Stop Töhryille -muistomerkin restaurointi 2016

Vuoden 2012 syksyllä löysin Huopalahden aseman läheisestä pusikosta ruman

betonipilarin joka ei ollut missään käytössä. 

Päähän pälkähti idea, jonka avulla voisin kunnioittaa kotimaista graffitihistoriaa

kulttuurin keinoin. Päätin toteuttaa idean ja lopputuloksena oli 

"Stop Töhryille"- hautakivi. Sain tempauksesta paljon positiivista palautetta 

monilta graffitimaalareilta ja myös muilta katutaidetta seuraavilta tuttavilta.

Vielä samana talvena kävin luomassa hautausmaista tunnelmaa viemällä 

paikalle Pasilan gallerian piikkilangasta ja spraymaalipurkkien etiketeistä 

valmistetun havuseppeleen. Projekti alkoi elää omaa elämäänsä ja vaikka olin

saanut hyvää palautetta, tuntui kivi myös ärsyttävän joitakin henkilöitä
 niin paljon että ilkivaltaakin alkoi ilmestyä.

Olin kuitenkin suojannut teokseni useilla kerroksilla vahvaa venelakkaa, joten
 aina silloin tällöin suoritetut puhdistustoimenpiteet ovat pitäneet teoksen melko
hyvässä kunnossa. Viimeisen vuoden aikana joku neropatti oli käynyt nakuttamassa
pintaa rikki jollain kivellä tai muulla lyömäesineellä ja viimeisimpänä joku
mitäänsanomaton lelutägikaksikko oli rikkonut hautarauhaa.

Vaikka pidänkin vanhoista ja vähän kuhmuisen kulahtaneista esineistä,

oli aika suorittaa restaurointi muistomerkin arvon palauttamiseksi.

Maalipurkit & vanha sapluuna mukaan ja eikun hommiin.

Mustalle pohjalle vähän kromipölyä arvokkuutta tuomaan ja tarraliimalla

sapluuna kiinni pintaan. Sinänsä oli hauska huomata, kuinka rauhassa sain 

maalauspuuhiani touhuta keskellä kirkasta päivää. Ensimmäisellä kerrallahan

askartelin luonnollisesti yöllä.

Päätin luottaa tällä kertaa kultamaaliin, joka on tietysti hopeista

kirjoitusta arvokkaamman vaikutuksen antavaa.

Päälle vielä tukevat venelakkakerrokset ja jälleen on 

"Stop Töhryille"- muistomerkki juhlakunnossa odottamassa talvea. 

Hauska juttu on myös, että kuulin muistomerkin palvelevan nykyisin 

pokestoppinakin, eli PokemonGo-pysäkkinä .

Hauskaa jos näin on. Mutta kun käytte mestoilla, kunnioittakaa 

menneiden wraitterisukupolvien historiaa josta Liisanpuisto alempana kertoo.

 Jätä patsas tärvelemättä, koska nykypäivänä sulla on kuitenkin mahdollisuus tuhlata 

kannuasi muuallekin, vaikka ihan luvan kanssa, toisin kuin silloin ennen.

Peace.

Liisanpuisto: Historia

Hautarauha ja Stop Töhryille

Joulu on kulman takana. 

Pyhien aikana on hyvä muistaa menneitä ja kunnioittaa läheisiään.

Siihen liittyen kävin hautakivellä. Alkuvuodesta poikkesin siellä viemässä havuseppeleen ja kuten tapana on, välillä täytyy muutenkin leposijoja hoitaa jotta hautarauha säilyy arvolleen sopivana.

Kesällä Hesari teki muistomerkistä pienen jutunpätkän ja silloin jo arvelin, että joillekin kyseisenlainen muistaminen voi olla liikaa. Varauduin huoltotoimenpiteisiin ja eihän siinä mennytkään kuin pari viikkoa kun piti ylläpitotoimenpiteitä suorittaa.

Joku oli käynyt kertomassa mielipiteensä MAALARINTEIPIN avulla. Naureskellen nypin teipit irti ja ajattelin, että vierailija oli varmaan joku vanhempi kansalainen, jolla sattui varastossa löytymään teippiä ja paremman buffausvälineen puutteessa askarteli viestinsä kiveen.

Pari viikkoa sitten huomasin, että vihaisia vieraita oli jälleen poikennut. 

Nyt vähän järeämmin varustautuneena.

Tällä kertaa muistomerkki oli saanut lisäväritystä pintaansa.

Laitoin tekstarin frendille; "Nyt se hautakivi on töhritty maalilla"

Vastauksena tuli kommentti: "VANDAALIT! ;)"

Mitään järkevää tekstiä en kyennyt tulkitsemaan, ilmeisesti pointti oli ollut vain 

kertoa mielipiteensä aiheesta.

Vaikka spraymaali aiheeseen sopiikin, päätin kuitenkin puhdistaa peinttaukset pois.

 Asetoni ja pumpulityynyt auttoivat puoli tuntia kestäneessä buffaamisessa.

Jos tekijä tuntisi minut paremmin, olisi hän tiennyt että en jätä hommia puolitiehen. 

Vaikka synnytinkin duunin yön pimeydessä, varauduin jatkotoimenpiteisiin jo silloin.

Maalipinnan suojaksi sivelin pensselillä 8 kerrosta vahvaa venelakkaa.

Siksi pinta ei paljon asetonista välittänyt.

Kasvojen kohotuksen jälkeen uutta suojaa kehiin, 

tällä kertaa spraylakkaa uudet 8 kerrosta.

Jos läheltä katsoo, niin näkee, että punaisia pikkupilkkuja jäi betonipinnan pieniin reikiin yhä, mutta aivan sama. Jääpähän pikku muisto, että muistomerkki on herättänyt tunteita.

Siellä se nyt edelleen patsastelee. Havuseppeleestä on neulaset tippuneet jo aikaa sitten ja alta paljastui se Pasilan gallerian piikkilangasta muotoiltu runko, jossa vielä muutama spraykannuetiketeistä muotoiltu ruusukekin roikkuu.

Jos jollekulle tuli pakottava tarve ja into lähteä uusimaan väritysprosessi, 

tai muuten tuhota muistomerkin viesti, niin siitä vaan.

 Roinaa ja kromia löytyy ja sapluunakin on tallella.

Loppuun virsi aiheesta:

Asa: Stop Röhmyille

Taiteiden yö 48 h etuajassa: Kiasman graffitihiiret

Tänään olisi taas taiteiden yö. Kiva juttu jota voi viettää monella tapaa, tykkäsit sitten runonlausunnasta tai oopperasta, askartelusta tai katutaiteesta. Vuosia sitten kävin jonottamassa nimmareita sarjistyypeiltä kirjakaupoista ja muksun ollessa pieni kikkailtiin yhdessä mm. Sanomatalossa kierrätystyöpajassa. Jos vähän aiheesta vitsiä väännetään niin jotkut juhlivat yötä pusikoissa ja hökkeleissä teemalla "Kadun aineiden yö". Ja koska kaikkia se kuorolaulu tai jättiläismäiset kalailmapallot ei kiinnosta, niin vaihtoehtoisiakin juhlimistapoja on ollut...

Puoli vuosikymmentä sitten oli parina vuonna järjestetty Katutaiteiden yö. Ne oli monessa mielessä aika tapahtumarikkaita juttuja ja joiden jälkipyykkinäkin sitten seurasi melko vakaviakin toimenpiteitä.  Tarroja ja tägejä ilmaantui ympäristöön, näyteikkunat helisi ja kiinniottoja tapahtui. 

Näin graffitimaalarin silmin tässä kohtaa oli vanha sananlasku kääntynyt päälaelleen; "Tyyntä myrskyn edellä" olikin niinpäin että ensin myrskysi ja nyt nautitaan seinämaalareiden keskuudessa siitä tyvenestä.  Jälkeenpäin asiaa taaksepäin katsoessa herää kysymys, oltaisiko tässä tilanteessa jos noita mellakointikävelyiltamia ei olisi tapahtunut? Oikeaa ja kiistatonta vastausta en osaa antaa, mutta itse uskon että jonkunlaista perhosvaikutusta on hyvinkin saattanut olla mukana asioiden kulkeutumisessa siihen, että tätä nykyä kaupungista löytyy yli kilometri luvallista (vaneri)maalausseinää kuten esimerkiksi Kiasman edustalla sijaitseva väliaikainen kolmionmuotoinen rakennelma. Ja onhan hyppysellinen muutakin luvallista maalauspintaa (jota tosin tarvitaan paljon lisää).

Päätin tiistai iltana viimeisen kesälomapäiväni kunniaksi juhlistaa kouluni alkamista maalaamalla sinne Kiasman kolmiolle. Yksi seinähän on pyhitetty kutsutuille maalareille, mutta kaksi kylkeä on kaikille halukkaille vapaana ympäri vuorokauden. Faktaa seinän suhteen löytyy mm. Supafly:n saitilta .

Seinän muodosta tuli itselleni mieleen juusto ja ikävä kyllä siitä seurasi idea, jota lähdin tiistaina toteuttamaan.

Kun saavuin tontille, löytyi seinältä mm. tällaista silmäkarkkia: 

Eihän siinä auttanut kuin laittaa hihat heilumaan. Aloin maalaamaan ensimmäisen kuvan päälle keltaista lateksia ja sitä saikin sitten telata 3 kerrosta ja vieläkään ei kunnolla peittänyt, keltaisen värin peittokyky muutenkin on ylipäänsä heikohko.  Ylläolevan punasävyiseen maalaukseen en koskenut, koska se seinä on kutsuvieraille. Toiselle kyljelle, josta tässä ei kuvaa ole, levitin myös keltaista lateksia, jota hankin nimeltämainitsemattomasta rautakaupasta. Siksikään en viitsi kaupan nimeä kertoa, että vaikka sijoitin omalla mittapullani normaalia enemmän pohjamaaliin (koska tarvitsin tiettyä sävyä enkä voinut käyttää virhesävytettyjä poistolatekseja kuten normaalisti) sain myyjältä kaupanpäällisiksi ylimielistä tuhahtelua kun vastasin kysymykseensä minne maali tulee. Mutta sama se, asiakas voi aina valita mistä tarvikkeensa hankkii.

Telaamisen aloitin ilta seitsemän aikoihin ja yö oli jo alkamassa ennenkuin pääsin itse taiteilupuoleen mutta toisaalta, seinähän on auki nimenomaan 24/7.

Muutamaa tuntia myöhemmin, eli puoli seitsemän aamulla tila näytti tältä:

Tästä kuvakulmasta halusin kuvan ottaa jotta juustokimpaleen muoto olisi selkein , mutta kuten huomaat niin oikea kylki puuttuu lähes kokonaan. Ei sujunut kuten olisin toivonut, eli meni munilleen.

Väänsin sitä kylkeä taskulampun valossa useamman tunnin mutta lopulta en saanut siitä sellaista kuin olisin halunnut. Sävyt ei sointuneet oikein ja maali loppui siltä osin kesken. Olisin jäänyt vielä maalaamaan tekstipuolen kokonaan uusiksi, mutta ensimmäinen koulupäiväni uudessa koulussa alkoi 09.30 joten kai se oli lähdettävä tunniksi nukkumaan.

Parempi puoli kuitenkin näytti aamulla edestäpäin tältä:

Koulusta tullessa menin suoraan takaisin seinälle ja tarkoitus oli jyrätä se epäonnistunut pökäleeni, mutta onneksi siellä oli jo uutta maalia pinnassa:

Kun nyt paikan päälle olin kuitenkin tullut, räpsin vielä kuvat hiirulaisista auringonvalossakin.

Ja jos vähän vielä leikitään kuvakulman ja sanattoman viestinnän voimin, niin kas kas, ollaankin tosiasioiden äärellä. Siellä taustallahan ne ikävät leikkaukset höylätään.

Loppuun teemaan sopiva googlesta kalasteltu "musavideo":

Mouse vs Mouse Trap

Vähän sama kuin sen stoptöhryille-projektin kanssa... kuinka lopulta kävikään?

Kiitos 10 000 lukijaa

Aloitin tän blogin pitämisen 22.10. 2012. Karvan päälle neljässä kuukaudessa lukukertoja on nyt ollut 52 kirjotuksella yhteensä 10 065 lukijaa. 

Kiitos vaan kaikille kovasti, ilmeisesti tälläinen tarinatuokiointi kiinnostelee.

Jotenkin suunnittelin etukäteen, että tota ohitettua tasalukua ois kiva juhlia jollain tosi mahtavalla postauksella. Sellaista nyt en ala säätämään, mutta laitetaan tarjolle ensimmäinen luonnos blogin nimestä vuodelta 2008 huhtikuulta, eli viiden vuoden takaa. Silloin se sanaleikki tuli mieleen jostain, piirsin luonnoksen ja jäi laatikon pohjalle, käyttöä vailla. Tohon aikaan ei ollut vielä edes Funk On ry:tä perustettu, eikä "Stop Töhryjä" lopetettu. 

Kun tässä saan kasattua lähipäivinä materiaalin läjään, niin kerron kuinka hiihtolomalla workshopattiin 4 päivää Malmin Palloiluhallilla ja opetettiin lapsille graffitia...viidessä vuodessa on onneksi tapahtunut kehitystä monessa suhteessa. 

Saa nähdä mitä sitten vuonna 2018...

Havuseppele Huopalahteen

Joulun aikaan monilla on tapana käydä haudoilla muistamassa menneitä sukupolvia ja laskea kynttilöitä tai kukkalaitteita haudoille. Silloin voi vähän hiljentyä ja miettiä hyviä muistoja menneiltä vuosilta. Samaa tietysti voi harrastaa muinakin päivinä. Niinpä ajattelin aloittaa vuoden kunnioituksella menneitä aikoja kohtaan ja toteutin oman neuvoni, jonka lokakuussa postasin: Stop Töhryille- muistomerkki -kirjoituksessa ja vein haudalle "kukkia".

Yhden miehen operaation nimi siis oli "Havuseppele Hautamuistomerkille".

 Idea oli ollut kirkkaana mielessä jo kauan, mutta toteutuksen halusin jättää vuodenvaihteeseen, koska en halua rinnastaa katutaidejuttuja raamatullisiin asioihin ja muutenkin mielestäni muistaminen on parempi suorittaa koko vuoden loputtua, jotta voi kunnolla katsoa menneeseen.

No, ensin siis piti hankkia seppeleeseen runko. Luonnollisesti sen piti olla terävästi aiheeseen liittyvää ja sopivasti skeneuskottava. Siispä lähdin rämpimään lumihankeen Pasilaan. Gallerian naapuriin rakennetaan parhaillaan asuinaluetta ja nykyään jo merkityksetön vanha verkkoaidan pätkä on kuorrutettu piikkilangalla. Aikoinaan aita esti radalle pääsyä asiattomilta, mutta voin kuvitella että siihen piikkilankaan on useammatkin housut tai rukkaset ratkenneet. 

Muutama metri piikkilankaa kiepitettynä junaradan varresta 

oli hyvä alku seppeleelle. Mitäs muuta tarvitaan? Havuja tottakai.

 Pururadan varteen kaatunut kuusi tarjosi auttavasti oksistoaan.

Koska pelkkä havurinkula on kuitenkin aika tylsä, niin kukkia olisi kiva 

olla. Ruusut tai tulppaanit vaan ei nyt juurikaan tähän kulttuuriin kuulu, 

joten päätin soveltaa vähän ravintolakoulussa opittua lautasliinataittelua ja hyödyntää harrastekäytössä syntyvää jätettä askartelutyyppisesti. Niinpä pieni purkinpoimintakierros Kalasatamassa aikaansai graffitialuetta hivenen puhtaammaksi ja itselleni materiaalia seppeleeseen.

Tyhjät kannut laitoin uimaan, jotta saisin nyljettyä ne paremmin.

Kun takit oli riisuttu, niin narulle kuivumaan.

Pari erilaista ruusukemallia edustakoon erityyppisiä maalarikuppikuntia. 

Samassa veneessä tässä ollaan, maalauspinnasta riippumatta.

Kunnon seppeleessä on tietysti mukana muutama nauha

 tuomassa arvokkuutta ja koristellisuutta. (Tässä yhteydessä täytyy mainita, että olisin mieluusti käyttänyt useampiakin purkkimerkkejä kokonaisuuteen, mutta muilla valmistajilla on yleisempää maalata tuotemerkit purkin kylkeen, kuin liimata paperisia etikettejä.)

Aiemmin ei ole tarvinnut vastaavia kukkalaitteita rakennella, joten sori vaan arvon floristit mikäli viritykseni ei täytä EU:n määrittämiä havuseppele-direktiivejä.

Tällainen siitä siis tuli. 

Tärkein kuitenkin oli vielä suorittamatta, eli muistomerkin luona vierailu ja pieni spotin siistiminen. Kyseistä hautapaasia kun ei mikään seurakunta tai kiinteistönhuoltofirma käy tietenkään huoltamassa, eikä tarvitsekaan. Parempi vaan kun ympärillä on vähän katkenneita risuja ja umpihankea. 

Hoitamaton ympäristö ja kelmeä valo vain tuovat hyvää lisäarvoa karulle graffitimuistomerkille.

Siellä se lepäilee. Paperikukilla ja havunoksilla kuorrutettu piikikäs muisto. 

Hip hop- kulttuuriin kuuluu olennaisena osana toteamus: "Know your history." 

Tässä yhteydessä sen mainitsemisen syy on nimenomaan se, ettei unohdeta niitä maalareita, jotka "Stop Töhryille"-ja muiden kampanjoiden aikana silti kiipesivät kyseisten piikkilankojen yli ja ylläpitivät kulttuuria mm. Pasilassa, Pulussa sekä muissa gallerioissa ympäri pääkaupunkiseutua. 

Uusi vuosi tuo toivottavasti Helsinkiin runsaasti uutta maalauspinta-alaa graffitiaitojen muodossa ja uskonkin että kun vuoden päästä käyn uudella muistokäynnillä Huopalahdessa, voi ehkä silloin jo kilistää skumppalasia betonipaasia vasten ja skoolata virallisille betoniseinä-maalauspaikoillekin. 

Toivossa on hyvä elää.

Stop Töhryille-Rest In Pieces

Surullisenkuuluisan "Stop Töhryille"-projektin päättymisestä on jo yli neljä vuotta...ja hyvä niin. Eilen "Ruuti Expo":ssa julkaistiin hanke jonka tarkoituksena on saada lähivuosina toteutettua Helsinkiin yhä useampia luvallisia graffitiseiniä. Hanke on hieno ja kuluneesti voisi ilmaista että "elämme mielenkiintoisia aikoja" graffitiskenen etenemisen suhteen. Hankkeeseen voi osallistua kuka tahansa lähettämällä ehdotuksensa esim. tämän  kautta. Maalaus spotteja tullaan toivottavasti saamaan mahdollisimman moneen kaupunginosaan, koska lähiöistä on pitkä matka Suvilahteen, eikä kaikilla halukkailla näin ollen ole mahdollisuuksia kehittyä rakastamassaan lajissa.

Aivan mahtavia uutisia siis, jollaista ei olisi voinut kuvitellakaan vielä 4 vuotta sitten. Mutta nyt kun suunta on kohti parempaa, päätin korjata myös erään epäkohdan Kulttuuripääkaupungissamme. Tähän mennessä ei ole ollut minkäänlaista muistomerkkiä tuosta helvetillisestä
10 vuoden mustasta surmasta, eli Stop Töhryille- projektista.

  Kaikenmaailman paaseja on kaupunki pullollaan, näköispatsaita, suihkulähteitä, monumentteja, jne. vaikka minkälaisten aiheiden ympärille kyhättyjä kunnianosoituksia. Mutta missä on viipynyt katutaiteen harrastajien kärsimyksestä muistuttava pyhiinvaelluspaikka?

No, tilanne on nyt korjattu. Legendaarisen Pulutunnelin jäänteiden välittömästä läheisyydestä, kivenheiton päästä se tästä lähtien löytyy. Keskellä risukkoa oli vuosikaudet tönöttänyt ties mistä tieremontista yli jäänyt betonimöykky, joka oli jo bommattu kirjavaksi. Stailasin ammattivälineillä (mustaa ja kromia + käsinleikattu stencil) hylkytavarasta hautakiven, jonne voi tästä lähtien käydä toimittamassa vaikkapa kukkaseppeleitä tai hautakynttilöitä, jos siltä tuntuu.

Ennen...

...nyt.

Pulutunnelin muistoa kunnioittaen: 

25.10.2012 Hende