42, josta luultavasti viikon sisällä se tuhoutuu.

Mutta valokuvat on ja pysyy.

Laitetaan loppuun vähän rokettirollia Kunnaksen ja muiden kulttuurivaikuttajien 

vuonna 2004 perustamalta Nyrok Dolls-yhtyeeltä. Mauri Kunnas 

itse oikeassa reunassa mikin ja kitaran kera. Itse en Kunnasta henk.koht. tunne, 

mutta jos sinä tunnet, kerro arvostavia terveisiä nuoremmalta seinään piirtelijältä.

U20 Maailmanmestarit pesi Venäjän!

Suomi on jälleen Maailmanmestari! Sen ansiosta kiitos ja kumarrus

Junnuleijonille, eli U20 Jääkiekkomaajoukkueen kunniaksi.

Mestaruutta piti tietysti juhlia jälleen katutaiteen keinoin. Vuoden 2014
mestaruutta kunnioittava maalaus sijoittui Myyrmäen lupagraffitiseinälle,
 mutta nyt oli vähän speliaalimpi paikka tiedossa.

Suomen maajoukkueen tunnus, vaakunastakin tuttu Leijona näytti

symbolisesti voimansa pesemällä Venäjän pelipaidat.

Pyykkäys suoritettiin pesulassa, jonka nimi tuli kiekkoa seuraaville tutuksi silloin,

kun tämän junnujoukkueen pelurit olivat vaipoissa. 

 

Vuonna 1995 eräs toinen Lindström avasi nimittäin pesuainepullon, jonka 

avaaminen vaikutti varmasti suurelta osin myös siihen, että taas saatiin 

vastustajat pestyä. Silloisessa Mestarijoukkueessahan myös pelasi muuan 

Sami Kapanen , jonka poika Kasperi Kapanen upotti ratkaisevan 

maalin Venäjän maaliin MM-finaalissa. Saattoi olla sama pesuaine käytössä kun 

valmentaja Jalonen marssi perinteisesti suihkuun kultamitalin kunniaksi.

Katutaiteen parissa hääräillessä tärkeä seikka on mielestäni se, kuinka joku 

ohikulkija voi yllättyä maalauksesta. Siksikin oli hauska toteuttaa duuni kadunvarteen

suoraan purettavan rakennuksen näyteikkunaan. Tällä kertaa en ollut liikkeellä yksin, 

kuten yleensä, vaan pakkiparinani toimi ILI3- katunimellä tunnettu graffititaiteilija.

Roolitus oli jaettu siten, että itse teen ääriviivat ja yhdessä fillataan värit kuntoon.

Sillä aikaa kun Leijona pyykkäsi, virittelin Venäjän kiekkomaajoukkueen 

pelipaitoja varten pyykkinarua seuraavalle ikkunalle.

Väritysmallin olin poiminut netistä jotta ulkoasu olisi tarpeeksi totuudenmukainen.

Sinnehän ne nätisti saatiin lopulta kuivumaan.

Homma oli valmis. 

Ihan hyvään aikaan, sillä varpaat alkoikin jo olla umpijäässä.

Sitä näytti olevan liikkeellä.

Sain onneksi auton käyntiin, mutta aamulla se ilo ei toistunut.

Kiesin akku oli jälleen sipannut, joten päiväkuvien saalistaminen meni fillaroinniksi.

Paikalle päästyäni näky olikin ihan toimiva. Tietysti purkutyömaan aita vähän häiritsi,

muttei liikaa kuitenkaan.

Joku toinenkin näytti olevan duunista kiinnostunut, koska kuvaili iPadillaan ikkunoita.

En mennyt jutulle, mutta jäin miettimään kumpaan kannattajajoukkoon hän kuului?

Kaulahuivissa kun näyttää olevan samat värit kuin pelipaidoissa.

Niin tai näin, siellä se Leijona pyykkää paljussa 

Venäjän pelipaitoja edelleen. 

Ikkunoissa oli jäljellä harmittavasti liiketilassa vuokralla sijainneen firman nimi, 

joka tässä oli myös kustomoitava tilanteeseen sopivammaksi, 

koska en niitä teippikirjaimia alkanut poiskaan nyppimään.

Yöllä peintatessa ei suuremmin musaa voi luukuttaa työrauhan takia,

mutta nyt on aika juhlia senkin edestä.

Kiitos Junnut, Kiitos Jalonen, Peto todellakin on irti.

"...ja me päästii sinne aidan yli inee, 
ja mietittii missä se vartijatyyppi taas yytsii...

...Oot häviöstä työtön, 

Me lähettii ILI3:n kaa voitolla yöhön!! "

EIKÄ IKEA- katutaidekonstit on monet

Sain maaliskuun puolivälissä sähköpostia elämäni naiselta, äidiltä.
 Sisustus- ja markkinointiskenessä elämäntyönsä tehnyt mutsi Nieminen
ilmoitteli että Ikea alkaisi myymään graffitia.
Hei pliis... eikä!

Ingvar Kampradin vuonna 1943 perustama Ikea ilmoitti lanseeraavansa

 huhtikuun alussa maailmanlaajuisen katutaide -kampanjan. 

Kyseessä on rajoitetun ajan saatavilla olevia eri puolilta maailmaa

valittujen kahdentoista graffititaiteilijan suunnittelemia julisteita.

Joku voi ajatella että "Entäs sitten, graffiti ja katutaide on jo moneen kertaan
kaupallistettu maailmalla monen firman toimesta."
Niin se onkin, mutta toisaalta esim. spraymaalibusineksessa
pyörivä raha on parantanut maalien laatua ja saatavuutta.
Piissien laatu on tämän myötä kehittynyt, joten kaikki busines ei ole pahasta.

Välillä itsekin on asian parissa tullut ansaittua, vaikka näissä kuvioissa
enemmän elämäntavan ja innostuksen takia pörräänkin.
Mutta siinä onkin omasta mielestäni se pointti.
Kun vuosikaudet on puskissa juossut ja useassa tapauksessa korvauksia ja
 sakkoja maksellut, niin mielestäni on hyvä että jossain vaiheessa
maalarin on mahdollista myös saada pientä tuloa taitojensa käytöstä.

Tällaisten massakampanjoiden toimintamalli puolestaan tuo itselleni
mieleen lähinnä katutaiteen arkipäiväistämisen ja kertakäyttökulttuurin.
Etenkin kun kyseessä on Ikea.

Kampradin kioskilla on ollut vuosien varrella monenlaista likapyykkiä
pestävänään. Pyykkikorista löytyy mm. lapsityövoimaa ja alipalkkausta,
suunnitelmallista veronkiertoa ja salaisia säätiöitä, sekä muutenkin
kyseenalaisia toimintamalleja. Näistä syistä johtuen asioin itse mieluimmin
missä tahansa muualla.

Katutaiderahastus antoi inspiraation ja päätin osallistua kampanjaan omilla ehdoillani.
Julistemyynti alkoi sopivasti 1.4. eli aprillipäivänä ja pilailu sopi
suunnitelmaani mainiosti. Aloin luonnostelemaan.

Idea koostui monesta palikasta, aivan kuten brändin kauppaamat tuotteetkin.
Yksi inspiraationi lähteistä oli maailman ehkä tunnetuin katutaiteilija Banksy.
Kerron muutaman kappaleen päästä millä tavalla...

Tätä blogikirjoitusta pohjustaessani löysin taiteilijalta myös Ikea-aiheisen maalauksen

vuodelta 2009. Teos sai pintaansa ensin reipasta tägäystä, mutta lopulta maalaus piikattiin irti muurista ja myytiin eteenpäin. Vuonna 2012 Ikea puolestaan hyödynsi Banksyn ja monen muun katutaiteilijan käyttämää stencil-tekniikkaa mainoskampanjassaan Milanossa.

Projektista kuvattu video on kieltämättä melko hauska.

Omassa duunissanikin käytin mutkan kautta stenciliä. Joitain vuosia sitten

tein muistaakseni vastamainoskilpailuun sanaleikin IKEA-> EIKÄ.

Kisamenestystä ei tullut, mutta käytin tekelettä myöhemmin mm.

nuorten työpajassa esimerkkinä pahvipöydän alapinnassa.

Tätä lähdin nyt vähän isommin versioimaan.

Suuntasin yötä vasten eräälle purkutyömaalle ja aloin suihkimaan hämärässä.

Aamuvarhaisella duuni oli valmis:

Siinä se Ingvar-pappa on tussi kourassa katutaidetta tekemässä.

Pientä viimeistelyä olisi vielä tarvittu, mutta keltainen ja sininen 

loppuivat hilusti kesken. Aikataulu ei antanut myöten tulla myöhemmin

 jatkamaan, sillä aprillipäivä oli jo seuraavana päivänä.

 Räpsin muutaman kuvan, nukuin pari tuntia ja menin kouluun.

Opiskelujen jälkeen poikkesin kopioliikkeeseen, jossa maalauksestani tulostettiin

10 julistetta, halvimmalle mahdolliselle paperille.

Seuraavaan työvaiheeseen tulisin versioimaan sitä Banksyä. Vuonna 2005

Banksy kuljetti museoon omia teoksiaan virallisten näyttelytöiden

joukkoon, vanhukseksi valepukeutuneena. Tarkotukseni oli siis teettää maalauksestani 

nippu julisteita ja roudata ne Espoon ja Vantaan Ikeoihin myyntiin oikeiden 

StreetArt2015- tuotteiden sekaan. Siinä sitä aprillia olisi.

Blogilähteitä metskatessa löytyi tällainenkin hassuttelu, joka sopii

tilanteeseen täydellisesti, kuvan lähde alla.

http://s3.amazonaws.com/kinvara/pins/images/000/000/606/original/2014-01-27-01_honestslogans_ikea-thumb.jpg?1398145003

Aamun koittaessa oli kampanjan lanseerauspäivä. 

Uhrasin koulun ruokatunnin projektille, käydessäni Vantaan 

Ikeassa katsomassa kuinka StreetArt-kampanjan julisteet on laitettu esille. 

Myyntihyllyn luona en alkanut kuvaamaan, mutta käytävän 

kampanjajulisteesta näppäsin foton.

 Myyntihyllyllä tulikin pieni pettymys...

Tuotteet oli rullattu erityisten myyntipakkausten sisälle.

Se mutkisti suunnitelmaani merkittävästi.

Yksi julistepötkö oli sitten ostettava 9,90 € hintaan, mallikappaleeksi 

projektin yllättävää jatkoa varten. Aprillipäivän ajankohtaisuus kusahti

siis tässä vaiheessa. Koulupäivän jälkeen kiersin hiessä kaupunkia

ja haalin tarvikkeita. Paketointiin soveltuvia rullia onneksi löytyi parista eri 

liikkeestä ja lähes samankaltaista keltaista nauhaakin sain hankittua.

Palasin koululle askartelemaan. 

Pakkausrulla oli skalpeerattava ja käärepaperi kopioitava.

Muksuna Salapoliisin käsikirjasta opitulla höyrystämistempulla kokeilin ensin.

Se kyllä auttoi, mutta kovin hitaasti. Piti ottaa käyttöön myös lyhyeksi jääneen

postimerkkikeräilyharrastuksen parissa opittu niksi, eli laitoin rullan uimaan.

Pian paperi irtosi, jonka jälkeen se piti tietysti kuivata.

Kopiokoneen kuormittamisen jälkeen jatkoin hommaa kotona.

Pahvirullat oli sahattava määrämittaan ja päällystettävä kopiokäärepapereilla.

Vedellä ohennetulla erikeepperillä pensselöiden pinta kuosiin.

Oikeat rullat oli päistään suljettu muovitulpilla, joita sain haalittua vain puolet

tarvittavasta määrästä, ne laittaisin näkyviin yläpäihin.

Alapuolelle tulpan virkaa toimittamaan liimasin kertakäyttöisiä pahvimukeja.

Sopii brändiinkin kivasti.

Myös hintalappuja oli skannattava ja tulostettava.

"Myyntiin" olin päättänyt toimittaa 4 rullaa per puoti, jonka lisäksi teetin muutaman 

ylimääräisen omaan ja parin kollegan arkistoihin. Ja yksi tietysti äidille.

Mutsi saisi halutessaan sen aidon julisteenkin, jonka ostin pakettirullan takia.

Julisteiden taustapuolelle jätin terveiset tarran muodossa.

Kuten oikeat taiteilijat tekevät, myös taidehämmentäjä numeroi duuninsa

tällä kertaa. Hämmennyksen lisäämiseksi numeroin viimeisen kappaleen "11/10"

Nyt kun rullat ja julisteet oli valmiit, jäljelle jäi enää myyntipakkausten

 kokoaminen ja spoteille toimitus. Aidoissa myyntijulisteissa oli suojana 

käärepaperiakin putken sisällä. Siihen tarkoitukseen varasin kierrätyshengessä 

päivän Hesaria. Pakettia kasatessani tajusinkin, että vaikka aprillipäivä menikin ohi,

 niin pääsiäinenhän oli käynnissä. Ja se jos mikä on yllätysten aikaa, tällä kertaa

tosin yllätys löytyy munan sijaan pahvirullasta.

Kantohihnan materiaali oli erilainen kuin alkuperäisen ja värisävykin

vähän erosi, eikä rullatkaan aivan samankokoisia olleet,

mutta lopputulokseen olen kuitenkin melko tyytyväinen. Tarkoitushan oli 

kaiken kaikkiaankin kritisoida halpaa kertakäyttöistämistä,

eli sinänsä aivan sama.

Koska kyseessä oli eräänlainen katutaiteen nimissä toteutettu sissioperaatio,

olin pukenut aprillipäivän aamuna tutustumiskäyntiä varten YK- villapaidan

takkini alle taistelufiilistä tuomaan ja samasta syystä kuvasin valmiit rullatkin 

asetellen kantonauhat reservin sotilasarvoni mukaisesti.

Aito myyntipakkaus kolmantena ylhäältä, uudelleen aitoon kääreeseensä liimattuna.

Kopioissa tekstit ei mene liimaus saumojen kohdalta ihan synkassa, mutta 

sen verran lähellä mennään että juonessa pysytään.

Latasin "ammukset" siniseen Ikeakassiin, pukeuduin huomiota

herättämättömästi harmaaseen ja lähdin matkaan.

Ensimmäisen erän pudotin Espoon Ikean hyllylle ja pääsin jatkamaan 

innosta täristen kohti Vantaata, jossa kampanjalle olikin pyhitetty suurempi tila 

myyntihyllyissä kuin Espoossa.

Aseteltuani Vantaan myymälässäkin rullat myyntitelineeseen

ja itselleni yläfemman autossa läpsäistyäni bongasin myös 

oikeaa katutaidetta kivenheiton päässä kertakäyttökaupasta.  

Vantaa Street Art oli toteuttanut tyylikkään maalausprojektin viereiseen alikulkuun 

viime vuonna. Hyvä meno, arvostan.

Mitäs niille kopiorullille sitten kävi? 

Ei mitään tietoa. Kävin kurkkaamassa myyntihyllyn lauantaina ja silloin ne oli jo poissa.

Onko tuotteet ostettu vai korjattu myymälähenkilökunnan toimesta roskiin?

Kopioitujen hintalappujen viivakoodien toimivuudesta en tiedä, mutta jos ne on myyty

niin silloinhan Ikea tienasi 79,20 € ilmaiseksi meikäläisen mielenilmauksella.

Jos ne puolestaan on bongattu ja karsittu pois, niin eipä sen väliä.

Tehtävä suoritettu joka tapauksessa.

Ja mikäli se maalaus juuri sinua, arvon lukija hymyilyttää, 

voit printata sen ulos tästä tai tallentaa ja kehittää niin suurena kuin haluat.

Ilmaiseksi, ole hyvä.

Foto: Olli Berg

Vanha sanonta kuuluu:

"Konstit on monet, sanoi eukko kun kissalla pöytää pyyhki."

Ehkä sitä voi tässäkin soveltaa, vaikken eukko olekaan.

(Ruotsia osaamattomille vielä hilusti rautalankaa,

Konst= suomeksi taide.)

Joku voi tarinan luettuaan miettiä, miksi näin näin paljon vaivaa? 

Olenko katkera/ kateellinen kun ei pyydetty mukaan?

En kumpaakaan. 

 Ja jos Ikea olisikin kysynyt julistetta suunnittelemaan, 

en olisi suostunut. Helppo sanoa jälkikäteen, tiedän.

Mutta kaikki ei kuitenkaan aina ole kaupan.

Onneksi Ruotsista tulee jotain hyvääkin:

Stiga ja Looptroop Rockers.

Jälkimmäisen tuotannosta löytyy tilanteeseen 

melko hyvin istuva kipalekin. Var så god, här det kommer:

Looptroop: Fort Europa

Kiitos 10 000 lukijaa

Aloitin tän blogin pitämisen 22.10. 2012. Karvan päälle neljässä kuukaudessa lukukertoja on nyt ollut 52 kirjotuksella yhteensä 10 065 lukijaa. 

Kiitos vaan kaikille kovasti, ilmeisesti tälläinen tarinatuokiointi kiinnostelee.

Jotenkin suunnittelin etukäteen, että tota ohitettua tasalukua ois kiva juhlia jollain tosi mahtavalla postauksella. Sellaista nyt en ala säätämään, mutta laitetaan tarjolle ensimmäinen luonnos blogin nimestä vuodelta 2008 huhtikuulta, eli viiden vuoden takaa. Silloin se sanaleikki tuli mieleen jostain, piirsin luonnoksen ja jäi laatikon pohjalle, käyttöä vailla. Tohon aikaan ei ollut vielä edes Funk On ry:tä perustettu, eikä "Stop Töhryjä" lopetettu. 

Kun tässä saan kasattua lähipäivinä materiaalin läjään, niin kerron kuinka hiihtolomalla workshopattiin 4 päivää Malmin Palloiluhallilla ja opetettiin lapsille graffitia...viidessä vuodessa on onneksi tapahtunut kehitystä monessa suhteessa. 

Saa nähdä mitä sitten vuonna 2018...